Tekijä: htiainen

 

Apteekkarin paikka vapautuu Kihniössä kun nykyinen apteekkari Petteri Pietikäinen palaa lähelle kotikontujaan. Harmi sinällään, kihniöläiset kun ottivat Pietikäisen nopeasti omakseen. Mielellämme olisimme Petterin pitäneet kunnassamme.

 

Tummat pilvet leijuvat myös pienten kuntien apteekkien yllä. Kuinkas muuten, eihän ole päivääkään, etteikö synkkiä uutisia kerrottaisi siitä saakka kun bisnes rynni väellä ja voimalla hoiva – alalle.

 

Apteekkari – nettilehti kertoi kuinka suuret hoiva-alan yritykset ovat alkaneet keskittämään myös lääketoimituksia. Lehden mukaan lääkehuolto sirpaloituu ja siirtyy satojen kilometrien päähän. Että tämäkin vielä pitää nähdä. Mutta näin käy kun palveluita tuotetaan setelinkuvat edellä.

 

Tässä lehden esimerkki Ylä-Savosta: ”Kun Ylä-Savon sote myi keväällä hoivakoti Sotkanhelmen Attendolle, paikkakunnalla heräsi huoli. Kävi ilmi, että kiinteistön mukana myös annosjakelu siirtyisi Attendon sopimuskumppanille. Vieremän apteekki menettäisi puolet annosjakeluasiakkaistaan.” ” Apteekkarilehden tuoreen kyselyn mukaan 32 apteekkia on viime aikoina menettänyt annosjakelun samalla kertaa, kun kotihoito tai palveluasuminen on ulkoistettu. Lisäksi 38 on menettämässä asiakkaita lähiaikoina tällä tavoin.”

 

Näin hälyttäviä uutisia saamme lukea armaassa Suomen maassamme tapahtuvaksi. Ei ihme, että Vieremällä omaiset ovat nousseet puolustamaan omaa apteekkiaan. Miten mahtaa alueellamme käydä? Joko vanhusten annosjakelua täälläkin aletaan keskittää?? Onko jollain tietoa, perusturvalautakunnalla tai ohjausryhmällä? Vai onko edes heillä mahdollisuus vaikuttaa yrityksen strategisiin suunnitelmiin ja saada tietoa?

 

En yhtään ihmettelisi, ellei jo olisi suunnitelmia tehty. Täytyyhän yrityksellä viivan alle jäädä tulosta, eikä siinä polulla saa esteenä olla kiviä ja männynkäpyjä. Jos yhteistoiminta-alueellamme otetaan tässäkin asiassa mallia muualta maasta ja apteekki palvelut aiotaan keskittää, niin miten apteekkiemme käy? Kuka uskaltaa tulla apteekki yrittäjäksi pieneen kuntaamme, jos sen toiminnasta tulee hyvin rajallista.

 

Arvatkaa vain lukijat alkaako pikkuhiljaa nyppimään minuakin tämä jatkuva asioiden esille nostaminen. Vaan minkäs teet kun jatkuvalla syötöllä uhkakuvia leijuu kuntamme yllä. Pelko kuntamme lopullisesta näivettymisestä on todellinen.

 

Ennen kaikkea surulliseksi tilanteen tekee se voimattomuuden tunne, hoiva-alan työntekijöiden, asiakkaiden/potilaiden ja heidän omaistensa puolesta, joilla ei totta totisesti ole helppoa jatkuvien muutosten myllerryksessä.

 

 

 

Eilen 19.9 saimme kuulla kuinka puolustusvoimat hankkii Rauman telakalta uusia aluksia 1.3 miljardilla eurolla. Eilen myös eduskunnan kyselytunnilla kokoomuksen eduskuntaryhmä oli hellyttävän yksimielisesti huolissaan rahojen riittämättömyydestä uusien hoitajien palkkaamiseen, työllisyyden hoitoon. Ei kuultu yhdenkään kokoomuslaisen suusta ehdotusta, josko asevarustelusta voitaisi rahoittaa työllisyyttä, hoivaa ym. muita tärkeitä asioita.

 

Kokoomus on ollut käärmeissään hallituksen palkkaamista uusista avustajista, jotka ovat heidän mielestään pois hoitajamitoituksen tason nostamisesta. Sosiaalisessa mediassa on levitetty pilkkakuvia miten hallitus kylmän rauhallisesti panostaa avustajamäärien kasvattamiseen, vierellä kuva jossa vanhukset joutuvat tyytymään edelleen ala-arvoiseen, alimitoitettuun hoivaan.

 

Näin se raaka populismi toimii. Tiesittekö muuten, että SDP saa puoluetukea arviolta 6.0 miljoonaa euroa, Perussuomalaiset 5.7 miljoonaa ja Kokoomus 5.5 miljoonaa euroa. Yhteensä eduskuntapuolueet kuittaavat n. 30 miljoona euroa. Miksi tästä vaietaan? Miksi populistinen älämölö ei yllä puoluetukeen kun muuten ollaan huolissaan vanhuksista ja vaippojen riittävyydestä?

 

Missä viipyy myös todellinen vertailu vanhusten hoivan ja asevarustelun välillä? Uusia hävittäjiä hankitaan 7-10 miljardilla eurolla, ilman, että oppositio silmää räpäyttäisi? Kokoomukselle on tärkeämpää lennättää taivaalla uusia uljaita hävittäjiä ja antaa vanhusten samaan aikaan virua vaipoissaan sänkyjen pohjilla. Kokoomus ei aio tehdä välikysymystä siitä, miksi ilmastoa pilaavia hävittäjiä hankitaan vaikka hallitusohjelma painottaa ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä, eikä kyseenalaista mistä rahat hankitaan?

Sen sijaan Kokoomus aikoo jättää välikysymyksen hallituksen talouspolitiikasta. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen mielestä työllistämistoimiin tehdään menolisäyksiä, ennen kuin on tienattu rahat.

Odotan Kokoomuksen aikovan esittää välikysymyksessä veropohjan muuttamista niin, että pääomatuloja ja muita verotusmuotoja palautetaan takaisin jotka ovat rikkaita hyödyttäneet. Kai Mykkänen ja Petteri Orpo ovat varmaan yhtä mieltä, että kevään 13.5 miljardin osingonjako kertoi selvää kieltä kasvaneesta työn ja pääoman välisestä epäsuhdasta ja siihen on uusin veroratkaisuin saatava muutos. Sarkasmini tässä kohtaa sallittaneen!

Riihikuivaa rahaa on yltäkylläisesti hoitamaan sosiaaali – ja terveyspalvelut erinomaiseen kuntoon. On varaa poistaa köyhyys, leipäjonot, asunnottomuus ja muut yhteiskuntaa kalvavat epäkohdat.

Miksi mitään ei tapahdu? Miten on mahdollista luisuminen hyvinvointivaltiosta pahoinvointivaltioksi, jossa kroisokset ja rikkaat kylpevät yltäkylläisyydessä ja suuri osa vaeltaa toimeentulonsa, köyhyyden äärirajoilla? Siksi kun oikeistolainen hegemonia sai vasemmistosta niskalenkin. Oikeistolainen yhteiskuntamme on ottanut pääomat ja rikkaan kansanosan erityissuojeluun, porvarillisen valtamedian myötävaikutuksella, kansalaisia aivopesten illasta toiseen.

Vaikka Rinteen hallituksen toimet ovat täysin riittämättömiä köyhyyden ja eriarvoistumiseen poistamiseen, kuitenkin suunta on parempaan, niin nuokin hallituksen vähäiset toimet saavat kokoomuslaisten, raharikkaiden ja heidän käskyläisensä mediaväen suunniltaan.

Että kehtaavatkin antaa edes rippuja valtiontaloudesta heikompiosaisille, eikä edes keppiä ja ruoskaa tarjota. Kyllä nyt oikeistolainen yhteiskunta, sen arvomaailma saa kolauksen, vaikka vain pienenkin ja siksi Rinteen hallitus on pikinmiten kaadettava. Muutenhan köyhät ja osattomat alkavat pian ahneiksi ja hyppiä pöydille. Sellaista ei tule sallia ja siksi kova oikeistolainen yhteiskunta täytyy pelastaa hinnalla millä hyvällä.

 

 

 

 

 

 

Jo Irwin Goodman aikoinaan lauloi otsikon mukaan rahojen riittämättömyydestä. Ei ole maailma Irwinin ajoista muuttunut. Olipa hallitus mikä tahansa, olipa lama tai korkeasuhdanne rahasta tuntuu olevan pulaa, vaikka onkin vanha keksintö.

 

Todellisuudessa rahasta ei koskaan ole ollut pulaa, se vaan jostain kumman syystä ajautuu aina vääriin taskuihin. Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten/Sinisten hallitus itki ja parkui rahapulaa ja sen varjolla iski ns. kansan karttuisaan käteen.

 

Tehtiin armottomia leikkauksia ja heikennyksiä monin eri keinoin, jolla tavallinen kansa pistettiin kärsimään. Kaurapuurosta tuli pienituloisten viikoittainen pääruoka. Laittoiko Keskustan, Kokoomuksen, Perussuomalaisten/Sinisten hallitus vanhusten hoidon kuntoon lisäämällä tuntuvasti hoitajien määrää?

 

Ei lisännyt, päinvastoin hoitajia rangaistiin Kiky – sopimuksella, jolla leikattiin lomarahoja ja tehtiin muita heikennyksiä. Toteutettiin massiivinen 6.5 miljardin tulonsiirto työläisiltä työnantajille. Säälittä edellinen hallitus rokotti köyhää kansaa ja keksimällä keksi uusia rangaistuksia esim. työttömille, ihan vaan piruuttaan, kun työttömät kritisoivat työelämän orjamarkkinoita.

 

Nyt Rinteen hallitus, jota markkinoidaan vasemmistohallituksena (kyseenalainen termi, koska hallituksessa myös Keskusta, Vihreät, RKP), valittaa myös pääministerinsä suulla rahapulaa, istuttuaan vasta kotvan. Toki euroja kuluu uudella hallituksella Sipilän hallituksen (Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset/Siniset) vaurioiden korjaamiseen.

 

Kapitalistinen järjestelmä ajautuu yhä tiuhempaan kriisin kouriin. Jokainen lama maksatetaan kansalaisille, ympäri maailmaa, kuten voidaan nähdä. Suomi on sidottu tiukasti kapitalismin pihteihin. Viime kädessä EU, valuuttarahastot, ym. muut sanelevat mitä saamme tehdä ja mitä emme.

 

Miten muuten on selitettävissä uudet miljardeja maksavat hävittäjähankinnat, vaikka päähallituspuolue on vasemmistolainen SDP, ja jota säestää demareista vasemmalla oleva Vasemmistoliitto. Vasemmistolainen työväenliike on ollut kautta aikain myös rauhanliike, tunnuksena miekat taottava auroiksi. Miksi siitä nyt livetään? Miksi aseet ovat tärkeämpiä kuin kansan hyvinvointi?

 

Miksi Venäjän kauppaa ei elvytetä? Siksi kun olemme sidoksissa läntisen kapitalistisen maailman ja sen käsikassaran Naton talutusnuoraan. Presidenttimme johdolla on kiltisti hyväksytty lännen muokkaama uhkakuva Venäjästä, peittääkseen läntisen talousmahtinsa hiipuvan, vääjäämättömän romahduksen.

 

Perin ikävää ollessamme sidoksissa, ellemme peräti hirttäytyneet Euroopan unionin luomiin raameihin kansallisvaltioissa. Liikkumavara on todella olematon ja silti eduskunta on yksimielinen EU:ssa pysymisestä ja näin alistumisesta sen kapitalistiseen kuripolitiikkaan.

 

Tietysti jos vertaa Sipilän hallitusta (Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset/Siniset), niin onhan sillä ero kuin yöllä ja päivällä, verrattuna Antti Rinteen johtamaan nykyiseen hallitukseen. Nykyinen hallitus sentään yrittää lyödä kapuloita rattaisiin työläisten ja köyhän kansan loputtomalta kurittamiselta, kun taas Sipilän hallitus löi ja kaatoi kaiken minkä ehti heidän niskaansa.

 

 

 

Kustannustehokkuus on sana josta ei voi välttyä, jos vähänkään seuraa yhteiskunnallista keskustelua ja erilaisia päätöksiä ja toimia joita eri osa-alueilla tehdään. Miksi näin on käynyt? Miksi jokaista tehtävää päätöstä perustellaan kustannustehokkuudella?

 

Siksi, kun yhä enemmän yhteiskunnalle kuuluvia palveluita on avattu kilpailulle. Hyvinvointivaltion tärkein peruselementti on ollut yhteiskunnan tuottamat laadukkaat, ja tasapuoliset palvelut kaikille kansalaisille.

 

Julkisten palveluiden avaamista on perusteltu yhteiskunnassa tapahtuneella rakennemuutoksella. Turmiollisella oikeistolaisella talouspolitiikalla on tuettu perinteisiä teollisuusaloja ja muita toimijoita miljardien ja taas miljardien verohelpotuksilla ym. keinoin, muka pelastamaan yrityksiä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Verotulojen hiipuminen on tarkoittanut valtion talouden jämähtämistä. On tehty mittavia tulonsiirtoja veromaksajien taskuista omistavan luokan taskuihin.

 

Se taas on tarkoittanut, ettei lisääntyneeseen palveluiden tarpeeseen ole julkisella puolella kyetty vastaamaan. Tarkoituksellista tai ei, mutta oivasti ja ovelasti on annettu yksityisille palveluiden tuottajille yhä enemmän jalansijaa rynniä kilpailuun mukaan ihmisten palveluiden perustarpeista.

 

Kun kyse on yhteiskunnallisten palveluiden kilpailusta, siinä ihmisille jää yksi ainoa rooli, olla kilpailuväline, tehdä muhkeita tilejä omistajille. Tässä vaiheessa kuvaan astuu kustannustehokkuus. Työntekijät ovat yhtenä avainasemassa tehokkuuden luomisessa. Eläkeikiä täytyy nostaa, työaikoja pidentää, henkilöstöä vähentää, eli työtahtia kiristää, työehtoja kurjistaa ja palkkoja laskea.

 

Palveluiden tarvitsijoilta nyhdetään kaikki mitä kehdataan. Vanhusten tilit tyhjennetään tehostetuissa palveluasumisyksiköissä. Vanhukset joutuvat nöyrtymään hakemalla asumis – ja toimeentulotukia valtiolta jotka siirtyvät kätevästi hoiva-alan yrityksille. Asiakasmaksuja nostetaan, palveluita heikennetään ja keskitetään yhä kauemmas ihmisistä.

 

Varmaan kovin kustannustehokasta, mutta mihin unohtui tehokkuuden kilpajuoksussa ihminen? Mihin katosi valtion, kuntien ja yhteiskunnan rooli, sen perustehtävä, ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen? Kustannustehokkuuden keppihevosella annetaan surutta raadeltaviksi hädässä olevat, vanhukset, sairaat ja lapset? Kuka vielä kehtaa puhua hyvinvointiyhteiskunnasta?

 

Hannu Tiainen

Kihniö

 

 

 

enkö jo viimeksi sanonut

en kaipaa koko sukuanne kylään

ette sitten taaskaan uskoneet

levittäydyitte huusholliini

kuin kotiinne

kyllä

olen sosiaalinen

kuitenkin rajani

on kohteliaisuudellanikin

suuttukaa vain

mittani on täynnä

en siedä teitä enää

häipykää pois

te viheliäiset

banaanikärpäset

 

 

 

he olivat osa lapsuuttani

villejä nuoruusaikoja

aikuisuuteen kasvamista

urheilijat, levylaulajat

koomikot, näyttelijät

kirjailijat

politiikan vaihtuvat kasvot

kulkivat mukanani

eloni kiemuraisilla poluilla

itkuista nauruihin

pettymyksistä onnen hetkiin

vieriessä ajan

loivat muistikuvia menneisiin

yksi kerrallaan

idolieni, esikuvieni

kuin tuttujakin tutumpien

ikiunien myötä

kokea

kerta toisensa jälkeen

oman juoksuratansa häämöttävästä

maaliviivasta

eletyn elämän

peruuttamattomuudesta

tuoden

haikeuden tunteen

surumielisyyden aaltojen

lainehtiessa sisällä

kuoloa

tyyntä odottaen

 

 

Minä niin rakastan päiväunia. Mikäs on ollut köllähtää kyljelleen keskellä päivää, kun päiväunet kaiken lisäksi edistävät tutkijoiden mukaan myös terveyttä. Pienet torkut olisivat kuulemma paikallaan vaikka työpaikalla. Eilen sitten maailmani romahti. Toinen iltapäivälehti tiesi kertoa, kuinka päiväunet saattavat kertoa alkavasta alzheimerin taudista. Nyt sitten on yritettävä sitkitellä hereillä iltaan saakka, pettää itseään näyttelemällä virkeää, että eihän minulla sentään ole muistisairautta, eihän? Olen tekopirteä koko päivän kuin peipponen tai tässä tapauksessa tiainen.

 

Rakastin myös kesäisin kulkea nurmella ja kedoilla paljain varpain, sortsit jalassa, kellahtaa nurmikolle maate ihanassa auringonpaisteessa. Vaan eipä onnistu enää. Alkukesästä se toinen iltapäivälehti loi kansalaisiimme pelon ilmapiirin. Punkit uhkaavat kansakuntaamme.

 

On asennettava peilit seinistä kattoon ja lattiaan jotta pääset alasti tutkimaan vartalosi joka sopukan heti ulkona käynnin jälkeen. Jos olet erehtynyt ulos ilman kokovartalohaalareita, pitkävartisia saappaita ja syvälle päähän vedettyä pipoa. Vaihtoehtona tietysti kyhjöttää sisällä syksyä ja pakkasia odotellessa. Punkkeja siellä, punkkeja täällä, joka puolella punkkeja hiiala hiijala hei, punkit mun ihanat kesäni vei.

 

Pidän talvesta ja lumesta. Tykkään tehdä lumitöitä. Mitä parhainta kuntoilua lumityöt ovatkaan. On upeaa olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Paitsi, että talven korvilla, se ensimmäinen iltapäivälehti revitteli otsikoissaan, kuinka lumitöissä piilee suuri vaara. Juuri minun ikäiset miehet tuupertuvat lumikolan ääreen – sydämet pettävät, sydänkohtausten iskiessä. Ei muuta kuin soittamaan traktorimiehille jotta tulkaahan linkoamaan pihamaat. Ja minä onneton katselen rapautuvan kuntoni kanssa keittiön ikkunasta kuinka auramies puhdistaa pihaa. Se mitä ennen pidettiin hyvänä hyötyliikuntana ja kunnon kohottajana, onkin yhtäkkiä mitä vaarallisinta puuhaa.

 

Eläkkeelle pääsyn piti olla yhtä juhlaa pitkän työuran jälkeen. Mitä vielä, tunnen olevani piikkinä terveiden ja hyvinvoivien työssäkäyvien lihassa. Yhteiskunnan rahat eivät yksinkertaisesti riitä hoitamaan meitä eläkkeillä olevia ja hoitoja vaativia. Näin meille kerrotaan illasta toiseen. Toki olemme hellyttäviä, suloisia ja kultaisia ikäihmisiä joita on kunnia-asia hoitaa hyvin ja laadukkaasti, kun puolueille uhkaa käydä köpelösti juuri ennen vaaleja.

 

Kun me onnettomat, itsekkäät eläkeläiset vielä syömme toisten leipää. Että kehtaammekin. Nostamme kylmän rauhallisesti kerran kuussa pienen summan meille kuulumatonta rahaa, joka kuuluisi uusille sukupolville. Törkeyden huippuna on pilattu vielä elinympäristö. On kasvatettu karjaa, raivattu peltoja, rakennettu puulämmitteisiä taloja ja rantasaunoja, ilman omantunnontuskia, ajattelematta maapallon kantokykyä.

 

Uutta lamaa pukkaa ja eläkeläiset sen kuin jaksavat ruikuttaa. Lisää pitäisi saada eläkettä vaikka suurpääomasijoittajat huutavat tuskissaan miten heidän miljardiensa käy. Mihin eläkeläiset ovat unohtaneet solidaarisuuden? Oma nahka lähinnä vaikka ökyrikkaiden omaisuuksien kasvattamiset ovat todellinen uhka.

 

Mielenterveysongelmat kasvavat kasvamistaan, myös vanhusväestön keskuudessa – hm, miksihän? Ettei vain uhkakuvilla, pelotteluilla sekä syyllistämisillä olisi yhtäläisyysmerkkejä mielenterveyteen liittyvien ongelmien kanssa, ongelmien jotka uhkaavat jopa kansantalouttamme.

 

 

 

 

 

minä eläkeläinen

vihreiden nuorten syöpä

nakerran heidän tulevaisuutta

olemalla elossa

olen syyllinen

pätkätöihinsä

olemattomiin eläkekertymiinsä

söimme kuulemma

elinaikanamme kuormasta

nyt he joutuvat elättämään meitä

ahneita paskiaisvanhuksia

jotka sulatamme jäätiköitä

poltamme sademetsiä

viemme nuorilta

elämän

en kestä enää

armahtakaa

tuokaa minulle

eutanasiapiikki

 

Panimoliiton toimitusjohtaja Riikka Pakarinen arvosteli kasvanutta viinarallia Viroon. Hän totesi olevan väärin, että Viroon kannetaan eurot mutta terveyshaittojen kustannukset jäävät yhteiskuntamme hoidettaviksi. Siis alkoholin aiheuttamissa terveyshaitoissa ei sinällään ole mitään pahaa kunhan ne aiheutetaan vain suomalaisella koskenkorvalla tai panimoteollisuutemme tuotteilla!

 

Uutisissa näytetään kuinka jäävuoret sulavat ilmastonmuutoksen seurauksena. Seuraavassa uutisessa ruutuun marssitetaan pankin talousekonomi joka huolestunein ilmein kertoo kuinka talouskasvumme uhkaa hiipua puoleen prosenttiin ja koko maailmantalouden ovella kolkuttelee kriisi. Rahtilaivat on saatava liikenteeseen hinnalla millä hyvänsä kyntämään maailman meriä. Talouskasvu ei saa hiipua, ihmiset on hukutettava kaikella mahdollisella humpuukilla paskaan, suli jäätiköt tai ei. Pörssiyhtiöiden on saatava voittonsa.

 

On muotia hokea vanhaa raamatullista lausetta: ”Kohdelkaa toisia niin, kuin toivotte kohdeltavan itseänne”. Maaseudun tulevaisuus lehden otsikko kertoo, että puolet suomalaisista ei haluaisi auttaa Välimeressä hädässä olevia. Puolet suomalaisista haluaa siis, ettei heitä auteta äärimmäiseen hätään joutuessaan vaikka tulevat hokeneeksi tuota edellä mainittua lausetta aina tarvittaessa.

 

Suuri osa suomalaisista hyväksyy miljardien hävittäjähankinnat. Sitten toisaalla arvostellaan kovin sanoin riittämättömiä toimia työttömyyden torjumiseksi, perusturvan parantamiseksi ym. muihin tarpeellisiin kohteisiin. Valtionvelka ja ilmaston muutos eivät ole ongelmia järjestettäessä massiivisia sotaharjoituksia Naton kanssa maaperällämme. Köyhien ja pienituloisten auttaminen taas tyssää huoleen valtion velan kasvamisesta.

 

Meitä kehotetaan syömään terveellisesti ja väestön liikalihavuudesta ollaan huolissaan. Samaan aikaan joka kanava suoltaa kokkiohjelmia, mainokset yllyttävät ostamaan sokeroituja juomia, jäätelöitä, hampurilaisia, karamelleja ja kaikkea epäterveellisiä maan ja taivaan välillä.

 

Kanavapaketteja tarjotaan ostettaviksi jotta voisi seurata kuinka julkkikset ja muut turhakkeet matkaavat maailman ääriin saarille tekemään milloin mitäkin selviytymis – tai parisuhdeohjelmia, ympäri maailmaa kiertävää formulasirkusta, ilman huolen häivää ilmaston pilaamisesta.

 

Mitä tästä kaikesta muuta voi sanoa kuin, että elämme melkoisessa kaksinaismoralistisessa maailmassa, jossa hyvyydellä ja moraalisilla arvoilla pyyhitään pöytää kun rahavallan etu sitä vaatii – ja vaatiihan se.

 

Ps. Jätin tahallani Suomen suhtautumisen Venäjään pois. Suhtautuminen on suomalaisen median ja presidenttimme taholta niin oksettavaa, ettei tahdo sanoja löytää. Meille on opetettu iät ajat hyvinä tapoina vieraanvaraisuutta, mutta kerta toisensa jälkeen suomalaisten valtaeliitin ja median käytös naapuriamme ja sen presidenttiä kohtaan on pöyristyttävää. Kyllä sitä verta nenästä kohta saa kun sitä hakemalla haetaan.

 

 

Myönnän, en ole lukenut ilmastoraportteja, joita saamme medioiden välityksellä kuulla. Raportteja joissa lyödään meille tavallisille eläjille madonlukuja kuinka karmeita eläjiä olemme täällä maan päällä. Syntitaakkaa on lastattu meidän niskaan, jotka olemme yrittäneet sinnitellä elämänkaaremme jotenkuten läpi.

 

Harvoin, jos koskaan olen kuullut nostettavan sotien ja niiden mukaan tuomien kärsimysten ja maapallon tuhoutumisen seurauksia ilmastonmuutoksen keskiöön. Käsittämätöntä kuinka ympäri maailmaa maita pommitetaan tuusan nuuskaksi, uutisista näemme rauniokaupunkeja. Pakolaisleirejä perustetaan, joissa sodan runtelemat ihmiset yrittävät pysyä hengissä, lähtien vaeltamaan ruuan ja turvan perässä kuka minnekin.

 

Kiihtyvällä vauhdilla aseteollisuus suoltaa liukuhihnoilta uusia ohjuksia, ammuksia ja muuta sotakalustoa uusiin kohteisiin käytettäviksi. Ja kuinka ollakaan, kaikki maailman aseet tehdään rauhaa ja demokratiaa turvaamaan. Suomi muiden mukana aikoo hankkia miljardeilla uusia hävittäjiä, olematonta uhkaa vastaan, silmää räpäyttämättä. Hävittäjiä jotka tuhoavat ilmastoa, mutta meillä puhutaan vain ruuasta ja sähköautoista.

 

Ihmiset on saatu marssimaan ympäri maailmaa ilmaston pelastamisen puolesta. Marssien syyttävä sormi osoittaa maapallolla eläviä ihmisiä. Me olemme kaiken pahan alku ja juuri. Mutta missä on syyttävä sormi kapitalistista talousjärjestelmää kohtaan, jonka perusta on jatkuva voittojen maksimointi, jatkuva talouskasvu keinoilla millä hyvänsä, esimerkiksi sotien kautta valtaamalla geopoliittisesti tärkeitä alueita.

 

Mihin on häipynyt rauhanliikkeet? Miksi ei kysytä ketkä tarvitsevat sotia? Miksi tieten tahtoen tuhotaan maapalloa sotimalla? Maailman rikkain väestö rikastuu ja elää kuin viimeistä päivää, ajamalla sotien kautta suuren osan ihmiskunnasta lohduttomaan kurjuuteen, asuinalueet elinkelvottomiksi.

 

Maailman kansoja kehotetaan muuttamaan elintapojaan monin eri keinoin. Mitähän ihmiset sotien kauhujen keskellä mahtavat kehotuksista ajatella? Tai lihansyönnin jättäneet, jotka illan uutisissa näkevät kuinka massiivisten pommitusten aiheuttamat mustat savuvanat täyttävät sakeana ilman. Mahtavatko miettiä, pitäisikö luopua illan saunan lämmityksestä?

 

Kuka on se seuraava nuori, joka lähtee puhumaan YK: n ja eri valtioiden parlamentteihin sodan mielettömyydestä, vaatien kansoja marssimaan maailmanrauhan puolesta, pelastamaan maapallomme. Kertomaan kuinka elintapamme kyllä muuttuvat, kun näytätte esimerkkiä, luopumalla viattomien ihmisten tappamisilta, heidän kotiensa ja asuinalueidensa tuhoamisilta.

 

Rauhaa maailma vaatii – ei aseita – ei sotia.