Voihan Venäjä ja Docventures

 

 

Tulipa sitten eilen illalla taas vaihteeksi tuutin täydeltä ja monen ihmisen voimin todisteltua kuinka valtavan paha Venäjä on ja kuinka se yksin hallitsee kaikki mahdolliset konnankoukut mitä maailma päällään kantaa.

 

Olivat saaneet studioon Venäjää vihaavan Jessikka Aron, joka ei meinannut pysyä tuolissaan kun pääsi kaikelle kansalle kertomaan ilkeästä, pahasta ja vaarallisesta Venäjästä.

 

Hämmästelen kuinka koko elinikäni on ylistetty länsimaista demokratiaa, sen kaikkinaista ylivertaisuutta. Länsimaat ovat olleet kaikessa valovuosia edellä neroudessa, älykkyydessä, sivistyneisyydessä, edistyksellisyydessä ja kehityksessä. Kuitenkin eilisen ohjelman katsottuani, tuli tunne, että Venäjään verrattuna länsi kulkee lapsenkengissä kaikissa missä vain olla ja voi.

 

Länsi on ollut autuaan puhdas pulmunen vakoilun, valeuutisten ja muihin maihin vaikuttamisen saralla. Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä ovat vieneet/vievät koko maailmaa mielinmäärin, vedättäneet minkä kehdanneet/kehtaavat.

 

Jessikka Aro kertoi silmät pyöreinä kuinka Neuvostoliitto keksi jo vuonna 1958 kuinka länsimaisiin ihmisiin voidaan vaikuttaa valeuutisten kautta. Sen hänelle oli kertonut Neuvostoliitosta loikannut agentti. Ja USA ja Cia olivat muka täysin viattomia? Ei maininnut heistä sanallakaan.

 

Hienosti Jessikka jätti kertomatta kuinka USA: tiedustelu teki valtavaa myyräntyötä kun se soluttautui sosialististen maiden sisälle. Lähetti eri radiokanavien kautta sosialististen maiden kansalaisille valeuutisia viikoittain.

 

Valeuutisilla annettiin Chilen presidentistä Allendesta maailmalle kauhukuvia ja tekosyillä pommitettiin presidentin palatsi tuusannuuskaksi ja nostettiin valtaan diktaattori. Ja monia monia muita tekosia.

 

USA väittää vievänsä demokratiaa ja vapautta asein ja sodin eri puolille maailmaa, valehtelee maailman silmien alla, mutta ei, se ei ole valeuutisia. Eihän Jessikka Aron ja muiden Venäjän vihaajien mielestä lännessä voida valehdella ja tehdä pahaa.

 

Kovin näyttää tämä ylväs länsi olevan hataralla pohjalla, kun yksi ainoa maa valitsee maailman mahtavimmalle maalle presidentin. Jessikka Aron näkemyksen mukaan länsimaat antautuvat kuin eläimet, heittäytyen selälleen antautumisen merkiksi, kun heillä ressukoilla ei ole mahdollisuuksia trollaamiseen, valeuutisten levittämiseen kuten pahalla Venäjällä.

 

Ajatelkaa, USA:lla on kaikkialla valtaisat määrät ydinkärkiä, sotilastukikohtia, tiedusteluelimiä, piirittäneet Venäjää joka puolelta ja silti ovat Venäjän edessä aivan onnettoman avuttomia.

 

Maassamme on Naton joukkoja jotka pitävät tuon tuosta Venäjän rajalla suuria sotaharjoituksia. Ei hyvät ihmiset, mitään länsimaisia joukkoja täällä ole. Uskokaa pois, venäläisen trollitehtaan valeuutisia kaikki tyynni. Kaikkea paskaa se Venäjä kehtaakin uutisoida ja muka ihan totena, että maaperällämme olisi muka vieraan valtion sotilaita tai sotakalustoa. Aivan kuin valehtelivat toisen maailmansodan aikana, että Suomi muka sotii natsi-Saksan rinnalla ja fasistien joukkoja oli pilvin pimein maassamme.

 

Onneksi on sentään länsimainen tiedustelu ja rehellinen media joka on paljastanut hirmuisen Neuvostoliiton ja pahan Venäjän aikeet. Onneksi on myös Venäjän vihaajia yllin kyllin, jotka myös kertovat rehellisesti USA: n ylivertaisesta demokratiasta jossa presidentiksi voi päästä satojen miljoonien dollareiden avulla ja jossa äänestysprosentti on hilkun verran yli 50 prosenttia. Paisti tietysti jos Venäjä päättää valita heille uuden presidentin.

Sunnuntai

 

 

herään talviaikaan

valoisaa jo seitsemältä

huomaan myrskyn kaataneen puun talon vierellä

räkä alkaa vihdoin irrota nokasta

lima kurkusta

vesijumppa olisi tänään

pakko jättää väliin

kolmatta kertaa peräkkäin

terveyden kanssa ei passaa leikkiä

ei uhmata

vaikka kuinka himoittaisi jo kuntoilu

lämmitän uunia

odotan kissaani yöjalasta

kylän yllä hiljaisuus

luonto nuokkuu

sen viisarit ovat vielä

kesäajassa

Postin uusi työnhaku

 

 

  • Työnhakija: Päivää

virkailija: päivää päivää

  • tässäkö on niin kuin se työnhaku, vai mikä haastattelu se nykyään on?

virkailija: tässäpä hyvinkin. Että töihin pitäisi päästä.

  • juu, ajattelin kun on ollut sitä työttömyyttä ja päivärahat meni umpeen, että jos koittas onnee?

 

virkailija: Tulitte kuulkaa ihan oikeaan paikkaan. Oletteko muuten yhteistyökykyinen ja mitä ajattelette hyväntekeväisyystyöstä? Oletteko koskaan antaneet esimerkiksi erilaisiin keräyksiin ropojanne?

  • kyllähän sitä on tullut annettua ovelta sotaveteraanikeräyksiin ja sellaisiin kun on kysytty. Ja ei ole tuo puoliso ainakaan ole moittinut yhteistyön puuttumisesta. Aina olen sanonut kyllä, kun se on käskenyt.

 

virkailija: No sitten, olette oikea henkilö meille töihin. Teidän kaltaisia olemme hakeneet.

  • minkälaiset ne niinku olis noi työehdot, meinaan?

 

virkailija: meillähän on paraikaa käynnissä tämä työehtojen uudistus käynnissä. Siihen kuuluu yhtenä osana, eikä suinkaan vähäpätöisempänä tämä äsken mainitsemani hyväntekeväisyys.

  • kuulostaa kyllä mielenkiintoisalta.

 

virkailija: Osuitte oikeaan, sitä se juuri on. Antakaapa kun selitän. Katsokaas, ensialkuun teille maksetaan palkka mikä teille nykyisen sopimuksen mukaan kuuluu. Tämä selvää, vai kuinka?

  • kyyllä, luulisin?

 

virkailija: no hyvä. Seuraavaksi astuu kuvioon tämä meidän erinomainen suunnitelma ottaa työehtoihin mukaan hyväntekeväisyys. Eli, koeajan jälkeen siirrytte automaattisesti kädenkäänteessä, ilman, että teidän tarvitsee tehdä yhtään mitään, uuden työehtosopimuksen piiriin.

  • mitäs se pitää sisällään, se hyväntekeväisyys.

 

virkailija: kuten varmaan tiedättekin tai ainakin olette lukeneet, on postin johdon tulot romahtaneet. Hyvä jos miljoonan tienaavat vuodessa. Kerrotaan, etteivät enää kehtaa mennä vuoristoneuvosten sekaan Suomalaiselle klubille. Nauravat ja pilkkaavat selän takana kuulemma. Nyt astutte te uuden ajan työntekijät mukaan kuvioon.

  • kuinka se oikein käy ja miten tällainen pieni ihminen voisi auttaa?

 

virkailija: No hyvänen aika, kuka sitten ellette te. Kun olette siirtyneet uuteen työehtosopimukseen, niin teidän palkkanne lasketaan puoleen heti koeajan päätyttyä. Ja näin teemme tulonsiirron Postin johdolle ja pelastamme heidät häpeältä. Samalla kun saatte meiltä työpaikan, niin voitte kätevästi ja vaivatta tehdä työaikana hyväntekeväisyystyötä. Miltä kuulostaa?

  • ei perhana oikein tainnut mennä jakeluun, ettäkö palkkaa lasketaan?

 

virkailija: Kuunnelkaa, tehän halusitte nimenomaan postin autojakeluun omakotialueille, vai kuinka, ymmärsinkö oikein?

  • niin olin vähän tuumaillut

 

virkailija: Nyt onkin teille sitten hyviä uutisia. Me olemme räätälöineet täällä Postissa juuri teille sopivan paketin työpäivästä. Tiedätte varmaan, että me täällä Postissa pidämme hyvää huolta työntekijöiden niin psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Eli kerron nyt ihan rautalankaversion, mitä kaikkea työpäiväänne tulee sisältymään ja vannon, että yllätytte varmasti positiivisesti. Nimittäin, voitte harrastaa liikuntaa ihan työnne ohessa. Pois kuntosalikortit ja vastenmieliset iltalenkit puolison kanssa. Nyt kaikki hoituu työaikana.

  • enpä ole ennen kuullutkaan. Tosin onhan noita raskaita töitä tullut tehtyä monilla eri aloilla. Aikamoista kuntoilua meinaan sekin oli, mutta terveys niissä meinas mennä. Että haluan kyllä kuulla miten se teillä hoidetaan ja vielä työajalla?

 

virkailija: Minäpä kerron. Kun te menette omakotitalon pihaan ja olette sujauttaneet kirjekuoren postilaatikkoon, niin sen jälkeen alkaa se kuntoiluosuus. Tulette autosta ulos, menette keittiön ikkunan alle ja kurkitte ja koputtelette ikkunaan. Seuraavaksi pienellä hölkällä kierrätte ikkunasta toiseen muutamaan kertaan talon ympäri ja aina muistaen kurkkia ja koputtaa ikkunaan, sitä ei saa unohtaa. Siinä vaiheessa vanhus on kerinnyt rollaattorin kanssa ovelle, jolloin te kohteliaasti kysytte hänen vointiaan ja sitten onko ruohonleikkuri samassa paikassa mihin viimeksi jätitte. Sitten vaan ajatte nurmikon hyvällä vauhdilla, mutta muistakaa, pulssi ei saa nousta liikaa, teillä on vielä monta paikkaa käymättä.

  • mitä sitä talvella tehdään?

 

virkailija naurahtaen: Ette kai suinkaan ole ilmastoskeptikko? Kyllä kuulkaa lunta piisaa ihan riittävästi tulevaisuudessakin. Syksyllä te yksinkertaisesti lakaisette lehdet, talvella kolaatte pihat tai hakkaatte jäitä, etteivät mummot ja vaarit liukastele, mikäli joskus, muutaman kerran vuodessa pääsevät ulos.

  • no jopas on uutta ja erikoista?

 

virkailija: eikö olekin. Me Postissa emme jääneet sormiamme pyörittelemään kun yhteiskunta suorastaan huutaa uudistuksia joka ainoalla sektorilla. Siinä me haluamme olla edelläkävijöitä. Henkilökuntamme tulee olemaan erittäin motivoitunut kun työ on noin monipuolistunut. Palkka, kuntoilu ja hyväntekeväisyys on kytketty yhteen upeaan pakettiin.

 

virkailija jatkaa: miltä kuulostaa? vaikutatte juuri sopivalta henkilöltä meille. Aletaanko laittaan nimiä alle ja joko huomenna olisitte valmis aloittamaan hyväntekeväisyystyön hyvän liikunnan ja kuntoilun merkeissä ja me vielä pikkuisen maksammekin kaikesta tästä.

 

  • kyllä tämä nyt on vähän niin ja näin. Pitäisi varmaan puolison kanssa myös puhua. Toisaalta, kun se perkeleen karenssikin uhkaa. Ja mitä ne siellä liitossa sanoo jos tämmöseen nyt lähden mukaan?

 

virkailija: kait sen tiedätte, ne nyt kitisee ja poraa, tekipä niin tai noin, mutta kyllä ne lopulta ottavat lusikan kauniiseen käteen. Ja miksi eivät ottaisi, onhan tämä nyt ennenkuulumaton paketti.

  • työnhakija laittaa lakin päähän, murisee hiljaa itsekseen, vai on muka ennenkuulumaton paketti. Taitaa olla sellainen postipaketti joka jää minulta ottamatta vastaan vaikka kuinka olisi kuinka hienoon rusettiin pakattu ja laittaa oven perässään kiinni.

 

Hannu Tiainen

25.10 2019

 

 

Mitä olivatkaan ne ”leveämmät hartiat”?

Ennen vanhaan irvailtiin miten hartiat ovat kuin ladon ovet, ei niin leveät, mutta yhtä lahot. Soten sekoilujen yhteydessä Sipilän hallitus maakuntamalliaan ajaessaan vetosi jatkuvasti leveämpien hartioiden tarpeeseen. Myös sosialidemokraatit puhuivat aiemmin 20 000 alueen yhteistoiminta – alueista ja silloinkin vedottiin noihin kuuluisiin hartioihin.

 

Miten on laita leveämpien hartioiden – kovin tuntuvat lahoilta? Tänään 24.10 Pohjois – Karjalan Siun Sote kertoi yhteistoimintamenettelyn aloittamisesta. Eri puolella maata ovat sairaanhoitopiirit olleet vaikeuksissa. Missä syy, miksi isot yksiköt ovat vaikeuksissa? Jos sairaanhoitopiireillä on ongelmia rahan puutteen tähden, niin miten muka maakuntamallilla olisi järjestynyt rahoitus niin, ettei samanlaisia ongelmia olisi ollut edessä kuin näyttää olevan sairaanhoitopiireillä.

 

Raha ratkaisee ja siksi katseet suuntautuu valtion suuntaan. Näille ”leveille hartioilleko” pitäisi valtion pumpata lisää rahaa? Entä jos valtio ei olisi ajanut kuntia siihen tilaan missä nyt ovat valtionosuuksia jatkuvasti leikkaamalla, olisiko tilanne aivan toinen?

 

Jos kunnille olisi taattu riittävä rahoitus turvaamaan kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen/parantaminen peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön panostamalla, oletan sairaanhoitopiirien työtaakan erikoissairaanhoidon puolella helpottaneen.  Oikaiskoon maalaisjärjellä ajatteluni vääräksi, kenellä on järkevät perustelut kumoamaan olettamukseni!

 

Surkuhupaisaa olisi, jos ei todella vakavasta asiasta olisi kyse, on se, kun nyt pähkäillään otsat kuumina mistä saadaan uusia hoitajia, jotta hallituksen lupaama hoitajamitoitus täyttyisi ja samaan aikaan eri puolilla hoitajia uhkaavat lomautukset ja irtisanomiset?

 

Samaan leveisiin hartioihin törmää kuntaliitoskuvioissa. Poliitikot ja viranhaltijat hokevat jatkuvalla syötöllä ”suuri on kaunista” ideologiaansa. Pienet kunnat eivät muka pärjää väestön vanhentuessa ja hoitosuhteen muuttuessa huolestuttavaan suuntaan. Muuttuuhan se kun pistetään väkipakolla valtion toimin muuttumaan.

 

Kuitenkin olemme saaneet uutisista kuulla kuinka esim. Kouvola, Joensuu ja mitä muita niitä onkaan, käyvät yhteistoimintaneuvotteluihin. Kaupunkien työntekijöitä aiotaan lomauttaa tai irtisanoa. Säästöjä etsitään kissojen ja koirien avulla. Ei auta maakuntien kaupunkeja ja kuntia olipa leveät tai kapeat hartiat, kun ihmisiä ajetaan väen väkisin isoihin kasvukeskuksiin.

 

Pienissä ja keskisuurissa kunnissa pidetään parhaiten luonnosta hyvää huolta. Näissä ihmiset ja luonto kuuluvat yksi yhteen. Ihmiset elävät luonnon keskellä terveinä ja hyvinvoivina, arvostavat ja kunnioittavat luontoa ja luonto kiittää.

 

Isossa kaupungissa nähdään asia toisin. Ihmiset pitää saada kasvukeskuksiin voimaan pahoin, niiden leveämpien hartioiden syleilyyn. Pois syrjäkyliltä, pois pienten kuntien kirkonkyliltä, isompien liitoskaupunkien kerrostaloihin masentumaan ja ahdistumaan. Kapitalistinen markkinatalous tarvitsee orjansa, jotka ajetaan lähiöiden kennostoihin. Sieltä heitä on helppo ohjalla ja hyväksi käyttää aina kun tarve vaatii.

 

Yhden totuuden maailmassa, jossa jatkuva talouskasvu on jumala ja jonka nimeen vannotaan, eivät mahdu ihmiset, heidän asuinsijansa eikä heidän ympärillään oleva luonto. Toki poliitikot laidasta laitaan kuolaavat muoti-ilmiön perässä, eli sujauttavat puheissaan otsat huolesta rypyissä joka toiseen lauseeseen sanan ilmastonmuutos ja kohta ovat valmiit leikkaamaan kuntien valtionosuuksia ja näin heikentämään kaukana Arkadianmäeltä sijaitsevien kuntien elinvoimaa, luonnosta huolehtimista ja kuntalaisten elämisen ehtoja. Ja kuin kaikuna eduskunnan käytävältä kuuluu tuttu hokema: Koko Suomi täytyy pitää asuttuna. Niinpä niin.

 

 

 

 

Häpeän

 

 

en saa unta

ajattelen kurdiraukkoja

joita Turkin hullu presidentti teurastaa

maailma seuraa tyynenä

tappamista

kuin mitäkin Hollywood sotaelokuvaa

kurdit eivät nuku

pakenevat kotinsa menettäneinä

pommien, raunioiden

seassa

ja minä valitan ahdistuneena

pehmeällä patjalla

puhtaiden lakanoiden välissä

unettomuuttani

häpeän

Pala nuoruutta

 

Che Guevara katselee

kirjahyllystä

televisiossa Andy, Dave, Pelle

olen taas nuori

olen Che

olen Lepakkoluola

punk ja Maukka Perusjätkä

Karjaa, palokunnantalo

spartakiadit ja Kojo

maailma oli meidän

valmis

käsikäteen

rauhaan

rakkauteen

 

Porvarit räksyttää

 

Olisin todella huolissani jos oikeistopuolueet oppositiossa kehuisivat Rinteen hallituksen toimia. Olisin erittäin huolestunut jos porvarillisen median rakkikoirat, etunenässä Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala kirjoittaisi edes yhden positiivisen jutun nykyisestä hallituksesta.

 

Olisin täysin typertynyt, jos oikeistolaisen yhteiskuntamme, sen uusiliberalistisen talouspolitiikan toteuttajat, mikä on tarkoittanut työläisten ja köyhien kurittamista, eivät nyt joka ainoa päivä maalaisi piruja Rinteen hallituksen seinälle.

 

Vuosikymmeniä on totutettu ja kansaa alistettu siihen, että vain työväenluokalta ja köyhälistöltä leikkaamalla, heidän elinolojaan heikentämällä voidaan valtion talous turvata. Sitä on alettu pitää kuin itsestään selvänä. Jokainen hallitus vuorollaan on veisannut samaa virttä kilpailukyvystä yrityksiä tukemalla ja valtion – ja julkisen talouden kestämättömyydestä. Vain miljardeja yrityksille antamalla eri menetelmin on muka voitu edes jotenkuten pitää yllä julkista sektoria.

 

Ekonomisteja on kaivettu kivien koloista kertomaan huolestunein ilmein miten meidän käy, ellemme tingi milloin mistäkin työelämässä saavutetuista eduista. Työn tuottavuuden noususta ällistyttävästi, ei ole hiiskuttu sanan sanaa. Ei puhettakaan, että olisi ehdotettu työn tuottavuuden nousun tuloksia jaettavaksi kansalaisten hyvinvoinnin parantamisiin, ettei ihmisten tarvitsisi värjötellä anelemassa leipäpalaa.

 

Säälimättä on isketty pieniin eläkkeisiin, kuritettu työttömiä, sosiaaliturvalla eläviä ja nuoriso on jätetty oman onnensa nojaan. Se on ollut pelin henki ja jos joku on erehtynyt epäilemään harjoitettua talouspolitiikkaa, hyvä ettei ole valkotakkisia kutsuttu paikalle, niin mielipuolisina on ajatuksia pidetty. On ollut vain yksi ja ainoa vaihtoehto talouspolitiikan harjoittamiselle.

 

Nyt kun Rinteen hallitus on edes pikkuriikkisiä askeleita ottamassa politiikassaan askeleita ihmismäisempään suuntaan, niin johan on riemu revennyt oikeistolaisen yhteiskunnan joka taholla. Mistä se kertoo? Se kertoo siitä, että raharikkailla ja äveriäillä on pelko persiissä, ettei vain he joutuisi myös osallistumaan yhteiskuntavastuuseen.

 

Juuri kun saatiin kansalle uskoteltua kuinka hyvinvointivaltio on aikansa elänyt ja toimimaton, niin mitä vielä, vasemmistolaiset alkavat haikailemaan jo melkein umpeen luodun hyvinvointiyhteiskunnan haudan perään ja kaivaa sitä takaisin. Onko ihme jos oikeistolaisten toimittajien hihat palavat ja sydänten rytmihäiriöt saavat käämit räjähtämispisteisiin.

 

Vaikka minulle ja monille muille pitkään altavastaajana eläneille Rinteen hallituksen toimet ovat mielestämme riittämättömiä, niin ei voi kuin ällistyneenä ihmetellä kuinka näitä pieniäkään askeleita paremman elämän puolesta meille ei sallittaisi.

 

Mutta minä kihertelen täällä lukiessani ja uutisia katsoessani porvarien itkupotku raivareita ja heidän silmiinpistäviä kiukusta kihisemisiään. Nukkukoon nyt porvarit huonosti ja pyöriköön lakanoissaan. Nyt saatte sitä mitä olette itse kylväneet ja uskokaa pois, tämä on vasta alkua. Se nyt on vaan niin, että hyvinvointi kuuluu kaikille, eikä vaan eliitille jotka ovat jo lekotelleet yli äyräiden kansan kustannuksella.

 

 

Syntyvyyden lasku ja maaseudun alasajo

 

 

Tutkijat ja tilastotieteilijät ennustavat väestökatoa sekä maaseutukuntien hiipumisia. Ennusteita kerrotaan totuutena. Erilaisilla kalvoilla ja käyrillä vakuutellaan kuinka on ollut ennen ja mitä kohti mennään. Ikään kuin vääjäämättömyytenä jonka edessä kädet on nostettava pystyyn ja tunnustettava tosiasiat. Aivan kuin ihmiset olisivat ”lastut laineilla” kaiken tapahtuessa kuin itsestään, tahdosta riippumatta, ilman ohjausta, suunnitelmia.

 

Kuitenkin esimerkiksi syntyvyys, sen säännöstely on seurausta poliittisista valinnoista. Poliittisilla päätöksillä maahamme on luotu yli miljoonan armeija köyhyydessä eläviä, jotka päivästä toiseen miettivät kuinka pärjätä huomiseen. Mieti siinä perheen perustamista tai lapsiluvun lisäämistä.

 

Monenlaisia uhkakuvia tulevaisuudesta luodaan. Vaikkapa ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma mielikuva elinkelvottomasta maapallosta, ei taatusti lisää houkuttavuutta lapsien tekoon, tuhon omaan maailmaan.

 

Iltapäivälehtien tehtäväksi on annettu luoda hysteriaa tyyliin: Pan epidemia uhkaa tappaa jopa 80 miljoonaa ihmistä. Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paanasen elämäntehtäväksi on puolestaan annettu pelotella suomalaiset kuoliaiksi Venäjällä ja sen petollisuudella ihmiskuntaa kohtaan. Kuka haluaa synnyttää tykinruokaa??

 

Miksi muutetaan lähiöiden pilvenpiirtäjiin ja kivibunkkereihin? Ehdoin tahdoinko halutaan huume – ja mielenterveyshelvetteihin? Ikuiseen stressiin kohdusta hautaan, jossa lohtua ei ”suo rattoisa seura ei viini”, Leinoa siteeraten? Ilman poliittisia päätöksiä ja ohjauksia, ihmiset ovat lähteneet vaeltamaan kaupunkeihin, niinkö?

 

Suomalaista puhdasta ruokaa arvostetaan – puheissa. Haikeina ajatellaan maaseudun rauhallisuutta, haaveena voida asua maalla. Maalla eletään pidempään, luonnosta ammennetaan terveyttä, hyvinvointia. Yhteisöllisyys, ystävien, naapureiden auttaminen ovat kunniassaan. Kuin yhdestä suusta poliitikot jyrähtävät: Koko Suomi täytyy pitää asuttuna.

 

Ihmisetkö pikku päissään kuitenkin ovat päättäneet hylätä maaseudut? Sanovat päättäjille: Rakentakaa meille lähiöitä, haluamme nyt ja heti muuttaa pois leveämmän leivään, paremman elämän pariin kaupunkeihin? Mistä ihmeestä myytti paremmasta elämästä kaupungeissa on iskostunut ihmisten päihin, kun annetaan ymmärtää ihmisten oman halun muuttaa??

 

Mitä on haluaminen? Mistä syntyy halu? Eivät ne itsestään synny, ne synnytetään. Jos yhtäkkiä kapitalistit ja markkinavoimat haluaisivat ja huomaisivat hyötyvänsä ihmisten muutosta maaseuduille, he sata varmasti valjastaisivat poliitikot ohjaamaan poliittisia päätöksiä maaseudun asuttamisen suuntaan.

 

On hämmentävää seurata kuinka annettaan ”viisailta” tahoilta ymmärtää ja viestitetään kansalle, että tämä nyt on trendi, eikä sille voida mitään. Maailmanlaajuisesti maapallo kaupungistuu ja sillä sipuli, on vain elettävä siinä mukana.

 

Lapsia nyt ei vaan synny, minkäs teet ihmisten tahdolle? Ja poliitikot, virkamiehet ja naiset, tutkijat, tilastotieteilijät, markkinavoimien edustajat toteavat kuin yhdestä suusta kalvoja ja käyriä tulkitessaan: Emme me mitään voi kansan tahdolle ja maailman menolle, eikä mielipiteiden muokkauksella tai arvovalinnoilla ole mitään tekemistä ihmiskunnan elämänkululle! Joten nöyryyttä lisää ja hartiat kyyryssä odottelemaan uusia uhkakuvia, vai eikö sittenkään?

Hitot uhkavista

 

meren pinta nousee

jäätiköt sulaa

jääkautta povataan

ei osata naida

lapsia ei synny

suomalaiset kuihtuvat pois

ja hitot

otan lapion

kaivan montun

tyhjennän huussin alusen

sitä ihteään ainakin

riittää

ja maaäiti

kiittää

Neuvostoliitto – kapitalismi ja Greta Thunberg

 

Pidin Neuvostoliiton sosialismista. Ihmiset saivat elämän perusedellytykset, työtä, koulutusta, terveydenhuollon, asumisen, turvallisen yhteisön ja kaikkea muuta hyvän elämän edellyttämää. Neuvostoihmisillä oli hyvä olla. Tahdoin samanlaisen järjestelmän koko maailmaan – tahdon vieläkin.

 

Mutta Neuvostoliitto haluttiin nujertaa ja nujerrettiin. Neuvostoihmisille kerrottiin länsimaisesta kapitalistisesta ihanuudesta, jossa on kaikkea yltäkylläisesti, jossa voi huoletta kerska kuluttamalla toteuttaa toiveita joita kapitalistinen markkinatalous suoltaa ihmisille liukuhihnalta.

 

Lapset saavat muovileluja huoneidensa täydeltä. Vauvoista aikuisuuteen ostetaan merkkivaatteita, uusia laitteita ja koneita mitä vain ehditään suunnitella ja tyrkyttää heidän käyttöönsä. Elämän tärkein tavoite on haalia mammonaa. Materialla ja omaisuudella mitataan ihmisarvo yhteiskunnan hierarkiassa kohdusta hautaan. Onneton perhe jollei pihassa ole kahta autoa, lomilla pääse lentämään lämpöön, kuluttamaan kuluttamasta päästyään.

 

Näin kapitalistinen maailma sai niskalenkin sosialismista – materian ihannointi, sen houkutukset, haavekuvat jostain ihmeellisestä ja ainutlaatuisesta elämästä saivat yliotteen todellisesta elämäntarkoituksesta. Taas kerran haluttiin uskoa siihen vihreään ruohoon aidan toisella puolella.

 

Koko kapitalistinen maailma ja totta mooses meidän Suomemme suoltavat päivästä toiseen irvistelyjä ja luoden kauhukuvia menneestä sosialismista. Ihmisiä yritetään pelotella ja vaakutella sosialismin mahdottomuudesta. Edellä kuvattu sosialistinen elämänmuoto on karmeinta mitä voi kuvitella maan päällä olevan. Onneksi siitä päästiin.

 

Nyt sitten kapitalistinen järjestelmä, sen ylläpitäjät, läntisten maiden päämiehet/naiset ovat nostaneet esikuvakseen nuoren ruotsalaisen ilmastoaktivistin Greta Thunbergin.Thunberg syytti lapsuutensa ja tulevaisuutensa pilaamisesta YK: n ilmastonmuutoskokouksessa juuri noita samoja tahoja jotka loivat rahaan ja kuluttamiseen vannovan läntisen kapitalistisen maailman.

 

Kun Gretalle taputetaan, lainataan hänen sanomisiaan, nyökytellään hyväksyvästi ja kiitellään, niin toisella kädellä näytetään esimerkein kuinka kamalaa jos luovumme kaikesta krääsästä, mielipuolisista erilaisista elämäntyyleistä.

 

Kyllä, esimerkeiksi nostetaan Kuuba, Venezuela ja monet muut jotka ovat irtautuneet järjettömästä kapitalistisesta oravanpyörästä. Sellaista ei kerta kaikkiaan voi sallia, että jotkut maat haluavat laittaa kansalaistensa terveydenhuollon kuntoon nollaamalla lapsikuolleisuus, luoda sivistystä opettamalla lapset ja aikuiset lukemaan, nostaa köyhä kansa kohtuulliseen toimeentuloon, jakaa tasapuolisesti yhteistä hyvää koko kansalle.

 

Greta on kapinallinen, saanen mukaan miljoonat nuoret, hyvä niin. Meidän aikuisten kapinallisten on paljastettava ja riisuttava ammoisen alasti maailmaa uhkaavat kapitalismin kyyt. Nämä käärmeet luikertelevat Greta Thunbergin ja hänen hengenheimolaisten muka ystäviksi. He kertovat samat huolet ja murheet kuin maailman nuoriso, mutta samalla pitävät visusti huolen, että huoli pysyy ilmaa kourivana, vailla kapitalistisen järjestelmän kritiikkiä.

 

On vain yksinkertaisesti herättävä ruususen unesta ja haihattelusta kuinka maapallo voidaan pelastaa monin erilaisin tempuin – ei vaan voida. Vanhentunut, aikansa elänyt järjestelmä on tullut tiensä päähän. Ihmisten tiedostamatta kapitalismi horjuu ja huojuu jo, maailman nuoriso Greta Thunbegin johdolla keikuttaa kapitalismin purtta siihen malliin, etteivät mitkään järjestelmän pelastusliivit voi sitä estää uppoamasta.