Tekijä: htiainen

Sanna Marinin hallitus on saanut eräiltä tahoilta voimakasta kritiikkiä liiallisesta naisvaltaisuudesta. Vielä kun ministereinä on nuorehkoja naisia, on monilla mennyt ”sukat sekaisin”. Johtopäätökseni kritiikille on, että arvostelijoiden mielestä politiikkaa kuuluu tehdä ala- eikä yläpäällä.

 

Entäs se naispuheenjohtajien ja ministerien nuoruus ja työelämän kokemuksen puute? Aikoinaan ajattelin itsekin kuinka poliitikon etu on laaja elämänkokemus ja ihmisten arjen tuntemus. Suoraan koulunpenkiltä poliittiseksi päättäjäksi tuntui oudolta, koska kosketus elämän todellisuuteen puuttuu tyystin.

 

Nykyään ajattelen toisin. On paljon opiskelijoita jotka kituuttavat taloudellisessa ahdingossa. Joutuvat tekemään orjatöitä pätkittäin milloin missäkin opiskelujen ohessa. Suurin osa ei ole syntynyt ns. kultalusikka suussa, vaan ovat jo lapsesta saakka joutuneet näkemään mitä on eriarvoisuus yhteiskunnan eri toimissa. Uusi pääministerimme on varmaan nuoresta iästä huolimatta nähnyt ja kokenut yksinhuoltajan lapsena, ettei raha todella tipahda puusta.

 

Toisaalta mitä järkeä olisi sulkea ihmiset pois politiikasta, jos ei ole elänyt tiettyjä vaiheita? Tekeekö köyhien puolustamisen mahdottomaksi, jos itse ei ole elänyt köyhyydessä? Voiko poliitikko ottaa kantaa koulutuspoliittisiin kysymyksiin, jos hänen koulunsa on päättynyt – 60 luvulla kansalaiskouluun? Entä jos ei päivääkään ole ollut työttömänä? Miten voi puolustaa silloin työttömien asemaa? Elinkeinoministerinä oleminen olisi mahdotonta jos ei ole päivääkään ollut yrittäjänä, niinkö?

 

Osilla ihmisistä tuntuu politiikasta olevan kummallinen käsitys. Aivan kuin puolue olisi yhtä kuin sen puheenjohtaja. Toki välillä tuntuu että puolueilta ovat hävinneet arvot ja aatteet. Suomalainen konsensuspolitiikka on siihen syyllinen. Jos on seurannut politiikkaa hatarasti, niin varmaan on tullut käsitys, että eduskunnassa ajetaan vain tiettyjen etuja ja kansa maksaa. Aihetta kritiikkiin on todella ollut.

 

Kuitenkin Sipilän edellinen hallitus paljasti karusti kuinka yhä arvot ja aatteet ovat vahvasti mukana politiikassa. Harvoin on nähty niin kovaa ja eriarvostavaa politiikka mitä Sipilän hallitus ajoi. Kokoomuksen ja Sipilän johdolla vedettiin niin rajua oikeistolaista politiikka, että oksat pois.

 

Rinteen/Marinin hallitus, sen hallitusohjelma on saanut oikeistolaisen valtamedian ja koko oikeistolaisen Suomen pois tolaltaan. Että kehtaavat ottaa huomioon vähäosaiset ja yhteiskunnan lyömät ihmiset. Mitä mitä mitä, mihin on jäänyt keppi jolla roimia olan takaa työttömiä, huutavat hallituksen vastustajat.

 

Oikeistolainen media ja heidän hännystelijät ovat kuin eivät ymmärtäisi tuon taivaallista politiikan lainalaisuuksista. Viikolla A – Studiossa Li Andersson ja Maria Ohisalo sanoivat sen minkä jokaisen luulisi tajuavan. Eli, jos tehdään päätöksiä, koskien vaikka pienituloisille korotuksia eläkkeisiin, niin eihän se herra jumala sitä tarkoita, että heti juostaan pankkiautomaatille katsomaan, joko korotus näkyy tilillä.

 

Näin kuitenkin Kokoomus ja sen käskyläiset kansalle yrittävät syöttää ja joihinkin se uppoaa kuin veitsi voihin. Minä en ole hallituksen ”juoksupoika”. Arvostelen hävittäjähankintoja ja seuraan tarkkaan, että ilmastonmuutoksen sisältyviä toimia ei kaadeta yksin työtätekevän ja heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Mutta onhan tämä hallitus tuhat kertaa parempi kuin edeltäjänsä Sipilän oikeistohallitus. Luottakaamme naisenergiaan.

 

 

Alkava vuosi on Kihniölle merkityksellinen. Täytämme 100 vuotta, mahdollinen käräjöinti palveluidemme tuottajan Parkanon kanssa ja rimpuilu irti talouden kurimuksesta. Saamme todenteolla kääriä hihat oman kuntamme puolesta.

 

Kunnanjohtajan katsauksessa kysytään: Olemmeko me elinvoimainen kunta?

 

Mitä tarvitaan jotta olisimme elinvoimainen kunta – laadukkaat palvelut, vauvasta vaariin. Meidän hyville palveluillemme on lyöty kapuloita rattaisiin. Hiljaa hivuttamalla palveluitamme on Parkanon kaupungin ja Kolmostien terveyden toimesta heikennetty. Kiitos kuntalaisten aktiivisuudelle, kunnan johdolle ja päättäjillemme, että olemme yksissä tuumin viheltäneet pelin poikki. Kihniöläiset eivät syyttä suotta haastaa riitaa – olemme pitkämielisiä, mutta rajansa kaikella. Jos nyt annamme periksi, on kuntamme itsenäisyyden loppu lähellä.

 

Kun kädenvääntöön Parkanon kanssa lisätään mahdollinen maakuntauudistus jota nykyinen hallitus on hahmotellut, niin kiviä tulee olemaan olemassaolomme tiellä. Kunnanjohtajan katsauksessa sivulla 6 todetaan mm. seuraavaa: ” Rinteen hallitus on asettanut tärkeimmäksi uudistamiskohteeksi Tulevaisuuden sote – keskusohjelman (Maakunnan hankekokonaisuus). Hankkeen kautta on tarkoitus uudistaa erityisesti palvelujärjestelmää siten, että nykyisistä terveyskeskuksista muodostetaan laaja-alaisia sosiaali – ja terveydenhuoltokeskuksia.” Tässäkö piilee Parkanon vimma ajaa alas sairaalamme ja sitä kautta loput terveyspalvelumme, jotta Parkanosta tulisi se laaja-alainen sosiaali – ja terveydenhuoltokeskus? Miettikääs sitä?

 

Tiedämme kuinka kunnat ja kaupungit kamppailevat huononevien talouksiensa kanssa. Lomauttavat väkeään ja karsivat palveluita. Yksi sun toinen kolkuttelee kriisikunnan ovella, myös rakas Kihniömme. Jos katsoo pelkkiä lukuja talousarviossa, niin muurahaiset kipittävät pitkin selkärankaa. Kuitenkin mielestämme valoa näkyy tunnelin päässä. Rinteen hallitusohjelman lupaamat lisäpanostukset kunnille olisivat tuiki tärkeitä. Tummia pilviä tuli kuitenkin jo heti alkuun, kun EU ärähti hallitusohjelmassa panostettavan liikaa julkiselle sektorille. Nähtäväksi jää uskaltaako hallitus hyppiä aisan yli EU: n suhteen.

 

Riikosen hallista saatiin kaupat tehtyä ja sitouttaa yritys vankasti Kihniöön – näin uskomme. Myös Pyhäniemen kehittäminen on nytkähtänyt eteenpäin. Jos vielä saamme tuulivoimaa kuntaamme täydellä teholla, niin a`vot. Kihniön sadan vuoden juhlan merkeissä voimme asettaa tulevaisuuden tavoitteeksi 100 uutta työpaikkaa, 100 uutta asukasta.

 

Entä sitten alijäämän kattaminen? Monia vaihtoehtoja talousarviossa pohditaan. Itselleni kysymys vesi – ja mahdollisen lämpölaitoksen yhtiöittämisestä on kinkkinen, periaatteellinen. Yhtiöittäminen tarkoittaisi päätösvallan karkaamista valtuuston ulottumattomiin eli demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Jossain vaiheessa voitaisiin siis vesilaitos myydä tai sulauttaa yhteen Parkanon vesilaitoksen kanssa ilman, että voisimme siihen vaikuttaa.

 

Toki ymmärrän, että oman kaivon omaavat maksavat vesihuollon piirissä olevien vedensaannista eikä se tunnu kohtuulliselta. Myös alijäämän kattamisen kannalta yhtiöittäminen olisi varteenotettava vaihtoehto. Kova jaakobin paini myllertää sisuksiani yhtiöittämisen suhteen.

 

Monia asioita olisi ollut ryhmässämme toiveiden tynnyriin, mutta ymmärrämme talouden kuntoon saattamisen tärkeyden ja sitä myötä kunnan itsenäisyyden turvaamisen, että tyydymme esitettyyn talousarvioon. Vain itsenäisenä kuntana voimme taata palveluidemme säilymisen.

 

Mielestämme talousarvio ja taloussuunnitelma niissä rajoissa mitä on käytettävissä, ovat hyvin ja huolella laadittuja. Kiitos siitä viranhaltijoille ja kunnanhallitukselle. Suuret kiitokset kunnan työntekijöille, sosiaali – ja terveydenhuollossa raskaissa töissä, ainaisessa epävarmuudessa kamppaileville työntekijöille. Kiitokset myös sitkeille yrittäjille, yhdistyksille ja kuntalaisille, panoksestanne oman kuntamme elinvoiman puolesta.

 

Valtuustoryhmämme hyväksyy talousarvion ja taloussuunnitelman. Hyvää joulun odotusta kaikille tahoille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylen toimittaja Pirjo Auvinen puki eilen puoli yhdeksän uutisissa sanoiksi sen mistä itsekin olen jo koko postin lakon ajan puhunut ja hämmästellyt. Nimittäin eduskunnassa kokoomus on jatkuvasti ollut Rinteen hallituksen kimpussa, koskien postin lakkoa. Kokoomus kaksinaamaisesti vaatii hallitukselta selvityksiä lakon suhteen ja seuraavassa lauseessa syyttää Rinnettä ja hallitusta sekaantumisesta työmarkkinaneuvotteluihin.

 

Oikeisto ja työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto ovat raivoissaan hallitukselle joka on lähtenyt purkamaan työttömiä orjuuttavaa aktiivimallia, eikä ole muutenkaan suostunut Etelärannan pomojen sylikoiraksi.

 

Oikeisto haluaa yhdessä työnantajien kanssa pistää työntekijät ja heidän liittonsa polvilleen. On esitetty eri liitoille järjettömiä vaatimuksia, joilla työntekijöitä ajettaisiin kovaan kurimukseen ja kelloja siirrettäisiin sata vuotta taaksepäin työehtosopimusten osalta. Ja kehtaavat vielä puhua kuinka kokoomus on muka kehityksen ja edistyksen voima?

 

Samalla kun sekoitetaan työmarkkinoita ja saadaan työntekijäjärjestöt takajaloilleen ja taistelemaan oikeutetusti työehdoistaan, niin kätevästi lakot kaadetaan Rinteen hallituksen niskaan. Se vimma millä oikeisto nyt hyökkää Rinteen hallitusta vastaan on ennennäkemätöntä, mutta toki ei mitään uutta.

 

Työväenliikkeen vanha viisaus on: Jos porvari sinua kehuu, tarkista kantasi. Nyt ei porvaristo Rinteen hallituksen päätä silittele saati kehuisi. Näyttää vahvasti siltä, että hallitus on ainakin jossain asioissa astunut oikeistolaisen talouspolitiikan ja sen arvomaailman varpaille.

 

Tähän asti kun ei ole tullut kuuloonkaan oikeistolaisessa yhteiskunnassa työttömien ahdingon ymmärtäminen tai vähäväkiseen kansanosaan satsaaminen. Pienetkin eleet siihen suuntaan on saanut kokoomuksen ja heidän viiteryhmänsä suurpääomien edustajan EK: n kihisemään kiukusta.

 

Oikeisto kiukuissaan on tullut paljastaneeksi kaikelle kansalle sen minkä olemme työväenliikkeen vasemmalla laidalla aina tienneet, kenen joukoissa he seisovat, kenen etuja ajavat. Toivottavasti suomalainen yhteiskunta ja työväestö varsinkin huomaavat, että puheet vastakkainasettelun häviämisestä ovat täyttä soopaa.

 

Kaikki tuki postin väelle ja heitä tukeville liitoille. Olette nyt paljon vartijoina. Jos nyt ei torjuta työnantajien ja oikeiston rajuja hyökkäyksiä työntekijöitä ja vähäosaista kansaa vastaan, niin milloin sitten?

 

 

aamupalaleivässä oli homepilkkuja

raaputin ne pois

söin

lapsena opetettiin

ruualla ei leikitä

ruokaa ei heitetä hukkaan

lautanen syödään tyhjäksi

 

tänään ruualle nyrpistetään nenää

sanotaan, hyi miten pahaa

tuota en syö

ruualla pelleillään

kokkisoditaan ruuan kanssa

ruualla mässäillään

jossain lapset

nukahtavat nälkäisinä

uneksien leivänmurusta

vesitilkasta

 

raastava tuska sisällä

elämän merkitys hävinnyt

ulospääsyä ei ole

ajatuksena

miten

päättää päivänsä

kuolema

oman käden kautta

itsekäs teko

onko sittenkään

ikuinen

leima

häpeä

mitä tiedämme

itsemurhan tehneistä

myötäelämistä vaille

jääneistä

tuomita

vai

ymmärtää

 

 

Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen sanoi tänään eduskunnan kyselytunnilla, että sopimuksista täytyy pitää kiinni. Hän tarttui Rinteen ehdotukseen jossa eläkejärjestelmän sisältä otettaisiin varat pienituloisten naisten eläkkeisiin.

 

Kokoomus on viimeinen puhumaan sopimuksista kiinni pitämisistä. Kokoomuksen ja sen viiteryhmän suurpääomien johdolla ei muuta ole tehty kuin yrittää murtaa tehtyjä sopimuksia. Kokoomus oli yli 30 vuotta lähes koko ajan hallitusvastuussa. Mitä muuta se teki kuin yritti nakertaa sopimusyhteiskuntaa.

 

Onko myös käsitettävä, että kokoomus on kääntänyt kelkkansa Postin lakon suhteen? Postihan haluaa rikkoa sopimuksia ja laskea työläisten palkkoja jopa 50 prosentilla. Kokoomus on tiettävästi ollut ainoana puolueena palkkojen alentamisen kannalla. Kansanedustaja Timo Heinonen on siis sitä mieltä, että sopimuksista on pidettävä kiinni. Odotamme lähipäivinä kokoomukselta täyttä tukea lakkolaisille.

 

On säälittävää seurata sitä porua mitä nyt pidetään pienituloisten puolesta. Onko siis ymmärrettävä kuinka kokoomus on eri hallituksissa jäänyt aina yksin puolustamaan pienituloisia? Miten muuten on selitettävissä nykyinen itku ja parku jokaisella eduskunnan kyselytunnilla? Ei meillä olisi pienituloisia eläkeläisiä, yli miljoonaa köyhyysrajan alla elävää, jos kokoomus olisi 30 vuoden ajan toiminut niin kuin se nyt jaksaa pitää meteliä pienituloisten puolesta.

 

Keiden kimpussa kokoomus on jatkuvalla syötöllä ollut? Suurpääomien ja muiden raharikkaiden? Ei, ajojahti on ollut määrätietoista kaikkein kamalimmissa tilanteissa olevia kohtaan. Kokoomuksen johdolla maahamme muodostui pysyvät ruokajonot. Kokoomuksen eduskuntaryhmät eduskuntakausista toiseen ovat olleet suomalaisen sosiaaliturvan kimpussa. Kokoomuksen johtaman oikeistolaisen talouspolitiikan seurauksena maahamme synnytettiin köyhyysluokka, jota sitten lyötiin kuin vierasta sikaa.

 

Nyt nämä samat hyväkkäät ovat muka pienituloisten ja köyhien ylimpiä ja ainoita ystäviä – anna mun kaikki kestää.

 

 

 

 

Sen piti olla yhteiskunnallinen yritys. Näin kertoi meille kihniöläisille sekä koko kansalle YLE: n A-Talkissa aikanaan Pihlajalinnan omistaja Mikko Wirén. Vieraili Kihniössä päättäjien ja kuntalaisten tentattavana. Kysyttiin huolestuneina, entä jos Pihlajalinna myydään kansainväliselle pörssiyhtiölle. Maireasti kertoi, ettei huoleen ole aihetta. Mieheen pitää luottaa jos hän tässä ja nyt sanoo Pihlajalinnan pysyvän suomalaisena. Kysykääpä alueemme asukkailta nyt, ostaisitko häneltä käytetyn auton?

 

Näin sitten alkoi alueemme taru Pihlajalinnan alaisuudessa. Jos lempeästi sanoo, niin aika haipakkaa meno on ollut. Ihan on heikkopäistä heikottanut, kuten on tapana ollut sanoa. Hieman kärjistäen voi sanoa, etteivät työntekijät aamulla ole töihin tullessaan tienneet minkä firman työasun päällensä pukevat. Palveluja on myllätty ja ykskaks kihniöläiset joutuivat toteamaan kuinka omaa sairaalaamme kylmän rauhallisesti alettiin tyhjätä.

 

Kuinka ollakaan, kuin vanhasta muistista yrityskaupan myötä leveästi hymyillen kerrottiin, ettei Pihlajalinnan kanssa sopimuksia tehneiden kuntien kanssa tule mikään muuttumaan. Sallikaa minun nauraa. Painakaa hyvät ystävät tämä mieleenne, meillä on edessä kovat ajat, kunhan uusi terveysjättiläinen pääsee vauhtiin. Kiveä ei jätetä kääntämättä jotta terveysjätin omistajat saadaan pysymään tyytyväisinä.

 

Tänään Pihlajalinnan omistajat hykertelevät ja naureskelevat makeasti. Ovat tehneet muhkeat tilit. Ihan vain piruuttaan voi kysäistä, keiden kustannuksella jättipottia nyt jaellaan. Missä tilassa yhteiskuntamme on ja elää? Jatkuvasti kuulee kuinka hoivaan ei riitä rahaa. Kuinka ala-arvoista hoitoa vanhukset saavat ja taas valitetaan pulaa rahasta. Hoiva-alan työntekijöiden palkkavaatimuksille irvistellään ja pidetään yhteisen veneen keikuttamisena.

 

Kuitenkin terveysalan yritysten johtajat käärivät mahtavia tuloja, yrityskaupoilla rikastutaan ja sitten voivotellaan kun puuttuu satoja miljoonia hoitajamitoituksen toteuttamiseksi.  Miten on mahdollista, että kaikille kuuluvilla sosiaali – ja terveyspalveluilla voidaan surutta tehdä voittoja? Sellainen pitäisi lailla kieltää, sanon minä.

 

Hannu Tiainen

 

räntää vihmoo

varoittavat huonosta ajokelistä

ihmisillä naamat norsun

sanonko millä

luonto ottaa nöyränä marraskuun vastaan

minä myös

ilman marraskuuta

ei olisi joulukuuta

lapsenmielisyyttä

joululauluineen

joulupukkeineen

vihdoin

talvi

orastavaa

kevään, kesän

odotusta

 

 

 

YLE:n aamun uutisissa 1.11 kerrotaan Keskuskauppakamarin huolesta kuinka ”työtä ei oteta hanakasti vastaan” ja kuin kuinka ”työvoimakustannuksia” pitäisi saada alas. Ja totta kai myöhemmin jälkiviisaissa mukana on, kukas muukaan kuin elinkeinoelämän äänitorvi Matti Apunen.

 

Miten sattuukaan tuo iänikuinen valitus juuri sopivasti samaan saumaan kun monilla aloilla käydään sopimusneuvotteluita. Talous sukeltaa, yrityksillä menee surkeasti ja suomalaisen työläisen työ on järkyttävän kallista.

 

Kuulkas nyt Keskuskauppakamari ja muut työläisten syyllistäjät ja yritysten puolesta uhriutujat, jos kerran olette huolissanne osaavan työvoiman puutteesta, niin herran jestas, palkatkaa ihmeessä yli viisikymmenvuotiaita töihin. Nythän te haluatte nostaa eläkeikiä jostain kumman syystä, kun kuitenkin käännätte selkänne ammattitaitoisille 50 vuotta täyttäneille työntekijöille.

 

Maksakaa kunnon liksaa työläisille ja ongelmat työvoiman puutteesta häviävät. Te urputatte valtiontalouden huonoa tilaa, valtionvelan kasvamista ja kuitenkin haluatte sysätä valtion osaksi työntekijöidenne palkanmaksusta.

 

Te haluatte olla yhteiskunnan vapaamatkustajia, jotka vain käärisitte valtavia osinkoja omistajille työläisten ja valtion kustannuksella. Olette omaksuneet vanhan viisauden, hyökkäys on paras puolustus. Muistatte aina tilaisuuden tullen valittaa ja ruikuttaa kuinka surkeasti elinkeinoelämällä menee.

 

Hämmästelette kuinka yhteiskunta maksaa siitä kun jäädään kotiin sohvalle makaamaan. Siinä työssä olette saaneet oivan käsikassaran, eli Kokoomuksen, jonka kansanedustajat viikoista toiseen jaksavat muistuttaa kuinka aina tulee ottaa työtä vastaan. Palkasta he eivät puhu ja sillä pärjäämistä.

 

Kun jaoitte tänä keväänä osinkoina noin 13 miljardia euroa, niin ei sitten tullut mieleen, että noilla rahoilla olisitte saaneet ammattitaitoisia työläisiä töihin kunnon palkoilla, eikä heidän olisi tarvinnut hakea asumistukia tai muuta sosiaaliturvaa.

 

Valtio olisi saanut roimasti verotuloja, sosiaaliturvalla elävien määrä laskenut huimasti ja valtiolla olisi jäänyt oikeasti varoja hoitaa vanhusten asiat ja monet muut epäkohdat kuntoon. Kätevää, eikö vaan.

 

Ai niin eihän se toki käy. Joutuisitte tunnustamaan harjoitetun oikeistolaisen uusliberalistisen talouspolitiikan olleen turmiollinen valtion ja työläisten kannalta, eikä sellaista sovi myöntää. Parasta on vaan edelleen uhriutua ja kaataa kylmän rauhallisesti kaikki ahneiden työläisten niskaan – turha kuvitella meidän luopuvan miljardeistamme taistelutta.

 

 

 

 

Kuten tiedetään, postilaatikot ovat pääsääntöisesti muovisia. Muovi taas pilaa ilmaston. Siispä taas tänään huonoa omaatuntoa tuntien kävin kuin varkain iltahämärissä hakemassa postin. Olenhan muovisine postilaatikkoineen syyllinen maapallon tuhoutumiseen.

 

Tietysti myös iso kasa mainoslehtiä aiheuttaa painatuksineen ilmalle ongelmia ja kun en ole kieltänyt niitäkään toimittamasta laatikkooni, niin syntisäkkini entisestään kasvoi. Kovin allapäin laahustin kotiin luontoa kuormittavissa kumisaappaissani, minä syntinen saatana kurja.

 

Taakkaani ja omaatuntoani keventääkseni aloin miettiä josko vaihtaisi muovisen laatikon johonkin muuhun materiaaliin. Toki muoviteollisuus ja kaikki kansantaloudestamme huolissaan olevat nousisivat takajaloilleen, jos oma luopuminen muovisesta laatikosta saisi ryntäyksen aikaan ja sankoin joukoin alettaisiin laittaa laatikoita vaihtoon. Hallitus nyt ainakin kokoontuisi kiireelliseen iltakouluun pohtimaan miten käy talouskasvun jos muoviteollisuus ajautuu kriisiin muovisten postilaatikoiden yllättävästä menekin hiipumisesta.

 

Pohtiessani vaihtoehtoa uudelle laatikolle, jouduin pulaan. Mistä materiaalista tekisin tai tilaisin uuden laatikon? Metallisen kenties? Ei ei, siis maaperästämme tai mistä lie hevon kuusesta kaivoksesta raudasta jatkojalostettaisiin metallia jotta minä saisin kestävän kehityksen laatikon? Minkä valtavan prosessin metallinen laatikkoni joutuisi kokemaan? Paljonko ympäristöhaittaa maapallo joutuisi kestämään, jotta postilaatikkorivissä komeilisi metallinen Hannu Tiaisen nimellä varustettu postilaatikko. Ei hemmetti, tuska vain kasvaa ja kohta ahdistukseen täytyy saada lääkettä, sitä ulkomailta tuotua.

 

No mutta onhan meillä metsää ja puuta omasta takaa. Ei muuta kuin puisia postilaatikoita markkinoimaan ja joka ikinen muovinen ja metallinen postilaatikko vaihtoon. Ai ei käy vai? Meinaan metsät ovat meidän hiilinieluja ja koitappa kajota puihin, niin auta armias. Sekin vielä, miten tässä nyt elää kun jotain yrittää, niin syntilista vaan kasvaa.

 

Haa, mutta nythän sen keksin. Minullahan on ontto kaatunut puu. Sahaan siitä sopivan mittaisen, putsaan kolon ja teen siihen siron kannen päälle. Puukolla veistän kylkeen nimeni. Ei pitäisi olla kellään rutisemista.

 

Jaa että luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden mielestä lahopuut ovat luonnon, metsän, ötököiden ja lintujen elinehto. No hyvä on, ei sitten teolliseen tuotantoon, mutta uskon pääseväni yhteisymmärrykseen oman pienen metsätilkkuni kanssa ja luonto antaa luvan tehdä sen postilaatikon – kun en sitä sitten tavaksi ota.

 

Ei muuta kuin taltta käteen ja omaatuntoa puhdistamaan ilmastonmuutoksen torjumisessa. Postilaatikolla hymyillään kun tavataan.