Eilisen 25.1 YLE: n Ykkösaamun lähetyksen jälkeen, jonka vieraana oli itse Björn Wahlroos, ei pitäisi olla epäselvää, minkälaisessa yhteiskunnassa elämme. Wahlroos hyökkäisi sumeilematta työläisten kimppuun siihen malliin mitä häneltä ja hänen kaltaisiltaan voi odottaa.
Viikolla 4 YLE kertoi toimittaja Minna Pantzarin tehneen laskelmia Kikyn vaikutuksista, josta sai käydä lukemassa YLE:n verkkosivuilta. Pantzarin mukaan sosiaaliturvamaksujen sälyttäminen yhä enemmän työläisten maksettavaksi toi työnantajien pussiin arviolta 5.8 miljardia euroa. Kun lasketaan työajan pidennykset ja lomarahan vähennykset, summa kasvoi n. 7 miljardiin euroon.
Toisaalla taas kerrottiin 2000- luvulla työantajille eri keinoin annettujen helpotusten tuoneen heidän pussiin arviolta 22 miljardia euroa. Kuinka paljon viimeisten vuosikymmenten saatossa on jaettu osinkoja, viime vuonnakin muistaakseni noin 13 miljardia euroa. Näistä tämä kapitalistien ylipappi visusti vaikeni.
Mistä tämä kertoo? Siitä kun mikään ei riitä ahneudessa? Kertoo myös kapitalistien avoimesta röyhkeydestä. Röyhkeydelle antaa jalansijaa oikeistolainen yhteiskunta, joka päivästä toiseen syöttää eri medioiden kautta täyttä pajunköyttä ihmisten hämmästeltäviksi.
Pelotellaan, uhkaillaan (kuten Wahlroos juuri teki) ja maalataan piruja seinille sen minkä ehditään. Ammattiliittoja parjataan ja lytätään joka taholta. Ei sanallakaan muisteta kertoa mitä kaikkea meidän työläisille ja heikoimmassa asemassa oleville on vuosien saatossa AY- liikkeen toiminnan ansiosta saatu.
Toisaalta Wahlroosin ulostulo saattoi olla se piristysruiske jota ammattiyhdistysliike ja miksi ei myös vasemmistolainen työväenliike kipeästi kaipaa. Hyvällä syyllä voimme kysyä, mihin maamme ajautuisi Wahlroosin ja hänen juoksupoikiensa oikeistolaisten voimien aikakaudella jos ay-liike ja vasemmisto jostain syystä saataisiin nujerrettua?
Nyt ei työläisten ja vähäosaisten pitäisi liittyä siihen karmaisevaan kuorolauluun jota eduskunnan oikeisto yhdessä kapitalistien kanssa hyökkää yötä päivää Marinin hallitusta vastaan. Siitä ei hyvää seuraa. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset mihin ahdinkoon olisimme ajautumassa jos nyt lähdetään oikeiston kelkkaan vaatimaan kovaa oikeistolaista politiikkaa? Eikö Sipilän hallitusten jäljet pelota? Näinkö lyhyt on ihmisten muisti?
Totta mooses hallitusta täytyy ja pitääkin arvostella. Se on sitä kansandemokratiaa. Väitän hallituksen olevan mielissään kansalaisten aktiivisuudesta ja palautteesta joita se saa. Itse aion olla aktiivinen siihen suuntaan ja olenkin ollut muun muassa hävittäjähankintojen suhteen. Myös pääomatulojen verotusremonttia odottaisin hallitukselta.
Kuitenkin toivoisi palautteen olevan asiallista ja arvosteluissa muistaa minkälaisessa yhteiskunnassa elämme? Kovassa oikeiston puristuksessa on ollut todella vaikea ajaa pienituloisten ja työssäkäyvien asiaa. Sen olemme jo hallituksen lyhyen ajan sisällä saaneet todeta.
Oikeiston ja kapitalistien vyörytys on niin massiivista, että on syytä pohtia laajojen kansanjoukkojen käyttöä vastavoimana paljastamaan oikeistolaisen yhteiskunnan koko kuva.
Jos oikeisto yrittää eri keinoin kaataa hallituksen ajamia helpotuksia kaikille pienituloisille tai muuta vastaavaa, olen heti valmis lähtemään kaduille puolustamaan hallitusta oikeiston hyökkäyksiä vastaan.
Se ei myöskään tarkoita sitä, jos hallitus antaa siimaa palveluiden yksityistämisille, heikentää maaseudun ihmisten elinoloja jne., niin totta kai kerromme sen vaikka mielenosoituksin, että nyt on syytä viheltää peli poikki. Ei kuitenkaan niin, että tulisin vaatimaan vaihtoehtona oikeistolaista hallitusta. Se on jo nähty ja yhä maksamme siitä karvaasti.