Tekijä: htiainen

 

 

Nyt ei ole irtopisteiden aika. Yli puoluerajojen on maltettu olla käyttämättä korona epidemiaa poliittisesti hyväksi. Aina tietysti tulee ylilyöntejä ja jotkut ovat nähneet tilaisuuden kiillottaa omaa poliittista kilpeä. Tietysti teräviä huomioita tarvitaan ja asiallista kritiikkiä, jos siihen nähdään aihetta – jopa demokaraattisen toiminnan elinehto.

 

En tiedä miten television kaupallisten kanavien mainokset toimivat, mutta eikö näin kriisin aikaan pitäisi miettiä, sopiiko mainos tähän hetkeen. Esimerkkinä pikavippi mainokset, onko ihan pakko työntää niitä joka mainostauolla eetteriin? Kyllä luulisi kanavilla olevan edes hitusen moraalia, vaikka mainostajilla ei olekaan.

 

Korpeaa aika rajusti kun mainoskanavat elävät kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Mainoksia mainosten perään – osta, osta, osta, vaikka ihmiset tuskailevat tulojensa puolesta, riittävätkö rahat edes ruokaan.

 

Älkää hyvät ihmiset sortuko näiden hyväksikäyttäjien armoille. Samoin kuin on oltava tarkkoina kaiken maailman huijareiden ja onnenonkijoiden suhteen. Maailma on täynnä näitä muista piittaamattomia, jotka käyttävät joka tilaisuuden hyväksi hyötyäkseen itse.

 

Sitten koronaan liittyviä havaintoja ja kysymyksiä:

 

• Onko julkaistu tietoa, kuinka väestömäärään suhteutettuna Suomi on onnistunut viruksen torjunnassa? Vai voiko mitenkään edes verrata?
• miten ulkomailta rahtina tuotuja hedelmiä voidaan desinfioida? Vai häviääkö virus laivamatkan aikana, jos pakatessa on virus päässyt iskemään? Voiko turvallisesti syödä hedelmiä jos ne ennen syöntiä pesee?
• on puhuttu viruksen pysyvän maassamme jopa jouluun. Jos kuitenkin pahin myllerrys on ohi ja elämä palaa normaaliin, niin miten edelleen pitää elää, ettei sairastu vakavasti, vai onko se jotenkin jo lievempi?
• Mitä koronan jälkeen? Oppiko yhteiskunta ja oppivatko ihmiset. Kasvoiko meistä kriisin keskellä ymmärtävämpi, toiset huomioon ottavampi kansa? Jääkö turha vouhotus vähemmällä arvomaailman muuttumisen myötä?

 

Tätä kirjoittaessa on perjantai – ilta. Kaunis, lämmin keväinen ilma alkaa viiletä, auringon painuessa unten maille.

 

Viikonloppu edessä ja mökeille ei nyt pääse. Kevätsiivoukset ja saunomiset jäävät nyt väliin, onhan se harmien harmi. Mutta ajatellaan positiivisesti. Kuinka upeaa onkaan sitten kun rajat aukeavat ja päästään kirmaamaan maaseudun ja järvimaisemien rauhaan.

 

Mitähän kevennystä keksisin antamaan piristystä ja etenemään päivä kerrallaan. Tuli mieleen yksi vitsi jonka taannoin luin ja nauratti kovasti:

Tapetaanko tänään sika? Emäntä kysyi aamiaispöydässä.

Häh! Ihmetteli isäntä – miksi ihmeessä?

Etkö muista, että meillä on tänään 25 -vuotishääpäivä? Emäntä muistutti.

Mutta eihän se sian vika ole.

 

Mukavaa viikonloppua

 

 

 

Aluksi itsekeskeistä pohdintaa. En ole eläissäni ollut lentokoneessa. Kerran kävin vuonna 1978 Neuvostoliitossa. Sekin voidaan taustani takia tulkita kotimaan matkailuksi. 24 tunnin risteilyjä olen tehnyt yhden käden sormien verran. Kotikonnuilleni muutettuani, Uudellamaalla on 30 vuoden aikana tullut harvakseltaan käytyä. Tosin Sipilän hallitus sai pienen piikin aikaan, kun oli useita mielenosoituksia työläisten ja köyhien leikkauksia vastaan.

 

Voin siis itsekkäästi todeta, ettei rajojen sulkeminen ulkorajoilla ja Uudellamaalla hetkauta tuon taivaallista. Vaan kun en ole itsekäs. Elän koko sydämelläni mukana ihmisten tuskassa. Joka ainoan, jotka joutuvat raatamaan, sairastamaan ja kärsimään monin eri tavoin.

 

Mieltäni ei lämmitä jos minä en kaipaa matkailua. Ei lämmitä, että elän alueella jossa on helpompaa elää rajoitettua elämää. Olen onnekas sen suhteen, että toistaiseksi arki on sujunut. Olen tottunut auttamaan, tekemään asioita ihmisten hyväksi, elänyt heidän arjessaan. Nyt pyörittelen peukaloita – varsin outo tilanne.

 

Jos tilanne on outo, niin pääni se vasta outo onkin. Uudenmaan rajojen sulkeminen sai taas mielikuvitukseni lentoon.

 

Entä jos sulku jatkuu pitkään – mitä tapahtuu? Palaako kieltolain ajat takaisin?

• näen jo sieluni silmillä miten ihmiset metsiä pitkin yrittävät mökeilleen
• ajellaan ilman valoja vanhoja hiekkateitä rajan yli juhannuksen viettoon
• miten veneillä salakuljetetaan mökkiläisille mustan pörssin tavaraa
• pontikan keittäjät kuljettavat yön tunteina korpikuusen kyyneleitä helsinkiläisiin salakapakoihin, kun Alkosta ei voi kiinnijäämisen pelossa hakea
• ihmiset pysäyttävät ja kysyvät ensimmäisenä: Onkos tietoo?
• lapset alkavat taas leikkiä rosvoa ja poliisia

 

Kaikkia tuo päänuppi miettii ja piirtelee.

 

Yksi asia joka suomalaisissa on yllättänyt. Olemme ujo kansa, pysyttelemme mielellämme kaukana toisistamme. Nyt kun saimme ohjeet pitää välimatkaa, niin eikös nämä härmäläiset änkeä kauppojen jonoissa ”tappituntumalle” ja hakemalla hakeutuvat melkein kiinni iholle. Hyvä, etteivät miehiset miehet anna poskisuudelmia, mitä?

 

Minähän perskeles pussaan vaikka suulle miestä, mutta minua ei hallitukset ja kaiken maailman kansliapäälliköt tai perustuslakivaliokunnat komentele, kyllä jämti on niin.

 

Onneksi löytyy myös sitä suomalaista sisua. Hallayöt ja monet vitsaukset ovat koetelleet, eikä meitä lannista yksi virus.

 

Niin ja se kevennys: Karjalaispoikana käyn aina vanhaa väittelyä – vihta vai vasta. Mutta sanokaapas: Kun saunassa vihtoo ja sitten peseytyy, niin onko silloin löylyttelijä vastapesty?

 

Hyvää viikonloppua kaikille teille jotka jaksatte kanssani käydä tätä korona matkaa.

 

 

 

 

 

 

Aloitetaan aamu oman kunnan kehuilla. Kihniön kunta huolehtii kuntalaisistaan erinomaisesti. Tiedote on tulossa jossa kerrotaan miten toimia ja mihin soittaa jos on kysyttävää tai avun tarvetta. Kunta järjestää apua ruuan ja apteekki palveluiden jakeluun.

 

Myös kauppiaat toimivat esimerkillisesti ja olen varma, kuinka nyt olemme yhtenäisinä voittamassa tuota koronaa joka vaanii meitä kaikkia.

 

Huoli painaa hoitohenkilökunnan jaksamisesta. Pidän yhteyttä heihin, yritän kannustaa parhaani mukaan. Vielä on meillä tilanne hyvä ja valmiudet ovat kohdallaan jos/kun virus tavoittaa Kihniön.

 

Seurasin illalla hallituksen tiedotustilaisuutta. Mieleen jäi: Ovatko suomalaiset luku – ja kuuntelutaidottomia? Kuuden ministerin voimin kerta kerran perään piti ”rautalangasta” vääntää Miksi Uusimaa eristetään. Onhan tilanne ainutlaatuinen rauhan ajan historiassamme, mutta siltikin.

 

Tiedotustilaisuutta katsoessa nosti päätäni Nato vastaisuuteni. Piruillen ajattelin, että meillähän on USA: n kanssa isäntämaasopimus. Ei muuta kuin puhelin käteen ja soittamaan USA: n presidentti Trumpille: Hei, täällä Sauli. Meillä kun on se sopimus, niin joutaisiko teiltä niitä muurin rakentajia lainaksi meille. Olisi pikkuisen kiire, kun pitäisi eristää yksi maakunta? Olinko ilkeä, näin vakavan asian äärellä?

 

Mutta,ei totta tosiaan ole helppoa uusmaalaisilla. Paljon siellä asuu tuttujani, sukulaisia ja ystäviä. Kovat ajat heillä edessä, kevät puskee esiin ja epätietoisuus rajoituksista ja taudin talttumisesta kalvaa jokaisen mieltä. Peukkuja sinne eteläiseen Suomeen.

 

Ei ole helppoa myöskään ravintola – alan yrittäjillä. Täällä meilläkin aloitti juuri uusi yrittäjä alalla ja heti isketään korville. Mutta minkäs teet, virus on vaan yksinkertaisesti selätettävä. Pienten yritysten niskaan ei saa kaataa tulevaa laskua. Kuten ei myöskään työntekijöiden ja pienituloisten.

 

Kevennys:

Jos yhtään helpottaa, niin on se kuulkaa minullakin vaikeaa. Väkisin meinaa makean himo saada yliotteen. Ongelma on, jos karkkeja ei ole, alkaa tehdä mieli ja jos taas on, pitäisi piilottaa pois näkyviltä. Ei siinä muuten mitään, mutta paino nousee. Sitten yrittää pettää itseään.

 

Tänäänkin Mirjamin luona, kävin ensin vessassa, ajoin parran ja lopuksi pyysin Mirjamia leikkaamaan hiukseni. Ja ei kun puntariin. Suolen tyhjennyksen, vaatteiden riisumisen ja tuon kaiken muun jälkeen painoni oli eiliseen verrattuna laskenut muutaman sata grammaa.

 

Ennen sanottiin lihavahkoa ihmistä riskiksi – oletpa riskissä kunnossa. Lääkärini ja sairaanhoitajani sanovat minun kuuluvan riskiryhmään. Nyt olen alkanut miettiä, etteivätkö nuo peevelit kehdanneet suoraan sanoa minulle, yli satakiloiselle, että olet lihava – riskissä kunnossa.

 

Lehdessä oli, että YLE alkaa näyttää ihan telkusta, eikä vain jostain ihme areenasta Reinikaisia ja muita hauskoja ohjelmia. Lukevat näemmä siellä Pasilassa Korona päiväkirjaani. Vai olisivatko sittenkään.

 

Näillä mennään tänään.

 

 

 

 

Kovin vähän on puhuttu fyysisen kunnon merkityksestä korona viruksen iskiessä. Yleensä sanotaan ihmisten toipuvan paremmin hyväkuntoisena. Olettaisi myös koronan kohdalla olevan samoin. Mielestäni olen kohtalaisen hyvässä kunnossa vaikka talvi onkin mennyt liikkumisen kannalta aika paljon ketuille – verrattuna edellisiin vuosiin.

 

Siispä otin pitkästä aikaa kuntopyörän esille. Kuntopyöräily ei rasita kaularankaa paljoakaan ja polvet kestävät jotenkuten. Hien sain pintaan, eivätkä keuhkot rohisseet. Hyvä minä.

 

Varmuusvarastot otettiin sitten käyttöön. Tähän sopii pieni lainaus tiivistetysti Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta: ”Keskustelu loppui, sillä he alkoivat katsella ihmeissään Lehtoa. Tämä oli avannut rautaisannospaketin ja veti parhaillaan puukolla säilyketölkkiä auki.

– Ek sää tiärä et se on kiälletty? sanoi Hietanen.

Pieni hymy käväisi Lehdon huulilla.

• Niin on tappaminenkin. Viides pykäläkö se oli. Pikku juttu se on säilykepurkki silloin kun pääkuoriakin aukee yhtämittaa.

Toiset katsoivat Koskelaa, aivan kuin odottaisivat tämän kannanottoa ratkaistakseen oman suhtautumisensa sen mukaisesti.

• Minun puolestani se kyllä käy. Ja tuskin sitä näläntunne tästä suuremmaksi enää tulee. Eikös se vuorokauden jälkeen ala niin kuin turtua. Niin että nyt on sitten se suurin hätä, jota varten ne tarkoitettukin.”

 

Meinaan vaan tuolla lainauksella, että kait se sitten nytkin on hätä kun varmuusvarastoja availlaan. Epäileville Tuomaille tiedoksi – olemme vakavan paikan äärellä – jos heitä vielä on?

 

Lyhyesti muistutuksena:

• älkää nyt hyvät ihmiset heittäytykö hulluiksi hamstraamalla lääkkeitä ja elintarvikkeita.
• 100 000 ihmistä on kuulemma parantunut korona viruksesta – eli sitkitellään, eiköhän se päivä paista vielä risukasaankin.
• uutisoivat toisen kierroksen koronaa mahdollisesti lähtevän liikkeelle Kiinasta.
• me ei sitä kyllä huolita enää vaivoiksemme, emmehän?
• anteeksi vaan kehäkolmosen sisäpuolella asuvat. Me nyt vaan ei olla enää vieraanvaraisia, eikä huolita teitä kylään. Palataan myöhemmin asiaan.

 

Mitenkä muuten minun televisiossa katsellessa uutis koronaa, niin toimittajan huulet ja puhe liikkuivat eri aikaan? Nyt kysymys sinulle Markus Liimatainen (joka on muuten erinomainen toimittaja), oliko teillä ilmastointilaitteet päällä ja viima heilutteli huulia? Vitsi vitsi.

 

Loppukevennys: Mirjam sen keksi. Helppo ja halpa keino saada ihmisiin pidettyä etäisyyttä. Valtio jakaa joka toiselle suomalaiselle valkosipulit joita on otettava kerran päivässä. Näin ihmiset automaattisesti pysyvät toisistaan etäällä, ilman kehotuksia ja sääntöjä.

 

Tänään tulee lämmin ja aurinkoinen päivä. Nautitaan keväästä ja unohdetaan hetkeksi mokoma virus. Ei muuta kuin puiden pilkkomisiin.

 

 

 

Mieliala heittelee. Eilisen päivän olin hyvällä tuulella. Illalla katsoin A – studion ja synkkyys iski – mitä tästä kaikesta tulee? Petissä peiton alla mietin kestääkö ihmisten ja sitä kautta yhteiskunnan psyyke?

 

Kuvittelimme pahimman olevan ohi pääsiäiseen mennessä. Nyt väläytellään toukokuun puolenvälin olevan huippupiikki. Koronan kanssa joudutaan ehkä elämään jouluun asti. Kuinka rajuja toimia tarvitaan ja kuinka pitkään?

 

Jos minun mieliala heittelee jo nyt, vaikka täällä maalla eletään aika vapaasti omia töitä tehden, luonnossa liikkuen, saunoen jne., niin miten lähiöiden kerrostaloissa tilanne alkaa kärjistyä? Aurinko alkaa lämmittää, toukokuusta saattaa tulla hyvin lämmin ja kesäinen, uinti – ilmat mitä parhaat. Ja kansa katselee yksiön, kaksion ja kolmion ikkunoista vain pihalle ja huokailevat?

 

Saunojen ovet on lyöty säppiin, maauimaloihin eikä rannoille mitään asiaa – missä vaiheessa ihmisillä alkaa niin sanotusti vadit mennä nurin? Entä jos yhdellä keittää ja haistattaa tälle kaikelle pitkät, tuli mitä tuli?

 

Joukkopsykoosi saa vallan ja ihmiset alkavat ryntäillä holtittomasti kyllästyneinä neljän seinän sisällä oloihin? Olen varma, että näitä mietitään vakavasti siellä missä uusia rajoituksia ja kieltoja mietitään. Kasvaako kansalaisten sietokyky ja miten sitä voidaan vahvistaa? Tunnettua on kuinka jokaisella on ”pohja siellä säkissä”. Kuolemaa voi odottaa iloisissakin merkeissä.

 

Uskotaan, ettei noin käy mitä edellä maalailin. Sen välttäminen vaatii meiltä jokaiselta nyt venymistä ja malttia vaikka kuinka kutkuttaisi elää normaalisti. Näin voimme lyhentää tätä erikoista ja raskasta aikaa.

 

Päiväkirjaa pitäessä olen pyrkinyt loppuun laittamaan pienen kevennyksen. Tällainen siitä tuli tällä kertaa: Iltapäivällä kotia tullessa Virroilta, missä en poikennut muualla kuin Virtatuvan postilaatikolta lehden ja automaatilla tankkasin hanskat kädessä, mietin ajellessa kotiinpäin miten uskallan käydä pankkiautomaatilla? Tiedän, pankkikortilla täytyisi maksaa, mutta eihän vanha mies osaa olla, ellei lompsassa vähän ole seteleitä.

 

Aloin kuvitella kuinka se virus nyt vaanii siellä näppäimistöllä ja miten oikein harhauttaisin sitä. Hanskoja ei sattunut nyt mukaan, joten paljaalla sormella täytyisi näppäillä. Tuumin, että olen painavinani nappulaa ja sitten yhtäkkiä vaihdankin toiselle näppäimelle, eikä virus ehdi loikata omalle numerolleni. Päätin myös suututtaa ja pelästyttää sen näyttämällä sille keskisormea, kun yleensä näppäilen etusormella numerot. Uskon viruksen jääneen nuolemaan omia näppejään ja kiroilevan mielessään, että sinne se meni paksuine sormineen. Kyllä tuossa satakiloisessa kropassa olisi ollut mukava viruksena vaellella.

 

No joo, muistakaa varoa huijareita. Kihniöllä on liikkunut joku kaveri ovelta ovelle. Alavudella myös yritetään puoliväkisin rahastaa ovilla ihmisiä ja antamaan rahapussinsa, että käyvät muka kaupassa ja 20 eurolla saa korona testin.

 

Telkien taakse tuollaiset roistot jotka ilkeävät ja kehtaavat vaikeina aikoina ihmisiä yrittää ryöstää.

Hyvää päiväjatkoa ja pidetään toisistamme hyvää huolta.

Kaikille teille suurenmoisille työntekijöille jotka raadatte pitäen meidät hengissä, jaksamisia oikein monen sylin täydeltä.

 

 

Pientä pakkasta kevätaamuun. Eilinen päivä meni rakkaani kanssa saunoessa ja viettäessä yhteistä aikaa Virtain Ohtolassa. Mirjam ei ole toista viikkoon tavannut yhtään ihmistä, enkä minäkään muuta kuin veljen ja kaupan kassaa. Olemme tottuneet elämään paljon omissa oloissa.

 

Näyttää käyvän niin, että jokainen päivitys täytyy alkaa sormea heristämällä. Nyt jo puhutaan armeijan puuttumisesta, ulkonaliikkumiskiellosta ja kaupunkien eristämisistä, kun ihmisille ei näköjään mene kalloon toden olevan kyseessä.

 

Vai on onko toisilla muka omat säännöt, kun lähdetään reissuihin miten tahtovat ja osat kokoontuvat kuin ei mitään huolen häivää olisikaan. Ja sitten hoitajat ja muut pakosta työssä käyvät tekevät kaikkensa etteivät sairastuisi. Hoitajat jo lähettivät vakavan viestin kaikille asiasta – hyvä niin.

 

Meillä Kihniölläkin on nähty autoja lomakylän mökkien edessä. Sieltä vaan etelästä tullaan, täydennetään lähikaupassa varastoja, vaikka eivät tiedä ovatko viruksen kantajia. Tämän todenperäisyyttä en tiedä, somesta vain lukenut. Mutta jos on, niin kyllä on vastuutonta ja itsekästä toimintaa, muista piittaamatonta, hyi hyi.

 

Sitten siitä ajankulusta:

• Miksi ei YLE lähetä vanhuksille mukavaa ohjelmaa aamusta iltaan?
• Vaikka vanhoja kotimaisia maalaiskomedioita, vanhoja sketsiohjelmia ym.
• Tässä muutamia suosikkejani. Tankki täyteen, Reinikainen, Vain muutaman huijarin tähden, Pirunpelto, Metsolat ym. Englantialaisia komediasarjoja kuten vahoista ukoista kertova Vielä virtaa jne.
• Myös Poirotit ja Neiti Marple olisivat mukavaa viihdettä. Ja tietenkin kotimaiset hauskat elokuvat, kuten Hilman päivät ja mitä niitä onkaan.
• Kansa kaipaa nyt muutakin kuin vain yhtä samaa koronaa. Kertokaa suosikkejanne.

 

Mielenterveydestä pari sanaa. Tarkkailen itseäni. Huomaan kuinka minuun vaikuttaa henkisesti negatiiviset uutiset maailmalta ja meiltä koronasta. Ehkä jopa stressikipu on syy kolotuksiini. Jotenkin usko pikaiseen paluuseen entiseen horjuu ja luo hieman alakuloa.

 

Eilen sitten kuulin, kuinka Italiassa kuolonuhrit ovat laskusuunnassa. Kiina on saamassa kuriin viruksen ja suomalaisilla on ehkä lääke koronan vaikutuksen lievitykseen, jos toisella korvalla oikein ymmärsin. Ja kas, kuin salamaniskusta mieli alkoi luoda toivoa – kyllä tämä tästä. Ja päästäänkö sittenkin viruksen osalta suurimmaksi osaksi säikähdyksellä. Jos jätetään pois talouden piinat. Positiiviset tunteet nousivat pintaan. Tietenkin syynä oli myös saunominen ja yhdessäolo kumppanin kanssa.

 

Lopuksi taas piristystä päivään: Entä jos tulee ulkonaliikkumiskielto? Miten käy minun ulkohuussi reissujeni? Täytyykö anoa erikseen kulkulupaa kodin ja huussin välille? Ja montako reissua päivälle anoisin? Jos anon vaikka neljä ja sitten tuleekin se suurempi hätä – puristelenko loppupäivän hampaat irvessä pakaroitani ja toivon, ettei ryppyreikä vuodaJ

 

Eilen ajellessani kotiin muistelin tien varressa ennen olleita puhelinlinjoja. Kiittelin nykyisiä langattomia puhelimia – ei ainakaan virus pääse puhelinlinjoja pitkin levittäytymään – siitäs sait viruksen pirulainenJ)Kohta on meidän riskiryhmäläisten kaupassa käynnin vuoro. Ei kun hampaiden ja käsien pesulle. Hyvää alkavaa viikkoa, pidetään yhteyttä – vaikka näin netin kautta.

 

 

Eilen saimme suru uutisen yhden vanhuksen menehtyessä korona virukseen. Omaisille voimia. Vieläkö joku kehtaa puhua salaliitoista tai vähätellä koko korona virusta?

 

Pidin kotipäivän eilen ja oli siis aikaa pohdiskella kaikkea mitä korona viruksen ympärillä pyörii. Vanhukset ovat erityisesti olleet niin sanotusti tapetilla. Tällaisia ajatuksia tuli itseltäni:

• Vanhuksia on jo kauan syyllistetty. Syömme kuulemma nuorten leipää, kun eläkerahat eivät tulevaisuudessa riitä. Vanhusten syykö, että saavat eläkkeitä – kaiken lisäksi olemattomia? He jotka rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan lapsilleen ja lapsenlapsilleen, ovatkin nyt syyllisiä.
• Vanhukset ovat pilanneet ilmaston, haluamalla vain parempaa elämää tuleville sukupolville. Nyt se tuntuu olleen nuorten mielestä vastuutonta.
• Huoltosuhde on vanhusten pitkään elämisen kautta muuttunut mahdottomaksi. Eläminenkin on vanhusten syy?
• Sitten nämä syyllistäjät itse elävät kuin viimeistä päivää. Toivat mukanaan ulkomaan reissuiltaan korona viruksen. Vanhukset pistetään karanteeniin. Ja taas, korona virus kaadetaan vanhuksien niskaan – näin vanhukset sen kokevat.
• Nyt pitäisi jokaisen laittaa ns. jäitä hattuun. Ei etsiä syyllisiä toisistamme.

 

Pari sanaa ihmiskunnasta maapallollamme. Olemme kaikki ihmisiä ihonväristä, uskonnosta tai mistä tahansa huolimatta. Niin se vaan on, että tarvitsemme toisiamme. Mietin suomalaista pakolaispolitiikkaa ja sen vastustajien ajatuksia?

• Korona virus sen on todistanut – emme elä lintukodossa tai Impivaarassa.
• Leikitään ajatuksella, että korona virus olisi lähtenyt meiltä! Vaikka 300 000 tuhatta suomalaista olisi saanut tartunnan. kuolonuhreja tuhansia. Terveydenhoitokapasiteetti ei riittäisi. Hakisimme apua naapurivaltiolta ja muulta Euroopasta. Saammeko tuoda sairaita teille hoidettaviksi? Meille sanottaisiin tylysti, laitamme rajat kiinni. Hoitakaa itse sairaanne. Itsehän olette syyllisiä, teillähän se virus on, me pesemme siitä kätemme?
• Aivan kun me nyt haluamme pestä kätemme toisten hädältä.
• Poikkeukselliset olot pistävät ajattelemaan asioita uudelta näkökantilta – avaamaan silmät, toivottavasti.

 

Oma lähikauppa alkaa myös aamuisin tarjota mahdollisuutta käydä kaupassa riskiryhmäläisille ja yli 70vuotiaille klo. 8 -9 aikaan arkisin. Joku koiranleuka sanoikin, että tuo aamun aika pitäisi olla muille, koska enemmistö kihniöläisistä on vanhuksia ja riskiryhmäläisiä? Mukava kun huumoria edelleen löytyy.

 

Taloudesta sen verran, että kuntien talous huolettaa. Pääministeri Sanna Marin kyllä lupasi seuraavassa tukipaketissa kunnille helpotusta. Mutta miten käy tulevaisuudessa? Nyt pitäisi herätä huomaamaan kuinka lopultakin arvokkaita maaseutukunnat ovat – isot ja vähän pienemmät.

 

Ja kuulkaa, nyt laitan itsekkyyttä peliin. Jos ette nyt ala tottelemaan kaikkia ohjeita, niin yhteiskunta voi olla suljettuna pitkälle kesään. Miten herranen aika käy Tiaisen pojan juhannustanssien? Ajatelkaa sitä? Seitsemän vuoden yhdessäolon aikana Mirjamin kanssa, olen hänet vienyt juhannustansseihin. Nyt olen hänet kihlannut, niin perinne aikoo katketa. Emmehän me sellaista sallia – emmehän?

 

Nyt jäämme odottamaan mitä meille tänään kerrotaan. Toivottavasti edes parempia ohjelmia telkusta. Siitä huomenna lisää.

 

 

 

Eilen jo aloin kirjoittaa ylös tunteita tästä poikkeuksellisesta ajasta. Nyt alan pitää päiväkirjaa ja kertoa päivittäin tuntemuksistani.

 

Eilen vähän ilmeisesti vilustuin kun kuljin metsässä liian vähissä vaatteissa. Tänä aamuna oli kurkku karheana ja olo vähän niin ja näin. Mitä muuta sitä ajatteli kuin nyt se sitten iski se korona? Onneksi tunnen kaularankavaivani ja tiesin niskasärkyjen johtuvan vähäisestä vaatetuksesta ulkona ja nimenomaan kaulan ympärillä.

 

Nyt niitä ajatuksia mitä mieleen on juolahtanut eilisen päivän aikana ja nyt aamulla: Talouden tilasta hallitus linjasi eilen ja keinoista selvitä vähäisin vaurioin. Omat mietteeni olivat:

• Velkaa joudutaan ottamaan – ei siinä mitään. Mutta miksi edelleen pidetään kiinni 10 miljardin asehankinnoista vaikka nyt jos koskaan niitä rahoja tarvittaisiin vaikka terveydenhuollon julkisen sektorin turvaamiseen?
• Eikö mitenkään voida estää, etteivät suurpääomat taas jaa massiivisia osinkoja, kun kaikki muut joutuvat tinkimään? Heille kun on suunnattu tukimiljardeja poikineen yhteiskunnan veroeuroista. Vaikkakin osin takuina jne.
• Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä, eikä suinkaan viruksen takia, että keiden niskaan aikanaan tulla laskut sysäämään?

 

Köyhyydessä ei tietenkään ole hurraamista. Eilen kuitenkin totesin muutamille ystäville puhelimessa, kuinka köyhien etu on, etteivät he näin katastrofin aikanakaan putoa korkealta. Itsekin elämme kumppanin kanssa todella pienillä tuloilla. Kuljemme kirpputorivaatteissa, syömme todella halvalla, kuten viiden litran kattilallinen hernekeittoa, josta riittää einettä moneksi päiväksi.

 

Keskiluokkaiset ihmiset ovat nyt lujilla, koska on asuntolainojen lyhennyksiä, pakollisia menoja lasten ja perheiden menojen tähden. Monilla kahden auton maksut ym. vastaavat, ei tule olemaan helppoa.

 

Ehkä kuitenkin monet pysähtyvät ajattelemaan kerskakulutusyhteiskunnan mielettömyyttä? Ei ole ollut aikaa lapsille, perheelle ylipäätään, puolisolle, eikä edes omille ajatuksille. Nyt voi pysähtyä ja miettiä tosissaan elämän tarkoitusta?

 

Lopuksi vielä koronasta ja miksi ei tahdo sen vakavuus mennä perille osaan ihmisistä. Onko niin, että virus on kuin ilmaa kauhoisi? Vaikka uutiset maailmalta näyttävät kuvia ja selostuksia kuolonuhreista, niin suomalainen ei usko ennen kuin lähelle osuu ja uppoaa.

 

Kun tavallaan elämä kuitenkin jatkuu kuin ei mitään. Ihmiset käyvät kaupoissa, kaupan työntekijät palvelevat kuin ennen koronaa, pirteinä, hymyilevinä. Luonto on samanlainen, kevät saapuu, ihmiset taluttavat koiriaan jne. Eli, monille on todella vaikea hahmottaa toden olevan kyseessä.

 

Maaseudun puolustajana taas kerran totean: Täällä on ankeinakin aikoina helpompaa. Luonto on lähellä, liikkuminen vapaampaa ja tekemistä riittää omissa oloissaan yllin kyllin.

 

Edelleen, otetaan hyvät ihmiset tämä vakavasti. Tämä ei ole kausi influenssa, vaikka niin mielellään monet haluaisivat uskotella.

 

Lunta pyrytti aamulla sakeasti, nyt jo aurinko näyttäytyy ja mielikin virkistyi. Lähtisikö armaani luo saunomaan ja viettämään yhteistä aikaa, vai ollako kotona. Sitä täytyy sohvalle mennä miettimään

 

seitsemänkymppisiä, meitä riskiryhmäläisiä kehotetaan pysymään sisällä

televisio suoltaa pelkkää koronaa

nuorille, keski-ikäisille suunnattuja typeriä ohjelmia

nettilehdet täynnä kauhukuvien maalailuja kuolonuhreista

talousromahdus odottaa kulman takana

mitä sitten, ei voi käydä kaupassa

lihaksia särkee, kurkku karheana

onko korona

ei kuumetta, hengitys ei vingu

laitetaan säryt puiden pilkkomisen, kaularangan piikkiin

kylmä lattia yskittää

kirjahyllyn kirjat luettu moneen kertaan

ristisanatehtävät täytetty

juorut, uutiset ja kuulemiset vaihdettu moneen kertaan

tuttavien, sukulaisten, naapurien kanssa

sosiaalinen media alkaa kyllästyttää

naamakirjan naama alkaa olla norsun, sanonko millä

kirjoitan mitä sattuu, typeryyksiä

ja viikko vasta mennyt

miten ihmeessä vangit keksivät tekemisiä vuosikausiksi

pienissä selleissään

kas, siinäpä mietittävää täksi päiväksi

sohvafilosofille

ennen päiväunia

 

20.3 2020

 

 

valmiuslaki, poikkeustila

riskiryhmässä

vältettävä ihmiskontakteja

huoli rakkaastani, läheisistä

ystävistä, tutuista

kuitenkin neljän seinän sisällä

lämpimässä tuvassa

saunoa

asettua nukkumaan kylläisenä

puhtaiden lakanoiden väliin

olla kotona

toisin kuin asunnottomilla

leipäjonoista ruokansa hakevilla

toisin kuin pommitusten pelossa elävät

värjöttelemässä hyytävässä yössä

piikkilanka-aidan takana palelevina

nälkäisinä, sairaina, kodittomina

vailla tietoa omaisista

elämän jatkumisesta

 

yhtäkkiä

maailman hätä on yhteinen

lähentää ihmiskuntaa

luo ymmärrystä toisistamme

jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta

toivon niin

 

Hannu Tiainen

17.3 2020