Tekijä: htiainen

 

 

”Kun sä kuulet kurjen äänen – älä mene järven jäälle”. Kannattaa laittaa tuo sanonta visusti mieleen, ettei tule uintireissua jäiden seassa. Eilen kaarteli Mirjamin talon yllä isohko kurkiaura.

 

Taas on ihmettelyn aihe. Korona viruksen aikana olen pessyt käsiäni siihen tahtiin, että aikamiestä ihan hävettää. Ihmettelen, kun jatkuvasta käsien pesusta huolimatta jääkapin ovi on likainen? Kuka käy salaa jääkapillani? Vilma kissa se ei ole, hän on supersiisti, eli laskuista pois? Hävikkiä en ole ruuista huomannut, ainakaan merkittävästi. Kuka käy likaisilla käsillä kaapilla? Hercule Poirot on kutsuttava paikalle.

 

Käsien pesusta ja hygieniasta: Ymmärrän sen näin viruksen aikaan, mutta kerronpa miten ennen työmailla käsien pesulle ei aina aikaa jäänyt. Monilla kuten minullakin oli keitettyjä kanamunia eväinä. Metallimiesten vaimot tietävät, ainakin ennen tiesivät kun vasta kotona pestiin työnjäljet, että mustat olivat kädet. Arvaatte varmaan minkä näköinen se kuorittu kanamuna oli mustien käsien jäljiltä. Ei sitä sen kummemmin ajateltu – kiireessä vain ääntä kohti.

 

Olimme armeija aikana Lapissa sotaharjoituksissa. Mäkäräisiä oli pilvin pimein. Väsyneinä ruokatauolla voideltiin näkkileipää, voihin tarttui mäkäräisiä, ettei voita melkein erottanut, mutta eipä jaksanut niitä erotella ja hyvää oli. Noin sitä ennen vastustuskykyä kasvatettiin. Nykyisessä yltiöhygienia yhteiskunnassa, ihmiset soittaisivat terveystarkastajille jos moisia näkisivät mistä kerroin. Näin se lipsahti taas sivuraiteille, vaikka piti vain mainita käsien pesu.

 

Kirves heilui ja klapeja tuli tänäänkin. Onhan noita kaiken maailman halkaisukoneita, mutta kyllä vuosisatoja vanha konsti on poikaa. Kirveellä on veistetty hirsitaloja, kaadettu ja pienitty puita, kellistetty karhuja, tapettu piispa ja mitä kaikkea muuta. Kirveelle pitäisi saada oma merkki – ja liputuspäivä, sanon minä.

 

Korona päivitys:

• Ruotsissa kuolleiden määrä lähentelee 500. Suomessa kohta 30 kuollutta. Ei tuota eroa voi selittää väestömäärällä? Ehkä ruotsalaisille ei ole selvinnyt, ettei kyseessä ole suinkaan maaottelu. Oikeasti, surullinen tilanne Ruotsissa – jaksamista heille.
• Uutta tietoa, että virus jäisikin leijumaan pitkäksi aikaa. Ei edes yskiä tarvitse, puhumisesta myös leijailee ilmaan viruksen pirulainen – jos oikein ymmärsin. Pitääkö todella kaupassa olla suu kiinni? Ei edes tervehtiä tuttuja myyjiä?
• kunnille ollaan antamassa 1 – 1.5 miljardin tukipaketti. Tukipaketti jaksotettaisiin kahdelle vuodelle. Suurin osa paketista suunnataan sairaanhoitopiirille! Kuntapäättäjänä seuraan tarkasti ja kriittisesti, mitä tuleman pitää. Se ei käy selitykseksi, että kun nyt kaikki tulevat olemaan kovilla ja jokaiselta on otettava. Yhtään ei enää kunnilta saa nipistää.

 

Koronan takia ihmiset elävät paljon virtuaalimaailman kautta. Jopa työväen Vappujuhla järjestetään virtuaalisesti. Varmaan myös pääsiäistä juhlitaan tietokoneiden kautta. Onko tämä esimakua tulevasta maailmasta? Kauhistuttaa, mutta onneksi olen jo takakaarteessa, ellei jotain odottamatonta tapahdu ennen maalisuoraa ja maaliviivan katkaisemista.

 

Kevennys: Kerroin jutun alkuosassa Lapin sotaharjoitusreissusta. Siellä sitten sattui soma tapaus. Katselin upeita näköaloja ja kysyin sitten paikkakuntalaiselta: Anteeksi, minkä niminen tuo tunturi on? Lappalainen: Kumpi? Minä: ai jaahas, kiitos, entäs tuo toinen siinä vieressä?

 

 

 

 

Eilen oli kaunis keväinen pyhäpäivä. Ei näkynyt virpojia. Lapset ovat kylältä vähentyneet, joten kyseessä ei ollut viruksen pelko. En kyllä ole päässyt perille virpomisen tarkoituksesta. ”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks. Noinko se jotenkin menee? Eli noidutaan vastaanottaja terveeksi? Vinksahtanut mieleni alkoi tietysti pohtia, olisiko tuossa koronan kukistamiseen oiva keino.

 

Tein sitten puusavotta hommia pyhänä. Kuvittelin äitini pilven reunalla heristäneen sormea. Et sie poika uso, et pyhätöil ei oo siunaust. No, savotta onnistui hyvin ja kunto tuntuu nousevan kohinalla. Tuli myös todistettua yksi vanhan kansan sanonta todeksi. Karsin neljä koivua ja keräsin risut isoon kasaan. Ja toden totta, kyllä päivä paistoi myös risukasaan.

 

Viikolla lämpenee ilma kovasti, lumet lähtevät. Niinpä Mirjamin kanssa jo puhuttiin haudoilla käynnistä. Mitä mieltä ystävät olette, joko pian voisi narsissit istuttaa – eikö niiden pitäisi kestää jonkun verran pakkasta, tuumailimme?

 

Hätähousu kun olen, mietin talvikalsareiden ja kesärenkaiden vaihtamista. Renkaiden vaihto säästäisi nastoja ja asvalttia, mutta henkikulta olisi herkemmin katkolla. Kalsareiden vaihto taas helpottaisi tukalaa oloa, mutta polvet ja lantion seutu saattaisivat ottaa itseensä. Suo siellä – vetelä täällä.

 

Eiliseen mahtui myös suru – uutisia. Pitkän linjan poliitikko, sosialidemokraatti Pertti Paasio kuoli. Hän oli niitä harvoja työväenluokkaisia demareita. Myös arvostamani Pentti Linkolan taival päättyi. Pidin häntä kansakunnan herättäjänä, pani ajattelemaan ihmiskuntaa, luontoa ja maapalloa räväkällä tyylillä.

 

Korona tilanne:

• en pidä uutisoinnissa pelottelusta. YLE: n uutiset kertoivat mahdollisesta elintarvikepulasta. Ruoka uhkaa loppua jos viljelijöille ei saada työvoimaa. Jos muutamia satoja työntekijöitä ei saada ulkomailta, niin kärsimme ruokapulasta!! Ihan oikeasti, näin hauraalla pohjallako on meidän elintarviketuotanto?
• Suomalaiset luottavat Marinin hallitukseen korona viruksen hoidossa, uutisoi Helsingin Sanomat. Haluamme näemmä antaa hallitukselle työrauhan, sehän sopii.
• THL: n pääjohtaja Markku Tervahauta kertoi viime viikkojen kehityksen olleen suotuisaa koronan torjunnassa, että voidaan harkita lievennyksiä rajoituksiin. Osoittaa meidän olevan kuuliainen kansa, kun hätä on suurin. Rajoitukset ovat purreet.
• veneilykausi lähenee. Veneitä tervataan ja kunnostetaan talven jäljiltä. Kuinka huolellisia mahtavat veneilijät olla koronan torjunnan suhteen, ettei rannoilta virus keksi uusia ”saaliita”. Totta kai ovat, eivät he halua karanteeniin ja jäädä vaille laineiden liplatusta, meren ja järvien sielun hoitoa.

 

Pitihän se arvata. Otin rappusilla aurinkoa. Tulin sisälle ja ilmantieteenlaitoksen tutkija varoitti Suomen yllä olevasta otsonikadosta. UV – säteily on viikonloppuna tavallista voimakkaampaa. Ja niin kuin ajattelin saavani kunnon annoksen D- vitamiinia. Ota siinä sitten aurinkoa rauhallisin mielin.

 

Kevennys: Minulle sattui ammoisina aikoina pieni väärinkäsitys apteekissa: Päivää. Saisinko matolääkettä? Aikuiselle, kysyi apteekkari? Raavin päätäni sanoen: En oikein tiedä, kuinka vanha se mato on.

 

 

Eilen irrottauduin iltauutisiin saakka virus uutisoinnista. Tuntui oudolta, ettei ole koronaa? Otsikon kopioin aikanaan olleesta Flora – margariinimainoksesta. Siinä lapset ihmettelivät ruokapöydässä, ettei ollut Floraa. Minkälainen maailma on koronan jälkeen – millainen itse kunkin elämä?

 

En lähde perkaamaan laajasti tulevaa aikaa, taloutta, yhteiskuntien kehitystä tai muuta vastaavaa. Mietin korona pandemian jälkeistä aikaa aikojen saatossa. Kuinka paljon väritämme aikaa tuleville sukupolville jne. Muutamia esimerkkejä millaisia tarinoita saatamme kertoa tai putkahtaa eri yhteyksissä esiin:

 

• te ette kuulkaa tiedä miten kovia aikoja ne oli. Kauppojen hyllyt tyhjennettiin, vessapaperit loppuivat ja keksittiin keinoja takapuolen pyyhkimiseen. Te nykyajan nuoret ette tiedä mitään siitä mitä on kun joutuu totuuden eteen. Silloin jokainen suomalainen katsoi kuolemaa silmästä silmään.

 

• Te vanhat nyt aina liioittelette, miten se muka oli jotain erikoista, en usko teitä. Kuuleppas pojanjolppi, se oli totista totta, maailmalta näytettiin kuvia kuinka ruumisarkut loppuivat kesken. Ihmisiä haudattiin ilman omaisia. Valtiot taistelivat tarvikkeista hampaat irvessä. Heikkopäisempiä heikotti niin, että povasivat jo maailmanloppua. Älä älä tuu mulle sanoon!

 

• äitee, minä vuonna saatiin puolukoita, ettei koskaan ennen? Tehtiin meinaan iso tili marjoilla, kysyy isäntä kiikkutuolista. Niin, eikös se ollut se sama vuosi kun oli se korona. Olihan meinaan sellainen marjavuosi sitten syksyllä, ettei muistini riitä moisesta sadosta toista. Oltiin silloin vielä parhaassa iässä, mutta monet hyvät ihmiset se vei, se virus.

 

• äiti mikä se korona oli kun siitä aina puhutte? Tapahtuiko silloin jotain ihmeellistä? Voi lapsikulta, ne olivat raskaita aikoja, kerron sitten joskus kun olet vanhempi. Uskotko jos sen sanon, että lapset kävivät koulua kotona. Eikä, en usko. Koulujen ovet laitettiin kiinni ja vanhemmat opettivat lapsia. Ja tapahtui noina aikoina, että lapset mankuivat päästä kouluun. Miten siistii, ei voi olla totta, mä olisin halunnut elää silloin. Nyt ei satu mitään kivaa, tylsää. Älä tyttö toivo sellaisia aikoja.

 

• isä, minkälaista silloin oli kun synnyin? Noo, silloin jouduttiin jäämään äidin kanssa kahden karantteeniin, meinaan kun teitä muita ei vielä ollut. Se oli semmoinen virus joka lähti Kiinasta ja pisti koko maailman polvilleen. Ei päästy käymään missään, mitä pikaisesti kaupassa. Melkein puoli vuotta oltiin sisätiloissa ja tekemisen puutteessa sinutkin poikani pistettiin sitten alulle.

 

• Muistatko milloin Antti Ruuskanen heitti maailmanennätyksen keihäänheitossa. Muistanhan toki. Se oli syyskuun ihan alkua, oli nimittäin koko kevät ja alkukesä sitä korona virusta, olethan sinä siitä kuullut puhuttavan. Olen minä jotain, mutta en pahemmin ole laittanut merkille mikä kumma se oli. No, oli mikä oli, silloin oli urheilukilpailut ja kaikki muu kielletty. Vasta heinäkuussa saatiin urheilla ja vasta syyskuussa oli Suomi – Ruotsi maaottelu stadionilla ja siellä se Antti nappasi haamuheiton. Muistan kuin eilisen päivän korona vuoden ja siitä tuon Antin maailmanennätyksen.

 

 

Elämme historiallisia aikoja, jos se yhtään lohduttaa. Varmaa on, kuinka tätä aikaa muistellaan kauan. Jokaisella on tarinansa ja muistonsa. Omaiset muistelevat menehtyneitä, selvinneet kiittävät onneaan, ettei kohdalle sattunut.  Kapakoissa tuoppien äärellä kinastellaan ja otetaan nokkapokkaa menikö se niin vai eikö mennyt. On niin monta tarinaa kuin on kokijoita.

 

Kevennys:

Olen ihmetellyt miksi nykyajan jääkiekkoilijat ovat järkeään isokokoisia? Sitten keksin: Heidän pelipaitoihin mahtuu enemmän mainoksia.

 

Hyvää lauantaita ystävät ja lukijat – ei taida monillakaan tuntua viikonloppu siltä ajalta, kuin ennen koronaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, emme ole yksin, suomalaiset viettävät kautta maan erilaista saunapäivää. Kyllä se vasta vielä lauteilla viuhuu ja kiuas kihisee, uskokaa pois.

 

Tiedättekö mitä? Eilen muistin ostaa sen kaalin joka edellisellä kauppareissulla unohtui. Nyt sain herkullista kaalilaatikkoa ja kaiken kruunasi tuoreet sämpylät. Kai tämän verran sallitaan leuhkiminen.

 

Katsoin Ilta-Sanomista eri kuntien korona tartuntoja. Kihniön kohdalla oli pelkkää viivaa. Huomasin selatessani kuntia läpi, että pienissä kunnissa oli tähän asti vältytty koronalta. Aamulla kaupan aulassa juttelin tutun miehen kanssa, hänen siinä pestessä käsiä. Totesimme yksissä tuumin, kun otamme me kaikki koronaa vastaan annetut ohjeet ja kehotukset vakavasti, silloin aina riski pienenee.

 

Ravintolat sulkeutuvat ensi yönä. Hätäkeinona selviytymiseen on alettu valmistaa ruokia kotiin vietäviksi. Aloin miettiä, eikö tuota pitäisi hyödyntää pienissä kunnissa joissa ihmisiä asuu syrjäkylillä? Kaupat toimittaisivat ruokia kotiin tuotuina annettujen listojen mukaan. Mielestäni meillä toinen kauppias näin tekee nyt koronan aikana, mutta voisiko olla ideaa jatkaa sitä pysyvästi?

 

Korona uutisia:

• Pääministeri Marin oli toissa päivänä hieman tuohtunut kun Helsingissä Kela päätti laittaa ovet säppiin. Miten ihmiset asioivat joilla ei ole puhelimia tai tietokoneita? Tuohtumus oli aiheellinen.
• Huolissani mietin, kuinka ihmisten korvauksien käy. Pääsiäinen tulossa, tilit näyttävät nollaa ja Kelan johtajista eräs ennusti juuri pääsiäisen aikaan alkavan kovat ruuhkat. Voi poloisia perheitä, yksihuoltajia, yksinäisiä, pienyrittäjiä ym. Toivotaan tähänkin pikaisesti löytyvän ratkaisu.
• Kiinasta oli saatu suojavarusteita – kovalla hinnalla, kerrottiin. Niin vain viruksellakin tehdään armotonta bisnestä. Jos jotain opimme, niin ainakin sen, että omavaraisuus tulee turvata jatkossa entistä paremmin.

 

Niin lupasinko eilen runon? No laitetaan nyt sitten, kevennys tosin jää pois: Lintujen elämää

 

mustarastas saapunut

pomppii pihamaalla

kissa vaanii takapuolta heiluttaen

laskee matkaa saaliiseen

liian pitkä

luovuttaa

harakka seurannut tilannetta

liiterin harjalla

joutsenet lentävät yli

ulisevat äänekkäästi

kissalla häntä paksuna

säikähdyksestä

tiainen tepastelee pihan poikki

hakee navetasta tuhkaämpärin

lintujen keväiset toimet ovat tavoittaneet

aseman perukan

 

 

Kirjoitin tänään jutun paikallislehteen. Olin luvannut pidättäytyä valtakunnan politikoinnista korona viruksen ajan. Katsoin, että nyt ei ole aika poliittisille yhteenotoille vaan kannatta keskittyä voittamaan epidemia yksissä tuumin. Kuitenkin se jatkuva nokkiminen koronasta olevia vastuuhenkilöitä kohtaan, sai pyörtämään hetkellisesti päätökseni. Enempää en halua avata, joten se siitä.

 

Eilen sitten eduskunta keskusteli samasta josta olin keskustellut kunnanjohtajamme kanssa. Eli pienten ja keskisuurten yrittäjien nopeasta avusta, jota byrokratia jarruttaa. Keskustelu oli asiallista ja olen varma eduskunnan yhdessä löytävän keinot auttaa hädässä olevia. On toki tehty jo paljon monin eri tavoin.

 

Vaihdoimme valtuuston puheenjohtajan Petteri Viinamäen kanssa eilisen päivitykseni tiimoilta muutaman kommentin. Petteri laittoi pari linkkiä josta näkee kuinka USA talous syöksyy rajusti. Työttömyys on ennätyslukemissa, oliko peräti 6,6 miljoonaa työtöntä. En halua pelotella enkä maalta uhkakuvia, ja ehkä on parempi antaa olla, ettei toivottomuus iske kovin syvälle. Viimeistään alkusyksystä tullaan käymään kovaa vääntöä talouspolitiikkamme ja EU: n linjauksista.

 

Kuten huomaatte, eilisestä ei saa aikaan kuin tylsää tekstiä. Mutta kun tämä on koronapäiväkirja, niin kait siitä on vielä muutamia huomiota laitettava.

 

• Hyvä uutinen oli, kuinka hallitus antaa miljoona euroa korvaamaan leipäjonoja, jos oikein ymmärsin. En tiedä ketkä jakavat? Kunnat ja seurakunnat ja jotkut muut? Mihin miljoona riittää, siihen minulla ei ole vastausta.
• Kerrottiin myös lääkkeiden riittävän. Suomella on varmuusvarasto. Sitä jäin pohtimaan, kuinka usein varastoja joudutaan vaihtamaan, koska monet lääkkeet menevät vanhaksi vuodessa?
• Jos me olemme lujilla rajoitusten tähden, niin miettikää kuinka valtavien paineiden alla on se väki joka vastaa koko tästä korona baletista? Täytyy olla paineensietokykyä loputtomiin, kun kaiken aikaa ovat silmätikkuina. Yksikin sana tai lause väärin, niin media repii kappaleiksi.

 

Lumentulo ja takatalvi pysäyttivät hetkeksi töiden tekemisen ulkona – ei vaan huvittanut, kuten yhden jutun otsikossa mainittiin. Siivoaminen sisällä vasta myrkkyä onkin. Yritän kuin Uuno Turhapuro selittää kumppanilleni siivoamisen lykkäämistä: Olen niin eläinrakas, etten millään raaskisi luopua sängyn alla olevista villakoirista.

 

Turhapurosta ja siivoamisesta tulikin mieleeni miten kunnon aviomies osallistuu siivoamiseen? Nostaa jalkansa vaimon imuroidessa.

 

Laittaisiko huomenna runon jonka tein jo muutamia päiviä sitten kun pihassa oli keväinen tunnelma. Näkkyypähän, kuten Kalle Päätalon eno Kalle tuumasi usein sanoa, laiskansutjakka kun oli.

 

 

 

 

 

 

Aamu alkoi tuttuun naukumiseen puoli kuudelta. Hyvä niin, kerkisin lämmittää uunin, ennen kuin ampaisin matkaan. Kirkolla oli aamu kahdeksalta vielä hiljaista, kaupan pihassa muutama auto. Muistin kaikki mitä ”hallitus” oli kirjannut, paitsi tahvo kun olen, niin kaali jäi ostamatta. Kaalilaatikko jäi sitten toiseen kertaan. Oikeastaan kaalin tähden menin kauppaan. Onneksi en saanut kotona risuja.

 

Peliautomaatit ovat kiinni, hyllyissä tavaraa kuin aina on ollut. Olen ollut havaitsevinani, etteivät kihniöläiset ole hamstranneet. Taas kerran mietin, kyllä oma lähikauppa voittaa mennen tullen jättimarketit ja vastaavat.

 

Järvisuomen tie oli hiljainen, pari autoa molempiin suuntiin. Poliisit ovat piirittämässä Uuttamaata, niin sain ajella huoletta. Ja minäkö muutenkaan ajaisin ylinopeutta – uskokoon ken tahtoo.

 

Myös Virtain keskusta oli aamutuimaan hiljainen, hakiessani Virtatuvan postilaatikosta Aamulehden. Merkille pantavaa oli, kuinka varsinkin Tokmannin parkkipaikka ammotti tyhjillään – yksi vaivainen auto parkissa. Kävelijöitä oli liikkeellä melkein kuin ennen koronaa. Ihmiset haluavat kuntoilla ja näyttävät ottavan tyynesti mutta vakavasti epidemian.

 

Soittelin kunnanjohtajalle, keskustelimme lyhyesti kuntamme alueen yrittäjien tilanteesta. Toistaiseksi isommissa yrityksissä on lomautuksilta vältytty – erinomaista jos työntekijöillä riittäisi töitä tässä vaikeassa ajassa ja palkanmaksukyvyssä ei olisi ongelmia. Byrokratia kismittää, kun erilaisia papereita ja anomuksia täytyy täytellä ja käsittelyajat luonnollisesti hidasta, oli hänen viestinsä.

 

No, niin, tulomatkalla sai sitten luvallisesti körötellä sataa Kihniön ja Virtain välillä, melkein koko matkan. Pienikin myönteinen asia saa tuntemaan pilkahduksen paremmasta. Kiitos kansalaiset, olette ottaneet tosissanne viruksen ja eilen jo näytti hieman valoisammalta koronan osalta.

 

Korona ajatuksia:

• Juteltuani puhelimitse ystävien kanssa, olen havainnut monien alkaneen löytää myönteisiä asioita tästä ajasta. Yhteisöllisyyden lisääntyminen, kotona perheen parissa erilaiset tekemiset, yhdessäolot jne. Myös kerrotaan pysähtyneen miettimään, kuinka nyt vasta ovat heränneet huomaamaan miten kiireistä aikaa ovat eläneet.
• eduskunnassa heräsi keskustelu vammaisten kohtelusta korona viruksen hoitoon pääsystä. Jos vammaiset ovat vähänkään eriarvoisessa asemassa, kertoo se karua ja julmaa kieltä yhteiskunnastamme. Sosiaali – ja terveysministeri Aino – Kaisa Pekonen ampui väitteet alas. Mutta kun tietää miten vammaisia on yhteiskunnasamme ennenkin kohdeltu, niin nyt tarkkana.
• yskimisestä kaupungeissa on tullut iso ongelma. Monet ovat yskimisistä raivoissaan. Kuitenkin näin keväällä on allergioita ja katupölyä, jotka pistävät yskimään. Eli ymmärrystä kehiin, hyvät kanssaihmiset.

 

Tänään söimme jauhelihakeittoa. Arvaattekin jo mitä Mirjam laittoi runsaasti keittoon? Tietysti valkosipulia. Ihmekö kun kotia tultuani, Vilma neiti kartteli läheisyyttäni. Ei tullut tyttö kaulan ympärille kehräämään.

 

Kevennys:

Lapset käyvät koulua nyt kotona. Tarua vai totta kouluajoiltani: Hannu, kysyi opettaja, – auttoiko isäsi sinua kotitehtävissä? Ei, se teki ne aivan yksin.

 

Eilen satoi lunta, tuuli myllersi. Mieliala ilman mukana alakuloinen – mikään ei huvittanut. Kunnan sivuilla oli tilinpäätös. Selailin sitä, mutta ei, edessäni oli lukuja ja numeroita, ajatukset jossain ihan muualla.

 

Puhelin pöydällä, soittelisinko? Olkoon, aloin katsoa Sydämen asialla sarjaa. Yhä vetämätön olo, jos köllähtäisi sohvalle, ottaisi nokoset. Vilma oli samaa mieltä (tällä kertaa), tunki itsensä kainaloon. Puolen tunnit torkut, vähän syömistä.

 

Päätin pitkästä aikaa paneutua vanhaan kotimaiseen elokuvaan. Elokuva oli Hella Vuolijoen teoksen pohjalta, Edvin Laineen ohjaama, Niskavuoren Heta, vuodelta 1952. Pidin kovasti, vaikka Rauni Luoman esittämä Hetan kylmyys miestään ja perhettään, yleensä muita kohtaan, sai kylmän väreet kulkemaan selkäpiissä. Tässä kohtaa on pakko sanoa, kyllä ennen oli paremmin. Nimittäin äänestä sai selvää, mikä on nykyajan suomalaisten elokuvien iso puute.

 

Lyhyesti sanottuna päivä oli tylsä, mitä nyt ne pienet kohokohdat kun rakkaalleni soittelin. En usko koronan vaikuttaneen – välillä vain elämä menee vuoristorataa – niin kai sen täytyykin mennä. Miten muuten osaisi nauttia hyvistä hetkistä, ellei ole matalapaineita? Erikoisesti vanhemmalla iällä olen huomannut ilmojen vaikuttavan suuresti mielialaani. Miten hyvät lukijani teillä on.

Toki korona harmittaa kun ei pääse ihmisten kanssa kasvotusten puheille, korkeintaan kaupan työntekijöiden kanssa pikaisesti, niin mahtavia kuin ovatkin.

Huomenna paistaa aurinko, käyn heti aamusta kaupassa ja ajelen Mirjamin luo. Mieli virkistyy ja luonnosta saa happea ja raitista ilmaa – ja taas elämä jatkuu.Mitäs koronasta jaariteltaisiin?

• asiantuntijoille tulee paljon kysymyksiä YLE: kautta, joita sitten päivälähetyksissä puretaan.
• ihmisiä tuntuu tosissaan pelottavan, riittävätkö hoitopaikat kaikille.
• luotan sataprosenttisesti julkiseen terveydenhuoltoon ja uskon vahvasti, että kaikki saavat tarvittavan hoidon.
• me kaikki omalta osaltamme turvaamme sen, eikö niin
• testien lisäämisestä puhuivat illan ajankohtaisohjelmassa. Vähän hyökkääviä ovat toimittajat. Varmaan paineen alla hekin, kansalta satelee kysymyksiä ja selviä vastauksia ei ole antaa.

 

Mitä teen kun rajoitukset ovat ohi ja hengissä selvitty? Ajelen kirkolle, vaihdan kuulumisia kihniöläisten kanssa ja muittenkin jotka jutulle tulevat. Haen Mirjamin ja menemme Virtatuvalle tapaamaan ystäviä. Olen iloinen, tämäkin oli yksi matka elämässäni.

 

No pitäähän se kevennys tulla, kun tavaksi olen ottanut. Olen puhunut mielenterveyden kestämisestä näinä aikoina. Mielenterveys – sekä vapaaehtoistyössä olevat viljelevät myös oman alansa huumoria. Varmaan kestävät paremmin – en tiedä. Laitetaan muutama lyhyt:

• sairastetaanko mielisairaalassa mielellään?
• miksi idiootti pitää kämmeniä korvillaan? Estääkseen ajatuksiaan karkaamasta.
• hyvä tohtori, valitti potilas tultuaan psykiatrin vastaanotolle – minusta tuntuu kuin olisin jokin palapeli? Kootkaa itsenne, hyvä mies.

 

Muistakaa ystävät aprillipäivän vaaroista. Voitte joutua pilan kohteeksi.

 

 

Alkoi sitten Tankki täyteen sarja uusintoina arkisin klo. 16.00. Katsoin ensimmäisen osan ja hykertelin – mestarillista huumoria. Yle aloitti jo aiemmin Olohuone nimisen ohjelman. Oletin sen olevan kaikelle kansalle. Käytyäni katsomassa sitä useaan kertaan, jouduin aina pettymään ja vaihdoin kanavaa. Sattuiko aina artistit olemaan nuorille suunnattuja, en tiedä, mutta minulle ei kolahtanut.

 

Eilen valtioneuvosto teki päätöksen ravintoloiden sulkemisista toukokuun loppuun saakka. Hieman vitsailin viime viikolla salakapakoista – nähtäväksi jää livahdellaanko takaovien kautta kallistamaan kuppeja. Myös rajoituksia jatketaan. Mitenkähän Vappuna käy Havis Amandan? Jääkö neitonen ilman ylioppilaslakkia? Katkeaako työläisten Vappumarssien perinne?

 

Pohdintaa korona tilanteesta:

• Joko ihmisillä alkaa ”seinät kaatua” päälle? Huolestuneena mietin kuinka nyt vasta mahdollisesti olemme ”verrytelleet” karanteeneissa oloa. Vai alkavatko ihmiset pikkuhiljaa tottua ja turtua outoon tilanteeseen?
• Toivon niin sydämestäni, että perheväkivallasta vältyttäisiin. Jos sietokyky pettää viinan ollessa mukana perheen arjessa, miten pystymme antamaan apua?
• luin jostain, että mietitään myös Pirkanmaan rajojen sulkemisesta. Kuinka poliisien resurssit riittäisivät? Aiheuttaisiko sulku ruoka ym. huollon jaossa ongelmia?
• en ymmärrä presidentti Niinistön puuttumista hallituksen toimiin. Hallitukselle ja viranhaltioille työrauhaa, sitä tarvitaan nyt. Unkarissa Viktor Orban saa kuulemma yksinvaltiaan otteet käyttöön, ilman takarajaa. Emmehän sellaista halua tänne?

 

On mahtavaa pitää yhteyttä tuttuihin ja ystäviin. Ihan tuntee heidän äänestään kuinka kiitollisia ovat kun saavat vaihtaa arjen kuulumisia. Pienillä teoilla voimme tuoda hyvää oloa kanssa ihmisille. Ette usko kuinka hyvältä tuntuu kun edes pienen ripauksen irti korona uutisoinnista voi antaa läheisille, naapureille jne.

 

Kertokaa ja kommentoikaa ystävät rakkaat, mitä mieltä olette korona uutisoinnista? Onko jo menty liian pitkälle? Ahdistaako jatkuva arkkujen näyttäminen, kuolleiden määrän ilmoittaminen? Luoko maailman korona tilanteen kauheus pelon tunteita – kuinka meidän lopulta käy?

 

No, kevennetään mieltä taas tähän loppuun: Vihdoin minulle selvisi miksi en meinaa erottaa taivaalla lentäviä joutsenia ja kurkia toisistaan? Pitkän muuttomatkan jälkeen väsyneet ja nälkäiset joutsenet näyttävät kurjilta.

 

Turvallisuuden takia miehet ovat kuulemma koronan sijaan alkaneet pelata taskubiljardia.

 

Jaksellaan.

 

Talvista aamua ystävät.

 

Eihän meistä kukaan jaksa koko ajan pelkkää koronaa ja sen mukanaan tuomia huolia ja murheita, eihän? Kirjoitin siis minun ja kissani Vilma neidin päivästä ja kuka oikeastaan on herra talossa.

 

Tässä se tulee:

 

Epäilen kuulkaa ystäväni vahvasti, että olen kotonani tossun alla. Minulla on tyttökissa Vilma ja joskus tulee tunne kuin minua vedätettäisi. Oli tarkoitus aiemmin kirjoittaa juttu nimeltä: Kissan elämää, mutta tämä päiväkirjan tekeminen vie nyt ajan, että olen sen siirtänyt myöhemmäksi. laitetaan kuitenkin muutamia havaintoja miten Vilma on kietonut minut tassunsa ympärille.

 

Vilma huomasi jo pentuna reagoivani heti kun hän alkaa naukua. Oivalsi, tässä on naru josta kannattaa vetää. Näin minusta tuli huomaamattani Vilman orja.

 

– Aamuisin nukuttaisi eikä minnekään ole kiire, niin eikö Vilma ala kello puoli kuusi kuusia naukua, nyt ylös kuin olisit jo. Pomppaan kuin vieteriukko ylös, silmät sikkuralla. Ähkin ja puhkun pukiessani ja mumistessani, onko ihan pakko vielä nousta.

 

– Yhdessä sitten lampsitaan ulos ja annas olla, palatessa huussista, niin eikö neiti tule perässä, tallustaa määrätietoisesti kamariin ja menee paikalleni nukkumaan. Turha yrittää jatkaa omia unia. Toinen kuin kiusallaan venyttelee ja haukottelee makoisasti.

 

– Päivällä halutessani ottaa päiväunet, kysyn Vilmalta, menisikö hän ulos? Aukaisen oven valmiiksi ja maanittelen. Ei minkäänlaista liikettä, nukkuu muka sikeästi. Hyvä on, menen sohvalle pitkäkseni. Olen pääsemässä makeaan uneen, kun havahdun voimakkaaseen naukaisuun. Säpsähdän ja katson ovelle. Vastaani tuijottaa pieni olento, paheksuen kun ovi pysyy kiinni. Sillä sekunnilla hyppään pystyyn ja avaan neidille oven.

 

– Illalla katselen televisiota. Vilma myös nuokkuu lähettyvillä. Päätän mennä kamariin vähäksi aikaa tietokoneelle. Ei aikaakaan kun keittiöstä alkaa kuulua naukuminen. En ole tietääksenikään. Kohta kamarin ovella on tuimailmeinen neiti, joka kysyvästi katsoo ja naukaisee: Eikö meidän pitänyt katsoa televisiota, mitä? Huokaisen, laitan tietokoneen kiinni ja menemme keittiöön.

 

– Eilinen ilta oli kaiken huippu. Olin tullut kotiin Mirjamin luota saunapuhtaana. Vaihdoin petiin puhtaat lakanat. Ihanaa pujahtaa nukkumaan puhtaalle tuoksuvien lakanoiden väliin. Sammutin valot, riisuessa ihmettelin mikä kumman haju tuoksuu nenään. Haju voitti puhtaan lakanan tuoksun. Tyttö oli tullut juuri sisälle ja päättänyt tehdä tarpeensa sisävessaan, joka on kamarin nurkassa. Et sitten peitellyt kakkaasi kunnolla, kysyin? Viattomana räpytteli silmiään, kuin todeten, sinunhan se kuuluu siivota? Ylös oli noustava ja siivottava neidin intiimi tila.

 

– Takaisin peiton alle. Vilma kömpii kaulani ympärille, alkaa nuolla kaulaa, käsivarsia, rannetta, puskee nokallaan nenääni ja kehrää autuaasti. Kaikki on taas hyvin ja molemmat tyytyväisiä. Paitsi mietin ennen nukahtamista, jotain tässä päivässä taas oli, mutta mitä?

 

Näinkö se menee meillä miehillä. Muutamilla nuolaisuilla ja kehräämisellä kaikki on kuitattu? Elämä jatkuu päivästä toiseen, uudestaan ja uudestaan Vilma neitiä palvelemalla ja palvomalla – miehen osa.

 

Hyvät ystävät ja lukijani!

 

Miksi pidän päiväkirjaa korona viruksesta ja sen seurauksista ja eri käänteistä? Siksi, että haluan olla yhtenä teidän arjessa vaikeina aikoina. Jos yksikin lukija saa hyvän mielen, lohdun tai auttaa jaksamaan, olen saavuttanut tavoitteeni.

 

Olen saanut ”pyyhkeitä” omiltani sieltä ihan vasemmalta laidalta. Pitäisi tehdä politiikkaa. Täytyisi paljastaa kapitalismin karmean juonet – lyödä ihmisiä näillä hädän hetkillä Marxilla ja Leninillä päähän. Voisin toki kirjoittaa ja lukijoita olisi kymmenkunta.

 

Minulle tärkeintä ovat ihmiset tässä ja nyt. Elän heidän rinnallaan vaikka näin kirjoittamalla. Soittelen tutuille, sairastaville, yksinäisille päivittäin kymmeniä puheluita. Puhelin on auki yötä päivää ja olen sanonut olevani tavoitettavissa koko ajan.

 

Päiväkirjan pitäminen päivittäin on raskasta. Katson sen kuitenkin pieneksi hinnaksi siitä, että voin tällä keinoin osallistua yhteiseen koettelemukseen. Anteeksi purkautumiseni, mutta nuo ”pyyhkeet” sai tuohtumaan, mutta se siitä.

 

Sitten muihin aiheisiin. Tiesittekö, että jouduin tämän koronan aikana nöyrtymään ja tunnustaa olevani väärässä. Minäkö muka väärässä? Niin vain kävi. Olin vannonut maksavani niin kauan seteleillä ja kolikoilla kun se on mahdollista – arvatkaa miten siinä kävi?

 

Nöyrryin, kun ajattelin Maurintorin kassoja. Mitä jos omaa itsepäisyyttäni tartutan setelien kautta heihin viruksen. Noihin ihaniin kaupan työntekijöihin ja omistajiin – en voisi ikinä antaa sitä itselleni anteeksi.

 

Niinpä kiltisti kaivoin pankkikortin esille ja olen jo muutaman kerran sillä maksanut laskuni. Pakko oli niellä ylpeyteni ja tunnustaa Mirjamille olleeni väärässä, eli kätevä keino maksaa. Älkää ystävät levittäkö tätä tietoa muualle, ettei loputkin miehisyyteni rippeet saa noloa loppua.

 

Korona katsaus:

 

• eilen oli kuulemma Helsingissä ollut vielä kahvila tai baari auki ja väkeä tupa täynnä, toisen iltapäivälehden mukaan. Onko siellä todella lukutaidottomia ja kuullun ymmärtämisessä on vaikeuksia? Vai mitä piruilua tuommoinen on?
• olipa jo sakot kirjoitettu jollekin rajan ylittäjälle, että silleen.
• Ilta-Sanomien kolumnisti Timo Haapala se jaksaa räkyttää. Tekipä hallitus niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Tuommoisista miehistä ennen sanottiin, että pitäisi laittaa takaisin turkin sisään jne.
• olen jo aiemmin pohtinut miten käy juhannustanssien? Ryskyykö tiesulut jos suomalaiset eivät pääse juhannusta viettämään?

 

Kevennykseksi tositarina:

Huomenna on pyhä ja lepopäivä. Äidilläni oli tapana sanoa, että pyhätyöllä ei ole siunausta. Kerran sitten olimme pomon kanssa töissä Karttiperällä. Oiottiin siinä turvekärryn peltistä seinää ja pomo antoi lekan mäikiä. Niin se leka irtosi ja lensi suoraan ikkunasta mäelle. Totinen paikka vähän aikaa, kunnes lekan kuva ikkunassa alkoi naurattaa. Silloin tohdin sanoa, pyhätyöllä ei ole siunausta. Ei näemmä, totesi pomoni Jussi.