15.5 – rakeita rakeita

 

 

Sitkeässä on kevään eteneminen. Orvokkini oli ihan kuin maansa myynyt. Jokohan luovuttaa yöpakkasten edessä? Onneksi sentään ei sada räntää. Olin katsovinani kuvia, että Helsingissä ovat saaneet räntäsadetta aamun tunteina.

 

Selailin Ilta-Sanomia ja kyllä, ensimmäisenä maalailtiin kesälle ja syksylle uhkakuvia koronasta. Joka neljäs koronaan kuollut on sairastanut diabetesta, englantilainen tutkimus kertoi. Jollekin unelmaparille oli tullut avioero. Mikä se sellainen unelmapari on joka on heti johtanut avioeroon. Lopetin verkkolehden selailun.

 

Kello ei vielä seitsemää aamulla kun kirjoitan näitä tunnelmia. Perjantaipäivä ja mietin, pitäisikö lotota sitä eurolottoa? Hukkaan taitaa mennä nekin eurot. Taidan vähän aikaa pötkötellä piikkimatolla. Jotenkin tuntuu rentouttavan ainakin pintaverenkiertoa. Olen jo vuosia harrastanut loikomista piikkimatolla. Huolisiko joku sirkus fakiiriksi? Voisin pientä korvausta vastaan suostua köllöttelemään ihmisten töllisteltävänä.

 

Aivan pian lähden matkaan. Iltapäivällä alamme kerätä Vanhasta Puumilasta Kihniö seuran tavaroita pois, kun Puumilan uusi omistaja ajoi seuran evakkoon. Nyt päiväkirja vaikenee ja palaa takaisin illansuussa. Lauantaiaamuna sitten tämä tuotos on luettavissa.

 

Rakeita satoi pitkin päivää ja ilma pysyi koleana. Sain tehtyä vähän töitä ja tietysti otimme päiväunet. Iltapäivällä tapasimme Kihniö seuralaisia. Oli mukava rupatella pitkästä aikaa, muuttotöiden lomassa. Ehdin olla puhelimessa myös arkkitehti Pirjon kanssa Kihniön rakennusinventointi hankkeesta. Myös kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa vaihdoimme kuulumisia.

 

Mirjam tuli luokseni ja tuskin ehti sisällä käydä, kun oli jo mansikkamaan kimpussa. Meillä Vilman kanssa oli samaan aikaan sohvalla hellä hetki, hänen tullessa hyvänä pidettäväksi mahan päälle.

 

Korona ajatuksia:

  • HUS: n lääkäri Asko Järvinen sanoo, että riski tartunnan saamiseen on nyt pieni, Ilta-Sanomien otsikon mukaan. Kunhan ei nyt heittäydyttäisi leväperäiseksi. Tietysti toivotaan saatavan Juhannusjuhlat viettää kokkoa poltellen ja lavatansseissa käyden. Vielä taitaa olla liian aikaista unelmoida ajasta ilman korona vaaraa.
  • ihmisten päät näytetään tietoisesti laitettavan sekaisin, josta olen aiemmin kirjoittanut. Samassa lehdessä kerrottiin kuinka toisen aallon tullessa ihmisillä ei ole suojaa. Ja puhutaan jo kolmannesta aallosta. Vähemmästäkin alkaa ihmisten mieli murtua.
  • eipä olisi uskonut millainen kädenvääntö yksistä kasvomaskeista syntyy. Montakohan kertaa itsekin olen siitä tänne osioon kirjoittanut. Nykyään on muotia käyttää huppua, varsinkin nuorilla. siihen kun vielä vedetään kasvomaski, niin eipä pankkien ja kauppojen valvontakamerat tunnista.

 

Kirjosiepot ihastelevat uutta arkkitehtuuria meidän pihan pöntöissä. Mirjam keksi, että tikkojen hakkaamat reiät on helppo paikata säilykepurkkien kansilla. Nyt linnut sirkuttelevat puun ja metallin yhdistelmää asuinrakennuksissaan. Pohtivat kovaan ääneen onko Alvar Aaltoa vai nykyarkkitehtuuria.

 

Kevennys:

Kärsin ahtaan paikan kammosta ja siksi välttelin joutumasta uraputkeen.

14.5 – amerikkalaiset

 

 

Yö oli pilvinen ja nyt aamusta selkeä taivas näyttää kevään parhaita puolia. Jostain syystä eilen illalla ja herätessä oli havaittavissa lievää alakuloa. Ei kai sitä jatkuvasti voi hilpeällä mielelläkään olla. Ehkä kun lähden kohta liikenteeseen ja tartun työhön kiinni, mieli virkistyy.

 

Epäilen myös alavireisen oloni johtuvan siitä, kun alan kyllästyä median ja someväen jatkuvaan rutinaan koronan hoidosta. Kun vertaa maamme tilannetta muihin maihin joissa on ollut ulkonaliikkumiskieltoja, kuolonuhrit valtavia, että arkut ovat loppuneet ja meillä on saanut elämää jatkaa suhteellisen vapaasti ja selvitty pienin vaurioin, silti sekään ei kelpaa.

 

On tietyllä tapaa masentavaa seurata ihmisten reaktioita kun mihinkään ei olla tyytyväisiä. Totuus tietysti on, että valtaisa enemmistö suomalaisista on suhtautunut erinomaisesti poikkeusoloihin. Se pieni mutta äänekäs poppoo taas yrittää kaikella tapaa kampittaa väitteillä ”väärin sammutettu”, kuitenkaan heiltä ei tule ainuttakaan ajatusta, miten he olisivat asiat hoitaneet.

 

Televisio suoltaa päivästä toiseen ruutuun valittajia jotka kertovat kuinka kurjaa heillä on. Valtion niskoille kaadetaan kaikki mahdollinen ja kädet ojossa vaaditaan vaikka mitä. Välillä tuntuu kuin media oikein nautiskelee kun saa kansakunnan päälle heittää illasta toiseen synkkyyksiä.

 

No, nyt saavat synkistelyt riittää. Pesen hampaat, puen ja ampaisen matkaan armaani luo. Jatkan illan tunteina päiväkirjaani. Silloin näette miten päiväni vierähti ja oliko koronaosiossa jotain mielenkiintoista kerrottavaa.

 

Kerkisin kotiin eduskunnan kyselytuntia seuraamaan. Oikeastaan en taaskaan tullut hullua hurskaammaksi. Euroopan unionia pyöriteltiin edestä ja takaa. Tosiasia on, että lopulta kansa maksaa eri valtioissa. Se siitä.

 

Päivä meni rattoisasti. Polttopuu urakka jatkui. Kehua pitää kun on kehumisen paikka. Mirjam on vaan aikamoinen voimapussi. Pöllejä lenteli tienvarteen, että nuoremmat katselisivat ”huulet pyöreänä”. Ei voi kuin ihmetellä ja arvostaa niin, että sanat loppuvat.

 

Hankolainen kaverini soitti. Puhuimme pitkään politiikasta. Varsinkin kunnallispolitiikasta riitti juttua ja yhteistyöstä eri ryhmien kesken. Yhteneväiset olivat ajatuksemme. Kunnallispolitiikkaa pitää tehdä avoimesti ja yhdessä kuntalaisten kanssa.

 

Lopuksi huumoria:

Amerikkalaiset tunnetusti aina kehuvat omaa maataan. Kuinka suurta ja erinomaista siellä on. Kerran yksi amerikkalainen oli junassa Seinäjoki – Helsinki välillä leuhkien konnarille. Meillä rakennetaan niin nopeasti, että kun perustus on valmis, omistaja voi lähteä hakemaan jo huonekaluja. Juuri siinä kohtaan ohitettiin Riihimäki ja amerikkalainen kysyi mikä kaupunki? Ei aavistustakaan, vastasi konnari, ei se vielä eilen siinä ollut.

 

Minut tuntevat tietävät kuinka ohut tukkani on ja pälvi jo aika laaja. Olen miettinyt ajaa itseni kaljuksi. Nykyään kalju tuntuu olevan muotia. En kuitenkaan aio ajaa, sillä vähäisestä tukasta voi olla hyötyä. Nimittäin joskus voi elämä olla hiuskarvan varassa.

 

 

13.5 – kauppareissu

 

 

Viileä, mutta aurinkoinen aamu johon oli mukava herätä. Aloitin päivän käymällä läpi tähän asti kirjoittamani korona ajan päiväkirjani. Kai siitä saisi aikanaan ihan kansien väliin tehtävän teoksen. Saa nähdä kauanko vielä jaksan kirjoittaa joka päivä.

 

Tänään ajattelin laittaa päivän risaiseksi. Lähden kohta kauppaan ja ostan oikein ison pizzan. Pussillisen liköörikaramelleja ja sitten olenkin liköörihuuruissa kuin Ellun kana. Vai laskentaanko se ratkeamiseksi ja täytyy ottaa ilo ilman viinaa? Taidan tyytyä Fazerin parhaisiin.

 

Eikö apteekissa myydä katumuspillereitä? Ovatko ne tehokkaita elämän risaiseksi laittamisen jälkeisen päivän katumukseen? On tämä taas vaikeaa. Jo ennen kauppareissua omatunto kolkuttelee. Täytynee mennä rappusille istumaan aurinkoon ja pitää tuumaustauko.

 

Kauppareissu tuli tehtyä ja syötyäkin jo. Nyt sitten kärvistellään ja mietitään, joko pian ovat verisuonet tukossa roskaruuan tuloksena. Kylällä oli hiljaista, muutamia ihmisiä liikkeellä. Kaupassa kiusasin tuttua myyjää. Kassan luona on lattiassa punaiset ympyrät ja niissä lukee: Muista turvaväli, seiso tässä. Minä kysymään, jos seison tässä, miten sitten saan tavaroita eri hyllyiltä? Entä mitä muuta siinä voi tehdä kuin seisoa? Voisin tietysti kassajonossa pötkötellä tai istua, mutta mitä siihen muut sanoisivat. Piristi kassa tädin päivää, sanoi myyjä.

 

Korona ihmettelyä:

  • kauhea meteli oli viikkoja sitten Kiinasta tuoduista maskeista. Kaikki haukkuivat ne lyttyyn. No nyt VTT on testannut niitä ja hyväksi todennut. Mitä tällainen pelleily oikein on?
  • huomenna alkavat koulut taas hetkeksi aikaa kovan murinan saattelemana. Molempia kantoja on helppo ymmärtää, joten itse olen väärä ihminen sanomaan juuta tai jaata. Jos oli Jukolan veljeksille, Eeroa lukuun ottamatta koulunkäynti tervanjuontia, oli se minullekin. Käykö suurin osa lapsista nykyään mielellään koulua, en tiedä?
  • laivayhtiöiden lipunmyynti käy kuumana, kertoi toinen iltapäivälehti. Siis jatkuuko sama meno kuin ennen koronaa? Niin piti kotimaan matkailua tukea kiertämällä ympäri Suomea, mutta ei näytä tulevan kuuloonkaan – ulkomaille vain hinnalla millä hyvänsä.

 

Kyllä miehenä olemisesta on joskus hyötyä. Muistan erään kerran kun olin kolmen naisen pöydässä iltaa istumassa. Naiset kehuivat vuorotellen kenellä on hallussaan vanhin esine. Jollain oli isoäidin antama rukki, toisella taas ikivanha lautanen ja kolmannella todella vanha ryijy. Sanoin vuorollani, mitä nuo nyt ovat. Minulla on aataminomenaJ)

 

Huumoria: Kihniöläisissä on paljon jääkiekkojoukkue Tapparan kannattajia. He varmaan tietävät mitä eroa on Tikkurilalla ja Tapparalla? Tikkurila tekee maalejaJ)

 

 

 

12.5 – ikinä ei ole kohdillaan

 

 

Kello on puoli seitsemän, aamun hiljaisuus, taivas kirkkaan sininen. Pakkasta on ollut yöllä jonkin verran. Maa kuurassa. Uunia on edelleen lämmitettävä. Auton lasit jäässä, mutta kohta aurinko sulattaa ne. Tästä se päivä alkaa rakentua.

 

Heti aamusta kirjoitan myös toista päiväkirjaani. Olen jo muutaman vuoden ajan joka aamu laittanut terveystietoni ylös. En tiedä johtuneeko valkosipulin syönnistä vai kunnon kohentumisesta, mutta verenpaineeni on ollut viime päivinä ihan hyvä. Tänä aamuna 72/ 126. Toki syön verenpainelääkettä, mutta silti ei ole ollut noin hyvä.

 

Kahdeksalta aukeaa lähikauppa. Sinne vie aluksi tie (olipa runollista). Rakkaani luona otan ehkä moottorisahan ja jatkan polttopuiden tekoa. Nyt päiväkirjani vaikenee ja jatkaa illalla päivän tapahtumista kertoen.

 

Päivä antoi räntä – ja raekuuroja, mutta työt saimme tehtyä. Korona uutisointia tuli seurattua.  Opetusministeri Li Andersonin puheeseen kiinnitin huomiota, pilkun viilaaja kun olen. Olenko vanhanaikainen tai tippunut ”kärryiltä”, mutta särähti korvaan äidinkielen raiskaaminen. Mun mielestä, sanoi Li. Tai tää on jne. Eli onko opetusministerin hyvä puhua noin? Minun ja tämä sanojen sijaan käytti mun ja tää sanoja. Voi olla nyky-Suomen puhekieltä, en tiedä.

 

Mikä minä olen ketään neuvomaan, mutta esim. entinen uutistenlukija Heikki Kahila kiinnitti kielioppiin huomion ohjelmassa Itse asiassa kuultuna muutaman viikko sitten. Eikä tämä ole moite Liin erinomaiselle työlle ministerinä. Ehkä nuoret ovat omaksuneet tuollaisen äidinkielen.

 

Korona ajatuksia:

  • Ikinä ei ole kohdillaan. Helsingin Sanomat otsikoi, että meillä hoidettiin korona virus niin hyvin, että epidemia on vasta edessä. Olivatko siis kaikki rajoitukset, erikoislähetykset ja turvamääräykset turhia koska nyt vasta on tosi kyseessä?
  • jos ja kun seuraava epidemia saavuttaa maamme, meillä ei ole hädän päivää. Kootaan vain yhteen kaikki some kirjoittelijat jotka ovat hallituksen ja viranomaisten toiminnat tyrmänneet ja vaatineet, miksi ei tehty toisin. Meillä on reservissä monen sadantuhannen joukko jotka epidemioiden osalta ovat huippuasiantuntijoita.
  • jos rokote saadaan, moniko uskaltaa ottaa sen. Sitä varmasti mietitään joka kodissa. Sitä tulen varmasti itsekin tarkoin harkitsemaan. Siksi kun tämä virus muuntautuu koko ajan, niin kenelle se sitten rokote on turvallinen ja keille ei, ajatellen monisairaita?

 

On noissa huonoissa televisio ohjelmissa se hyvä puoli, että tulee mentyä nukkumaan ajoissa. Toisaalta harmittaa, kun työelämän aikana keljutti kun olisi halunnut katsoa myöhään joitain hyviä ohjelmia, mutta oli mentävä ajoissa nukkumaan. Silloin ajatteli, kun eläkkeelle pääsen, saan valvoa myöhään, aamulla ei tarvitse herätä töihin. Nyt ei vaan ole syytä valvoa. Televisio pimenee puoli yhdeksän uutisten ja urheiluruudun jälkeen.

 

Kevennys:

Miksi eläkeläisten edunvalvonta on niin vaikeaa? Eläkeläiset joutuisivat lakkoilemaan omalla ajalla.

 

 

11.5 -sohvafilosofi

 

 

Olipa herätys kun ikkunasta ulos katsoin. Lumivaippa peitti maan, puut ja lunta tuprutti kuin ennen vanhaan talvella. Ei varmaan kenellekään ollut mieltä ylentävää huomata luonnon yllätystä. Mitäs tuosta, kyllä se kesä sieltä jolkuttelee, uskokaa pois. Jos minä hätähousu karjalaispoika maltan odottaa kesää, maltatte varmasti tekin.

 

Aamupäivän parantelin puhelimessa ystäväni Markun kanssa maailmaa. Aiheina muun muassa koronan jälkeinen aika, kuka maksaa viulut, tapahtuuko ihmisten arvomaailmassa muutos ja mihin suuntaan. Sain hyviä ideoita kirjoituksiin, esim. pienten kuntien hyvät puolet kriisien keskellä ym.

 

Sohvafilosofina mietiskelin syntyjä syviä. Miettiessä palautui mieleen keskustelu mielenterveysyhdistyksemme varapuheenjohtajan Jonnan kanssa käymämme puhelinkeskustelu koronasta ja rajoitusten vaikuttamisesta.

 

Ajattelimme samalla tavalla ja on käynytkin samoin. Ensin tuskaili karanteenia, pyöritti peukaloita ja oli levoton olo. Piti yhteyttä ystäviin päivittäin. Pikkuhiljaa soitot ovat vähentyneet. Olotilan on hyväksynyt ja tottunut uuteen elämänrytmiin. Kun kerrottiin rajoitusten höllentämisestä kesäkuun alussa ja Virtatupa voidaan ehkä avata, niin yllättäen tuli pelonsekainen tunne.

 

Tarvitsee ikään kuin tempaista itsensä irti totutusta, omasta turvallisesta pesästä. Alkaa rakentaa taas toisenlaista elämää. Ihmettelimme kuinka äkkiä ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen ja kuin juurtuisi siihen. Olin kuvitellut sen olevan vain minua koskeva, mutta näköjään Jonnan avautuminen paljasti muidenkin kokevan samoin. Kyllä vaan ihmismieli on monimutkainen.

 

Tätä kirjoittaessa kello on puoli kaksi iltapäivällä. Rakeita sataa taivaan täydeltä. Vilma halusi ulos, kurkkasi ovenraosta ja peruutti äkkiä takaisin. Köpötteli sängylle koisimaan. Mirjam huomauttelee kun en petaa koskaan petiä. Miksi petaisin? Minulla ei käy vieraita, pölypunkit eivät tee viihdy. Ja miten voisinkaan pedata kun Vilma valloittaa heti aamusta sängyn. Vilman sana on laki tässä huushollissa.

 

Korona katsaus:

  • Valkoinen talo kiristää turvatoimia tartuntojen takia. USA: n presidentti Donald Trump ei ilmeisesti ole piikittänyt työntekijöitä desinfiointiaineella eikä laittanut heitä solariumiin.
  • intialainen rokotefirma aikoo tehdä 40 miljoonaa annosta rokotetta vaikka sitä ei ole vielä hyväksytty. Koetulokset ovat lupaavia, Ilta-Sanomien uutisessa kerrottiin.
  • korona tulee jäämään kaikkien mieleen. Urheilu on myös kärsinyt sen takia. Ehdotan urheilun hyödyntävän aikanaan korona virusta ja sen voittamista. Esim. jääkiekossa voisi olla Korona turnaus, jalkapallossa Korona cup, yleisurheilussa Korona hölkkä ja Korona maraton. Pihtiputaalla järjestettäisiin Korona keihäskarnevaalit. Mitäs sanotte?

 

Aiemmin oli puhetta karjalaisuudestani. Mirjam on puolestaan hämäläinen. Olimme syksyllä Mirjamin serkun syntymäpäivillä. Samassa pöydässä istui meitä karjalaislähtöisiä kolme ja Mirjam. Siinä juteltiin ja vitsailtiin. Meitä muita huvitti kun nauroimme vitseille, paitsi Mirjam. Olimme ihmeissämme kun hän vasta muutaman minuutin päästä alkoi nauraa, kun me muut puhuttiin jo ihan eri asioista. Hän vain totesi, älkää välittäkö, olen hämäläistyttö. Hyvin kuitenkin täydennämme toisiamme.

 

Kevennys:

Kaveri soitti ja kertoi olleensa susijahdissa, mutta siitä tuli hukkareissu.

10.5 – viherpeukalo

 

 

Äitienpäivä tuli ja meni. Päivä oli asteissa lämmin, mutta pilvinen ja kovin tuulinen. Pelkkää löhöilyä, sisällä oloa, joten päiväkirjaan ei siltä osin jää muisteltavaa. Annappas olla, jää sittenkin. Tein sellaisen työn, että ihan itseäni huolestuttaa.

 

Ostimme eilen kukkia. Orvokkeja kymmenkunta. Mirjam ehdotti laittaa minulle mukaan kolme kukkaa. Epäilin vahvasti suunnitelmaa. Sanoin unohtavani ne kuitenkin autoon. Oli kuitenkin laittanut ja muistutti niistä vielä puhelimessa. Kuinka ollakaan, aamulla otin kukat esille, kaivoin kuokalla isoon ruukkuun paikat niille ja istutin ne. Kaiken lisäksi kastelin vielä.

 

Voi hyvänen aika sentään, onko minusta vanhoilla päivillä tulossa joku hemmetin viherpeukalo? Kuvitelkaa nyt minut, Hannu Tiaisen johonkin kasvihuoneelle kiertelemään kukkia etsien. Ja vielä pahempaa, ajatelkaa minut kykkimässä kukkapenkillä kukkia hoitamassa? Mitä siihen naapuritkin sanoisivat?

 

No joo, sattuuhan noita mielenhäiriöitä aina välillä. Hyväksytään miehisyyden palautuminen edellä mainitulla loppupäivän sohvalla loikoilulla. Vielä kun hain jääkaapista ison palan kunnon lenkkimakkaraa, niin ei kai kukkahattua tarvitse päähän laittaa.

 

Taas pääsi valloilleen kieroutunut huumorintajuni. Monille se voi olla vaikea nieltävä, mutta näinä ankeina aikoina huumorilla jaksaa paremmin. Toisaalta, purin mieltäni taannoin ystävälleni, ettei kukaan ota minua vakavasti, arvatkaan mitä ystäväni vastasi? Älä nyt höpise, hyvä mies.

 

Korona ajatuksia:

  • hieman huolestuneena olen seurannut, kuinka joka puolella alkaa hermo pettää. Entistä enemmän kuuluu rutinaa ja kohta kinastellaan kuka tai ketkä kärsivät viruksesta eniten. Etelä-Koreasta kuului hälyttäviä uutisia kun rajoituksia höllennettiin. Nyt pelätään toisen aallon leviämistä. Miettikääs sitä!
  • pidän rajojen kiinnipitämistä tärkeänä. Siis taas maallikon ajattelulla näitä pohdin. Olemme kahden naapurin välissä eli Ruotsin ja Venäjän joissa ei todella ole hyvä tilanne. Jos ihmisten on syytä eristäytyä, eikö myös koko valtion ole myös syytä edelleen eristää itsensä??
  • alueellamme ei edelleenkään ole todettu korona tartuntoja. Myös koko maan tilanne on pysynyt aika vakiona. En halua olla pessimisti, mutta ei kannata hyppiä vielä riemusta. Tietenkään myöskään synkkyyteen ei ole syytä vajota.

 

Ilta-Sanomat oli tehnyt kyselyn saunomisesta. Isolla otsikolla todettiin kyselyn tuloksesta, että ihmiset menevät 68 prosenttisesti saunaan ilma peseytymistä. Hetkinen, hetkinen!! Lapsuudestani asti ainakin meillä lämmitettiin sauna siksi, että löylyissä hiki virtasi, liat irtosivat ja sitten peseydyttiin. Näin kai aina on tehty ammoisista ajoista lähtien, siitä asti kun sauna on keksitty.

 

Kevennys:

Mietin päivänä muutamana eri ammattitauteja. Semmoinen tauti on olemassa kuin pilkkukuume. Onkohan se äidinkielen opettajien ammattitauti?

 

 

9.5 – Äitienpäivä

 

 

Heräsin harmaaseen lauantaiaamuun. Uutiset kertoivat ihanan näyttelijä Ritva Valkaman saapuneen matkansa päähän. Niin se aika kulkee kulkuaan ja meidän on vuorollaan annettava tilaa uusille sukupolville. Aina kuitenkin mieli ajautuu apeaksi hetken verran suru-uutisia kuullessa.

 

Huomenna on äitienpäivä, tätä kirjoittaessa ja lukiessa tänään. Onnea kaikille äideille. Tein runon omalle äidilleni:

 

näin sinusta unta

lempeästä

rakastavasta

äidistä

sellaisena kuin olit

äiti

käyn haudalla

kastelen kukat

pitäisit siitä

olivathan kukat suuri rakkautesi

hiljennyn

lennän ajatuksissani

lapsuuteen, nuoruuteen

koko elämän jatkuneeseen

lapsillesi antamaan

rakkauteen

kaipaan yhä

sinua

äiti

 

Kävimme aamupäivällä haudoilla laittamassa kukkia ja muutenkin ehostamassa hautoja. Hautausmaat ovat oma lukunsa. Kiertelen eri hautausmailla katselemassa hautakiviä. Ne kertovat historiaa. Rikkaat ja köyhät erottuvat massiivista hautakivistä pieniin kiviin jotka on hankittu viimeisillä rahoilla. Pienten lasten ja vauvojen haudat kertovat karua kieltä vaikeista ajoista, jolloin lapsia menehtyi. Hautakivistä voi kukin lukea ja sommitella elämätarinoita joita ajansaatossa ihmiset ovat eläneet.

 

Nyt piristetään vähän tunnelmaan. Autoni on viestintäväline, tiesittekö sen? Aina kun tulen Mirjamin pihaan, kissat Hertta ja Pekka juoksevat oitis haistelemaan mitä asiaa Vilmalla on tällä kertaa heille. Ja toisin päin, ei niin kiire tytöllä ole sisälle, ettei ehtisi nuuskia Pekan ja Hertan kuulumisia.

 

Autosta vielä yksi tarina. Olin kerran kuskina daamilla joka pelkäsi autossa ja tietysti puuttui ajamiseeni. Poliisit pidättivät kerran ja puhalluttivat. Kaikki meni hyvin ja toivottivat hyvää matkaa. Minä heille, että puhalluttakaa myös tuo vierellä istuja. Poliisit, miksi ihmeessä? Hänhän tätä autoa ajaa, totesin.

 

Kevennys:

Kaveri tuli kerran huolissaan luokseni kysyen, mitähän se eukko oikein vihjaili kun arvuutteli tiedätkö mitä eroa on vaimolla ja roskapussilla? Sitä tässä olen pähkäillyt. Minä siihen: Jos hän tarkoitti sitä, että roskapussi viedään ainakin kerran viikossa ulos?

Äiti

 

 

näin sinusta unta

lempeästä

rakastavasta

äidistä

sellaisena kuin olit

äiti

käyn haudalla

kastelen kukat

pitäisit siitä

olivathan kukat suuri rakkautesi

hiljennyn

lennän ajatuksissani

lapsuuteen, nuoruuteen

koko elämän jatkuneeseen

lapsillesi antamaan

rakkauteen

kaipaan yhä

sinua

äiti

8.5 – kevät ottaa takapakkia

 

 

Taitaa käydä niin, että pitkät kalsarit on kaivettava uudelleen esille. Kuluneet polvet eivät yhtään tykkää kylmästä. Toisaalta työilma on mitä parhain. Onhan se muutenkin hienoa, kun ei tarvitse aamulla valoja laitella vaikka herää kuinka aikaisin. Otetaan kaikki irti keväästä.

 

Herneen, porkkanan ja salaatin siemeniä täytyy muistaa ostaa. Ja tietysti perunan taimenia. Olin nyt vähän ilkeä Katri Kulmunille, hyi minua. Sattuuhan sitä sanakömmähdyksiä tiukoissa paikoissa kenelle vaan. Ihan oikeasti, emme ole perunoita istuttaneet enää muutamaan vuoteen.

 

Olen vanhemmiten alkanut miettiä kuka minä olen? Olenko se sama ihminen mitä nuorempana olin? Mitä tarkoitan? Sitä, että mitä omaa minussa on? On sydämen tahdistin, on silmälasit, kuulolaitteet, verenpainetta ja kolesterolia hoidetaan lääkkeillä. Jos vielä jossain vaiheessa polviin ja lonkkiin vaihdetaan nivelet, olenko lääketieteen tuotos?

 

Pääkopassa sentään on omaa keltaista ainetta. Se taas hyvät lukijani on teidän syy. Päiväkirjaani luetaan siksi paljon, että Mirjam jo huomautti, ettei kai vain se keltainen neste ole alkanut nousta päähän. Menin peilin eteen, kallistin päätäni ja kyllä, ihan pikkuisen näkyi silmissä keltaista.

 

Pohdintaa koronasta:

  • mitenkä on kesän laita koronan suhteen? Pidetäänkö kahden metrin välit? Ja koskee kaikkia, vai? Mikäs tässä sitten on ollessa. Ei tule kiusaa hyttysistä eikä paarmoista. Heidänkin on syytä pysyä kaukana iholtani.
  • taas peloteltiin. Tutkijat arvelevat koronamutaation tulevan entistä ärhäkämpänä. Siitä ovat kuulemma eri mieltä, mutta siihen on syytä varautua. Jos tätä menoa jatketaan muutama vuosi, onko silloin enää ilmastonmuutos ajankohtainen?
  • viikonloppu ja äitienpäivä käsillä. Karkaavatko rajoitukset käsistä? Kyllä äitejä ja mummuja täytyy päästä onnittelemaan, kunhan muistetaan ohjeet.

 

Tunnustan, olen ollut tuhma. Olen paasannut toisille koronaosiossa rajoitusten ja ohjeistuksien tarkasta noudattamisesta. Paljastan nyt, olen itse rikkonut sääntöjä. Henkisen hyvinvoinnin takia olen vienyt Mirjamin muutaman kerran kauppareissulle. Tosin heti aamusta kun väkeä on ollut hyvin vähän. Olen antanut kumihansikkaat käteen, toitottanut turvaväleistä ja maksut suoritettava pankkikortilla. Toki hän itsekin on ne hoitanut, mutta kun minä olen ylisuojeleva, niin olen ollut tarkkana.

 

Annatteko hyvät lukijani minulle anteeksi heikkouteni ja kun annoin periksi muutaman kerran. Vetoan siihen vanhaan käytäntöön jota vallassaolijat käyttävät: Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen. Ei vaiskaan, kyllä me olemme hyvin huolella noudattaneet ohjeita, noita muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ajattelimme silloin kyllä ihan mielenterveyden kannalta, ihmisten ilmoille mentäessä.

 

Huumoria:

Mirjam sai pakotettua minut katsomaan balettia. Muuta en ymmärtänyt kun, että taitavia ovat tanssijat. Kiinnitin erääseen asiaan huomioni ja rohkaistuin kysyä: Miksi kaikki tanssijat ovat lyhyitä? Kuinka niin, kysyi Mirjam? No kun kaikki tanssivat varpaillaan?

 

 

7.5 – pääministeri sai kirjeen

 

 

On suuri rikkaus asua pienessä kunnassa. Näin ajattelin aamutuimaan ajellessani Virroille. Oli juuri käynyt omassa lähikaupassa. Asioin ensin postiluukulla ja siinä rupattelimme tutun myyjän kanssa. Tulin hyvälle tuulelle. Eräs asiakas taas pysäytti ja hän puolestaan halusi avautua huolistaan kunnanvaltuutetulle. Kaupan henkilökunnalta tuli iloisia tervehdyksiä sieltä ja täältä.

 

Eilen kun olin omassa terveyskeskuksessa, tunnelma oli samanlainen kuin kaupassa. Tuttavalliset, mukavat hoitajat, erinomaiset lääkärit, palvelut ensiluokkaisia. Menit apteekkiin, kauppoihin ja muihin palveluihin, aina sinusta huolehditaan ja palvellaan kuin olisit kuningas/kuningatar.

 

Nyt te sanotte hyvät lukijani jotka olette muualta, ei tuommoista ole olemassa – liioittelen. Kyllä on, enkä yhtä pisti omiani sekaan. Tämmöinen koko Suomen pitäisi olla. Jostain syystä sitä ei haluta. Päinvastoin, pienet kunnat halutaan pyyhkiä kartalta pois. Jonottamaan isojen kaupunkien palveluita – sinne meidät halutaan.

 

Kävimme kokemassa katiskan ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Se jo itsessään on juhlaa. Ja eikö mitä, mukavan kokoisia ahvenia oli kymmenkunta ja alamittainen hauki. Hauki pääsi kasvamaan. Osansa saalista sai Mirjamin Pekka kissa, joka juosta kipitti kun kuuli olevan kalaa tarjolla. Hänen äitinsä Hertta ei niin piittaa kalasta. Kalasta tuli mieleen kuhan ja hauen tapaaminen. Hauelle oli jäänyt koukku kiinni leukaan, kuha sanoi, ai, sinulla on uusi lävistys.

 

Kevään myötä liikenne kuin varkain alkaa vilkastua. Sen huomasin kotiin körötellessäni iltapäivällä neljän tienoilla. Usein ajaessani mietin kaikenlaista. Nyt kun vaihdoin vaihdetta pienemmälle, iski hyvä autokorjaamon mainos mieleen jota kannattaisi käyttää: Vaihteen vuoksi autoa kannatta aina välillä korjata.

 

Korona päivitys.

  • kaksi ministeriä on jättäytynyt vapaaehtoiseen karanteeniin mahdollisen tartuntauhan takia. Ikävä asia ja toivotaan, että kaikki menisi parhain päin. Osoittaa kuinka virus ei suinkaan ole kadonnut tai olisimme voiton puolella.
  • 50 tutkijaa ja monia alan ihmisiä ovat lähettäneet kirjeen pääministeri Sanna Marinille. Ovat sitä mieltä, että nyt olisi hyvä aika tukahduttaa koko virus. On hienoa miten hyvä keskustelukulttuuri meillä kuitenkin on, muutamista läpilyönneistä huolimatta. On tärkeää punnita kaikkia vaihtoehtoja ja kuunnella herkällä korvalla asiantuntijoita.
  • poliittinen kädenvääntö antaa odottaa itseään. Gallupit ovat heittäneet häränpyllyä ja koronaa nostetaan sen aiheuttajaksi. Korona pidättelee puolueita lähtötelineissä. Milloin laukaus pamahtaa ja alkaa todenteolla politiikka hallita mediaa.

 

Käymme Mirjamin kanssa teattereissa. Kesäteatterit ovat jokakesäinen tapahtuma. Nyt nekin taitavat jäädä. Itse en ole aina niin kovin innostunut ja kerran hän kysyi, että mikä oli vika? Ei mikään muu, mutta kun ne näytteleeJ)

 

Kevennys:

Kenen syytä auto-onnettomuus oli? Syyttäjä tiedusteli silminnäkijältä. Mielestäni ne törmäsivät toisiinsa yhtä aikaa, sanoi silminnäkijä.