Tekijä: htiainen

 

 

Sateisen oloisena alkoi aamu. Tummat pilvet matelivat alhaalla. Ei sitten sateeksi muuttunut. Täksi päiväksi sain ajan sovituksi jarrusatulan ja iskareiden vaihtoon. On se hienoa katsella kun ammattilaiset tekevät työtä. Jos itse olisin alkanut vaihtaa olisi voinut kaksi päivää mennä. Nyt kävi kädenkäänteessä.

 

Kaupan kautta kotiin ja kotona peukaloiden pyöritystä tekemisen puutteessa. Mitään tekemisen puutetta ole, mutta kun ei vaan huvita. Sotakoneet ovat koko päivän jyrisseet. Vilma ihan säikähti vaikka oli sisällä. Ei rahasta pulaa kun sotaa varten harjoitellaan.

 

Merkillistä kuinka kotona ollessa väsyttää ihan mahdottomasti. Parin tunnin päiväunet otin eikä tehnyt tiukkaakaan. Ja tuntui ylösnoustessa, että unta olisi vieläkin riittänyt. Herättyäni puhelimessa oli tekstiviestejä. Muutaman yhdistyksen asioita suunniteltiin ja pohdittiin. Onko tämä nyt sitä Etä hommaa?

 

Parta alkaa rehottaa, ettei kohta kehtaa ihmisten ilmoilla näyttäytyä. Varsinkaan lasten, säikähtävät vielä rosvon näköistä miestä. Se on kanssa yksi niistä vastenmielisistä asioista, siis parranajo. Täytyy tehdä oikein lista vastenmielisistä asioista, kun niitä aina tuntuu riittävän.

 

Vilma ei sitten tykkää lukemisesta. Hän oli nukkuvinaan kamarin sängyllä. Minä taas menin sohvalle, otin kirjan, mutta hän oli eri mieltä. Kipitti oitis kaveriksi, hyppäsi mahan päälle ja alkoi puskea kirjaa. No hyvä, laitoin kirjan pois. Ei kelvannut. Piti ottaa lasit päästä, kuulolaitteet korvista, kääntyä kyljelleen, että neiti sai mieluisan tilan kainalosta. Näin meillä taas tänään.

 

Korona ajatuksia:

• vielä kerran kasvomaskeista. Jos lentomatkustajille määrätään nyt ja aina pakollisiksi maskit, niin täytyykö ottaa uudet passikuvat kasvomaski kasvoilla?
• hallitus neuvottelee rajakysymyksistä tänään. Tihkuneiden tietojen mukaan ollaan äärirajoilla ratkeaako ongelma tänään.
• eräältä hallitustaholta oli leuka loksahtanut auki kun oli kuullut Kulmunin saamista esiintymisrahoista. Olisi käyttänyt kasvomaskia, silloin leuka olisi pysynyt kiinni.

 

Lykkäsin Mirjamin kanssa kihloihin menoa pitkään. Jotenkin oli tunne, että siitä ei hyvää seuraa. Tammikuussa sitten kihlauduimme ja mitä tapahtui? Kerroin siitä myös heti Facebookissa. Iski korona kriisi. Paikkoja suljettiin, rajoitteita asetettiin ja tuli poikkeustila. Sitä se kihlaus tiesi. Nyt kerrotaan avioerojen kasvaneen ja mitä muuta perheiden sisäistä ongelmaa. Entä jos olisimme rientäneet naimisiin saakka? Voisi avioerot olla pienimpiä murheita. Millä mallilla maailma makaisi. On hyvä syy pysyä vain kihlautuneena.

 

Kevennys:

Televisio on näyttänyt vanhoja jalkapallo otteluita. Maailman parhaat jalkapalloilijat ovat olleet estradilla. Taitureita kaikki tyynni. Jäin miettimään, mitä jalkapalloilijat toivovat eniten elämältä? Etteivät potkaisisi tyhjää.

 

 

 

Kesä kuuluisi ottaa rennosti. Niin vain kuitenkin välillä huono omatunto kolkuttelee. Pitkän talven jälkeen kesällä pitäisi olla ulkona koko ajan, nauttia täysin siemauksin valoisasta ajasta, tehdä kaikkea mitä on talvella suunnittelut, ottaa ilo irti lämmöstä ja kesän ihanuudesta. Sitten kun on sisällä, takaraivossa jyskyttää, että kesä menee ja täällä vain sisällä kököttelen.

 

Tuo edellä mainittu on tuttu ilmiö keväällä ja alkukesästä. Kesän jatkumisen myötä kiire ja hoppu vähenevät. Varsinkin näin eläkkeellä ollessa, kun koko kesä on aikaa touhuta vaikka mitä. Tänään on rauhallinen päivä. Mirjamilla on parturi aamupäivällä. Minä olen Virtatuvalla sen aikaa. Ihan kiva käydä välillä ihmisten ilmoilla ja seurata keskustan elämää.

 

Vähän puhuttiin eilen jos jätettäisiin porkkanat ja herneet kylvämättä kun vieläkään ei ole peltoa äestetty, enkä viitsi kaveria hoputtaa. Noissa vihannesten laittamisissa on oma hommansa, kitkemisineen, kastelemisineen jne. Mansikkamaa ja viinimarjat saavat riittää tänä kesänä.

 

Olen luonteeltani huolestuja. Vasta parin viikon päästä on valtuuston tilinpäätöskokous ja nyt jo mietin ja pohdin sitä. Ennen kaikkea vesilaitoksen suunniteltu yhtiöittäminen mietityttää kovasti. Siitä on keskusteltava kuntalaisten kanssa.

 

Päivä vierähti tuttuja tavaten. Annoin sen verran periksi töille, että iltapäivällä vein puita pinoon muutamia kärryllisiä. Kuumalla syödään keittoruokia, nyt jo toista päivää herkullista siskonmakkarakeittoa. Tietääkö joku mistä nimi siskonmakkara on peräisin?

 

Tänään alkoi uusintana Pirunpelto sarja. Katselin sen aikanaan ja mielestäni taattua kotimaista laatusarjaa. Sarjaa kuvattiin myös Kurun keskustassa. Tarvittiin korona virus, että saimme näitä kotimaisia sarjoja televisiosta nähtäviksi. Hienoa Yleisradio.

 

Korona tilanne:

• ei voi olla totta? Yhä vaan jauhetaan kasvomaskeista. Mutta hei, pistetään ravintoloihin ja kapakoihin pakolliset kasvomaskit. Ja kamerat paikalle. Saisimme nauraa kun ihmiset yrittäisivät syödä kasvomaskit suun edessä. Kaljaveikot joutuisivat imemään kaljaa pienestä pillistä, joka oli laitettu tiiviisti läpi maskin.
• kun korona hellittää, niin toivottavasti emme unohda heitä jotka joutuivat kaikkein kovimmille. Hoitohenkilökunta, koko terveydenhoito kokonaisuudessaan, kaupan ala jne. Juttelin tänään Maurintorin kauppiaan Miran kanssa ja hän kertoi talven ottaneen todella koville. Mutta selvisimme, hän totesi. Nöyränä olen heidän edessään jotka pistivät itsensä likoon meidän puolesta.

 

Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan. Toivon sydämestäni, että muistamme mitä on kun joudumme kriisiin. Me emme ole yksin maapallolla. Jouduimme koko Telluksen väki yhdessä kohtaamaan koronaviruksen. Me täällä saimme esimakua siitä mitä on elää poikkeusoloissa. Toiset elävät vuosikausia hädässä ja turvattomuudessa. Muistakaamme, me itse voimme olla avuntarpeessa. Ymmärtäkäämme heitä jotka nyt meiltä vähäistä apua pyytävät.

 

Me emme tahdo kestää muutamia kuukausia, vaikka meillä on ruokaa, terveydenhuoltoa ja katot päämme päällä. Jossain tuolla syntyy lapsia ja varttuu nälässä, kurjuudessa, sairauksia kokien, suurta pelkoa tuntien. Sattuu sydämestä kun korona kriisinkin keskellä rasismi elää ja voi hyvin. Meilläkin edelleen jaotellaan tietyillä tahoilla ihmisiä meihin ja heihin. Ovat valmiit kääntämään selkänsä avun pyytäjille. Se ei vain mahdu maailmankuvaani. Anteeksi lukijani vuodatuksestani. Oli vain ihan pakko purkaa pahaa oloani, nähdessäni kuinka vähän tai ei ollenkaan, koronakriisi on pistänyt miettimään ihmisillä arvojaan. Se on perin surullista. Huomenna palaan toisin aatoksin ja kevennyksin.

 

 

 

 

Heräsin puoli kaksi yöllä kesäkuun ensimmäiseen päivään. Hah hah haa, koin iloisen yllätyksen. Huussissa käydessäni kohtasin siilin. Teputti nurmikolla ja arastellen etsi piiloa. Juttelin hänelle ja toivotin hyvää kesää.

 

Mikäs tässä on kesää viettäessä Tiaisen tontilla, kun pääskyset tekevät pesää, kirjosiepot täydessä puuhassa, siili on ottanut paikan kodikseen ja käki kukkuu lähistöllä. Kuivaa on kovasti, joten kastelin illalla kukkia ja nurmikko alkaa kaivata leikkuuta.

 

Tänään otan veljen mukaan Virroille. Vähän laitetaan porukalla töitä järjestykseen. Tarkoitus on lämmittää sauna ja pulahtaa uimaan. Toistaiseksi (kello on 6.19) on pilvistä, mutta hellettä on luvattu. Raportoin myöhemmin kuinka kävi, menikö ns. pupu pöksyyn.

 

Unet ovat kyllä ihmeellisiä. Viime yönä mukana oli elokuvaohjaaja Timo Koivusalo, paras kaverini Antti ja tietysti hitsattiin turvekärryä. Ei ihme, että heräsin hikoiluun. Kyllä yöllä ”hirsien kiskominen” on raskasta puuhaa.

 

Päivä hipoi täydellisyyttä. Veli Rauno kärräsi puita, minä ajoin nurmikkoa. Sitten Rauno kärräsi puita edelleen, minä istuin auringossa ja solidaarisuudesta hikoilin veljeni puolesta. Seuraavaksi oli patojen purkamisia. Järven toisessa päässä tapasimme mökilleen saapuneen Marja – Tertun ja hänen 18 vuotiaan kissansa Robertin. Ihmettelimme majavia ja niiden tuhotöitä kehuimme kaunista kesäilmaa. Parasta kesää on myös tavata hyviä naapureita ja vaihtaa kuulumisia.

 

Rantasauna ja talviturkin heittäminen porukalla kruunasi päivän. Mirjam vielä passasi veljekset, että mahat paukkuen lähdimme kotia kohti. Ja saihan Mirjamin Pekka kissa ahvenen syötäväkseen.

 

Korona päivitys:

• kovasti olivat kansalaiset heti aamusta liikkeellä kun kaljahanat aukesivat. Vissiin on maltillisesti toimittu ja turvallisuudesta hyvin huolehdittu.
• kaupassa oli uusia perunoita – ruotsalaisia. Sanoin etten osta koronaperunoita. Olinko ilkeä ruotsalaisille?
• pääministeri Sanna Marin palasi sairaslomaltaan. Hyvä niin, hän saa joukkonsa taas ojennukseen, uskon niin.

 

Päiväkirjani tähän kohtaan iski tyhjyys. Ei ajatuksen ajatusta mistä kirjoittaisi loppukaneetin. Kone kiinni ja television ääreen. A – Studiossa Katri Makkonen kiusasi ulkoministeri Pekka Haavistoa lopussa typerillä kysymyksillä Haaviston Gallup kannatuksen hiipumisesta. Mitä hemmettiä se kuului illan aiheeseen Al – Holin pakolaisten tulosta? Laitoin television kiinni ja painuin nukkumaan. Aamu oli iltaa viisaampi ja sain kirjoitettua tämän osion.

 

Tiedätte varmaan tunteen kun tekisi mieli nielaista sanat takaisin. Olin hammaslääkärissä ja hän kysyi, missäs se kipeä hammas on? Töksäytin, suussa. Onneksi oli huumorintajuinen lääkäri, muuten olisi saattanut pora tehdä omia tekojaan ja vitsit olisi ollut vähissä. Oliko tämä tarina totta vai tarua?

 

 

 

 

Niin se vaan toukokuu vetelee viimeisiään. Loppukuu oli täydellisyyttä hipova. Kesäkuun alussa rajoituksia puretaan. Ei maalailla ”piruja seinille”. Mutta pirullinen näyttää olevan kuitenkin tuo virus, iskee yllättäen kun olemme jo luulleet selättäneemme sen.

 

Takki alkaa olla aika tyhjä. Olen rehannut monenlaisten asioiden parissa ja laittanut itseni fyysisesti kuin psyykkisesti itseni aika koville. Ei se mitään. Kunto on kohentunut ja olen nauttinut rääkätessäni kehoa. Masokisti mikä masokisti. Pientä lepoa ja laiskottelua, niin eiköhän se taas siitä tokene.

 

Päiväkirjani jatkukoon, vaikka tuntuu, ettei tylsistä päivistä saa jutun juurta aikaiseksi. Koronakin alkaa kiertää kehää, joten sekin puoli alkaa olla loppuun kaluttu. No, tietysti poliittinen vääntö on edessä ja siitä saa jos minkälaisia juttuja. Tiedä häntä, olen koittanut päiväkirjassani välttää politiikkaa, sen paikka on toisaalla.

 

Sohaisen taas ampiaispesään. Nuorisoa pidetään edelläkävijöinä ilmastonmuutosasiassa, luonnonsuojelussa jne. Meitä vanhempia ihmisiä syyllistetään, että olemme tuhonneet maapallon. Ylioppilaat ja muut valmistuneet juhlivat eilen. Minkälaisen sotkun jättivät jälkeensä nämä valistuneet nuoret? Puistot olivat kuin kaatopaikkoja. Siivosimme muutama vuosi sitten pienellä porukalla Kihniön raitin. Arvatkaa missä oli kaikkein eniten siivottavaa? Lähellä koulua, kuinkas muuten. Ojanvarret täynnä limutölkkejä, karkkipapereita ym. Kyllä me vanhemmat ihmiset pidämme paikat siisteinä. Meidät on jo lapsena opetettu siihen.

 

Korona uutisia:

• koko ajan uhreja korona aiheuttaa meilläkin. Niihin ei kiinnitä enää niin huomiota kuin alkuun kun uhreja alkoi ilmetä.
• paljon puhutaan elämänarvojen muuttumisen puolesta koronan myötä. Itse epäilen, nyt jo riennetään tilaamaan lippuja ulkomaanmatkoille, laivamatkailu alkaa ja huomisen jälkeen tehdään paluuta vanhaan normaaliin elämään.
• kaikki tuntemani henkilöt, lukijani täällä ovat ansiokkaasti noudattaneet korona rajoituksia, niin olen ollut havaitsevani. Vastuunkantoa tarvitaan ja hyvät lukijani, te olette vastuunkantajia parhaasta päästä.

 

Selailen päivittäin Ilta-Sanomia. Välillä ärsytyskynnys kasvaa, että savu nousee sieraimista. Kirjoitin taannoin täällä Martina Aitolehden erosta. Onko hän joku merkkihenkilö kun hänet jatkuvasti huomioidaan? Monta päivää peräkkäin hänen erostaan uutisoitiin. Eilen hän taas palasi otsikoihin. Oli pitänyt tupaantuliaiset ja oli oikein kakku ollut. Tämäpä vasta oli uutisten uutinen, voi herranen aika sentään. Hän on varmaan voittanut jotain suurta, vaikka Nobel palkinnon, kun hänet noin huomioidaan. Saisi Ilta-Sanomat kääntää viimeisen Aitolehden tarinassa.

 

Myyntimiehet ovat ovelia. Kuuntelin aikoinaan kun kaksi myyntimiestä kapakassa leuhki. Myin yhdelle naiselle pölynimurin vaikka talossa ei ollut sähköjä. Toinen siihen, mitäs tuo nyt vielä on. Minä myin eräälle miehelle käkikellon ja vielä kymmenen kiloa linnunruokaa.

 

 

 

Lauantai – aamu alkaa virkeänä. Katselen pihamaata, ruoho kasvaa vauhdilla. Alan ajatella pöhköjä. Sanotaan ruohon kasvavan silmissä! Miltä ihminen näyttäisi jos ripset ja silmien ympäristöt alkaisivat vihertää? Nyt Hannu taas, jalat tukevasti maahan, ajatukset pois typeryyksistä.

 

Tänään en vielä laiskottele. Sekin aika tulee, kunhan lämmöt nousevat hellelukemiin. Muistelin aamun hiljaisuudessa viime kesää ja kirjoitin muistoista pienen runon:

 

paidaton mies

aurinko paahtaa

iho imee d-vitamiinia

hiki alkaa virrata

vie mukanaan aurinkorasvan

muurahaiset uurastavat

kiertävät tielle tulleet

paljaat varpaat

linnut visertävät, työn lomassa

alkaa nukuttaa

janottaa

mielessä

ruohonleikkuri

kasvava nurmikko

laiskottaa

hörppää kylmää viinimarjamehua

kasvakoon ruoho

nikkaa silmää auringolle

nythän on kesä

 

Korona ajatuksia:

• no niin, nuoriso taitaa juhlia oikein olan takaa. Mikäs siinä kun ei vain unohtuisi, että tartuntavaara ei ole ohi.
• pirkanmaalaiset ovat kuuliaista porukkaa. Uusia tartuntoja ei ole ollut moneen päivään, eikä Taysissa ole yhtään koronapotilasta. Hyvä me.
• ihan selvästi havaitsee kuinka korona tarkkaavaisuudesta ollaan lipeämässä. Ilman sormikkaita, eikä käsidesiä käytetä kaupoissa ja ollaan lähekkäin aivan kuten ennen. Pikkuisen olen huolissani.

 

Nuoriso sitten otti riskin juhlinnassa. Iltapäivälehtien kuvat kertovat, ettei korona virus pelottanut, vaan ahtauduttiin tiivisti yhteen juomaan ja juhlimaan. Minkälaisen hinnan nuoret kenties maksavat jos löytyy tartuntoja? Maastopaloja oli Pirkanmaalla. Muutaman kilometrin päässä kotoani syttyi yksi. Nyt on oltava tarkkana. Mikä minä olen ketään neuvomaan, nuorisolla polttelee elämän riemuista irtiottaminen. Itse on myös tullut poltettua nurmikkoa ja risuja, eikä kaukana ole ollut tulen leviäminen.

 

Eilen kirjoitin taas polvistani. Siitä tuli mieleen hyvä juttu. Mies meni näyttämään vasenta polvea lääkärille. En voi tutkia tätä sanoi lääkäri. Ja miksi ette? No kun isäni oli myös lääkäri. Mitä se tähän kuuluu? Katsokaapas kun minä ole toisen polven lääkäri.

 

 

 

Tänään koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Nauttikaa ja ottakaa ilo irti kesästä. Muistan kouluajoilta kun kerran tulin koulusta äkäisenä. Äiti kysyi, mikä nyt on? No kun opettaja ei tiedä mitä opettaa. Kuinka niin? Eilen se sanoi, että 2+2 on neljä ja tänään väitti, että 3+1 onkin neljä.

 

Mikä on lähtiessä uuteen päivään kun ilma hellii. Päivän ohjelma on avoin, paitsi puolenpäivän aikaan on mielenterveysyhdistyksemme hallituksen kokous. Mietitään Virtatuvan kesäkuun aukioloa, muuttoa ja syksyn toimintaa.

 

Hallaöitä ei ole luvassa ainakaan lähiaikoina ja haudoille voikin jo kesäkukat laittaa. Vai mitä mieltä olette? Parempi itse olla vain kuunteluoppilas, kuljen mukana ja teen kuten käsketään, viherasiat kun eivät ole vahvin puoleni.

 

Polvet ovat sitten kummalliset. Toisena päivänä jomottaa toista jo toisena toista. Seuraako nekin muodissa olevia liikkuvia äänestäjiä vaaleissa? Välillä ollaan vasemmalle vihaisia ja sitten taas oikealle? Sitten kun särkee molempia yhtä aikaa, keskusta saa kuulla kunniansa.

 

Vielä ei ole istutettu porkkanaa eikä herneitä. Naapurin Erkki käy äestämässä peltotilkun viikonloppuna, sen jälkeen päästään siltäkin osin eteenpäin. Eikö perunakin istuteta yleensä kuudentena päivänä eli Kustaan päivänä?

 

Päivä meni ihan mukavasti. Oli mukava tavata virtatupalaisia pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia ja tavallaan palata arkeen. Virtain keskustassa oli vilinää kuten ennen koronaa, myös kotiin ajellessa maantiellä oli suhteellisen vilkasta.

 

Korona päivitys:

• nuoret olivat saaneet piknikillä koronatartunnan. Ei siis turhaa ole toitottaa vaaroista joita kokoontumiset sankoin joukoin aiheuttavat.
• sosiaali – ja terveysministeriö on tutkimuksissa todennut, ettei kasvomaskeista ole juurikaan hyötyä. Nämä monet väännöt eri aiheista koronaa koskien alkavat turhauttaa. Pitäisikö median ihan oikeasti katsoa peiliin, mitä kirjoittavat ja miten?
• nyt sitten saa kotimaassa matkailla. Myös Kreikkaan pääsee kesäkuun puolessavälissä. Onko tosiaan sellaisia uhkarohkeita jotka mistään piittaamatta lähtevät kauniista Suomen kesästä ulkomaille koettamaan onneaan josko säilyisi ilman koronaa?

 

Kuulkaas kummaa ystävät ja lukijat. Olen pulassa naisten kanssa, enkä nyt tarkoita Mirjamia tai Vilmaa. Ei ei, nyt luulette väärin, en myöskään ole ”sillain” pulassa. Minulla on vain liian paljon naisystäviä ja naisia joiden kanssa joudun yhdistystoiminnan kautta tekemisiin. Myös täällä sosiaalisessa mediassa on paljon kavereina naisia. Ja sitten väliin menee nimet aivan sekaisin. Tänäänkin sekoitin Jonnan ja Sarin nimet autuaasti keskenään. Hävetä saa ihan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Talvella kysyin eräältä mieheltä, mihin jätit Sirpan vaikka hänen vaimonsa nimi on Ulla. Nolotti sitten niin, että teki mieli vajota pöydän alle. Taas kerran voidaan todeta, ettei naisista ole kuin harmia. Ei vaiskaan, ihania olette.

 

Kevennys:

Sattui kerran somasti. Näin kun mies kiipesi lipputankoon. Kysyin mitä ihmettä touhuat? Sanoi mittaavansa lipputangon korkeutta. Minä, että miksi et irrota pulteista ja kaada maahan. Oletko hullu, vastasi mies. Minähän mittaan korkeutta enkä leveyttä.

 

 

 

Kello on kuusi ja aurinko helottaa jo korkealta. Kesäaika näköjään saa heräämään jo ajoissa. Viideltä nousin ja nautin aamun hiljaisuudesta. Kyllä, pääskyset tekevät pesää liiteriin. Olivat pesäntekopuuhissa mennessäni hakemaan puita, jäivät siksi aikaa odottamaan langalle. Päivitys pääskysistä näyttää tulevan osaksi päiväkirjaani.

 

Aamusta riennän rakkaani luo. Puita pitää vielä jonkin verran kaataa, sirkkelöidä ja pilkkoa. Viileämpi aamu, joten on vielä kohtuullinen lämpö ryskätöille. Majavien patoja täytyy myös käydä purkamassa. Vesi täytyy saada laskemaan, että päästään viikonloppuna uimaan.

 

Tiesittekö, että olen lukenut Kalle Päätalon Iijoki sarjan neljä kertaa ja kertaalleen Koillismaa sarjan. Hersyvää ja samalla koskettavaa tekstiä, ajankuvaus on ainutlaatuisen tarkkaa. On Kallen kirjoista muutakin hyötyä. Teen aamuin illoin kaularangan, niskan ja hartioiden harjoituksia lattialla. Päätalon tiiliskiven paksuiset kirjat ovat sopivan korkuisia pään alle venytysharjoituksissa.

 

Äkkiä sitä kuulkaa erakoituu. Käytiin tänään ryskätöiden jälkeen kylällä. Poikkesimme Virtatuvalla ja uudessa paikassa johon muutamme. Olin jotenkin kuin ”orpopiru”, ihan hukassa. Marika kyseli ihan samaa mitä itse oli myös kokenut. Monta kuukautta olemme käytännössä Mirjamin kanssa olleet kaksin. Ei minnekään suuntaan velvoitteita, mitä nyt yksi valtuuston kokous.

 

Otimme osaa pienyrittäjien tuskaan ja haimme noutoruokaa vaikka kotonakin olisi ollut syötävää. Virtain Ruokapajasta haimme annokset. Oli mukava tavata yrittäjäpariskuntaa ja vaihtaa kuulumisia. Pieni ele, mutta molempia lämmitti jälleentapaaminen.

 

Olen jo kertonut ihmisen kummallisista aivoista. Ne kun ovat sellaiset, että minkä ne oppivat, on siitä hankala päästä eroon. Esimerkki: Mirjam siirsi peilin paikkaa ja minä kampatelineen siihen viereen. Puolitoistaviikkoa meni, että joka aamu kävelin vanhalle paikalle kampaa hakemaan. Alkoi jo suututtaa vaikka kuinka olin tanittanut päähäni missä kammat nykyään ovat, niin ei kun aina vaan käsi ojossa entiseen. Pitäisi olla ohimossa sellainen avattava luukku, josta käsin saisi ohjelmoitua aivot uuteen asentoon, kun muutoksia tapahtuu.

 

Korona hässäkkää:

• matkailla kotimaassa vai ei? Harhauttaako media nappaamalla osia sanomisista vai eikö informaatio kulje hallinnossa?
• muistatteko sen taannoisen vitsin dinosauruksesta, tuleeko se vastaan Mannerheimintiellä? Nyt sitten ennakoidaan tuleeko koronasta toinen aalto. Mahdollisuudet ovat 50 ja 50 uutisoi Ilta-sanomat. Eli joko se tulee tai sitten ei tule.
• Viro päästää vapaasti suomalaiset maahan. Mitä pitäisi ajatella? Miten olikaan sen kotimaan matkailun laita? Täyttyvätkö Viron kylpylät ja suomalaiset ammottavat tyhjinä?

 

Kesäkuussa aukeavat maauimalat ja uimahallit. Uimisesta onkin mukava tositarina. Täällä asemanperällä asui vanha mies, joka -60 ja -70 lukujen taitteessa kävi meillä usein kylässä. Olin Kankaanpäässä ammattikoulussa ja siellä kävimme urheilutunneilla uimassa uimahallissa. Oli kovat helmikuun pakkaset kun tulin kotiin perjantai-iltana. Mies oli kylässä ja äiti oli tarjonnut kahvia. Siinä juodessa äiti sitten kysyi, kävitkö viikolla uimassa? Minä, että joo, kyllä kävin. Mieheltä oli kahvikuppi tipahtaa lattialle, hän kun ei koskaan ollut kuullut uimahalleista ja luuli minun muka käyneen järvessä. Luuli aluksi vähän suuttuneena, että vedämme häntä höplästä, mutta leppyi kun kerroimme mistä oli kysymys. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

 

Kevennys:

Poliisi pidätti joskus muinoin ja totesi vihaisena, ettei teillä kuulkaa pala valot. Minä siihen rauhallisena, ei tietenkään pala, miksi palaisi kun eihän meillä ole kotona ketään.

 

 

Hieman alkoi herääminen ”kulmat kurtussa”. Näin inhottavaa unta ja kuten sanotaan, nousin ”väärällä jalalla” ylös. Aamutoimien jälkeen alkoi tuntua paremmalta. Eikä kyllä paljoa ehtinyt murjottaa kun riensin autokorjaamolle.

 

Aurauskulmat säädettiin ja pari rengasta uusittiin. Takaiskunvaimentajat täytyy vaihtaa ja toisen takapyörän jarrusatula. Todennäköisesti uusi käynti Ratikylään perjantaina. Mukava oli tavata tuttuja kavereita. Verstaalla on aina leppoisa tunnelma, mutta hommat tapahtuvat ripeästi. Pojat virnuilivat hieman, että mitä sitä on takapenkillä touhuttu, kun takaiskarit ovat noin huonossa kunnossa?

 

Korjaamolta kiireellä apteekkiin, apteekista kauppaan, josta ostin pitkästä aikaa lenkkimakkaraa, enkä muuta. Kotiin päästyä katkaisin aika pätkän lenkistä ja pistin parempiin suihin. Ennen vanhaan oli suomimakkaraa ja oli hyvää. Sanottiinko sitä aikoinaan ”hampparin vääräksi”, vai mitä makkaraa se oli?

 

Päivällä kävimme veli Raunon kanssa Aureessa katiskat. Hauen vonkale ja ahvenia oli jonkun verran saaliina. Kyllä se vaan sielu lepää järvellä. Tiira lenteli tervehtimässä vanhoja tuttuja. Pihassa kastelin tultua kukkia, ettei tule sanomista.

 

Iltapäivällä luin paikallislehdestämme kuinka myös meillä on ongelmia vanhusten hoivassa. Aluehallintovirasto oli tehnyt yllätystarkastuksen ja todennut liudan puutteita. Asioita joita olen valtuustossa myös kysellyt.

 

Korona uutisia:

• nyt sitten EU miettii mittavia tukipaketteja koronan tiimoilta. Nähtäväksi jää miten Suomi niihin suhtautuu? Mietin, jos sitoudumme elvytysrahastoon, olemmeko silloin pääsemättömissä, jos haluamme irrottautua vaikka eurosta?
• suomalaiset ovat tutkineet koronan leviämistä hengityksen kautta. Totesivat aerosolin leijuvan ilmassa aika laajasti ja pidempään kuin on luultu. Ettei vieläkään ole hyvä sisätiloissa olla kauaa ja lähekkäin.
• Trumppi se jaksaa olla ”sotajalalla” vähän kaikkien kanssa. Nyt uhkailee jo sosiaalista mediaa. Olisi ihan hauskaa seurattavaa, mutta kun kyseessä on USA:n vaikutusvaltaisin mies, kyllä hymy hyytyy.

 

Katsoin säätietoja. Maanantaina olisi luvassa hellepäivä. Yöt ovat lämpimiä. On se hienoa hypätä aamulla vain sortseihin ja sandaalit jalkaan. Nuorilla veri kiertää ihan eri tahtiin kuin meillä iäkkäillä. Katselin aamulla kun lapset odottivat kouluautoa T-paita päällä ja sortsit jalassa. Eräs poika oli pyörällä matkassa ja samanlainen asu, minua autossa puistatti. Lämpötila taisi olla siinä 10 asteen paikkeilla. Muistatteko kun hetken aikaa sitten värjöteltiin räntäsateessa. Silloin toivottiin aurinkoa. Sitten kun saimme auringon, niin mitä muuta kuin piti eilen mennä varjoon istumaan. Lupaan ja vannon, että tänä kesänä en valita säästä.

 

Huumoria:

Tapahtui kun nuorena vielä tuli maisteltua. Olin junamatkalla ja poikkesin ravintolavaunuun. Mennessäni takaisin paikalleni, en löytänyt sitä. Onneksi konnari sattui sopivasti tulemaan ja minä kysymään paikkaani. Muistatteko vaunun numeron? En. Muistatteko missä osastossa te olitte? En, mutta muistan, että ikkunasta oli järvimaisema.

 

 

 

Aamu alkaa aina kahvilla ja voileivällä. Kahvi pitää olla Kulta Katriinaa tai Juhlamokkaa, sen on paremman puoliskon käsky. Unenpöpperössä kerran tiputin kahvipaketin lattialle. Huusin Mirjamille kamariin, nyt tuli oikein juhlamoka. Tänään on Vilman nimipäivä. Taisi itse sen tietää kun nautti heti aamusta tuoretta elävää ravintoa pihassa, kun ulko-oven aukaisin.

 

Välillä ajattelen, onko minulla telepatiakykyjä. Monena päivänä olen tuskaillut pajukkoja, joista pyhänä kirjoitin myös päiväkirjaan. No, eilen aamulla jäin juttelemaan naapurin miehen kanssa. Hän kysyi, voiko hän ajaa nuo pajupuskat kun hänellä on raivaussaha. Jopas sattui, sanoin, kun juuri sitä olen pähkäillyt monta päivää. Enkä usko hänen lukeneen päiväkirjaani.

 

Liikkeelle lähdettyäni muutaman kilometrin päässä liikennemerkin päällä nökötti pieni pöllö. Vähän ehkä varista pienempi, vaaleanruskea. Lintutieteilijät, mikä pöllö mahtoi olla? Muutama satametriä ja kaksi varista nokki kuollutta oravaparkaa. Ajattelin, että mitähän tästä matkasta vielä tulee, miten tiaisen käy? Siitä tuli mieleen kun Mirjamin kanssa olla ajelemassa, niin hän tarjoaa joskus karamellin. Toteaa, nyt tiainen nokka auki ja tuikkaa karkin suuhun.

 

Meitä syytetään monesti roskaamisesta ja vaaditaan lajittelemaan jätteet jne. Luulisi jätefirmojen olevan esimerkkinä kansalaisille. Eilen törmäsin kolmeen kertaan näkyyn jossa jätepisteet olivat pullollaan täynnä, kannet raollaan. Virtain puolella kahdessa kohtaa ja Kurun puolella yhdessä. Eli Pirkanmaan jätehuollon alueella. Ihmiset tuovat kuten kuuluukin jätepisteisiin ja sitten oikeutetusti suuttuvat kun kaikki laatikot ovat täynnä. Joillain sitten pinna palaa ja jättävät säkit maahan eläinten revittäväksi. Missä on esimerkki ja vastuu?

 

Korona pohdintaa:

• ilta-sanomissa oli juttu Timo nimisestä miehestä. Hän ja vaimo olivat molemmat sairastuneet koronaan. Timo teholla ja vaimo hengityskoneessa. Sosiaalihuolto hoiti lapsen. Mies kehuu estoitta mahtavaa palvelua ja sanoi olleen onni saada sairastaa Suomessa. Tällaisia ihmisiä arvostan suuresti. Liian vähän tulee kehuja, moitteita sitäkin enemmän. Hienoa Timo kun annoit kasvot erinomaiselle hoidolle.
• kyllä me pärjäämme ilman urheilua. Kevättalvi ja kevät on mennyt vailla MM-kisoja jääkiekossa ja SM-liigaa. Ja monta muuta urheilutapahtumaa, mutta tässä vaan keikutaan ilman vieroitusoireita.
• Ruotsin valtionepidemiologi Tegnell on saanut tappouhkauksia. Onhan kuolonuhrit todella järkyttävissä lukemissa. En voi mitenkään hyväksyä minkäänlaisia uhkauksia, vaikka omaisiin sattuu ihan kamalasti ja syystä ovat vihaisia.

 

Taas on punkkikausi alkanut. Olen joka päivä käynyt Vilman läpi, onko punkkeja. Vielä ei ole löytynyt. Täytyy lääkitä tai ostaa punkkipanta. Tulikin mieleen, kun ihmisiä varoitellaan myös punkeista, eikö meille voisi myös laittaa nilkkoihin ja kaulaan pannat? Kun katselee varsinkin nuoria, niin heillä on jos jonkinlaisia killuttimia ja muita härpäkkeitä ympäri kehoa, miksei siis punkkipanta sopisi oikein hyvin.

 

Minulta kysyttiin helmikuussa kun täytin vuosia, onko mukavaa olla 65 vuotias? Onhan se ihan hauskaa, koska muuten olisin kuollut.

 

 

 

 

 

Varttia yli viiden heräsin. Pääskypariskunta tervehti iloisesti. Vilma oli oven takana. Ovat löytäneet yhteisymmärryksen kuinka molemmat jättävät toisensa rauhaan. Eilen puita hakiessani liiteristä pääskynen lensi ovesta ulos. Ainakin suunnitelmissa on pesän teko. Viime kesänä eivät tehneet, toivottavasti nyt tekevät.

 

Anteeksi jatkuva pääskystiedotus, mutta kun ne ovat niin kesän kohokohtia. Aikaisin aamulla on terävimmillään aivot ja niinpä viimeistelin juttuani paikallislehteen. Kahdeksalta soittelen korjaamolle, milloin joutaa auto tohtorin käsittelyyn. Yhdeksältä olen kunnantalon oven takana. Täytyy tarkistaa eräs asia.

 

Aamun uutisissa pisti silmään kuinka kunnat ovat kärsineet taloudellisia tappioita koronan takia. Sama huoli kunnan päättäjänä on itselläni. Kuntien niskaan ei saa enää yhtään kaataa vastuita. Päinvastoin, nyt pitää löytyä kunnille todellista apua valtiolta. Eikä mitään lainarahaa vaan suoraa tukea.

 

Huijareita riittää. Lehtimyyjä sai talvella Mirjamille myytyä yhden lehden jolla tuetaan koulukiusattuja, mukana tuli pieni kalenteri. 27 euroa maksoi, sen jälkeen tuli uusi yli 40 euron lasku ja tänään jo 58 euron lasku. Katsoin netistä ja siellä kerrottiin tehdyn valituksia Asenne.fi nimisestä, mikä lie. Care media muka on virallinen. Sitä ennen oli tehty huijauksia Kouluturva nimisenä, ennen kuin viranomaiset puuttuivat peliin. Huomenna pistän tuulemaan ja saavat kyytiä, jos edes vastaavat, sitten annan isän kädestä sähköpostin kautta.

 

Korona uutisia:

• eipä paljon ole uutisoitavaa. Suomessa tilanne vakaa. Mitä nyt aletaan todenteolla politikoida koronan varjolla. Katselin eilen Kultarantakeskustelua, eikä mitään uutta auringon alla. Saman levyn pyöritystä päivästä toiseen.
• surullista luettavaa ulkomailta. Brasilia on nyt koronapesäke, kun maan presidentti piti kauan epidemiaa vain pienenä flunssana. Kuinka tuollainen saa olla virassaan? Kansanmurhasta täytyisi syyttää.

 

No niin, minä sitten sorruin myös rahanpesuun. Velipoika maksoi eilen 20 euroa bensarahaa (täytyykö ilmoittaa verottajalle?). Laitoin takin taskuun. Tänään vein takin Mirjamille pyykkiin. Iltapäivällä vasta aloin miettiä mihin sen rahan laitoin. Siellä se oli pesukoneessa iloisesti pyörinyt. Oli niin puhdas 20 kymppinen että. Ei muuta kuin virkavalta paikalle ja mies kahleisiin. Ai niin, eihän tuollaisista saa kuin päänsilityksiä vaikka pesisit rahaa miljardikaupalla. Voi olla, että minut lasketaan nakkivarkaaksi ja häkki heilahtaa.

 

Kevennys:

Muistatteko ajan kun Lenita Airisto syytti meitä miehiä, kun aloimme käyttää valkoisia tennissukkia. Pakko oli vaihtaa kun naiset sitä ennen syyttivät meitä mustasukkaisuudesta