Tekijä: htiainen

 

Luin moneen kertaan 8.7 tässä lehdessä julkaistun, nimimerkillä ”Totuus helpottaa” mielipidekirjoituksen ja siihen annetut kolme eri vastausta, koskien Suutarin Pihlajan toimintaa. Samana päivänä kerrottiin Sitran tutkimuksesta jossa todettiin kansalaisten luottamuksen puolueisiin ja poliittiseen järjestelmään romahtaneen.

 

”Ihmiset eivät koe tulleensa kuulluiksi. Ongelma pitää purkaa systemaattisella ja positiivisella tavalla, jotta kaikki kokisivat olevansa mukana”. Kuulostaako tutulta? Tuosta olen jankuttanut väsymiseen asti, johon Sitran tutkimuksessa viitataan. Valtuustoryhmämme teki jopa valtuustoaloitteen kuntalaisten kuulemistilaisuuksista.

 

Miksi ihmiset eivät luota puolueisiin ja kokevat poliittisen järjestelmän murskaavan huonoksi? Olisiko syynä, että ihmisiä pidetään vain ”vaalikarjana”. Kuten Sitran tutkimus totesi ”ihmiset eivät koe tulleensa kuulluiksi”.

 

Suutarin Pihlajaa koskeva kirjoitus oli esimerkki miten kuntalaiset sivuutetaan. Olen kolme vuotta ollut päättäjänä ja joka ainoassa valtuuston kokouksessa kertonut kuntalaisten huolia sosiaali – ja terveyspalveluistamme ja kysynyt mikä on tilanne. Kysymykseni ja huolenaiheeni eivät ole olleet tuulesta temmattuja, sillä niin monilta eri luotettavilta tahoilta olen epäkohdista kuullut.

 

Vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä. On vedottu erilaisin syin, miksi ei voi kertoa ja kerrottu kuinka asiakkailla, hoitohenkilökunnalla on omat kanavansa joiden kautta toimia. Ihmiset kokevat kuitenkin joutuvansa monimutkaisen byrokratian rattaisiin, turhautuvat ja jättävät asiat usein sikseen.

 

En tiedä onko koskaan otettu ”koppia” kertomistani huolista. Vasta kun Aluehallintovirastoon tuli valituksia ja sen myötä tarkastuskäyntejä Suutarin Pihlajaan, jolloin heiltä tuli selvityspyyntö, asiaan puututtiin.

 

Eikö tämä yksi esimerkki jo kerro, miksi luottamus poliittiseen järjestelmään on romahtanut. Jos kuntalaisten ja työntekijöiden huolet olisi otettu vakavasti, ei valituksia ylimpiin valvojiin olisi tarvinnut tehdä. Ymmärrän kyllä kun palvelumme ulkoistettiin, että toimintaympäristö muuttui olennaisesti. Yksityinen palvelujen järjestäjä yrittää tehdä tiliä, kuten sen kuuluukin tehdä, valitettavasti, toisin kuin kunnan omassa toiminnassa. Se taas aiheuttaa monella eri tavalla ongelmia, kun kaikesta yritetään tinkiä. Sitten olemme tilanteessa jossa vaitiolovelvollisuus Kolmostien terveyden asioihin astuu kuvaan. Tästä varoittelin aikanaan kun ulkoistamista alettiin suunnitella.

 

Valtuustoryhmämme järjesti kuntalaisten kuulemistilaisuuden, Puumilan ollessa täynnä väkeä. Mitä siitä voimme päätellä? Kuntalaisia kiinnostaa oman kunnan asiat ja he haluavat olla mukana tekemässä kunnastamme parempaa. Kihniön sairaalan kohtalo oli puheenaihe numero yksi. Tilaisuus oli vahva näyttö kuinka ihmiset ovat valmiita olemaan mukana heitä koskevissa elintärkeissä asioissa. Väitän tilaisuudella olleen myös merkitystä kunnanjohdon päätöksestä nostaa ”kissa pöydälle” palvelusopimuksesta Parkanon kanssa.

 

Kihniön Kuntastrategiassa hienosti halutaan kuntalaiset mukaan ja osallistumaan kunnan toimintoihin. Se vaan ei riitä, että ihmiset ovat mukana eri yhdistysten kautta, tekevät talkoita jne. Erittäin hyviä ja tarpeellisia ovat, mutta asukkaat haluavat myös päästä mukaan kunnan ytimeen. Jos kuntalaisille kerrotaan avoimesti ja reilusti kunnan suunnitelmista ja toimintatavoista, ei se vähennä piiruakaan kunnanhallituksen, kunnanvaltuuston, lautakuntien tai viranhaltioiden merkitystä. Näissä elimissä tehdään lopulliset päätökset.

 

On kulunut muutama viikko kun valtuusto teki päätöksen yhtiöittää vesilaitoksen. Nyt kun olen asiaa tuuminut, lukenut paheksuvia kommentteja yhtiöittämisestä ja keskustellut ihmisten kanssa, olen tullut ajatuksiin, että asian valmistelu olisi pitänyt tehdä huolella.

 

Jälkiviisastelua tai ei, mutta tosiasia on, että kuntalaisille jäi ihan käytännössä paskanmaku suuhun.

Meille valtuutetuille tuli Pöyryn selvitys yhtiöittämisestä viime tingassa. Asialla oli kiire jotta talouden tasapainottaminen onnistuisi vuoden loppuun. Näistä kirjoitin jo aiemmin tähän lehteen. Kerroin kantavani vastuun päätöksestäni, se siitä.

 

Eikö tämäkin päätös olisi kannattanut tehdä huolella ja ajoissa ja sitten tuoda kansalaiskeskusteluun ennen päätöksen tekemistä? Kuntalaiset olisivat päässeet purkamaan ”höyryjä”, antaa mielipiteensä puolesta tai vastaan, kuulla miksi kunta suunnittelee yhtiöittämistä, oltu vuorovaikutuksessa kuntalaisten kanssa. Tässäkin asiassa meillä kaikilla päättäjillä olisi ollut toivomisen varaa parempaan työskentelyyn.

 

Olen usein esittänyt neuvoa antavia kansanäänestyksiä kuntalaisia koskevissa tärkeissä asioissa. Esitin sitä jopa vesihuollon yhtiöittämisestä käydyssä keskustelussa. Jos jossain vaiheessa yhtiö aiotaan myydä, niin siitä pitää ehdottomasti järjestää kuntalaisten neuvoa antava kansanäänestys.

 

Tuleeko meille tuulivoimaa vai ei, se on ajankohtainen tuota pikaa. Se jos mikä aiheuttaa puolesta ja vastaan mielipiteitä. Tämäkin asia on hyvä tuoda kuntalaiskeskusteluun perusteellisesti, vaikka kunta olisi mukana vain kaavoittamisessa.

 

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tuomita kunnan päättäjiä, enkä koe sitä rakentavana, mutta haluan nostaa esille huoleni demokratian kehityksestä ja siitä luottamuspulasta joka vallitsee koko yhteiskunnassa, eikä kuntamme ole poikkeus.

 

Elämme voimakasta uutta aikaa, jossa digitalisoinnin myötä ihmiset elävät tässä ja nyt. Ottavat asioista selvää, ottavat kantaa sosiaalisessa mediassa, haluavat vaikuttaa ilman liittymistä puolueisiin, tulematta mukaan puoluetoimintaan. Se meidän päättäjien on huomioitava. Siksi kuntalaisia ja asukkaita ei saa jättää pois heidän omista, tärkeistä asioista. Vain siten voimme saada poliittisina päättäjinä luottamusta ja uskoa päätöksiin joita joudumme tekemään – niitä ikäviäkin päätöksiä.

 

Jos emme ennen ensikevään kuntavaaleja tee tarvittavia korjausliikkeitä, eli aidosti halu ottaa kuntalaiset mukaan kuntamme kehittämiseen, kuulemaan heitä, saada heiltä ideoita ja ajatuksia ihan ydinkysymyksissä, voi ihmiset hyvinkin äänestää ns. jaloillaan, se taas olisi hyvin ikävää demokratian ja kansanvallan kannalta.

 

Hannu Tiainen Kihniö

 

 

 

 

 

 

 

Niinhän siinä kävi kun tarkoitus oli rentona viettää lomaa, että en voinut pitää näppejäni erossa kuntapolitiikasta. Ajatukset olivat aivan ruosteessa ja kesti koko päivän saada tekstiä valmiiksi, vaikka olin sitä työstänyt mielessäni jo monta päivää. Enkä kyllä järin tyytyväinen ollut tuotokseeni.

 

Samalla kellonlyömällä kun kerroin alkavani viettää siestaa, eivätkö helteet loppuneet kuin veitsellä leikaten. Ei siinä mitään, kyllä sade teki poikaa kasveille ja muulle luonnolle. Epävarma sää aiheuttaa kuitenkin hieman hankaluuksia kaikessa puuhastelussa.

 

Ilon aiheita ovat olleet pääskyset poikasineen ja tietysti siiliperhe. Eilen laitoin kuvan facebookiin siililapsesta. Tänään syömässä oli kaksi pientä siiliä, kahdella eri kupilla. Arvatkaa olinko haltioissani, kaksi ihanaa pientä palleroa pihassani.

 

Ensi viikko on ohjelmaa täynnä kun Mirjamin tyttö miehensä kanssa saapuu kylään. Loppuviikosta taas Kihniön Vapaaseurakunta pystyttää teltan asemalle. Kyläseura on luvannut huolehtia tarjoilusta. Ei, meillä ei ole A eikä B oikeuksia tarjoilussa. Ehkä ei olisi tarpeenkaan, oletanJ) Kahvia ja tietysti kesäiltaan grillimakkaraa.

 

Leppoisia huomioita:

• Puoli yhdeksän uutisissa juuri äsken huomio kiinnittyi kuinka uutistenlukijalla oli punainen mekko ja meteorologilla taas vihreä mekko. Kohta ovat mielensä pahoittajat liikkeellä epäillen punavihreiden vallanneen YLE: n uutistoimituksen.
• suomalaiset rientävät Riikaan. Siellä saa iltapäivälehden mukaan kaksi puolenlitran tuoppia 4 eurolla. Sehän se tuntuu olevan hyvä syy lähteä matkailemaan halvan tuopin verukkeella, hinnalla millä hyvänsä.
• formula ykkösten palkinnot jakoivat robotit. Enää puuttuu kuskien korvaaminen roboteilla. Ainoastaan Kimi Räikkönen ajaisi yhdessä robottien kanssa, eikä kukaan huomaisi eroa, ainakaan lehdistötilaisuuksissa.

 

Meillä on katiska Mirjamin kanssa Kalliojärvessä. Kävimme muutamia päiviä sitten velipojan kanssa sen kokemassa. Katiska oli aivan tyhjä. Sitten Rauno huomasi nielun olevan kiinni. Kerroimme Mirjamille miten meille oli käynyt. Hän totesi kylmän rauhallisesti: Totta kai nielu on kiinni, koska myös kalat ovat korona karanteenissa ja joukkotapahtumat katiskoissa on peruttu.

 

Lopuksi muutama kevennys jotka ovat vaivanneet mieltäni jo kauan: Viettävätkö Tee- tehtaiden, kuten Liptonin työntekijät kahvi vai teetaukoja? Miten on, jos ylläni on paita jossa on laivan kuva, onko se silloin aluspaita? Kaverilta oli kerran varastettu rekisterikilvet. Kysyin ketkä kehtaavat sellaisia varastaa? Kait se on ollut kilpikonna vastasi kaverini.

 

Eiköhän jatketa lomailua ja palataan asiaan kun uutta kerrottavaa ilmenee.

 

 

 

 

 

Ennen vanhaan kansan suussa haukuttiin virkamiehiä jotka ohjailevat ja määräilevät kokemattomia ja mistään tietämättömiä ministereitä. Puhuttiin kuinka viime hallituksen ulkoministeri Soinia vietiin kuin litran mittaa virkamiesten taholta. Nyt kun ulkoministerinä on henkilö joka tietää ja osaa, eikä anna hyppiä silmille, hänellä voi olla edessä matka valtakunnan oikeuteen.

 

Media sanoo hallituksen olevan ilmiriidassa. Milloin vihreät ovat lähdössä hallituksesta, milloin Keskusta lyö kapuloita rattaisiin minkä ehtii. Ennen tuota kutsuttiin politiikaksi jossa puolueet tuovat näkökantojaan ja omien kannattajien toiveita budjettiriiheen. Nykyään tuollainen tulkitaan hallituksen hajottamiseksi.

 

Sitra tutki ja totesi, etteivät suomalaiset luota puolueisiin, eivätkä poliittiseen järjestelmään. Ei ennenkään luotettu. Mutta silloin meillä oli Urho Kekkonen ja saimme nukkua yömme rauhassa.

 

Helsinkiläisessä ravintola Pata Ässässä oli miehen housuissa lauennut ase. Kyllä ase usein miehillä laukeaa mutta yleensä housut ovat ainakin nilkoissa. Vai ymmärsinkö jotakin väärin?

 

Mihin tämä maailmaa menee. Ennen voitiin luottaa Popedaan ja Pate Mustajärveen. Äijäkööri ei pettänyt. Nyt Pate poseeraa punainen rusetti kaulassa, puku päällä ja tukka hienosti kammattuna, vihkiäiskuvassa. Ei aika mennyt koskaan enää palaa, kuten laulussa todetaan.

 

Ennen vanhaan oli miehille kunnia asia, että oli ruista ranteessa. Nyt kohta kiedotaan ranteeseen ranneke jolla maksetaan laskuja. Joskus muinoin sanottiin: Ääni ei pelota – voimaa olla pitää. Nykyään sanotaan: Ääni ei pelota – ranneke olla pitää.

 

Kummalliseksi on mennyt elämä. Yksi asia on silti joka pysyy. Kokoomus rahavallan asialla. Kokoomus ei halua alipalkkauksesta rangaistavan. Kokoomus haluaa työmarkkinoille joustoja. Joustojen avulla jatketaan alipalkkausta ja orjatöitä.

 

 

Syytesuojan purkaminen kansanedustajilta, koskien Juha Mäenpään vieraslaji sanomisia eduskunnassa on aiheuttanut merkillisen ilmiön. Syytesuojan purkamista vastustaneet ja Mäenpäätä tukeneet tahot ovat alkaneet massiivisen hyökkäyksen Mäenpäätä oikeuden eteen vaatineita vastaan.

 

Nämä Mäenpäätä ja syytesuojaa tukeneet tahot ovat vuosikymmeniä huutaneet kurkkusuorana kuinka ”Helsingin herroilla” ovat omat lait ja säännöt. Kansanedustajia on pilkattu ja ivattu siitä kuinka he tekevät mitä lystäävät, eivätkä piittaa kansasta tuon taivaallista – ovat kansan yläpuolella.

 

Nyt kun syytesuojan poistamisella haluttiin saattaa kansanedustajat samalla tasolle muiden kansalaisten kanssa, niin kuinkas kävikään? Takki kääntyi nurin niskoin ja nyt vaaditaan kansanedustajille kansaan nähden eri oikeuksia.

 

Miten tähän on tultu? Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini avasi portit äärioikeistolaisten marssille perussuomalaisiin. Sen myötä alkoi häikäilemätön hyökkäys maahanmuuttajia vastaan. Siinä hyökkäyksessä käytettiin äärimmäisen vastenmielisiä ja härskejä kielenkäyttöjä, joista jotkut olivat haltioissaan.

 

Tuolla vastenmielisellä ja vailla pohjaa olevilla väittämillä, vääristelyillä kovaa kieltä käyttäen, saivat eräät ponnahduslaudan ihan eduskuntaan asti. Siinä eivät painaneet ihmisarvo, ihmisoikeudet, tasa-arvo, kristillisyys eikä mitkään kun ruoskittiin olan takaa uhreiksi joutuneita sodan jaloista pakenevia ihmisiä.

 

Sumeilematta ja härskisti vastakkainasetteluin pistettiin vastakkain suomalaiset köyhät ja turvapaikkaa hakeneet. Aivan kuin Suomen valtio olisi siihen asti pitänyt huolta köyhästä väestöstään. Siitä vaiettiin visusti.

 

Siitä lähtien on tehty raakaa politiikka muualta tulleilla ihmisillä. Armoa ei tunneta kun silmissä siintää ura Arkadianmäellä. Nämä Turtiaiset, Mäenpäät, Antikaiset, Peltokankaat ja muut oikeiston äärilaidalla kulkevat Teuvo Hakkaraisen ja muiden viitoittamalla tiellä, niittävät satoa kovilla äänimäärillä. Heille kun ei merkitse toisten ihmisten kunnioitus, hyvät käytöstavat, heille ovat solvaaminen, pilkka ja ivailu keinoja nousta parrasvaloihin ja eduskuntaan.

 

Nyt olemme tilanteessa jossa näiden mainitsemieni nimien puheita ja kirjoituksia linkitetään sosiaaliseen mediaan. Siellä hyökätään voimakkaasti esim. valtakunnan syyttäjä Raija Toiviaista vastaan. Siis se klassinen keino kääntää huomio itsestä toiseen: Varas huutaa – ottakaa varas kiinni.

Eli nyt onkin syyllinen valtakunnan syyttäjä. Ja muualta tulleita vieraslajiksi solvannut kansanedustaja Juha Mäenpää pääsi ilman oikeudenkäyntiä. Näppärää, jolla pestään oma nahka puhtaaksi.

 

Kaiken huippuna nämä äärioikeistolaiset hyökkäävät heitä vastaan, jotka juuri nyt vaativat ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa eli Yhdysvalloista lähteneelle Black Lives Matter liikkeelle. Linkittävät juttuja joissa halutaan syyttää mielenosoittajia, ei heitä jotka ovat syypäitä. Eikä riitä, että syyttävät mielenosoittajia vaan osoittavat syyttävät sormensa vasemmiston suuntaan.

 

Samaan aikaan uutisoidaan kuinka äärioikeistolainen väkivalta laajenee ja voimistuu. Siitä nämä vaikenevat ja taas käännettään asiat nurin niskoin. Heillä näyttää olevan kova pelko humaanista, solidaarisesta, tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisuutta vaalivavasta demokraattisesta yhteiskunnasta.

 

Taas kerran on palattava omaan kokemukseeni perussuomalaisista. Itselläni on hyvät välit paikallisten perussuomalaisten kanssa. Olen saanut heidän valtuustoryhmältään paljon apua ja hyviä neuvoja valtuustotyöskentelyyn. Myös heidän kenttäväkensä täällä ovat tehneet kanssani hyvää työtä joukkoliikkeessä oman sairaalan ja palveluiden pysymisen ja heikoimmassa asemassa olevien puolesta.

 

Olen ystävystynyt heidän kanssaan, eikä ole ollut puolin eikä toisin minkäänlaisia ristiriitoja erilaisten puoluekantojemme takia. Siksi on kovin surullista, että kannatuksen hiipumisen pelossa yrittävät eräät karkealla kielenkäytöllä ja muilla keinoin, eristää puolueensa muusta yhteiskunnasta.

 

Se miksi nyt otan voimakkaasti kantaa toisen puolueen asioihin, johtuu siitä hyökkäyksestä, jonka kohteeksi oma vasemmistolainen arvomaailmani on heidän taholtaan joutunut. Politiikassa pitää olla eri näkemyksiä ja vastakkainasettelua eri ryhmien välillä, mutta peräänkuulutan pelisääntöjä, hyvää käyttäytymistä ja kunnioitusta toisia kohtaan. Nyt kaikki nuo arvot karisevat ennen kaikkea valtakunnan tasolla ja sosiaalisessa mediassa. Se on kovin ikävää.

 

 

 

 

Kaikkiaan koronasta on sivuja 105. Virallinen koronapäiväkirjan avaus oli 21.3 ja sivuja on 98 peräkkäisinä päivinä. Miten tähän on tultu ja millainen matka tähän päivään on ollut – siitä kerron tässä.

 

Ensimmäinen huomio koronasta on jo niinkin aikaisin kuin 2.1 2020. Kirjoitin runon ”Kaikesta huolimatta”. Runo alkaa sanoilla: tavoittaako koronavirus asemanperän. Tavoittihan se, kuten tulimme näkemään, kirjoituksen muodossa. Seuraavaksi kirjoitin jutun: Voiko koronalla vitsailla 5.3. Runo ”Neljän seinän sisällä” ilmestyi 17.3 ja ”Tekemisen puutetta” runo 20.3.

 

Tein vielä muutaman lehtijutun jotka julkaistiin paikallislehdessä sekä Aamulehdessä. Korona alkoi paljastaa ”kasvonsa”, ihmisten alkaessa olla huolissaan ja miten tässä oikein lopulta käy. Kuten päivämääristä käy ilmi, oli koronavirus heti vuoden alusta puheenaiheena, mutta vakavasti se alettiin huomioida helmi – maaliskuun aikana, jolloin myös alkoivat toimenpiteet virusta vastaan.

 

Aloin ymmärtää kuinka vakavassa ja ainutlaatuisessa tilanteessa olemme. Ihmiset suljettiin koteihin ja monia suosituksia ja rajoituksia alkoi tulla. Mietin, pitäisikö tämä aika jotenkin dokumentoida ja ihan päivittäin. Halusin myös antaa ihmisille mahdollisuuden seurata ja saada ajanvietettä päivittäin ankeaan aikaan, piristystä ja tietoa samassa paketissa.

 

21.3 siis aloin yhteisen matkan korona viruksen ja teidän kanssa hyvät lukijani. Paljon on sattunut ja tapahtunut kevättalven ja alkukesän aikana. Päiväkirjaani miettiessä päätin sisällöstä seuraavaa: Alut ovat oman päiväni merkintöjä, itseni ”likoon” laittaen. Toisena oli korona osio ja koronan hiipuessa muuta uutisointia. Lopun piristykseksi omia tonttuiluja, ihmetyksen aiheita ja hieman kevyempää, ”pilke silmäkulmassa” kirjoittelua. Loppuun myös halusin nauruhermoja kutkuttaa, jotta ankea aika unohtuisi edes hetkeksi ja saisi lukijat jaksamaan päivästä toiseen.

 

Korona virus avasi itselleni aivan uuden maailman. Tartuin haasteeseen kirjoittaa joka päivä. Tiesin sen olevan rankkaa. Varsinkin noiden ”tonttuiluiden” ja hassujen tapahtumien muisteleminen ja kevennysten osalta päiväkirja teetti kovasti ajatustyötä ja mietintää.

 

Olin myös tiivisti sidottu päiväkirjaan. Onneksi rakkaani Mirjam ymmärsi miten tärkeä vaihe ja haaste päivänkirjan pitäminen minulle oli. Nautin kirjoittamisesta suunnattomasti, vaikka se vei aikaa monelta muulta. Korona ajanjakso oli kuitenkin harvinainen aika meidän jokaisen elämässä, jota ei voinut sivuuttaa.

 

Olen seurannut Pirkan blogin kautta lukijoideni määrää. Ihan huikean paljon teitä on, jotka olette päivittäin seuranneet elämääni ja ajanjaksoa koronan ajalta. Aivan hämmästynyt olen, kuinka olette jaksaneet tätä yhteistä matkaa – ihan huikeaa.

 

Maailmalla korona jyllää pahempana kuin kertaakaan. Toivotaan, ettei meille tule toista aaltoa. Jos niin kävisi, jatkuisi koronapäiväkirja kakkososalla. Nyt sen sijaan lomailen, vietän aikaani armaani kanssa. Mutta eihän koira karvoistaan pääse, joten odotettavissa on lomapäiväkirja, joka ilmestyy miten sattuu.

 

Loman jälkeen on tarkoitus jatkaa päiväkirjaa päivittäin elämästäni ja mietinnässä on erilaisia osioita. Myös maailman ja elämän kummallisuuksiin aion omalla tyylilläni porautua ja tietenkin huumori kulkee mukana.

Tässä lyhykäisyydessä miten tähän on päädytty kanssanne hyvät, rakkaat lukijani. Hyvää kesää.

 

Ennen viittä heräsin – hikisenä. Mitä siinä muuta kuin nousta ylös kahvin keittoon. Vilma poikkesi tervehtimässä ja meni takaisin ulos. Lähdin liikenteeseen, sillä tänään oli tiedossa synttärijuhlat Virtatuvalla.

 

Mirjam oli jo paistanut munkkeja kun saavuin ja teki myös lettutaikinaa, jonka aikoi paistaa tuvalla. Saatiin tupa täyteen sakkia ja syntymäpäiväsankari Maria hyvällä tuulella. Kohotettiin maljoja (alkoholitonta), kahviteltiin ja laulettiin. Lämminhenkinen tilaisuus kaiken kaikkiaan, muutenkin kuin kuumuuden puolesta.

 

Juhlista suoraan järveen. Pihassa vähän siivosimme paikkoja. Mirjamin kissat Hertta ja poikansa Pekka olivat aivan reporankoina, etsien varjopaikkoja. Kuka olisi vapun tienoilla uskonut, että kohta kärvennytään?

 

Ilta vierähti Poirota katsoessa, tietenkin ja Teemalta, vai mikä kanava se nykyään vanhaa elokuvaa. Juu, melkein unohdin kuinka harjasin Vilmaa ja karvaa todella lähti paljon. Kovasti hän tykkäsi harjaamisesta.

 

Uutiskatsaus:

• olen aikuisikäni kamppaillut ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja muiden hyvien arvojen puolesta. Siksi oli kovin surullinen olo, kun vaikka etnisiä ryhmiä saa loukata rumasti joutumatta vastuuseen. Pelkään mitä seurauksia eduskunnan päätöksestä vielä saamme kokea.
• Ettei vaan saada korona takaisin. Laivaristeilyillä voi törmätä ruotsalaisiin. Mitä voi tapahtua, vaikka mitä? Länsi-Pohjan sairaalassa ollaan todella huolissaan.
• Ruotsissa jaksetaan uhota muuta maailmaa vastaan, vaikka jokainen näkee mikä tilanne siellä lukujen valossa koronassa oikein on.

 

Ystäväni Sirkka ehdotti, että pitäisin lomaa päiväkirjan pidostani. Ehkä on paikallaan höllentää tahtia kirjoitus per/päivä. Väsymys kieltämättä koettelee. Nähtäväksi jää kauanko maltan olla kirjoittamatta. Yritän vaikka joka toinen päivä, tai miten sattuu aiheita syntymään, niin kirjoitan.

 

On ollut suurenmoinen kevät ja alkukesä kanssanne rakkaat lukijani. Innolla ja hyvillä mielin olen jaksanut puurtaa tekstiä, itseni ja teidän kaikkien tähden. Kiitos kuuluu teille ystävät rakkaat. Nautitaan täysin siemauksin kesästä.

 

Ei kai ikäviin tunnelmiin voi lopettaa:

Me nerokkaat veljekset taas kerran mietimme eri asioita ja aloimme muun muassa pohtia mihin valo häviää kun valot sammuttaa? Päätimme sitten yhtenä iltana tutkia asiaa. Sammutimme valot ja aloimme kiivaasti etsiä. Kohta huusin velipojalle, tule katsomaan nyt löytyi. Hän tuli, katsoi hölmistyneenä kun näytin, täällä se on, jääkaapissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sain aamusta repäistyä itseni irti ja lähdin kirkolle. Haudalla käynnin jälkeen soitin tutulle korjaamolle, kun tuulettajan remmi on vinkunut jo jonkin aikaa. Heti sain mennä, remmi tuli vaihdettua ja vähän aikaa poikien kanssa juteltua.

 

Kaupasta hain mustaa makkaraa vähän suolen mutkaan. Pihassa on armoton kuumuus, auringossa lähes 50 astetta. Silti menin ulos ja täytin kaivolta vettä kantamalla saavin ja ämpäreitä. Hiki lensi kuin pienellä porsaalla (vaikka en kyllä koskaan ole nähnyt pienen porsaan hikoilua).

 

Tänään piti olla Kaukajärvellä palaverissa, mutta katsottiin parhaaksi luistaa siitä reissusta. Ystäväni Markku soitti ja kertoi palaverin tärkeimmät annit. Aina on pikkuisen huono omatunto kun jää jostain pois, mutta on vaan tehtävä se joskus, kerta kaikkiaan voimat eivät joka paikkaan riitä.

 

Uinti ja katiska reissu tehty. Pari mukavaa haukea ja Vilmalle särki. Jännä tämä pitkä pouta jakso lämpimine säineen, tuntuu kuin kesä olisi kohta ohi, mutta vastahan oikeastaan se alkaa kun ensiviikolla siirrytään heinäkuuhun.

 

Koronaseuranta:

• päivitetään nyt tätäkin osiota. Katselin korona karttaa ja kyllä Ruotsin tilanne näyttää lohduttomalta.
• Kerrotaan myös Euroopassa olevan uusia tartuntoja ja Yhdysvalloissa. Olisivat suomalaiset nyt järkeviä pysyisivät kotimaassa. Ei kyllä tuliaisina tarvitsisi yhtään uutta korona tartuntaa.
• vaikeaa on noudattaa suosituksia. Helle ajoi kuulemma britit rannoille ja ruuhkat olivat valtaisat. Myös Liverpool voitti jalkapallomestaruuden pitkän tauon jälkeen. Juhlinta oli sen mukaista. Lähteekö uusi korona aalto näistä massatapahtumista?

 

Meillä veljeksillä ajatukset menevät välillä sekaisin. Oltiin järvellä ja velipoika ihmetteli mihin kummaan hän hukkasi puhelimensa. Minä siihen, että soitan siihen kun päästään kotiin, niin kuulet mistä ääni tulee. Velipoika siihen, hyvä, soitan sitten kun olen kotona, että voit soittaa, niin tosiaan kuulen äänestä mihin se on joutunut. Menikö se ihan noin, on lukijan itse se pääteltävä.

 

Vitsi:

Eskimo jäätelö nousi yllättäen otsikoihin. Siitä tulikin mieleeni tämä: Mitä ihmissyöjä tilaa ravintolassa, jos hän haluaa syödä mahan täyteen? Ensin hän tilaa tarjoilijan, sitten litran kokista, hampurilaisen, merimiespihvin, ranskalaiset ja jälkiruuaksi eskimon.

 

 

 

 

 

 

 

Nopeasti nousi lämpömittari heti aamusta. Onneksi kuitenkin yöllä lämmöt laskevat hiukan, tosin jos helteet osuvat heinäkuulle. Muistan -90 luvulla kun olin keikkahommissa Jyväskylässä Kankaan paperitehtaalla heinäkuun ja mittari huiteli päivällä 30- 34 asteen tietämillä, eikä yölläkään laskenut juuri alemmas. Silloin tiesi mitä kuumuus on.

 

Vuorossa oli tänään se pianon siirto. Sukulaismies tuli avuksi ja meitä muita oli viisi riskiä miestä – minua rintaan. Aurinko paahtoi täysillä vanhan tuvan ovelle jossa taistelimme pianoa vastaan. Sukulaispoikaa alkoi pyörryttää ja heikottaa, oliko neste vai suolatasapainon kanssa ongelmia.

 

Kuitenkin saimme peräkärryn päälle hilattua, pianon oli pakko antaa periksi. Ei edes lyhyellä matkalla onnistuttu kaatamaan kärryä ja pianoa. Lopulta saimme tuotua rohjakkeen sisälle ja paikoilleen. Muusikko Panu koitti oliko viritykset kohdillaan. Kyllä olivat ja säkkijärvenpolkka kajahti upeasti.

 

Pianon taistelusta seurasi kova uupumus. Onneksi taas Kalliojärvi pelasti ja illalla Nerkoo. Ei ole näillä tienoilla sinilevästä tietoakaan, joten saa hyvillä mielin vilvoitella puhtaan raikkaissa vesissä.

 

Jaa entä Vilma? Puhti pois on katillakin. Löntysti heinikosta kun huutelin. Minulla oli yllätys hänelle. Tuoreita muikkuja, joita alkoi halulla syödä ja joi kermaa päälle. Sitten kiiruulla ulos ja rapulle penkin alle maate.

 

Uutiskatsaus:

• Mäenpää keskustelu eduskunnassa pisti päätä pyörittelemään. Miksi ihmisten pitää toisista irvistellä ja halveksia? Jokainen on sellainen kuin on rotuun tai muuhun katsomatta. Eduskunnan tulisi näyttää esimerkkiä hyvistä käytöstavoista ja olla mallina kansalaisille.
• En voi olla ihmettelemättä Ruotsin valtion epidemiologi Tegneliä. Hän vaan kritisoi muita maita ja itse ovat perin juurin sössineet koronan hoidon. Hyvä kun Suomi auttaa niitä onnettomia Jällivaarassa jotka maksavat kovaa hintaa Ruotsin huonosta linjasta.
• helle näyttää jatkuvan ensiviikon alkupuolelle asti. Nautitaan nyt kesästä. Monille on liian tukalaa, mutta eiköhän me jakseta.

 

Huomenna vietän takuulla sisäpäivän. Otan rennosti, lepään ja kerään voimia. Miten huomisesta saa mitään kirjoitettavaa irti? Ei kai kukaan halua lukea kuinka määrättynä kellonaikana käänsin kylkeä. Tai kävin jääkaapilla, ottaen pätkän makkaraa jne. Ai, niin, mutta sellaisia olen kertonut. Jos vaikka viuhahtaisi kun käyn postilaatikolla? Muurahaispesässä istuminen voisi olla hyvä dokumentoinnin aihe? No, jospa Vilma järjestää jotain mielenkiintoista. Jaa niin, huomenna on eduskunnan kyselytunti. Sieltä irtoaa taatusti jotain, ellei muuta niin huumoria ainakin.

 

Rättiväsyneenä en jaksanut kastella kukkia. Nyt on selityksen paikka Mirjamille hänen kysyessään aamulla miten kukat jaksavat. Ei hätää, keksin selityksen: Rakkaani, nythän on niin, että asiantuntijat varoittelevat ihmisiä juomasta liikaa alkoholia lomalla. Jokailtainen tissuttelu on vaaraksi elimistölle ja töihin paluu ankea. Kuten tiedät armaani, vesi on kukkien ja vihannesten alkoholi, etkö tiedäkin? Entä jos opetan läträämään joka ilta kukat ja muut veden kanssa? Seuraa hetken riemu ja ilottelu, sen jälkeen ankara nuupahtaminen. Mitä jos kukille ja herneille jää putki päälle? Saavat vielä jonkun kukkien kirroosin? Sehän olisi ihan kamalaa. Siksi ajattelin, kallis aarteeni, että alan hillitä niiden liiallista juomista ja yksinkertaisesti laitoin kastelukannun korkin kiinni, jos näin leikkisästi saa sanoa. Mitäs sanot, minä aina ajattelen luonnon parasta?

 

Edellisestä voidaan todeta: Mies ei koskaan aikuistu – vanhenee vain.

 

 

Aamu alkoi käynnillä terveyskeskuksessa. Vasen silmä punotti ja menin näyttämään vastaanottoon. Kysyin, miten Jaakille on aikoja? Jos puolen tunnin päästä sopii, niin silloin olisi. Ja minullehan sopi. Onko Suomessa missään näin erinomaista palvelua terveydenhoidossa kuin Kihniössä? Hallituksen, virkamiesten ja kansanedustajien täytyisi ottaa täältä mallia kun sotea suunnittelevat.

 

Kirkolla oli mukava vähän aikaa pyöriä. Terveyskeskuksen ovella tapasin ystäväni Sirkan. Hän on aina niin aurinkoinen ja hyväntuulinen. Kuumuudesta kärsimistä vähän huokailimme, mutta päätimme, ettemme valita. Myös apteekin ovella tapasin rouvan, hänen kanssaan soittelemme ja päivittelemme Kihniön sairaalan vuodeosaston sulkemista. Vaihdoimme kuulumisia ja toivottelimme hyvää kesän jatkoa.

 

Päivä meni Virtatuvalla paikkoja järjestellessä. Kieltämättä helle meinaa uuvuttaa vaikka kuinka juo (vettä) ja huolehtii suolatasapainosta. Mirjam kävi kaupoissa ja minä etsin varjoa, kun auto oli auringossa melkoinen pätsi.

 

Vilma oli leppynyt kun saavuin kotiin. Halusi mennä pötköttelemään, mikäs siinä auttoi. Nuoli kaulaa ja käsivarsia ja kehräsi, kunnes asettui kainaloon nukkumaan. Herätessä lähdimme velipojan kanssa Nerkoolle uimaan ja sieltä katiskoille. Siiran veljekset olivat myös kalassa. Kaksi karjalaislähtöistä veljesparia yhtä aikaa kalassa.

 

Uutisia:

• alle kahden euron karkkiaskin näpistyksestä joutui nokialainen vanhus maksamaan lopulta 185 euroa. Eikö tosiaan asiaa voitu sopia heti kaupan kanssa? Pitikö viedä ihan oikeuteen?
• toiset taas paistattelevat rikoksista syytettyinä julkisuuden valokeilassa. Iltapäivälehdet oikein hekumoivat huumeoikeudenkäynnillä, jossa julkkikset (älkää kysykö, millä eväillä ovat julkkiksia) riitelevät keskenään, otsikoista päätellen. Enää puuttuu heidän sääliminen.
• no, laitetaan nyt koronasta uutinen, tämä kun alun perin oli koronapäiväkirja. Suosituksista edelleen päästään eroon. Nyt 70 kymppiset saavat vihdoin elää kuten muutkin, hyvä niin.

 

Muistatteko kun aikanaan oli aina sketsejä jossa asiakas pyysi tarjoilijan tai hovimestarin paikalle sanoen: Keitossani on kärpänen. Ja siitä sitten kehiteltiin erilaisia vastauksia. Tänään luin kuinka sienet parantavat monia tauteja. Siitä sain aiheen edellä kerrottuun vitsiin: Tarjoilija, keitossani on kärpänen. Tarjoilija: Mutta sehän on kärpässienikeittoa.

 

Kevennys:

Ruotsalaisilla on nyt koronan takia vaikeaa ja siksi ei saisi heitä kiusata. Mutta huumori piristää aina: Ruotsalainen ja suomalainen ajoivat vastaan kapealla sillalla, ettei ohittamaan mahtunut. Hetken odottelun jälkeen ruotsalainen huusi: Minä en idiootin takia peruuta. Minäpä peruutan, vastasi suomalainen.

 

 

 

 

 

Päivä alkoi kiiruhtamalla Virroille muuttohommiin, kuten eilen kerroin. Homma kävi kuin rasvattu, olihan likat hyvin jo kaikki ennakkoon suunnitellut. Auto ja kantajat paikalla ja me yritimme parhaamme mukaan olla tiellä. Paitsi että?

 

Toinen työntekijä sai sairaskohtauksen ja ambulanssi paikalle. En ollut paikalle, enkä siis ala tarkemmin asiaa setvimään näin julkisuudessa. Latisti tietysti tunnelmaa, mutta saimme kuin saimme tavarat siirrettyä uuteen paikkaan. Piano jäi odottamaan siirtoa myöhempään ajankohtaan.

 

Sen verran hikinen pieti oli, että ajoimme suoraan urakan loputtua Kalliojärven rantaan ja uimaan. Vesi alkaa olla jo liian lämmintä jos aikoo kunnolla virkistäytyä. Kyllä se silti auttoi ja sai uutta energiaa, että jaksoi syödä kanakeittoa. Päiväunet kyllä venähtivät yli puoleentoista tuntiin. Eipä tuo haitannut.

 

Kotiin päästyä piti iltaa ajatellen käydä vielä Nerkoossa uimassa. Syvällä kun ui, oli vesi hieman kylmempää ja loppuillaksi sai mukavan olon.

 

Vilma murjottaa. Ei olisi halunnut tulla sisälle. Ollut ulkona jo pari päivää. Kannoin sisälle, annoin matokuurin. Nyt ei ala millekään vaikka kuinka houkuttelen. Nukkuvinaan sängyllä, mutta vielä hiukan pitää mieltä osoittaa.

 

Uutiskatsaus:

• eskimo jäätelöpuikko vaihtaa nimeä. Voi voi, sanon minä. Taas mennään niin lujaa, ettei järki pysy mukana. Mitä hemmetin loukkaavaa nimessä on? Kertokaa onko yksikään eskimo jäätelön nimestä loukkaantunut? Loukkaantuivatko suomalaiset Suomimakkarasta?
• kenttäpiispa Pekka Särkiö on hyökännyt meitä marxilaisia kohtaan rajussa blogikirjoituksessa. Se on nyt poistettu ja hän pyytää anteeksi kirjoitustaan. Oliko piispa nauttinut vähän liikaa ehtoollisviiniä, mene ja tiedä. Luin otteita iltapäivälehdestä ja minua lähinnä nauratti hänen vuodatuksensa.
• meidän presidentti Niinistö oli juorunnut USA:n presidentti Trumpille Venäjän presidentistä Putinista. Eikö tällaista sanota selän takana puhumiseksi? Aina sanotaan naisien juoruavan, mutta kyllä vaan miehet sen osaavat yhtälailla, elleivät paremmin. Tuhmia olette olleet Trump ja Niinistö, piiskaa täytyisi antaa.

 

Keskipohjanmaalaista miestä epäillään huijauksesta. On kuulemma huijannut 37 naiselta 1.3 miljoonaa euroa. Ihmettelen miten tuollainen on nykyaikana mahdollista? Auervaaran aikana jotenkin vielä ymmärsi, kun tieto ei kulkenut niin nopeaan kuin nykyisin. Toisaalta ,mikäs ihme tuo määrä huijauksen kohteiksi joutuneita on, kun Yhdysvalloissa eräs mies huijasi kymmeniä miljoonia ja istuu nyt Valkoisessa talossa.

 

Kevennys:

Tarinoin usein Vilma kissasta ja siitä tuli mieleen, kun eräs nainen kysyi pikkupojalta, haluaisiko hän kissanpennun. Poika vastasi: Äiti on sanonut, tuosta ovesta meille ei kissaa päästetä. No entäs isä, kysyi nainen? Sen se päästää, vastasi poika.