Tekijä: htiainen

 

 

Kesä alkaa kääntyä syksyksi. Arki käynnistyy myös kuntatasolla monin eri toimin. Kuinka korona viruksen toinen aalto vaikuttaa kunnalliselämään, on vielä kirjoittamaton lehti. Syksystä oman arvioni mukaan on tulossa melko värikäs ja työntäyteinen. Edelleen on paljon kysymyksiä vailla vastauksia ja ehkä ensi kevään kuntavaalit saavat myös säpinää kuntapolitiikkaan.

 

Mikä on Kihniön tulevaisuus? Kaikki on auki ja levällään. Hallituksen sote suunnitelma on lausuntokierroksella. Noin 1200 sivua pitäisi kahlata läpi kunnissa ja antaa vastaus, oliko syyskuun puoleenväliin. Jos sote saadaan maaliin, mitä se tulee tarkoittamaan meidän yhteistyösopimukselle?

 

Välttämätöntä olisi saada Parkanon ja Kihniön erimielisyydet sosiaali – ja terveyspalveluista sovittua. Sopua ei saa kuitenkaan tehdä niin, että kävellään kuntalaisten tahdon yli. Kihniöläisille ydinkysymys on: Kihniöläiset haluavat akuuttihoitoa omassa sairaalassa. Mitä muuta toimintaa sairaalassa voidaan toteuttaa, ei pitäisi olla ongelma. Kynnyskysymys täytyy meidän taholta olla, ettemme sairaalastamme luovu.

 

Hyvä syy sairaalamme täydelle käytölle on myös mahdollisen soten myötä tuleva maakuntauudistus. Jos sairaalamme silloin on vajaakäytöllä, on päivänselvää, että maakunta tulee lakkauttamaan kaikki toiminnot sairaalassa ja siirtää isompaan yksikköön. Tämä on oma arvioni.

 

Entä talouden tasapainoon saattaminen vuoden loppuun, takaako valtuuston päätös vesilaitoksen yhtiöittämisestä itsenäisenä kuntana toimimisen? Saammeko estettyä kriisikuntamenettelyn ja mikä vaikutus mahdollisella koronalla on valtion puuttumiseen kuntien ahdinkoon.

 

Miten edistyy tuulivoimahanke ja kuinka kuntalaiset suhtautuvat siihen. Olemme saaneet lukea kuinka esim. tuulivoiman lavat ovat ongelmajätettä ja kesto niissä on kuulemma arvoilta kuusivuotta. Itse olen ollut tuulivoimalle myönteinen, mutta se on nostettava keskusteluun avoimesti.

 

Opetusministeri Li Anderson on vedonnut kuntiin lomautusten välttämiseksi opetuspuolella. Kunnille on luvattu korvauksia koronan hoidossa, mutta ehdottomasti kuntia pitäisi tukea muutenkin reippaasti, jotta he pystyisivät työllistämään ja kantamaan oman kortensa kekoon työllisyyden hoidossa. Toivotaan, ettei Kihniössä tarvitse mennä lomautuksiin, siitä on pidettävä viimeiseen asti kiinni.

 

Elokuun hallituksen budjettiriihessä nähdään, kävelläänkö kuntien yli taas kerran. Lupauksia on, mutta maaseutukuntien on oltava hereillä ja vaadittava ottaa heidät huomioon entistä vahvemmin. Mitä se hyödyttää jos kunnille annetaan lisää tukea, mutta suurimmat tuet menevät isoille kaupungeille!

 

Omassa ryhmässämme tulee uusia valintoja varavaltuutettu, tarkastuslautakunnan jäsenen Elena Uusitalon poismuuton myötä. Kiitokset hänelle hyvästä työstä valtuustoryhmämme puolesta. Edessä on työntäyteinen syksy, pidetään myös kuntalaiset mukana kunnan toiminnoissa. Pistetään yhdessä hihat heilumaan.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan kunnanvaltuutettu

Kihniö.

 

 

 

Edellistä päiväkirjaa tehdessäni moni virtolainen varmaan ihmetteli miksi jaan juttujani Puskaradio Virrat sivuille? Avaan hieman, miksi molemmat kunnat, Kihniö ja Virrat ovat sydäntäni lähellä.

 

Kuntana Kihniö on rakastettuni. En ole syntyperäinen kihniöläinen, mutta lapsuuteni ja nuoruuteni Kihniössä loi ikuisen paikan sydämeeni. Kihniöstä olen ollut ylpeä koko aikuisikäni. Reissatessani ympäri Suomea, Kihniö on kulkenut aina mukana. Olen sitä kehunut, mainostanut parhaana paikkana maailmassa.

 

Virrat taas oli lapsena lempinaapurikunta. Olin urheiluhullu jo pienenä poikana ja virtolaiset huippuyleisurheilijat, muun muassa Antti Lanamäki ja kumppanit tekivät suuren vaikutuksen. Vielä kun -60 luvun lopulla Virtain kansallisissa yleisurheilukisoissa, jossa mukana oli sen ajan maamme huippu-urheilijoita, keihäänheittäjät Pauli Nevala, Jorma Kinnunen, Väinö Kuisma, kuulantyöntäjä Matti Yrjölä, pituushyppääjä Mauri Myllymäki ja lukuisat muut, voitin B – poikien 800 metrin juoksun, niin arvata saattaa kuinka Virrat teki lähtemättömän vaikutuksen pikkupoikaan.

 

Kahdeksan vuotta sitten tapasin virtolaisen, maailman ihanimman naisen, johon rakastuin päätä pahkaa. Kahdeksan vuoden aikana olen kiintynyt Virtoihin, sen suurenmoisiin ihmisiin.  Olen saanut paljon läheiseksi tulleita ystäviä. Mirjamin naapurit Erkki ja Eija, Virtain mielenterveysyhdistyksen upeat ihmiset ja lukuisat muut, ovat saaneet minut, Virtain osa-aikavävyn tuntemaan oloni viihtyisäksi ja turvalliseksi. Virrat on täynnä huippuihania, auttavaisia ihmisiä, on rikkaus saada olla ja elää kanssanne.

 

Kihniölle annan kaikkeni. Täällä asun, täällä toimin, kynsin hampain puolustan kihniöläisiä maailman pahuutta vastaan, Kihniö on kotini hamaan loppuun asti, sen multiin minut haudataan. On etuoikeus saada tuntea kahden kunnan loistavia, mukavia ihmisiä. Tässä syy miksi jaan kirjoituksiani molempien kuntien Fasebook – sivuille.

 

Korona havaintoja:

• huolestuttavia tietoja tihkuu, missä päin on tavattu uusia tartuntoja. Ulkomailta tulevilta on havaittu monia tartuntoja. Kannattaa miettiä kahteen kertaan, jos suunnittelee ulkomaanmatkaa.
• korona on saanut hieman muuttoliikettä maaseudulle päin. No, ensin lähelle isoja kaupunkeja, mutta miksi ei myös tänne meidän turvallisiin kuntiin. Sitä pohdiskelin jo keväällä.
• Mikä on ystävät teidän mielipide kasvomaskeista? Itse en ole kovin innostunut, mutta jos voimakas suositus tulee käyttää niitä esim. kaupoissa, niin mikä ettei! Mirjam jo ehdotti, kuinka mielenterveysyhdistyksemme Virtatuvalla voisi ommella omalle väelle kasvomaskeja. Ei ollenkaan huono idea.

 

Tänään on vielä kaunis hellepäivä tiedossa. Illalla Virtain Hiekkaranta kutsuu. Aivan kauniin upea rantalava, jossa varmaan herää muistot -70 luvun tanssireissuista. Varmasti näkee tuttuja, ja hikoilua jäähdyttäessä voi rupatella mukavia. Vaskiveden Myllyniemi on suosikkilavani, mutta korona iski myös siihen ja tänä kesänä tansseja siellä ei ole järjestetty. Tasapuolisuuden nimissä ensi kesänä Myllyniemi kutsuu.

 

Tarua vai totta: Olimme Mirjamin kanssa lomalla ns. muslimimaassa. Menimme rannalle uimaan. Uimavalvoja riensi kiireesti Mirjamin luokse ja sanoi paheksuen: Täällä ei saa käyttää kaksiosaisia bikinejä? Mirjam siihen: Kumman osan otan pois?

 

 

Vielä se on niin sanotusti ”kintaalla”, saammeko koronan toisen tulemisen riesaksemme. Ajattelin avata uuden päiväkirjan hyvissä ajoin, jotta voimme seurata miten etenemme viruksen kanssa. Tällä kertaa en aio ainakaan aluksi joka päivä tehdä merkintöjä. Aika näyttää jos joudumme rajoituksiin ja suosituksiin, jolloin joudumme ikävystymiseen asti viettämään kotipäiviä, niin silloin kone voi alkaa laulaa päivittäin.

 

Huomenna ja koko viikonlopuksi lupailee hellesäitä. Mitä muuta se tietää kuin järvessä lillumista. Talvella kyllä voi katsella jäistä järvenpintaa, nyt on otettava siitä mahdollinen irti eli uimaan, uimaan suomalaiset.

 

Yhteiskunnalliset asiat oikeastaan hypähti silmille elokuun alussa. Eilen kirjoitin jutun paikallislehteen. Tänään olen tekstiviestein ja puhelimella keskustellut kuntamme asioista. Ensi keskiviikkona avautuu Virtatupa uusissa tiloissa ja siihenkin on syytä paneutua. Kaikkea on koitettava, ikään kuin koronan haamua ei olisikaan.

 

Taas meni kesä vilauksessa. Piti tehdä sitä ja piti tehdä tätä, mutta kun ei ehtinyt, kun oli kaikkea muuta. Monesko kesä olikaan, kun suunnittelimme Itä – Suomen reissua – haaveksi jäi. Tarkoitus oli käydä myös syntymäkunnassani Nivalassa, mutta sekin taitaa siirtyä ensi kesään.

 

Korona uutisia:

• tuleeko Helsinki – Vantaan lentokentästä taas yksi tärkeimmistä puheenaiheista? Tänään Ilta-Sanomat antoi esimakua kuinka Hongkongista tulleelle lyötiin papereita käteen, ei muuta. Toivotaan nyt viranomaisten olevan viisaimpia ja ottaneet opiksi, uskon myös niin.
• eilen tartuntoja 29, tänään 20, eli nousua on, pitääkö olla huolissaan – pitää, mutta ei panikoida.
• toteutuuko se oikea Suomi – Ruotsi yleisurheilumaaottelu? Vaikka Ruotsissa tilanne edelleen vaikea, toivon perinteisen tapahtuman toteutumista.
• onneksi ei vielä ole eduskunnan kyselytuntia. Voisi kasvomaskeista tulla melkoinen vääntö.

 

Pitkästä aikaa kalajuttua. Kaverini Antti on todella innokas kalamies. Taas kerran hän näytti olevan kalassa kun tulimme katiskoja kokemaan. Kaukaa jo huutelin, onko tullut kalaa. Esitteli sitten isoa haukea ja ahventa. Minä siihen: Laitoitko sen meidän katiskan samaan paikkaan. Totesi makean naurun saattelemana, että ei ole varma tuliko oikein päin.

 

On vaan sellainen veijari kalastamaan, että olen oikein alkanut miettiä, pitäisikö Aureen kaloja alkaa viedä katkaisuhoitoon? Ovat jääneet meinaan ihan koukkuun Antin pyyntivälineisiin.

 

Kevennys: Jääkiekon ystäville tämä on varmaan tuttu vitsi, mutta on niin mukava kiusata Tapparan kannattajia: Menin Virroilla Veikon Koneeseen ja sanoin: Haluan ostaa halvan ja tehokkaan imurin. Myyjä: Valitettavasti Tapparan maalivahti ei ole myytävänä.

 

 

 

 

Pääministeri Sanna Marin ja puolisonsa Markus sanoivat toisilleen tahdon. Lämpimät onnittelut rakkautenne sinetöimisestä. Rakkaus on voima, tunne, joka muuttaa tummat pilvet auringonpaisteeksi, sulattaa sydämistä vihlovan kylmän jään, vihan tunteet. Näytitte Sanna ja Markus meille – rakastakaa toisianne.

 

Se siitä hempeilystä. Ei Sannan tahdon sanominen suinkaan tähän jää. Alkaa pian olla hänelle rutiinia. Ensin sanoi sosiaalidemokraattien puolueväelle tahdon, kun häntä pyydettiin pääministeriehdokkaaksi. Vielä kun Antti Rinne kysyy demareiden puoluekokouksessa Sannalta: Tahdotko Sanna ottaa tämän puheenjohtajan tehtävät ja nuijan, rakastaa sitä myötä – ja vastoinkäymisissä, Sanna vastaa jo rutiinilla: Tahdon

 

Jaa miten tanssit sitten lauantaina menivät? Kiitos kysymästä, aivan loistavasti. Lavalla oli mahtava orkesteri, paras mitä olemme nähneet. Sami Rosholm & Casanova tarjosivat juuri sitä musiikkia mitä tanssikansa haluaa. Ja kyllä teki hyvää lantiolle ja lihaksille, kun vielä polvet eivät sanoneet itseään irti, niin mikä oli viettää mukava kesäinen ilta kauniilla rantalavalla.

 

Olen joskus tainnut mainita kuinka epäsosiaalinen lopulta olen. Tansseissa Mirjam oli kuin kotonaan, jutteli ventovieraiden kanssa niitä näitä ja naureskelivat, ja minä jurotin vierellä. Minun on hyvin vaikea saada kontaktia vieraisiin ihmisiin, arka ja ujo kun kuitenkin olen.

 

Huvittavaa oli ennen tansseihin lähtöä kun kysyin Mirjamilta mitä laitan päälle? Eikö se ole yleensä naisten ongelma, vastasi hän. Minä, mutta kun mitkään housut ei mahdu jalkaan. Kävin sitten henkarit läpi ja vasta viidennet housut mahtuivat jalkaan.

 

Siinä housuja vaihtaessa ja kokeillessa, henkareista pois ottaessa tuli mieleen: Mitä henkari sanoi toiselle? Jokohan meidän olisi aika tulla ulos kaapista? Itsekseni hihittelin kamarissa ja toinen ihmetteli keittiössä mikä nyt noin hauskaa on housujen vaihdossa?

 

Korona pohdintaa:

• vielä noista kasvomaskeista. Miten vain mahtaa käydä, kun muotisuunnittelijat alkavat todenteolla kehitellä maskeja. Joku amerikkalainen julkkis, vaikka Madonna alkaa käyttää tiettyä kasvomaskia, niin puolimaailmaa seuraa perässä. Ja hinta on tietysti sen mukainen. Marketeissa on naisten ja miesten osastot joissa kasvomaskeja kaupataan.
• eduskunnassa taidetaan näyttää vihreää valoa alueellisille rajoituksille. Kannatan ehdottomasti. Miksi koko Suomen pitää kärsiä, jos tiukkaan ahdetuissa paikoissa koronaa esiintyy?
• muistetaan kuitenkin edelleen pitää huoli käsien pesusta ja turvaväleistä. Se on se pienemmän riesan tie, kuten luutnantti Koskela totesi Tuntemattomassa sotilaassa.

 

Mietin illalla ennen unta uutta ilmiötä kun ihmiset sekoittavat kirjoituksissa Suomen kielen sekaan Englannin kielisiä sanoja ja jopa lauseita. Mihin sillä pyritään? Yritetäänkö näyttää kuinka osataan vierasta kieltä? Vai osataanko kirjoittaa englanniksi, mutta ei osata suomentaa? Ärsyttää, kun alkaa lukea jonkun tekstiä ja sitten putoaa ”kärryiltä” kun seassa onkin outoa kirjoitusta.

 

Huumoria:

Katsoin yksi ilta elokuvaa, olikohan Niilin jalokivi, jossa oli arabeja kamelien selässä taistelemassa. Kun suomalaiset sotilaat sanoivat aikanaan: Kaveria ei jätetä, niin sanoivatko arabisotilaat: Kamelia ei jätetä.

 

Elokuun ensimmäinen aamu alkoi kovassa sumussa. Syksyn enteitä ilmassa – ennusteet säässä kyllä lupaavat mukavia kesäisen lämpöisiä päiviä ensiviikonlopulle. Elokuu tietää kiireiden alkamista järjestötoiminnassa. Monenlaista tohinaa on jo tiedossa ja lekottelut siltä osin lekoteltu.

 

Aloitetaan politiikkaosiolla:

• Marinin hallituksen polttoaineiden korotukset saivat taas kerran miettimään miksi kansa on kyllästynyt politiikkaan ja nukkuvien osuus vaaleista toiseen sen kuin kasvaa. Otetaan esimerkki!
• jos oikeistohallitus tekee korotuksia jotka rokottavat pienituloisia, opiskelijoita, pienyrittäjiä, syrjäseutujen asukkaita ja välillisesti vaikutus kertautuisi monin eri tavoin, niin mikä mekkala opposition vasemmalta laidalta nousisi. Hallitusta syytettäisiin taas kerran sysäävän talouden pelastamisen heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Hallitus puolestaan ja heidän kannattajat marssittaisivat lukuja pöytään, joilla todistellaan kuinka vähän korotukset itse asiassa rokottavat ihmisiä päivittäin, kuukausittain tai vuodessa.
• jos vasemmalla oleva hallitus tekee korotuksia jotka rokottavat pienituloisia, opiskelijoita, pienyrittäjiä, syrjäseutujen asukkaita ja välillisesti vaikutus kertautuisi monin eri tavoin, niin mikä mekkala opposition oikealta laidalta nousisi. Hallitusta syytettäisiin taas kerran sysäävän talouden pelastamisen heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Hallitus puolestaan ja heidän kannattajansa marssittaisivat lukuja pöytään, joilla todistellaan kuinka vähän korotukset itse asiassa rokottavat ihmisiä päivittäin, kuukausittain tai vuodessa.
• sitten ihmetellään silmät päässä pyörien miksi ihmiset eivät äänestä – miksi heitä ei politiikka voisi vähempää kiinnostaa. Ja osa äänestää piruuttaan ja kostoksi muita kuin ns. vanhoja puolueita.
• Annikka Saarikko sitten haastaa Keskustan istuvan puheenjohtaja Katri Kulmunin. Saarikko piti asiasta tiedotustilaisuuden viikolla. Kova mimmi tuntuu olevan. Pisti paikalla olevalle medialle heti luun kurkkuun ja ojennukseen, antamalla heille oikein äidin kädestä korvapuusteja. Niin sitä pitää.

 

No, huh huh, kun helpotti kuin sai räväkästi heittää bensaa politiikan liekkeihin heti elokuun alkuun. Kello on nyt kahdeksan tätä kirjoittaessa. Sumu hälvennyt, taivas kauniin sininen ja aurinko paistaa. Tänään poistuu myös koronarajoituksia. Kuitenkin pelotellaan uuden koronan kurkkivan jo nurkan takana. Joten muutama koronamietintä:

• tänään riennämme Mirjamin kanssa humpalle. Tanssit ovat jääneet koronan takia, mutta nyt täytyy yrittää paikata tilannetta. Kestävätkö lonkat ja polvet jos elokuussa joka viikonloppu käydään pyörähtelemässä? Aika näyttää.
• maskeja vai ei? Tästä nyt tuli suomalaisille ikuisuusaihe. Miksi ei maskipakkoa? Jos tulee maskipakko, onko perustuslain vastaista. Pitäisikö noin niin kuin varalta väläytellä valtakunnan oikeuden korttia, mitä?
• hei ystävät ja lukijat, keksitään porukalla uusia korona ajan sanontoja, vanhoihin sovellettuina. Muutama esimerkki: Maskeillaan kun tavataan. Parempi maski kasvoilla, kuin kymmenen viruksen saanutta oksalla. Korona pitkästä ilosta – virus kauan naurannasta.

 

Tässäpä sitä oli taas jutun juurta lauantain ratoksi ja toisille kiukuksi. No, helpotetaan oloa pienen kevennyksen kera:

Kuten tiedetään, junien ravintolavaunuissa ovat kalliit hinnat. Niinpä kerran, estelyistäni huolimatta Mirjam teki meille eväät ja menimme syömään niitä ravintolavaunuun. Niinhän siinä kävi, että myyjä tuli sanomaan, ettei täällä saa syödä omia eväitä. Katsoimme sitten toisiamme, kohautimme olkapäitä ja vaihdoimme voileivät keskenämme.

 

 

En tiedä johtuuko lomakuukaudesta ja uutisvähyydestä, mutta kovasti uuden koronan rynnistys valtaa median tilaa. Tietysti on hyvä tällä kertaa varautua huolellisesti mahdollisiin toimenpiteisiin ja muun muassa rajoituksiin.

 

Kieltämättä tulee mietittyä, mitä kaikkea on edessä jos joudutaan viime kevään kaltaiseen tilanteeseen. Jos tilanne kärjistyy kovin pahaksi, nähdäänkö maalta paon sijaan maalle pako ilmiö? En lähde maalailemaan piruja seinille ja pidän vielä näppäimet päiväkirjan teosta vapaana.

 

Huomioita iltapäivälehden otsikoista:

• henkilöauto ajoi kauppakeskukseen sisään. En tiennyt meillä olevan jo robottiautot käytössä jotka kulkevat ilman kuskia? Ja mistähän tämä henkilöauto oli kaupalle suivaantunut, että päätti rysäyttää sisälle?
• kullan hinta on nousussa. Saa nähdä laittaako Mirjam oman kullan myyntiin jos arvo vielä nousee? Ei passaa rintaa röyhistellä liikaa tai saattaa tulla äkkilähtö.
• laulaja Mira Luoti ajoi autonsa lunastuskuntoon. Silminnäkijät kertoivat auton lähteneen käsistä kuin luoti pyssyn suusta. Onneksi Luoti ja hänen perheensä selvisivät vähin vammoin.
• turkulaiset sitten osaavat. Aamun uutiset kertoivat Turussa suuresta palohälytyksestä – maanalaisesta palosta – kohteessa savua mutta ei paloa. Tulipalonkin turkulaiset tekevät ilman tulta – kätevää.

 

Valtioiden välillä ja maiden sisällä epäillään usein olevan ”myyriä” jotka tekevät tihutöitä. Minulla sitä huolta ei ole. Illalla huussista tullessa Vilma kiikutti isoa myyrää suussaan ja toi sen näytille. Nyt yövuoron jälkeen köllöttelee selkäni takana sängyllä. On siinä tyttöä kerrakseen, eikä tykkää huonoa vaikka tytöttelen häntä.

 

Huumoria:

Jos turkulaiset osaavat, eivät tamperelaiset ole pekkaa pahempia. Tamperelainen meni kiukkuisena lipunmyyntipisteeseen koira sylissään. Tämä on aivan älytöntä, tamperelainen sanoi ja osoitti kilpeä jossa luki: ”liukuportaissa pidettävä koira sylissä”. Minulta meni tunti ennen kuin löysin tämän koiran!

 

 

Taas purin yöllä kieleen. Teki sitten hiukan makeaa. Jostain syystä kieleen puremisesta aamulla tuli mieleen käärme. Sanovat niitä olevan nyt paljon, mutta en ole nähnyt ainuttakaan. Käärme tuli mieleen sen takia, kun aloin miettiä, entä jos kyykäärme puree vahingossa kieleensä, miten sen käy? Onko immuuni ja kiroilee mielessään kuinka meni hyvät myrkyt hukkaan.

 

Benji – hypyissä käytetty nosturi oli kaatunut Helsingissä. Taitaa myös Suomessa liikalihavuus alkaa olemaan ongelma, kuten jenkeissä. Kyllä siinä rautakin väsyy kun päivästä toiseen roikotetaan ylipainoisia ihmisiä.

 

On minulla solidaarinen kroppa. Se kun kipuilee tasaisesti joka puolelta. Illalla särki oikean jalan varvasta. Sieltä se nousi polveen (molempiin). Annas olla, lantion seutu, pallea, lapaluiden väli, niska ja hartiat ja lopuksi takaraivoa jomotti. Olen aina puhunut yhdenvertaisuuden puolesta ja näyttää menneen keholle perille.

 

Korona uutisia:

• ei, en vielä ala pitämään uutta koronapäiväkirjaa. Odottelen hiukan mihin suuntaan tästä lähdetään. Sanotaan tätä nyt väliaika raportiksi.
• oliko niin, että yli kolme miljoonaa korona tapausta oli viikonloppuun mennessä todettu Euroopassa? Korjatkaa jos olen väärässä.
• meilläkin on pikkuhiljaa todettu uusia tapauksia lisääntyvässä määrin. Toivotaan lomien jälkeen tartuntojen hiipuvan.
• sen olen pistänyt merkille, että ainakin näillä lähialueilla ihmiset aika tunnollisesti käyttävät käsidesiä ja turvavälejä.

 

Eräs päivä panin merkille kuinka iltapäivälehdessä suomalaiset ns. huippukokit lyttäsivät maaseudun ravintoloiden huonot ruuat. Joopa joo, pitääkö ne hemmetti soikoon olla jotain helsinkiläisille hienostolle tehtyjä ruokia jotka on muka katettu lautaselle taiteellisesti ja värikkäästi ja jolla ei edes pieni suolenmutka täyty. Maaseuduilla tehdään vielä raavaita töitä, eikä Helsingin herrojen ruuilla ala muuta kuin lapa tärisemään, kyllä jämpti on niin.

 

Kevennys:

Tämä on muuten tositarina eiliseltä päivältä. Tultiin velipojan kanssa kalasta ja muutama auto tuli vastaan toinen ajovalo pimeänä. Hetken päästä Rauno totesi: Olikohan nuo vastaantulijat laihialaisia, kun raaskivat vain toista valoa pitää.

 

 

 

 

eilinen kurja päivä

koleaa, kosteutta

särkyjä

mielen apeutta

vaihtunut aamuaurinkoon

alakulo yhä

kipuineen

kohonnein verenpainein

ei tahdo päästää otteestaan

lepo

rasittavaa

yliarvostettua

vain murheellisten ajatusten

kehto

 

 

Kovasti on syksyinen aamu. Hämärää jotta ihan valoja täytyy pitää. Tässäkö se kesä nyt oli?

 

Aamu ollut erikoinen kun soittelin sairaanhoitajalle ja sitten hammaslääkärille, kun joka puolella tuntuu vaivoja olevan.

 

Iltapäivällä lähtö Tampereelle. Illalla on nimittäin Mirjamin tyttö varannut liput Ratinan stadionille. Eilen jo alkoivat yleisurheilukisat ja tänään jatkuu. Lähinnä menemme jännittämään Mirjamin lapsenlapsen Arttu Korkeasalon, kuulamörssärin kilpailua. Täytyy pukea syksyisesti kun tuo lämpötila huitelee 10 asteen paikkeilla.

 

Politiikan huomioita:

• katselin eilen A – Studion lähetystä. Paikalla olivat pääministeri Sanna Marin ja oppositioedustajat Kai Mykkänen kokoomuksesta sekä Riikka Purra perussuomalaisista. Seuraan tiiviisti politiikkaa ja olen perehtynyt jollain tavalla EU: n asioihin, niin kyllä tuo EU paketti, mikä solmittiin, pisti miettimään, kuka oikeasti tietää, mikä siinä on hyvää ja mikä huonoa? Äänestin aikoinaan liittymistä vastaan, enkä oikein ole nähnyt siinä mitään hyvää tavalliselle kansalle, mutta nyt en koronan ja sitä edeltäneen talouskriisin jäljiltä oikein ymmärrä mikä juuri nyt olisi parasta.
• paikallispolitiikassa näyttää tulevan mielenkiintoinen. Terveyspalveluistamme edelleen väännetään kättä Parkanon kanssa. Ensi keväänä ovat kuntavaalit ja ilmeisesti se sähköistää myös kuntapolitiikkaa. Toivottavasti ihmisiä kiinnostaa ja saamme ehdokkaita.
• Ehdokas asettelusta tuli mieleen pieni humoristinen juttu. Kerroin eilen Vapaaseurakunnan tilaisuudesta asemalla. Hyvä ystäväni yritti houkutella minua sanaa kuulemaan telttaan. Sanoin, tehdään vaihtokauppa. Tulen kuulemaan sanaa, jos sinä lähdet meidän listalle ehdokkaaksi. Ei tullut kauppoja.

 

Kerron usein meidän kissoista. Se viime viikonloppu kun jouduimme olemaan Mirjamin kanssa poissa kodeistamme vuoroon yötä toistemme luona, aiheutti suuttumusta molempien mirreissä. Saimme tahoillamme lepytellä tovin ennen kuin loukkaantuneet kisut antoivat meille anteeksi. Viesti oli selvä, antakaa olla viimeinen kerta kun tuolla lailla meitä kohtelette.

 

Paino on taas päässyt huolestuttavasti karkaamaan käsistä. Mirjam jopa totesi kuinka kumpu alkaa näkyä. No, päätin alkaa laihduttaa. Yhden illan ja seuraavan aamupäivän kidutin itseäni, eikä yhtään paino hellittänyt. Lähdin siitä paikasta Maurintorille, ostin lohtukarkkeja, se siitä laihduttamisesta.

 

Kohta poikkean terveyskeskuksessa mittauttamassa tulehdusarvot ja sitten auton nokka kohti Virtaita. Matkalla Tampereelle poikkeamme Taide Nuuttilassa, jossa on kuulemma upea näyttely.

 

Vähän kevennystä hieman ankeaan heinäkuun säähän: Kuten tiedetään, talonmiehiä ei juurikaan enää ole. Heistä on mukava juttu. Talonmiehillä nimittäin oli aina valmiina taivaspaikka? Ihmettelette varmaan kuinka niin? Siksi kun siihen toiseen paikkaan heitä ei missään tapauksessa huolita. He kun koko ajan olisivat siellä säätämässä lämpöä pienemmälle.

 

 

 

 

 

Jos on ollut heinäkuun sää ailahtelevainen, on myös lomanviettoon kuulunut vaikka mitä. Muisti pätkii, ettei millään muista kaikkia tapahtumia ja kommelluksia, kun en päivittäin ole niitä kirjannut ylös. Yritän laittaa huomioita ja tapauksia mitä mieleen juolahtaa.

 

Huomioita:

• YLE lähettää uusintoina juhannusaaton ohjelmaa, hyvä niin. Maanantaina näytettiin Tammerkosken sillalla ohjelma. Oli mittava joukko artisteja vuosien varrelta. Kari Tapio, Kikka, Kirka, Riki Sorsa, kaikki edesmenneitä. Hieno kunnianosoitus YLE:tä aikansa suurille suomalaisille tähtiesiintyjille. Mielenrauhani tosin hoiperteli, kun ajattelin niin monen aikakauteni laulajista poistuneen joukosta. Vielä kun uutiset kertoivat Jope Ruonansuun menehtymisestä, niin taas kerran ajatukset veivät elämän loppusuoralle.
• jo vain, olihan siellä myös yhä vaikuttavat veljekset Matti ja Teppo. He tuntuvat olevan ikuisia.
• Vesa Keskinen sitten tarjosi ilmaista bensaa. Suomalaiset riensivät kaukaa tankkaamaan. Jonottivat jopa 8.5 tuntia. Oli siinä monilla jalat ristissä, jos ei ollut pusikkoja lähellä tai autossa Tokmannilta jonotettuja ilmaisia ämpäreitä.
• Monet lomalaiset ovat käärmeissään kun kotimaasta ei ole mahdollista saada korona tartuntaa. Ovat lähteneet koittamaan onneaan Viroon, Espanjaan, Italiaan jne. Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman oli käynyt ihan salaa ruotsin puolella, josko sieltä voisi saada tartunnan.

 

Meillä oli sitten Asemanseudun kyläseuralla ilo olla tarjoilemassa kahtena iltana kastettavaa ja grillimakkaraa Kihniön Vapaaseurakunnan järjestämässä telttakokouksissa asemalla. Mahtavat illanvietot. Sai tavata vanhoja tuttuja koulukavereita, muuten vaan hyviä ystäviä ynnä muita. Tarjoilut tekivät kauppansa, illat olivat kesäisen upeita ja ihmisillä hyvä mieli.

 

Hienointa oli kuinka kunnioitamme toistemme vakaumuksia, eikä aiheuta minkäänlaisia ristiriitoja. Taas kerran osoitus kuinka maailma olisi parempi paikka elää kun huomioisimme toiset ihmiset ja kunnioittaisimme heitä. Kerrassaan loistava viikonloppu.

 

Pari kommellusta: Mirjam oli yhtenä iltana tehnyt voileivän. Levitti leivän päälle uunilohta kermakastikkeessa, aikomuksena syödä korituolissa ulkona. Laittoi leivän tuoliin, peitti sen huivilla kärpäsiltä suojaan, kun käväisi laittamassa pyykit narulle. Sai pyykit narulle, tuli takaisin ja istui leivän päälle, takapuoli komeasti uunilohessa.

 

Korjasin rottinkisohvaa. Peräkontista otin työvälineitä. Jätin takaluukun auki. Pekka kissa oli uteliaana mennyt auton sisälle. Auton takapenkillä oli takkini jossa oli vara-avaimet. Ilmeisesti käpälä oli osunut vara-avaimiin ja napsauttanut ovet lukkoon. Onneksi en ollut kerinnyt sulkea takaluukkua. Onneksi olen myös isokokoinen, eli Mirjamin tehtäväksi jäi peräkontin kautta ryömiä autoon sisälle ja hakea avaimet. Lähellä oli, ettei taas olisi tarvinnut tilata avaajaa.

 

Edellä kirjoitin Matista ja Teposta. Myös heille sattui sama tapaus kun auton ovet lukkiutuivat ja avaimet olivat virtalukossa:

Matti ja Teppo piipahtivat Jämsän Essolla kahvilla ja pullalla. Autolle palatessa he huomasivat kauhukseen, että auton ovi oli lukossa ja avaimet virtalukossa. Voi kauhia! pähkäili Teppo. Otetaan rautahenkari ja yritetään keplotella ovennuppi ylös. Ei me voida, raapi Matti päätään. Joku luulee, että me yritetää murtautu auto. Semmonenki konsti on olemas, ett leikata linkkaril kuumatiiviste poikki, työnnetää kolost tikku ja nosteta nuppi ylös, tiesi Teppo. Ei, ei taatust, kauhistui Matti. Ihmise näke ja luule meit tosi tyhmiks, ku ei tajuta käyttä henkari. No voi peeveli, hätääntyi Teppo. Kyll ny tarttis äkkiä jottai keksi! Koht ruppe satama ja kattoluukkuki on auki!

 

Saunottiin rannassa maanantai – iltana. Löylyihin menoa odotellessa Mirjam totesi: On jotenkin tylsää? Kuinka niin, kysäisin? No kun ei ole enää hyttysiä. Sanoppa siihen jotain, tällainen hyttysimuri kuin minä.

 

Hyvää loppukesää ystävät rakkaat.