Tekijä: htiainen

 

maailma on nyrjähtänyt

ahneus

kateus kukoistavat

köyhien, osattomien sortajille

taputetaan, ylistetään

humanismia pilkataan

olen surullinen

onneksi olen vanha

pääsen kohta

pois

 

 

 

Kävin eilen aamulla Kihniön terveyskeskuksessa, korva hieman kipuili. Näköjään pään sisällä on jotain, kun kipuilu ei saman tien mennyt toisesta korvasta ulos. Pakko taas toistaa itseään. On meillä mahtava terveyskeskus.

 

Miten voi kyllin ylistää hoitohenkilökuntaa?? Vastaanotto on aina mitä sydämellisin ja potilas otetaan vastaan asianmukaisella vakavuudella. Koronatesteistä huolimatta jonottaa ei tarvitse. Eilenkin piha oli autoja täynnä, mutta niin vain sairaanhoitaja Marjo ehdotti lääkärissä käyntiä vaikka olin varautunut vain hänen arvioon korvan kunnosta.

 

Tunnin päästä olin jo lääkärini Jaakin puheilla. Hyvä Suomen kansa, hallitus, eduskunta sekä kaikki viranhaltijat jotka uutta Sotea suunnittelette, tulkaa viikoksi Kihniöön, näette miten terveyspalvelut toimivat mallikkaasti. Pieniin terveyskeskuksiin ei pidä kajota, tietäkää se.

 

Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatuvassa on jo täysi tohina päällä, poiketkaa ihmeessä jotka Virtain keskustassa pörräätte. Välillä puheet ovat aivan hervottomia, kuten muutama päivä sitten. Televisiossa tulee mainoksia virtsankarkailusta monta kertaa illassa. Siinä sitten pohdittiin, eikö sitä virtsaa saa kukaan kuriin kun jatkuvasti karkailee?? Pienet poliisien resurssit menevät jatkuvasti karkailevan virtsan metsästämiseen, eikä auta vaikka kaupalliset kanavat ovat sen perässä.

 

Korona ajatuksia:

• kieltämättä korona laittaa pohtimaan mennäkö vai ei eri tapahtumiin. Parkanossa järjestetty Liekkiyö ei vetänyt väkeä, niin kuin oli toivottu. Tappiota tuli järjestäjälle roimasti. Huomenna on tanssit Virtain Hiekkarannalla ja kyllä, mietityttää kannattaako mennä. Uskon Hiekkarannan väen huolehtivan hyvin järjestelyistä ja menemme pyörähtelemään. Tulkaa tekin.
• iltapäivälehdessä ruotsinsuomalainen Päivi on suivaantunut suomalaisille arvostelusta ja pilkanteosta Ruotsin koronahoidossa. Kovasti ruotsalaisia tuntuu pännivän kun olemme hoitaneet koronan mallikkaasti heihin verrattuna. Kysyn vaan jos asiat olisivat toisinpäin, minkälaista riekkumista ruotsalaisten taholta kuuluisi. Ja totuushan on, etteivät suomalaiset tietenkään kilju riemusta Ruotsin koronatilanteen tähden.
• koronavirus kuuleman mukaan alkaa pikkuhiljaa hiipua – toivotaan niin. Jos selvitään ilman uutta rokotusta, olisi se kerrassaan mainio asia. Tiedä paljonko tulisi kuolonuhreja huonosti testatulla rokotteella?

 

Ensiviikolla olemme jo syyskuussa. Viime yönä näin unta, kuinkas muuten hirvikärpäsistä. Ei tarvinnut kuin kirjoittaa tuon inhottavan ötökän nimi, niin piti alkaa päätä raapia, tunne kun oli, että joku mönkii hiuksissa. Kaiken maailman ötökät kun ovat minuun ihastuneet, on aivan mahdotonta ajatella lähteä sienimetsään jossain avaruuspuvussa hikoilemaan. Tyydyn siis Mirjamin ja Vilman ihailuun.

 

Huumoria:

Kaikkiin istutuksiin nykyään käytetään ns. kanankakkaa. Levitin sitten keväällä itsekin, haisee pahalle. Pahasta hajusta päättelin miksi kanakakan avulla kukat ja muut nousevat äkkiä mullasta? Haluavat päästä äkkiä raittiiseen ilmaan!

 

 

Uusi viikko alkaa minkäpä muun kuin korona varjolla. Suomea piirittää tulipunainen kartta, joka kertoo kuinka ympärillämme virus jyllää voimakkaana. Olemme taas kerran tilanteessa jossa punnitaan suomalaisten kyky voittaa yllämme leijuva pandemia.

 

Viime viikolla pistin merkille kuinka koronan vaikutukset alkavat näkyä. Kerroin aiemmin Myllyniemen rantalavan tukikonsertista – ihan mahtava tilaisuus. Väkeä ei kuitenkaan tullut sitä määrää jota odotettiin. Koronan pelko sai mitä ilmeisimmin jättäytymään osan pois. Täysin ymmärrettävää on huoli omasta ja muiden terveydestä.

 

Teimme viikolla retken ystäväpariskunnan luo Peräseinäjoelle. Tutustuimme leirintäalue Kalajärveen. Kovin oli hiljaista vaikka oli vielä elokuun helteet. Johtuiko koronasta, sitä en tiedä. Mutta voi voi lapset ja nuoret. Poikkesin keskustan kaupassa. Koululaisia parveili iso määrä kaupassa ja kaupan alueella, eikä tietoakaan turvaväleistä tai käsien desinfioinneista.

 

Kunnan elinvoimatoimikunta teki työvierailun Ähtäriin ja Kivijärvelle. Kyllä, se oli mitä suurimmassa määrin työvierailu. Karisi ennakkoluulot kuinka kunnan ”herrat” reissailee kuntalaisten rahoilla. Raskas mutta antoisa päivä, saimme paljon tietoa ja ideoita.

 

Noissa kahdessa kunnassa koronalla oli kaksijakoinen vaikutus. Koronan pahimpaan aikaan näytti synkältä, mutta kesällä väkeä oli liikkeellä ennätysmäärät. Näin on myös valtakunnallisesti kerrottu. Onko siis korona uhka vai mahdollisuus? Totta kai molempia, mutta päättäväisesti ja oikein torjuen voitamme uhan ja samalla antaa mahdollisuuden kehittää kotimaan matkailua ja näin elvyttää hiipuvaa maaseutua.

 

Koronahuomioita:

• keväällä usein päiväkirjassani varoittelin liiasta pelottelusta koronalla. Samaa haluan toistaa nytkin. Iltapäivälehtiä lukemalla herkästi saa kuvan, että korona riehuu joka puolella ja milloin missäkin löydetään tartuntapesäkkeitä. Tietysti on oltava tarkkana ja noudatettava ohjeita, mutta paniikkiin ei ole syytä. Pidetään huoli toinen toisistamme hyvässä hengessä.
• Suomi aikoo ostaa koronarokotetta. Rokotteesta nousee varmaan valtaisa keskustelu sen vaikutuksista. Hyvä niin, kunhan sekin pysyy ns. aisoissa, eikä lähdetä lietsonnan tielle.
• ymmärrän tuskan jota korona jo nyt aiheuttaa lapsiperheille kun koulut ja päiväkodit todenteolla alkoivat. Enää ei ole normaaleja syksyn nuhia ja yskiä. Nyt koronan varjo iskee heti ja sen mukaiset reagoinnit. Ei käy kateeksi heitä jotka tuohon oravanpyörään joutuvat.

 

Tällä kertaa kirjoitukseni painottui melkein kokonaan koronaan. Syksy saapuu kuitenkin myös asemanperälle. Pienoinen elämänmuutos itsellenikin on kun saan uudet naapurit. Mika ja Sonja perheineen muuttavat kirkolle. 12 vuotta naapureina saimme kokea monenlaista hyvässä hengessä ja yhteistyöllä. Haikea olo, kieltämättä, mutta näin se elämänkulku jatkaa taivaltaan.

 

Toki asiaa helpottaa saadessani mukavat ja tutut Jukan ja Jennin lapsineen naapuriksi. Olemme saaneet kylällemme uusia asukkaita ja nuoria pareja lapsineen, joten puheet syrjäkylien kuolemisista ovat ennenaikaisia ainakin Kihniön osalta.

 

Pieni kevennys:

Mirjam jo suunnitteli ensitalven ohjelmaa ja ehdotti kaksipäiväistä reissua Helsinkiin helmikuun lopulla. Minä torppasin asian oitis. Ei se vaan käy, helmikuussa ei ole kahta viimeistä päivää?

 

 

me yhdessä saunan terassilla istuttiin

elokuun tummuvassa illassa

tyvenevää järven pintaa ihasteltiin

käsi kädessä rakkautemme

kahdeksaa vuotta

sen ihania hetkiä muisteltiin

illan hämärässä saunasta

järven viileään syleilyyn antauduttiin

laiturilla nauraen

kylmästä hytisten suukkoja vaihdettiin

raukeina, lämmintä yllä

kirjoitit päiväkirjaa

katselin sinua

sinä minua

olimme hiljaa

yön pimeydessä

lähdimme kulkemaan kohti

elokuista kuunsiltaa

me rakastavaiset

 

22.8 2020

 

Rantalava, elokuun kaunis ilta, siinä mahtavat puitteet onnistuneelle, Vaskiveden nuorisoseuran järjestämälle Myllyniemen rantalavan tukikonsertille, 16.8 sunnuntaina. Loistavat esiintyjät, hanuristi Airi Hautamäki, solisti Mikko Niemelä, sahataituri, laulaja ja illan juontaja Elli Asunmaa takasivat huiman konsertin, yleisöä mukavasti, lopussa tanssia, tekivät illasta täydellisen.

 

Myllyniemi on itselle vuosien saatossa tullut läheiseksi, miksi? Siitä hieman taustaa. Jo lapsena -60 luvulla kolme siskoani aina kesälauantaisin virittäytyivät saunan jälkeen peilin eteen laittamaan itseään hienoksi. Oli tanssi-ilta Myllynimen lavalla. Artturi Tiuran linja-auto kuljetti kihniöläisiä juuri Myllyniemeen. Naapurimme Toivo Hyyppä oli linja-auton kuljettaja joka useimmiten oli kuskina. Tarina kertoo kuinka joku oli autossa kysynyt kuka tänä iltana soittaa? Takapenkiltä oli kuulunut: T Hyyppä ja Columbia orkesteri.

 

Siihen aikaan myös radiosta tuli kesälauantaisin ohjelma Lavalauantai, joka tuli vuorollaan eri puolilta Suomen tanssilavoja. Niin sitten kerran oli vuoro Myllyniemen ja totta kai meillä oli radio auki kun kuuntelimme haastatellaanko meille tuttuja.

 

Itse aloin käydä jo poismuuttaneena Kihniöstä usein kesälomilla Myllyniemessä. Ei ollut juhannusaatto yhtään mitään, jos ei päässyt kauniille rantalavalle juhannusta vastaanottamaan, kokkoineen, ystäviä tapaamaan, kauniita neitoja tanssittamaan.

 

Nykyisen virtolaisen kihlattuni Mirjamin kanssa olemme pyrkineet aina kesäisin käymään Myllyniemen lavalla. Korona pirulainen teki tänä kesänä melkein tepposet, mutta pääsimme kuitenkin tukikonsertin myötä hieman pyörähtelemään.

 

Tanssilavakulttuuri on muuttunut. Isot jättilavat valtaavat tilaa. Onneksemme on vielä pieniä ja keskisuuria lavoja. Virrat on ainutlaatuinen, koska täällä on kaksi todella laadukasta tanssipaikkaa, Hiekkaranta ja Myllyniemi. Ne eivät kilpaile keskenään ja ennen kaikkea, pyörittävät talkoilla, joka on aivan käsittämätöntä. Jokainen voi kuvitella, mikä työmäärä on pitää kunnossa paikat, remontoida niitä ja illat viettää takaamassa tanssiyleisölle laadukasta ja turvallista yhdessäoloa hyvien orkesterien ja solistien parissa. Tanssi on myös mitä parhain liikuntamuoto, yhdessä sosiaalisen kanssakäymisen myötä.

 

Mitä olisi suomalainen kesä ilman juhannuskoivuja, saunomista ja perisuomalaista rantalavaa? Se on suomalaisinta kulttuuria jota on vaalittava. Meidän kaikkien tehtävä on huolehtia lavakulttuurin säilymisestä, lähtemällä tanssimaan ja viihtymään. Voisi myös peräänkuuluttaa kaupunkien ja kuntien jonkinlaista panostamista, pelkällä talkootyöllä ei kauaa lavoja pidetä yllä. Eivätkö tanssilavat voisi olla myös yksi vetonaula maaseutukuntien elvyttämisille, siinä missä monet muut kulttuuritapahtumat? Tanssilavakulttuuri on kulttuuria parhaimmillaan – se on sitä aitoa kansankulttuuria.

 

 

 

 

nukuttaisi

valun sängystä ylös

kehoa särkee

olen siis elossa

peilistä katsoo rähjäinen olemus

pikainen hampaiden harjaus

kuteet niskaan

menoksi

katse taivaalle

aurinko nikkaa silmää

hymyilen

rypyt otsalta, säryt

lempeä kesätuuli

mukanaan vei

kiitos elämälle

sen karikoille

miten muuten tuntisin

olevani tänään

onnellinen mies

 

Hannu Tiainen

 

 

Meillä on pitkästä aikaa hallitus josta kokoomus on ulkona. Olemme nähneet ja kokeneet karusti miten kokoomuksen ja sen taustatuen Elinkeinoelämän keskusliiton johdolla eri hallitukset ovat kurittaneet työväestöä ja heikoimmassa asemassa olevia. Oli kokoomus ollut sitten pääministeri tai valtiovarainministeripuolue. Suurpääoman tuella sen on ollut helppo ajaa kovaa oikeistolaista politiikkaa.

 

Sosialidemokraatit ovat siirtyneet selvästi vasemmalle Antti Rinteen ja Sanna Marinin myötä. Kun vielä Li Anderson on antanut taustatukea, niin odotukset ovat aivan toista kuin oikeistohallitusten aikana. Hallitus on myös tehnyt selväksi, että köyhiltä ja työläisiltä kyniminen saa riittää.

 

Mutta miten on, voiko kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa tehdä aitoa vasemmistolaista politiikkaa jossa yhteiskunta on ihmisiä, ei rahavaltaa varten? Jo nyt, vaikka hallitus on tehnyt vähäisiä, mutta periaatteeltaan merkittäviä päätöksiä talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi, on se aiheuttanut vastalauseiden ryöpyn oikeistoa tukevien tahoilta.

 

Kun vielä hallituksessa on oikeistovoimia jotka lyövät kampoihin minkä ehtivät, ei kunnon vasemmistolaisen politiikan tekeminen ole totta tosiaan helppoa. Olen antanut tukeni hallituksessa niille asioille joita olen pitänyt oikeansuuntaisina.

 

Kuitenkin Euroopan unionin elvytyspaketti hiertää. Olemmeko tiellä kohti liittovaltiota? Entä mittavat lainat joiden maksuaika venyy 2050 loppupuolelle. Entä jos Suomi haluaa eroon unionista? Joutuisiko Suomi maksamaan lainat heti takaisin ja millä lihaksilla?

 

Entä kun oikeistopuolueet huutavat kurkut suorana, että valtionvelkaa ei pidä lisätä ja vienti on saatava vetämään? Miten he sen tekisivät? He ajaisivat alas työmarkkinoilla sopimusjärjestelmän, kurittaisivat pienituloisia monin eri tavoin, laittaisivat julkisen sektorin entistä enemmän ahtaalle, tehden tilaa kansainvälisille suursijoittajille vallata terveydenhuoltoa ja muita kunnallisia palveluita. Ja hyväksyisivät mukisematta EU: talouspoliittiset linjaukset, kuten tekivät Sipilän hallituksen Kreikan tukipaketille.

 

Ensivuoden budjettiin varatut 1.7 miljardia euroa hävittäjähankintoihin, jos se viedään läpi, hiertää rajusti, kun pitäisi tukea hallitusta. Toivon hallituksen luopuvan hankkeesta ja suuntaavat varat niihin kohteisiin joissa sitä todella tarvitaan.

 

Virkamiehet Hetemäki etunenässä yrittävät ottaa niskalenkkiä hallituksesta. Kun vielä hallituksen sisältä tuetaan Hetemäen ja oikeistolaisten taloustutkijoiden linjaa ”rakenteellisista uudistuksista”, joista jo edellä mainitsin, niin kovilla ovat vasemmistoministerit.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tukea hallitusta vai yrittää kaataa? Jokainen kai ymmärtää jos nykyisen hallituksen tilalle tulisi oikeistolainen hallitus, mitä se merkitsisi. Karvaassa muistissa on vielä Sipilän hallitus ja sen rajut toimenpiteet joilla lyötiin polvilleen juuri heitä joita olisi pitänyt tukea.

 

Nyt tarvitaan eduskunnan vasemmiston ja joukkoliikkeen yhteisiä ponnistuksia oikeiston vyörytyksiä vastaan. Se kuitenkin edellyttää vahvan vasemmistolaisen politiikan ajamista hallituksessa ja eduskunnassa. Sitä on helppo joukkovoimalla tukea ja antaa kannustusta. Vasemmisto tarvitsee kaiken tuen, koska oikeistolla on massiiviset voimat ja rahat takanaan joilla se ajaa omia intressejään läpi väellä ja voimalla.

Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole mihinkään hävinnyt. Nyt nähdään kenen joukoissa kukin seisoo.

 

 

Paljon tapahtui kuluneella viikolla. Pikkuhiljaa Suomi alkaa herätä lomakaudesta koronan varjossa. Vaikka eduskunta vielä lomailee, silti saimme esimakua syksyn politiikan kiivaudesta. Omalla kohdalla oli vipinää myös riitti.

 

Saimme ryminällä Virtatuvan avattua ja heti ensimmäisenä päivänä asiakkaita oli paljon liikkeellä. Mahtava avaus oli kun yhytin kadulta lenkillä olleen Virtain kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Keijo Kalevan vaimoineen. Mielenkiinnolla tutustuivat Virtatupaan sekä Karhun Askeleeseen. Kiitokset heille, tuntuivat olleen tyytyväisiä näkemäänsä.

 

Eilen oli Tampereen reissu. Kaukajärvellä pidimme palaverin, hieman kartoitettiin tulevia suunnitelmia. Poikkesimme kotimatkalla Lielahdessa. Pitihän se käydä syömässä Tapolan makkaroita ja Kierrätyskeskuksessa.

 

Eilen oli ensimmäinen päivä kasvomaski suosituksesta. Arvatkaa mitä? Vaikka pyörimme kävellen jonkin verran Kaukajärvellä ja enemmän Lielahdessa, niin ainoastaan yhdellä nuorella naisella näimme kasvomaskin. Oliko minulla ja Mirjamilla maskit, kysytte uteliaina? Eipä ollut, eikä vielä edes hankittu, hyi hyi meitä.

 

Eilen Kalevan kisojen kuulantyönnössä Arttu Korkeasalo sai ensimmäisen mitalinsa. Ensimmäisen työnnön jälkeen odotin häneltä jopa mestaruutta, mutta taisi lopuissa työnnöissä olla tekniikan kanssa ongelmia. Onnittelut Artulle, myös Mirjam mummi seurasi kisaa ja lähetti onnittelut.

 

Korona huomioita:

• on sitten saanut oudon suuret mittasuhteet kasvomaskeista käytävä monenlainen vääntö. Kauheaa mekkalaa pidetään kun hallitus ei ole antanut ajoissa suositusta tai pakkoa maskien käytöstä. Eilen aamutelevision jälkiviisaissa todettiin: Ei kai kukaan ole kieltänyt kasvomaskien käyttöä? Eli kiivailijat olisivat jo ajat sitten voineet käyttää kasvomaskeja.
• nyt tullaan otsikon mukaiseen kysymykseen vapaudesta ja vastuusta. Eikö näiden kahden asian kuuluisi kulkea käsi kädessä? Ihmiset vaativat vapauksia, mutta unohtavat tyystin oman vastuun. Näinhän se ei voi olla, vai mitä mieltä olette?
• harmittaa suunnattomasti kun korona näyttää yhä väistämättömältä kuuluvaksi syksyyn. Kaikesta huolimatta luotan suomalaisiin ja meidän jokaisen vastuuntuntoon. Olemme itse kukin vielä täällä maaseuduilla ns. sormi suussa kasvomaskien käytöstä, koska meillä ei niitä ruuhkia ole samalla tavalla kuin isoissa paikoissa. Nyt jo huomaa, kuinka käsiä pestään ja turvavälejä pidetään, hyvä me.

 

Tänään käymme Ruovedellä Kirpputori Kuplassa jossa ihmisiä viihdyttää virtolainen hanuristi, ystävämme Kalevi Suntila. Tiedän, myös Killinkoskella on peräkonttikirppis, mutta menkää te joille aikataulut sopivat.

 

Huomenna on sitten Vaskiveden Myllynimessä tukikonsertti remontoidun tanssilavan puolesta. Ehdottomasti menemme hyvää asiaa tukemaan. Kun vielä lopuksi saamme hieman pyörähdellä tanssin merkeissä, niin mikä jottei. Voi olla, että koronan myötä myös tanssit pysähtyvät kuin seinään, siksi pitää vielä ilo irti ottaa.

 

Pieni piristys alkavaan viikonloppuun:

Sanoin Mirjamille päivänä muutamana: Uskon, että runojani ja kirjoituksiani ymmärretään vasta kuolemani jälkeen? Varmaankin vastasi hän, sitten sinä olet jo turvassa. Se siitä sitten.

Hyvää viikonloppua hyvät ystävät ja lukijani.

 

 

 

 

 

Arjen koittaessa korona tekee paluun heti alkusyksystä. Uutisissa ja muissa medioissa koronan toinen aalto on vallannut palstatilat. Näyttää myös siltä, että jatketaan siitä mihin keväällä jäätiin. On siis hyvä päivittää mitä ja miten koen koronan saapumisen sekä vaikutukset normaaliin elämään verrattuna.

 

Palaan taas uniini joista olen joskus aiemmin maininnut. Viime yönä taas tein töitä urakalla ja kaikenlaista ihmeellistä tapahtui. Onko ihme jos olen väsynyt kuin aamulla on lattia täynnä hitsauspuikkoja. Tällä kertaa hitsailtiin mig – ja tighitsausta.

 

Ihmeellistä unessa oli se, että -90 luvulla olin keikkahommissa töissä Virto-hitsaus nimisessä firmassa ja nyt 25 vuotta myöhemmin taas. Unessa mukana olivat samat ihmiset, molemmat Vesat, Timo, Matti ja Mika. Toki olen poikia tavannut nyttemmin ollessani paljon Virroilla, mutta silti, mikä sai näkemään unta kaukaisuudesta. Ja ajatelkaa, unessa oli koira, joka välillä muuttui puhuvaksi ihmisen näköiseksi ja taas vihaiseksi koiraksi. Selittäkää nyt hyvät lukijani näitä uniani.

 

Tätä kirjoittaessa on enää tunti aikaa Paavo Nurmen yleisurheilukisojen lähetyksen alkuun. Taas pitää napittaa urheilusuorituksia silmät tarkkana. Toivottavasti selostajat eivät pilaa lähetystä. En ymmärrä kun selostajakoppiin ahdetaan kaksi selostajaa ja yksi asiantuntija jotka sitten höpisevät muuta kuin itse tärkeää urheilijan suoritusta. No, en enempää nosta verenpainetta.

 

Korona havaintoja:

• Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatupa aukeaa huomenna. Tänään on vielä käyty läpi miten koronan kanssa eletään tuvalla. Saamme huomenaamulla ohjeita. Käsidesiä, turvavälejä, eikä pienessäkään nuhassa pidä tulla töihin tai asiakkaaksi. Näin se vain vaikuttaa arjen toimintaan monella eri tavalla.
• Putin oli sitten tyttärellään testauttanut uutta rokotetta koronaa vastaan. Toivotaan ja pidetään peukkuja, että Venäjä on onnistunut rokotteen kehittämisessä.
• nyt sitten kinastellaan pakkokaranteenista. Menikö oikeassa järjestyksessä, niin tai näin, mutta mielestäni on viisasta laittaa pakkokaranteeniin, jotta vältytään massiiviselta leviämisaallolta.
• tänään taas 22 uutta tartuntaa. Nyt viimeistään meidän kaikkien on aika herätä todellisuuteen. Jos nyt teemme kaikki yhdessä voitavamme, voimme välttyä kevään tapaisilta rajoituksilta ja elää jokseenkin tavallista arkea. Ainakin sydämestäni näin toivon.

 

Mikähän siinä on kun alkaa nimet unohtua? Ja kaiken huippuna tuttua tutumpaakin sanon joskus ihan toisella nimellä ja kyllä hävettää. Mutta muistan yhden työkaverin Klaukkalan ajoilta kuinka hän kertoi eräänä sunnuntai – iltana hävenneensä kioskilla. Hän oli mennyt kameraan ostamaan filmirullaa. Myyjä oli ilmeisesti ollut nuori kaunis nainen ja kaverini häkeltyi ja esitti asiansa: Saisinko yhden mustavalkoisen värifilmin. Myyjä oli katsellut kummissaan kaveria joka kasvot arvatenkin punoittivat.

 

Huumoria:

Satuin kerran kuulemaan kun äidit kehuivat lapsiaan: Meidän poika sai kaikissa aineissa kiitettävät numerot, mutta teidän poika sai pelkkiä nelosia ja vitosia. Toinen vastasi: Eivätpä tosiaan meidän lapset ole tulleet vanhempiinsa – jos eivät teidänkään.

 

11.8 2020

 

 

mieleni, kuin mustanpuhuva

pilvinen päivä

askel tympeän vastenmielinen

nuori neito, hihnassa koira

kohtasimme

nainen hymyili

koiran heiluttaessa häntää

hymyilin takaisin

silitin koiraa

erkanimme

mustat pilveni haihtuivat

hyväntuulisen aurinkoni tieltä