Tekijä: htiainen

 

 

Esitän lyhyitä ihmettelyjä ns. vanhojen työntekijöiden kohtelusta.

 

Edelleen vakuutusyhtiöiden lääkärit ovat jumalia. Puolikuolleita ihmisiä roikotetaan työvoimareserveinä vaikka kaikki muut lääkärit, useissa tapauksissa työnantajat ja ihmiset itse tietävät olevansa työkyvyttömiä. Miksi valta ja voima on annettu vakuutusyhtiöiden lääkäreille?

 

Jos työnantajat lomauttavat ja irtisanovat työvoimaa, miksi he sanovat irti tai lomauttavat juuri heitä jonka perään he myöhemmin poraavat? Jos minä olisin työnantaja ja vanhat työntekijät olisivat kultaakin kalliimpia, ilman muuta pitäisin heistä huolta, enkä heittäisi heitä ”susille”.

 

Jos työntekijöitä laitetaan eläkeputkeen, kun töitä ei vaan kerta kaikkiaan ole, miksi heitä ei suosiolla päästetä pois kitumasta suoraan eläkkeille? Pitkän työuran tehneitä, terveytensä työhön uhranneita roikotetaan putkissa ja reserveissä, ikään kuin rangaistuksina pitkistä työurista, eikä kuitenkaan haluta heitä takaisin – ainakaan vanhoilla palkoilla ja tuskin vanhoilla työehdoilla.

 

Entä työnantajien vastuu? Kun työntekijät ovat nostaneet usein 40 vuoden työurien aikana yrityksiä kukoistukseen, luoneet töillään omistajilleen vankat varallisuudet, eikö oikeus ja kohtuus olisi, että yritykset kannattelisivat vanhoja työntekijöitä vaikeuksien yli? Nyt he kylmän rauhallisesti heittävät yhteiskunnan kontolle – vaatien ja saaden yhteiskunnalta miljardien tukia ja helpotuksia erilaisiin maksuihin.

 

Kun nämäkään toimet eivät heille riitä, haluavat he irtisanottuja tai lomautettuja vanhoja konkarityöntekijöitä yhteiskunnan taholta rangaistavan ja nöyryyttävän. Kyllä maailma makaa kummallisessa mallissa, en muuta sano.

 

 

 

Kuluva viikko on ns. työntäytyinen. Joka päivälle on kalenteri täyttynyt. Mikäs tässä syytinkivaarin, mennään kun on mennäkseen. Pyhänä kävin syksyn ensimmäisessä vesijumpassa. Oli kesän jäljiltä paikat jumissa, vartalorengas saanut lisää ilmaa, joten pisti hieman puuskuttamaan ja lihaksia kramppaamaan.

 

Maanantaina sitten istuin neljä tuntia valtuustoseminaaria, jossa käytiin läpi vaikka mitä. Tulivatko valtuutetut hullua hurskaammiksi, sen aika näyttää. Kuka muuten on tutkinut, tuliko se hullu hurskaammaksi? No, joka tapauksessa eilen oli sitten pankkiasioita mielenterveysyhdistyksemme asioissa. Siellä vierähti peräti puolitoistatuntia. Onneksi ihana sihteerimme ja rahastonhoitaja Sari oli mukana ja saatiin asioihin tolkku.

 

Kello on nyt minuutin yli aamuviiden ja vettä ropisee taivaan täydeltä. Ennen seitsemää on riennettävä matkaan. Haen kirkolta ystäväni Tainan, siitä Mirjamin hakuun ja ei kun Virtatuvalle. On tupamme ja Karhun askeleen avoimet ovet päivä. Virtain kaupunginjohtaja Juha Viitasaari poikkeaa heti aamukahdeksalta tutustumaan uusiin tiloihimme. Lupasi piipahtaa myös aamupäivällä pikaisesti kokousten välissä, haluaa tutustua myös asiakkaisiin. Virtolaisilla on mahtava kaupunginjohtaja.

 

Huomenna taas on Mirjamilla röntgen ja lääkäri heti aamusta. Hän kun kaatui muutama viikko sitten yöllä vessassa käynnin yhteydessä yöpaitaansa ja ranteeseen tuli hiusmurtuma ja kipsiähän se tiesi ja vähän mustelmia. Olen aina kuvitellut, että naisen yöpaita on miesten ongelma, mutta näyttää naiset itsekin sekoavan yöpaitaan.

 

Perjantaina on vielä yhdistyksen hallituksen kokous, joten vasta lauantaina voi huokaista, huh huh. Lauantaina kyllä tartun moottorisahaan ja rentoudun puiden teon parissa. Saunoa ja viettää iltaa armaani seurassa.

 

Koronakuulumisia:

• hallitus laatii budjettiriihessä toimia miten taloudessa edetään niin, että selviäisimme ”saappaat jotakuinkin kuivina” koronan tuomista taloudellisista vaikeuksista. En sitä lähde enempää perkaamaan, mutta 10 miljardin hävittäjähankinnat kyllä edelleen hiertävät, kun tuntuu, että ilman hankintaakin olemme kovilla.
• oliko korona sittenkään niin vaarallinen kun on annettu ymmärtää vai onko matkalla taantunut? Eilen THL: n Mika Salminen kertoi, ettei ehkä olisi. Hinkataan nyt kuitenkin käsiämme edelleen.
• tiedä sitten sulkisiko koronapäiväkirjan kohta. Yhä vähemmän ihmisiä enää kiinnostaa korona. Olemme vain ehkä lopen väsyneitä koko aiheeseen. Katsotaan nyt, pitäisihän periaatteessa käydä päiväkirjassani koko koronan ajan kaari läpi.

 

Parkanon Kihniön kotiseutu lehti ilmestyy taas joulukuussa. Ovat pyytäneet kirjoitusta ja runoa, joten lähiaikoina täytyy virittäytyä jouluisiin tunnelmiin. Korona pitäisi olla aiheena. Mikäs siinä, eiköhän Korvatunturilta löydy aihe, sillä kait joulupukillakin on ollut yhtä sun toista mietittävää koronan tähden.

 

Huumoria: Näin syksyllä on mukava iltaisin katsella kuuta. Mietin silloin miksi emme ole asuttaneet kuuta vaikka siellä on jo viisikymmentä vuotta sitten käyty, kun meillä täällä maapallolla alkaa olla tungosta? Yksi ilta sitten hoksasin, ettemme voi asuttaa kuuta. Voisi meinaan olla ahdasta aina puolikuun aikaan.

 

 

puhelin ja suu

niillä asiat

lutviintuu

mut jos tuuttaa

varattuu

mistään ei mittään tuu

sitä ihan raivostuu

tai masentuu

mutta jos vastaa

joku muu

sitä ihan ilostuu

huh ha huu

näin ne asiat taas

suttaantuu

ja elämä

rauhottuu

 

 

Kuten useat minut tuntevat, tietävät, äänestin EU; n liittymistä vastaan. Olen edelleen eroamisen kannalla. Kuitenkin nyt kun olemme erikoisessa tilanteessa jossa pandemia jyllää edelleen ja ehkä on ajankysymys milloin se taas saavuttaa maamme, niin mitä eduskunnan pitäisi tehdä unionin elvytyspaketin suhteen? Esitän siis ”ihan pihalla olevana” muutamia kysymyksiä, johon toivon vastauksia teiltä viisaimmilta.

 

1 Jos elvytys ja lainapaketti kaadetaan, miten käy Euroopan unionin maiden? Syöksyvätkö kaikki maat syvään lamaan? Jos syöksyvät, miten kukin maa rahoittaa talouttaan, jotta korona saadaan hoidettua ja taloudet kuntoon? Valtavat matokuurit kunkin maan kansalaisille, jossa ihmisten elintasot romahdutetaan, kuten kapitalismissa on tapana, niinkö?

 

2 Entä Suomi? Jos koko Eurooppa on syvässä lamassa, koronan hoito imee yhä miljardeja, otammeko lisää velkaa ja yritämme sisämarkkinoilla pelastaa mitä pelastettavissa on? Oikeisto puhuu koko ajan, että tuleville sukupolville ei saa jättää velkataakkaa. Entä jos emme ota velkaa, kenen pussista laskut maksetaan? Työläisten vai pääomien?

 

3 Jos maat yksitellen alkavat hakea lainoja, miten käy pienten maiden, poljetaanko ne maanrakoon?

 

4 Onko aika kaataa kapitalismi, kansallistaa tuotantoa ja ottaa ohjat kansan haltuun?

 

5 Mikä olisi heidän keino, jotka haluavat kaataa elvytys ja lainapaketin, hoitaa maamme taloutta niin, ettei lamaa ja koronakriisiä kaadeta työläisten ja heikoimmassa asemassa olevien niskaan? Jos sanoudumme irti koko paketista ja ilmoitamme eroavamme koko EU; sta, niin voimmeko heti alkaa elvyttämään vaikka kaupankäyntiä Venäjän ja Kiinan suuntaan? Vai onko tiemme yhtä kivinen kuin Britannian tie näyttää olevan.

 

6 Jo hyväksymme neuvotellun sopimuksen, mihin lopulta ajaudumme? Liittovaltioon, kenties? Laitamme hirttonarun kaulaamme ja pyristelemme Euroopan unionissa hamaan tulevaisuuteen?

 

Paljon kysymyksiä eikä varmaan loppuun ajateltuja, mutta yritin tuoda kansalaisten hämmentyneitä tuntoja ja epätietoisuuksia esille, aivan kuten minulle esitetään.

 

 

älä pelkää

olla oma itsesi

olethan ainutlaatuinen

älä pelkää rakastaa itseäsi

vain siten voit jakaa sydäntäsi muille

älä pelkää olla eri mieltä

se on oikeutesi

todelliset ystävät hyväksyvät sen

älä pelkää huomista

huominen tulee pelkäämättäkin

jos on tullakseen

älä pelkää nostaa kättäsi ylös

vaatien oikeudenmukaisuutta

nähdessäsi vääryyttä

älä pelkää elämää

joka sinulle on annettu

sinun elämäsi

on sinun

 

Hannu Tiainen

 

 

Koronavirus on näyttänyt ottaneen uuden taktiikan. Kasvomaskit, käsidesit ja turvavälit aiheuttivat suuria ongelmia virukselle. Se joutui vetäytymään ja miettimään miten toimia, kun maskeja ei pysty läpäisemään ja kosketusten kautta ei pääse iskemään täydellä teholla.

 

Näyttää siltä, että virus on päättänyt alkaa sissitoiminnan. Se lähettää kaukopartioviruksia ihmismassoihin tekemään iskuja, joista virusdesantit ovat raportoineet. Täsmäiskuja on tehty ainakin Kuhmoon, Jyväskylään, Kinnulaan ja viimeisimpänä Mikkeliin.

 

Virus on erittäin taitava. Se on pitkään tutkinut ja ottanut selvää keihin ihmisiin kannattaa ujuttautua. Salakavalasti se ryömii ihmisen sisälle, heihin joiden sisällä se voi olla huomaamattomasti ja tietää heidän olevan menossa joukkotapahtumiin, ravintoloihin ym. paikkoihin joissa on mahdollisimman paljon väkeä.

 

Kun aika on kypsä, tekee se iskun. Se lähettää koronatartunnan saaneilta viruspartiot liikkeelle jotka tarrautuvat ovenkahvoihin, erilaisille pinnoille ja aina kun suu aukaistaan, hyökkääjät ampaisevat ulos levittäytyen ympäristöön.

 

Toinen aalto on ollut koronaviruksen Suomen osalta pettymys. Se on joutunut toteamaan Suomen saaneen todella hyvin rivinsä järjestykseen. Monista yrityksistä huolimatta virus on joutunut perääntymään. Missään tapauksessa se ei ole lopullisesti vetäytynyt.

 

Virus vain odottaa sopivaa hetkeä hyökätä täydellä teholla. Koronavirus etenee muualla Euroopassa voitosta voittoon ja pohtii sopivaa tilaisuutta iskeä tännekin kuten keväällä. Pitkäjännitteisesti virus lymyää hiljaisuudessa, odottaen hallituksen ja viranomaisten tekevän virheen. Virhe olisi aukaista rajoja. Se tietää talouden hoippuvan rajoitusten tähden. Tässä korona näkee tilaisuutensa iskeä.

 

Suomen rajojen ulkopuolella on malttamattomat virusjoukot valmiina ryntäämään maahamme heti kun matkustusrajoitukset helpottavat. Suomi käy nyt viivytystaistelua. Koronavirus alkaa tuskastua ja väsyä. Sen viholliset ovat millä hetkellä tahansa saamassa uuden aseen jolla virus lyödään lopullisesti. Ase on rokote, mutta sen valmistuksessa ja turvallisuudessa on suuria ongelmia.

 

On meillä suomalaisilla vielä yksi hyvä keino jos rokote ei ehdi apuun, kova pakkastalvi. On sitä ennenkin vihulaiset nöyrtyneet 40 asteen pakkasilla, mikä ettei yksi etelänmaista tullut virus. Se on sitten eri asia jos koronavirus liittoutuu ilmastonmuutoksen kanssa ja meillä kukat alkavat kukkia tammi – helmikuussa. Silloin ovatkin hyvät neuvot tarpeen.

 

Lääketiede kyllä tekee kaikkensa torjuakseen viruksen, nähtäväksi jää onnistuuko se. Elinaikanani se on kehittynyt aimo askelin, mutta siitä huolimatta kuolleisuus on edelleen 100 prosenttia, että lääketiedekin voi joutua nostamaan kädet pystyyn.

 

 

 

 

Kaularangan ongelmat ovat taas vaihteeksi vetäneet mielen ankeaksi. Olen monta kertaa miettinyt mistä se kuluma on peräisin. Herroja ja pomoja en ole koskaan pokkuroinut tai nöyristellyt, että jatkuvasti niskaa olisi joutunut taivuttelemaan.

 

Monet asiat tuntuvat olevan myös solmussa ja moneen pitäisi ehtiä osallistua ja paneutua ja saavat käymään ylikierroksilla. Yhä houkuttelevammalta alkaa tuntua monista asioista eläkkeelle jääminen. Eikä vähiten kuntapolitiikasta luopuminen. Puolueet eivät tahdo saada ehdokkaita ja omakin ryhmäni taitaa kuihtua. Olen siis epäonnistunut, kun en ole saanut ihmisiä kiinnostumaan kunnan asioista.

 

Onneksi syksyn ankeuteen on keksitty korona vilkku. Mikä sen parempaa pimeyden torjuntaa kun joka puolella vilkkuvat älypuhelimet. Ravintoloissa ja diskoissa ei tarvitse investoida vilkkuvaloihin, kun pöydillä vilkkuvat puhelimet luovat tunnelmaa.

 

Vaan ei vilku minulla. USA: n presidentti Trump piti huolen, ettei Huawei puhelimiin saa asennettua korona vilkkua. Huawein kautta kuulemma kiinalaiset vakoilevat länsimaita. Me Huawein omistajat olemme sitten kiinalaisten salaisia agentteja. Olen agentti 002 syntymäkuukauteni mukaan. Seuraavan kerran kun tavataan, esittelen itseni James Bondin tyyliin: Tiainen – Hannu Tiainen.

 

Vilma kissa on taas ollut ties kuinka lietsussa. Seuraavan kerran kun tulee kotiin laulan sille kuten M.A. Numminen aikoinaan: ”Missä yösi vietitkään, kerro mulle tarkkaan, et sä ollut yksinään, tuot en uskokaan”.

 

Korona ajatuksia:

• merkillisiä ryppäitä on ollut viime päivinä koronatartuntoja ympäri Suomea. Ihme ja kumma kun on vältytty isommilta joukkosairastumisilta, ehkä keväästä kuitenkin opittiin varovaisiksi.
• Jyväskylään pitäisi mennä viikon päästä lauantaina kokoustaan, mutta sielläkin on jyllännyt korona, että kuinka vaan mahtaa reissun käydä?
• on tämä maailma kummallinen. Vähän aikaa sitten katsottiin pitkään ja ihmeteltiin kasvonsa peittäviä musliminaisia. Nyt katsotaan pitkään, ihmetellään ja kiroillaan ihmisiä joilla ei kasvot peittävää maskia.

 

Tapahtuuko teille usein, että jostain esineestä tulee yhtäkkiä lapsuus tai kaukainen asia mieleen? Veljelläni oli aikoinaan autoina Moskvitseja. Niissä oli sisällä erikoinen haju ja joskus vielä haju tulee elävänä mieleen. Yksi ilta taas kun nukkumaan mennessä sammutin valot, niin herätyskellon viisarit näkyivät pimeässä. Muistan kun lapsena sain isältä vanhan kellon ja peiton alla ihmettelin kun viisarit näkyivät vihreänä. Aivan ihmeellinen asia lapselle, suorastaan elämys. Kokevatko nykyajan lapset elämyksiä kun kaikkea on tarjolla?

 

Kevennys:

Tupakasta on tehty yksi suuri pahe. Tupakoitsijat ovat melkein kuin rikollisia. Mirjam pohti kerran savutellessaan, että varoiteltiin vetämästä tupakansavua keuhkoihin, nyt varoitellaan puhaltamasta savua ulos.

 

 

 

 

 

Yhteiskunta asettaa yhä enemmän henkisiä paineita ihmisille. Monin eritavoin vaatimustasoa nostetaan. Työelämä on stressaavampaa kuin koskaan ennen. Hyvinvoinnin mittareiksi lasketaan aineellinen menestys. Onko ihme jos henkisen ylirasittumisen määrä kasvaa. Uupumiset, masennukset sekä muut mielenterveyteen liittyvät ongelmat alkavat olla valitettavan tuttuja asioita perheissä ja erilaisissa yhteisöissä.

 

Julkisuudessa mielenterveyden ongelmat tiedostetaan, niistä puhutaan ja nostetaan keskusteluun. Aivan kuten vanhustenhuollossa, mielenterveystyön puolesta puheita riittää, mutta teot ovat varsin heikkoja. Valtion ja kuntien talouden säästökuurit kohdistuvat aina kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin.

 

Paljon puhutaan ennaltaehkäisevän työn merkityksestä myös mielenterveystyössä. Jostain syystä se kuitenkin ei kanna niin sanotusti kenttätyöhön. Tekeviä käsiä tarvittaisiin lisää. Käsittääkseni omasta kunnastani Kihniöstä puuttuu vakituinen mielenterveystyöntekijä. Kihniön sairaalan vuodeosastolle on tehty tilat päivätoiminnalle, jota käyttävät kirjoilla olevat asiakkaat. Tältä osin voidaan antaa kiitosta tilojen järjestymisestä. Kun vielä monella tapaa hyväntekijänä tunnettu Ilkka Suutari lahjoitti päivätoiminnalle kangaspuut, niin ilmeisen tyytyväisiä ovat asiakkaat sekä työntekijät.

 

Miten on heidän laita jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytyneet, mieli alkaa järkkyä, eikä uskalleta, osata tai kehdata ottaa yhteyttä hoitoihin pääsemisiin? Juuri he tarvitsisivat ajoissa apua, saada ennaltaehkäisevää tukea. Tiedän, että kotihoito on vedetty niin tiukalle, että heidän on lähes mahdoton puutua huomattuaan ongelmia, eikä aikaa ole kuunnella saati auttaa. Toinen asia, kuuluuko se edes kotihoitoon. Voi vain kuvitella kuinka stressaavaa on heidän työnsä, nähdessään ihmisten hädän ja turvattomuuden tunteen.

 

Tarvitaan siis matalankynnyksen tai peräti kynnyksetön pääsy vastaanotolle. Sairaanhoitajan luo tuleminen tai hoitajan kotikäynti on varmasti helpompaa kuin heti lääkärin puheille joutuminen. Ajoissa hoitoon pääsy, kun ihmiselle tapahtuu yllättävää ja traagista, on ensiarvoisen tärkeää toipumisen kannalta. Ja kun aina puhutaan rahasta, voidaan sanoa säästöjen olevan moninkertaisia, kun ihmiset saadaan hyvissä ajoissa tavoitettua, sen sijaan, että joudutaan lähettämään laitoksiin saamaan hoitoa.

 

Olisi jo vihdoin viimein aika nostaa todenteolla mielenterveystyön kehittäminen, resurssien lisääminen jne. yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tässä ja nyt. Kolmannen sektorin työtä ei pidä myöskään laiminlyödä. Kyse on vapaaehtoistyöstä joka on omalla saralla arvokasta. Mielenterveysyhdistyksiin, heidän pitämiin tiloihin ja erilaisiin toimintoihin hakeutuu paljon mielenterveys sekä – päihdekuntoutujia. Myös heidän työn tukeminen on teko kohti kuntoutumista.

 

Valitettavasti hallituksen suunnitelmissa on syksyn budjettiriihessä leikata yhdistystoiminnoista 123 miljoonaa euroa, jos olen oikein ymmärtänyt. Jos niin on, ei muuta kuin yhteyttä ministereihin, etteivät missään tapauksessa näytä esimerkkiä miten ennaltaehkäisevää vapaaehtoistyötä romutetaan ihan yhteiskunnan korkeimmalta taholta.

 

Hannu Tiainen

 

 

Elokuun viimeisenä pyhäaamuna taivas on peittynyt pilviverhon taakse. Syksyn tuntua on ilmassa, tietynlainen haikeus mielessä on luovuttava kesästä. Tuli hellassa lohduttaa aamun heräilijää. Naapurin Nalle koira tervehtii haukullaan viimeisiä kertoja ennen muuttoa. Vilma ilmeisesti tekee ylitöitä yövuoron perään koska vilaustakaan en hänestä nähnyt. Jokin operaatio lie meneillään, eikä kesken voi jättää.

 

Edellisessä päivityksessä kerroin tansseihin menosta Hiekkarannalle. Se kuitenkin oli pakko jättää pienten vaivojen takia. Ensi kesänä sitten, lupaan sen, jos terveys sallii ja elossa olemme. Ystävämme Seppo Kalliojärven kuvista päätellen ilta oli onnistunut ja tanssijoita piisasi, hyvä niin.

 

Eilen pidimme kunnon laiskottelupäivän. Viikko oli aikamoista menoa ja meininkiä joka alkoi näkyä minulla tietynlaisena ärtymyksenä. Niinpä otimme rennosti, mietimme rannassa saunan lämmittämistä ja uimista, mutta hylkäsimme ja saunoimme ylhäällä.

 

Eihän se ihan laiskotteluna mennytkään, nyt muistin. Aamulla ärsytti tuo UMP:n Kaipolan alasajo, että tein pikaisesti kirjoituksen. On surullista ja aiheuttaa suuttumusta kun huomaa millaisia pelinappuloita ihmiset ovat rahavallan voiman edessä.

 

Tänään pitäisi olla vapaapäivä, ihan kaksistaan Vilman kanssa. Kuitenkin tämän kirjoituksen jälkeen on tarkoitus tehdä toinen juttu, jossa käsittelen mielenterveysasioita kunnassamme. Pääkoppa kaipaisi lepoa, mutta tärkeästä asiasta ei vaan voi vaieta.

 

Korona ajatuksia:

• keväällä Kainuun seutu pääsi pelkällä säikähdyksellä koronasta, eilen saimme lukea kuinka siellä on havaittu tartuntoja. Kertoo siitä, ettemme ole missään päin Suomea turvassa koronalta, ellemme itse ole huolellisia.
• tämän aamun Ilta – Sanomat haastatteli koronaan sairastuneita ja miten vaikeaa toipuminen on ollut. On vähätelty koronaa ja verrattu kausi influenssaan, mutta en totta totisesti sellaiseen usko. Kyllä vaan tosi on kyseessä, koronalla ei ole leikkiminen.
• koronan varjossa järjestetään sittenkin Suomi – Ruotsi yleisurheilu maaottelu. Toisaalta on hyvä, ettei koronan anneta masentaa ja alistuta sen edessä, mutta urheilijoiden kannalta, onko järkevää järjestää tietynlainen toisen luokan maaottelu. Joka tapauksessa ensiviikonloppuna sitten jännätään Ruotsin lyömistä televisioiden äärellä.

 

Tuosta maaottelusta vielä. Eilen oli Aamulehden yleisönosastopalstalla oli terävä huomio maaottelusta. Pitääkö juoksumatkoilla olla turvavälit? Jos suomalaiset juoksevat kaksi metriä edellä, niin mahdollisuus on, että voitetaan maaottelu. Jotenkin noin se meni. Maaottelusta tuli mieleen muisto kun penskana käytiin Kihniön kirkolla aina urheilemassa kesäsunnuntaisin. Saimme sitten palkinnoksi matkan Suomi – Ruotsi maaotteluun. Eräs kaveri kertoi meille kun vuorossa oli miesten 100 metrin juoksu, että hänkin on juossut sen tasan kymmeneen. Aloimme velipojan kanssa inttää, että varmaan et ole, kun parhaatkaan juoksijat eivät siihen pääse. Kaveri vaan totesi kylmän rauhallisesti, lähdinkin jo yhdeksältä.

 

Pieni kevennys:

Kyllä vaan pitäisi katsoa televisiota vähemmän. Taannoin lähtiessäni kotiin Mirjam muistutti: Älä unohda katsoa auringonpimennystä huomenna.

– Miltä kanavalta se tulee, kysyin?

 

 

 

Metsäjätti UPM nousi otsikoihin lopettamalla kannattavan tehtaan Kaipolassa. Heti kohta katseet käännettiin valtion ja ay-liikkeen suuntaan. Valtio muka kurittaa suurteollisuutta ja työläisten muhkeat palkat vievät yhtiöitä perikatoon.

 

Vaaditaan palkkojen alentamisia. Vaaditaan valtiolta tukea jättiyrityksille. Yhtiö joka teki viime vuonna 1,4 miljardin tuloksen kehtaa siis ihan oikeasti urputtaa liian isoista palkoista?? Muistakaa tämä hyvät lukijat! Aina, ihan aina vaaditaan työläisiltä, pienituloisilta kansalaisilta huonoina aikoina yhteiskunnallista vastuuta, jotta maamme saadaan nousu – uralle, eikö vaan?

 

Missä on näiden jättiyritysten yhteiskuntavastuu?? Valtiota huudetaan apuun ja palkkoja vaaditaan heikentämään, että saataisiin vienti vetämään. Jättiläisten omistajille ei tule mieleen tuotteidensa hintojen alentamista kilpailukyvyn parantamiseksi, olisihan siihen varaa kun noin mahtavia tuloksia tehdään mitä viime vuodenkin tulos kertoi.

 

Se vaan ei käy kapitalistisessa maailmassa. Yritykset eivät kilpaile hinnoilla vaan eri maiden työläisten palkoilla. Siellä maassa missä työläiset tekevät halvemmalla, sinne viedään tuotanto. Turhaan ei Marx ja Engels todenneet: Kaikkien maiden työläiset liittykää yhteen. Sehän tarkoittaa, ettei eri maiden työläisten pidä kilpailla toisen maan työläistä vastaan.

 

Mitä tarkoittaa jos palkkojen laskujen tielle lähdetään? Jokainen voi päätellä kuinka paljon esim. jämsäläiset paperityöläiset ovat maksaneet veroja, joilla hyvinvointiyhteiskuntaa pyöritetään! Jos metsäjätti ajattelisi suomalaista yhteiskuntaa, sen toimivuutta, ottaisi se ihan eri lailla yhteiskuntavastuun.

 

On turha vedota siihen kuinka paljon suuryritykset jo nyt maksavat vaikka yhteisöveroja, kun samaan aikaan lakkautetaan kannattava tuotantolaitos. On aivan selvää, jos tuosta 1,4 miljardin tuloksesta olisi suuri osa käytetty viennin edistämiseen, omistajat luopuneet osinkojen jaosta pelastaakseen Kaipolan tehtaan, olisi myös työntekijäosapuoli mukana omalta osaltaan.

 

Kun mikään ei riitä. Muistatte ajan ennen koronaa, kuinka Eteläranta 10,n elinkeinoelämän pamput olivat valtion ja ay-liikkeen kimpussa, kuinka ne ovat jarruna suuryrityksille. Valtio ja työväen palkansaajajärjestöt kynivät yritykset kuiviin. Annas olla kun korona iski. Jo alkoi Jyri Häkämieheltä itku ja parku kun huudettiin valtioita apuun.

 

Kuinka ollakaan, valtio jakoi tukia miljardeilla. Vaan miten suurpääoma kiitti? Syyttää valtiota ja työläisiä ja osoituksena kuka on voiman oikealla puolella pistää yhteiskunnassa kapuloita rattaisiin sen minkä ehtii.

 

Ja kokoomus oikealta komppaa suurpääomaa, syyttämällä valtion tuen puuttumisena, samaan aikaan syyttää myös valtion velan kasvusta. Näiden veijareiden mielestä osingoista ei tule luopua, eikä rikkaiden yhteiskuntavastuuta lisätä, eikä valtion velkaa lisätä. Yhteiskunnan pelastamiseksi työläisten ansioita täytyy laskea, pienituloisten ja osattomien elämästä tehdä yhtä helvettiä jne. On on röyhkeää toimintaa.

 

Eiköhän ole niin, että aletaan ensin ottaa sieltä joilla on yllin kyllin varallisuutta. Sitten voimme mekin jotka elämme kädestä suuhun päivistä toisiin, ottaa talkoisiin osaa. Oikeudenmukaisuutta tässä kaivataan, eikä heikompiosaisten ja työväestön kurittamisia.