Tekijä: htiainen

 

 

Joulumuori oli ymmällään. Aina kiltti ja hyväntuulinen Joulupukki ei ollut entisensä. Kesästä saakka Joulupukki oli sutinut valkoista partaansa mietteissään, äreänä, kulmat kurtussa. Elettiin jo sentään lokakuun alkua ja tontut vain pyörittivät peukaloitaan. Vihdoin viimein Joulumuori rohkaisi mielensä ja otti asian puheeksi:

 

• Mikä sinun on kallis siippani? Olet jo kauan ollut puhumaton, pyöritellyt partaasi, että kohta on enää haivenet jäljellä, eihän sinua lapsetkaan pian tunne. Istuppas nyt siihen Pukin tuoliin ja kerro huolesi.

Pukki istahti, hän ei koskaan ole uskaltanut olla Joulumuorille vastaan. Huokaili, puistellen päätään. Köhisi ja murisi, kunnes sai avattua suunsa:

• Ei taida tulla lapsille joulua. Ei pääse tontut liikkeelle, pukin aika alkaa olla ohi?
• No hyvänen aika, mitä se pukki nyt horisee, totesi muori.
• Etkö sinä muori hyvä seuraa aikaasi, vastasi pukki tuohtuneena?
• Katsos kun tuli se viheliäinen virus. On kuulemma Korona nimeltään. On kerrottu olevan vaarallinen peto ja koko maapallon väki on suunniltaan sen edessä, jatkoi pukki vaikerrustaan.
• Minä en semmosia usko, omiaan höpiset, epäili muori kahvia ryystäessään.
• Pukin naama punehtui entisestään, löi kävelykeppiään lattiaan ja möreällä äänellä lausui: Sanohan muoriseni, olenko koskaan horissut tai puhunut höpöjä, olenko, sano nyt?
• Et, et ole lepytteli muori pukkia. Sen vaan sanon, että olipa sellainen Korona olemassa tai ei, niin koskaan ei kukaan ole uskaltanut nousta Joulupukkia vastaan, eikä nouse nytkään, usko pois.
• Mitä minä sitten teen, kun kaikki ovat karanteenissa, eivät uskalla liikkua, kun se virus pomppii ihmisistä toisiin sairastuttaen heidät, pukki huokaili. Nousi seisomaan levittäen kädet ja jatkoi: Miten voin lähettää tonttuparat noihin koronapesäkkeisiin? Joululahjatoiveet toki saan sähköpostilla, jos lähetän täältä Korvatunturilta viestin perheisiin. Mutta miten onnistuu ikkunoista kurkkiminen, ovatko lapset olleet kilttejä, mitäs siihen sanot, keksippä nyt hyvä keino Joulumuori?
• Kerro sinä, kun olet niin tietäväinen, miten ihmiset liikkuvat, tuhahti Muori myös hieman hiiltyen.
• No niillä on sellaiset kankaat suun edessä, pesevät käsiään ja pitävät turvavälejä toisiinsa. Miten pukki voi jakaa lahjoja jos täytyy olla kaukana lapsista, sanoppa se, kun tunnut kaikki tietävän, kysyi pukki parta tutisten.
• Elä nyt hyvä pukki hermostu, enhän minä nyt millään pahalla. Kyllä kaikki järjestyy, kun aletaan toimeen. Laitetaan tontut ompelemaan punaisia suojia suun eteen. Ovat komeita punaiset tonttulakit päässä. Ja kuule, minä Muori teenkin sellaiset liemet, että ei uskalla tulla virus lähellekään, olipa minkälainen ulkomaan elävä tahansa, hihkui Muori innoissaan.
• No jopas on Muorilla konstit ja keinot, innostui myös Joulupukki. Hetken päästä kuitenkin lysähti takaisin istumaan, huokaisten taas syvään. Entäs porot, millä minä ja tontut aattona kierrämme jakamassa lahjoja? Kai se Korona on myös porojen kimpussa, eikä niille voi suun eteen laittaa mitään, tukehtuvat vielä juostessaan, mietti pukki alistuneena.
• Pukki jatkoi vielä yksinpuheluaan, entäs Petteri, minun rakas poroseni – punainen kuono jo valmiina. Ihmiset kurkkivat ikkunoista pukkia odottaessa ja jos näkevät vilauksenkaan Petterin kuonosta, eivät aukaise ovea, mitä sitten tehdään, pohti huolten täyttämä Joulupukki?
• Kuules nyt tarkkaan mitä Muori sinulle sanoo ja paina mieleesi: Lapset ja aikuiset tietävät kuinka Joulupukki ei koskaan vaarantaisi lasten, eikä kenenkään terveyttä. Olet elänyt jo yli neljäsataa vuotta, etkä koskaan ole tuottanut lapsille huolta ja murhetta. Päinvastoin, olet tuonut koteihin iloa, rauhaa ja hyvää tahtoa.

Niin Joulupukki ja Joulumuori nousivat, ottivat toisiaan kädestä, muiskauttipa pukki vielä partaisen pusun Muorille, rientäessään Tonttujen luo. Ja pian alkoi Korvatunturilta kuulua kalina ja kalske kun joulua alettiin valmistella. Tontut riensivät iloisina matkaan ja kuinka ollakaan, kohta ikkunoiden takana nähtiin kummallisia jälkiä ja tuoksuja. Oli nimittäin Joulumuori keittänyt ihanan hajuista lientä jota oli suihkuttanut tontuille ja joka varmasti piti viruksen kaukana.

 

Jouluaattona tontut valjastivat porot, syöttivät ja juottivat hyvin, Joulupukki silitti Petteriä joka punaisella kuonollaan johdattelisi taas kerran Joulupukin lapsien luokse. Mutta vielä Joulumuori riensi suojain kädessä rappusilta porojen luo ja tarjosi sitä pukille. Joulupukki nauroi ja sanoi, että hänen valkoinen partansa suojelee pukkia. Lähtivät matkaan huiskuttaen muorille hyvän joulun toivotukset, lasten jo kiihkeästi sydämet pamppaillen odottaen Joulupukin tuloa.

 

 

 

Enää muutamia öitä jouluun, sieltä se tulee, oli maa mustana tai ei ja koronasta huolimatta. Tänään haen kinkun Maurintorilta, oman kylän kaupasta, itse asiassa kaksi, kun velipojan pitää possua saada, myös pöytään.

 

Ihmettelevät jotkut, miksi et hae Tuurista, siellä kun on halvempaa? Vaikka olemme köyhiä, köyhyysrajan alla eläviä, säästämme kaikesta muusta mistä voimme, mutta omien kuntiemme palveluja käytämme.

 

Missään ei ole niin helppoa käydä ostoksilla kuin tutussa kaupassa. Aivan viimeisen päälle ihana henkilökunta – palvelu erinomaista. Sisko joskus kävi Helsingistä kylässä ja kävimme kaupassa täällä. Ihmetteli kuinka on niin leppoisa ja mukava tunnelma, myyjät, kuin olisi aina tunnettu, ei vaan Helsingissä voisi kuvitellekaan.

 

Eilen oli kuulkaa erinomainen Pasi Kauniston konsertti Alfa – kanavalla. Vaikka Alfa TV on tietyn kohderyhmän kanava, josta en välttämättä pidä, mutta paljon se tarjoaa hyviä ohjelmia juuri minun ikäryhmälle. Ai ai, miten mahtavaa oli kuunnella ja katsella Pasi Kaunistoa. Aluksi esitti upeita slaavilaisia lauluja ja toisella puoliskolla omia tuttuja hittejään. Tuli nuoruus elävästi mieleen.

 

Hyvä kun on edes yksi kanava joka lähettää meille aikuisväestölle mukavia viihdeohjelmia. On ollut Esko Rahkosen muistokonserttia, Eino Gröniä, Romanttisten laulujen iltaa jne. Näitä ei enää Ylen kanavat lähetä, puhumattakaan kaupallisista kanavista.

 

Tuhkat pitäisi ottaa molemmista pesistä. Sanokaa ystävät, miksi teen monista asioista itselle niin vaikeita? Näitä tarinoita kyllä näpyttelen, mutta annas olla kun katselenkin uuniin päin, niin kiemurtelen ja etsin syytä tuhkapesän tyhjentämisen siirtämiseen. Laitoin piruuttani uuniin tulen ja nyt muka manailen, etten voikaan tänään tyhjentää, kun tuhkat ovat tulikuumia. Näin helppo on itseään pettää ja siirtää huomiseen sen minkä olisit voinut tehdä tänään.

 

Naurattaa tuo Vilma kissa, hän kun tarkkailee ikkunalla kun aamulla lähden huussiin ja liiteriin puita hakemaan. Kaula pitkällä kääntelee päätä kahta puolin ikkunan karmia kun silmä tarkkana seuraa, mitä se ukko meinaa ja mitä touhuaa. Ei kai vaan aio mennä autolle ja jättää minua, pikkukisua päiväksi sisälle. Voiko aamut paremmin alkaa kuin Vilman kanssa höperehtiessä. Tietysti voisi kun vielä Mirjam olisi luonani, mutta hänelläpä on kaksi kisua, jotka pitävät hänet kissojen nuhteessa.

 

Hieman koronasta:

• hellittää ja ei hellitä, tuleeko rokote ja milloin tulee, ketkä rokotetaan ensin. Tätä se nyt on, kun tuo salakavala pirulainen yhä vaanii ja vahtii meitä
• ei ole pahemmin ollut jouluaterioita, joulupuuroja tai myyjäisiä. En muuten ole joululauluja kaupoissa kuullut. En niitä kyllä ole kaivannutkaan, ja vähän on tullut käytyä ostoksilla.
• hassua kun aina televisiossa on puhuttu jouluun hiljentymisestä ja samaan aikaan näytetty ruuhkista liikenteessä, ostoskeskuksissa, lento – ja rautatieasemilla. Nyt korona todella taitaa hiljentää joulun, kuten sen tarkoitus tiettävästi on.

 

Vähän kevennystä: Kuntavaalit lähestyvät. Siitä tuli mieleen kun eräs politiikan veteraani opetti minulle puheen pitämistä: Muista sitten, että puheen pitää olla kuin naisen hame: Riittävän pitkä peittääkseen olennaisen, mutta sopivan lyhyt, herättääkseen mielenkiinnon.

 

 

en ole jouluihminen

tonttu muuten vaan

kai oma tonttusi

olla saan

kanssasi yhdessä

elämää viettää

tonttuillen

paikasta toiseen rientää

omaa tonttuasi

rakastaa

sietää

minne ikinä

kohtalon tie

meitä viekään

 

Tovi vierähtänyt päiväkirjan teosta, nyt vasta ensimmäinen joulukuulle vaikka jouluaattoon on enää kutakuinkin viikko. No, sairaus veti mielen matalaksi, josta kirjoitin. Tuli myös rypäs kokouksia joihin piti huolella valmistautua. Myös vanha kehno, eli paniikkihäiriö muistutteli itsestään, joka laittoi riehumisen tauolle.

 

Juuri katsoin säätä ja kovasti yrittää mustaa joulua tyrkyttää. Jollain lailla on tuntuma, ettei joulun tunnelmasta oikein kukaan ole saanut kiinni. Pahuksen korona hallitsee siinä määrin, että ihmisillä on ollut muuta ajateltavaa. Toisaalta hyvä kun aina vain kasvanut markkinahumu joulun ympärillä on ainakin hieman laantunut.

 

On se kuulkaa olemista kun sairaus pistää vilkkaan miehen hiljentämään tahtia. Kyllä useasti katselen sirkkeliä ja mietin, josko alkaisi rykäistä. Onneksi pääkopassa on vielä hitusen järkivähää ja Mirjam toppuuttelee, että sormien syyhyämisestä huolimatta olen pysynyt Mirjamin nuhteessa.

 

Muutama sana paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta, josta jo mainitsin. Kovin herkkä kun olen, tarkkailen itseäni liikaa. Se taas saa tuntumaan, että pienikin kipu jossain vartalossa saa mielen kauhun valtaan tyyliin: Nytkö se perhanan hyytymä lähti liikkeelle ja kohta olen kanttuvei. Kirjoitan siitä jossain vaiheessa ihan oman jutun.

 

Siksi iloisia tapahtumia ja hauskoja sattumuksia ei ole oikein kerrottavana. Vilma kisu on parhaansa mukaan lohduttanut, kun on huomannut isännän (mikä hemmetin isäntä minä muka olen) olevan mieli matalana. Tietysti rakas Mirjam on ollut kultaakin kalliimpi.

 

Eilen tein runon sodasta ja sen kauhuista. Huomasin kuinka sodasta ja rauhasta kirjoittaessa sodasta saisi myönteisesti kirjoittaa, mutta rauhan asia on lähes kirosana. Ihan kuin kerjäisi verta nenästä.

 

Siitä tulikin mieleen, kuinka verenohennuslääkitys on alkanut tehota. Äsken herätessä niistin nenää ja toisesta sieraimesta tuli hieman verta. Siitä saat hyytymä, aloit väärälle miehelle kenkkuileen. Tänään käyn flunssapiikillä. Otan sen nyt toista kertaa, viime vuonna otin ensimmäisen kerran.

 

Politiikka saa nyt jäädä pois päiväkirjasta. Aiheita olisi pilvin pimein Trumpista meidän omaan politiikkaan, mutta rauhoitetaan kaikkien mieli näin joulun alla ja höpötellään niitä näitä.

 

Korona:

• viruksesta sen verran, että lähellä kolkuttelee Kihniötä. Parkanon ja Karvian se pirulainen saavutti. Onneksi ovat saamassa sen kuriin.
• Virrat on Pirkanmaan ainoa kaupunki joka on säästynyt koronalta. Virtain osa-aikavävynä voin virtolaisten puolesta sanoa, että emme sitä kaipaakaan.
• Kihniöstä tuli mieleen, että olemme kuin Asterixin piskuinen Gallian kylä, jossa meillä on oma taikajuoma (enkä nyt tarkoita Kihniön kipakkaa), jonka voimalle viruskaan ei mahda mitään.

 

Huumoria:

Olemme Mirjamin kanssa olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Hän halusi juhlistaa sitä käymällä Alkossa ja kysyi myyjältä mitä suosittelisi. Myyjä pahalainen kysyi: Haluatteko juhlia vai unohtaa?

 

Siitä Taysin reissusta vielä: Lääkäri kysyi: Missä se kipu ensin ilmeni? Minä: Kotona.

 

 

 

Suomi valmistautuu sotaan

hankitaan uutta sotakalustoa

Ylen kanavalta päivittäin naissotilaita

sotilaita merellä

maaperällämme harjoittelevat

vieraitten maiden sotajoukot

naapurin kanssa rauhanomainen rinnakkainelo

on heitetty muistojen joukkoon

kerjätään verta nenästä

ja niin kuin toivoin saavani elää kohdusta hautaan

rauhanaikaa

rauhanlippujen liehuvan

maailman joka kolkassa

nyt vanhana mietin

joudunko kohtaamaan saman kuin vanhempani

sodan kauhut ja julmuudet

evakkotien

herätkää ihmiset

sodalla uhoaminen

sodilla ihannointi

vihan ja riidan lietsonta

johtaa kauhujen yöhön

jossa ei ole voittajia

on vain tuhottuja elämiä

haaveiden, toiveiden

murskaantumisia

loputonta kärsimystä

sukupolvista toisiin

herätkää ihmiset

rauhaa vaatikaa

sen puolesta

kamppailkaa

 

Kuten monet lukivat kuinka itsenäisyyspäivän aikana muuan Pauli Vahtera loukkaantui verisesti kun Helsingin sanomien etusivulla Fazer mainosti suklaata ruskeavalkoisella kuvalla. Olisi pitänyt olla kuulemma sinivalkoista suklaata. Vahtera laittoi sitten Fazerin tuotteet boikottiin, kun ruskealla värillä viitattiin maahanmuuttajiin, jos oikein ymmärsin.

 

Rasistien ja maahanmuuttovastaisten onkin syytä kehittää älypuhelimiin erilaisista ruuista ja aatteista samanlainen sovellus kuin koronasta, joka ilmoittaa tartunnan saamisesta. Näin ihmiset voisivat välttää tietyistä ihmisryhmistä tai poliittista kannoista omaavien kohtaamisia. Tai välttää värejä, jotka voivat viitata maahanmuuttajiin tai peräti punavihreisiin.

 

Jos esimerkiksi äärioikeistolaiset haluaisivat marssia Tampereella, heidän älypuhelimensa alkaisivat heti piipata jos olisivat lähelläkään kioskeja joissa mustaa makkaraa myydään. Samanlainen tilanne olisi kaikilla rasisteilla. Altistumisenvaara hyväksyä ihmiset väristä riippumatta kasvaisi moninkertaisesti.

 

Mitä sitten tapahtuisi? Puhelin pelastaisi heidät, sillä jos heillä vihasta alkaisi naamat punoittaa, olisivat he hyvin lähellä ajautua punavihreään kuplaan. Miten nöyryyttävää se olisikaan. Hätäkeinona olisi kaivaa repusta niin sanottu valkoinen lumipuku jota mm, sodassa käytettiin.

 

Kansanedustaja Ano Turtiainen ei kuulemma alistu sosialistien kehotukseen käyttää kasvomaskia. Miten sinun käy jouluna, Ano? Punaista kaikkialla ja se joulukinkku, mitä sen kanssa teet? Punaista lihaa ei passaa syödä, ettei kommunismi tartu. Tietysti vaihtoehtona on harmaasuolattu kinkku, mutta kyllä älypuhelin alkaa piipata, kun kinkku uunissa alkaa ruskistua. Ja jos vielä hivelee kinkun päälle sinappia, eihän sitä voi maahanmuuttovastainen millään voi syödä.

 

Voi Ano parkaa kun peruna – ja lanttulaatikot ovat myös ruskeita. Ja entä rosolli? Sehän on täyttä kommunismia, punaista kuin mikä ja vielä vihreä suolakurkku muistuttamasta Neuvostoliitosta.

 

Ja vielä nuo sateenkaarivärit, niitäkin on joka puolella. Ei voi kesäisin mennä edes toreille kun sovellus alkaa kertoa suvaitsemattomille, kuinka nyt liikut vaarallisilla alueilla. Punaista ja vihreää ovat kojut täynnä. Altistumisvaara on hyvin suuri, jolloin sinusta on tulossa pahimmassa tapauksessa ihminen, joka hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kun tähän maailmaan on syntynyt.

 

Varmaan puhelimien altistumissovellus ohjaisi kaikki maahanmuuttovastaiset ja vasemmistolaisia kammoavat parhaaseen mahdolliseen paikkaan, jossa ei joudu kohtaamaan punaisia, vihreitä, ruskeita tai mustia, homoja ja lesboja.

 

Joko ikiroudan valkoiseen Siperiaan tai pohjoisnavalle jossa sinivalkoisuus jäävuorien ja sinisen meren muodossa muistuttaisi niistä hyvistä ajoista kun punaisista oli melkein päästy eroon, eikä vihreistä ollut tietoakaan ja samaa sukupuolta olevien rakkaudesta joutui linnaan.

 

Ps. Kapitalismi on kuulemma kehittämässä rokotetta joka estää tartunnat kommunismista, sosialisteista, vihreistä arvoista ja sateenkaariväreistä. Uuden rokotteen ongelman kehittämisessä on edelleen se, miten ihmiset saadaan pidettyä kapitalismin kahleissa, koska vasta-aineena on edelleen Karl Marxin kehittämä ja hyväksi todettu vankka ideologia.

 

 

Arvoisa puheenjohtaja.

 

Näin maamme itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä käsitellessämme kunnan talousarviota ja taloussuunnitelmaa, on hyvä miettiä ja suunnitella toimia joilla saamme kuntamme itsenäisyyden turvattua. Korona virus on ravistellut maatamme kohta vuoden. Toistaiseksi olemme välttyneet virukselta, kiitos kaikkien kihniöläisten sekä vapaa-ajanasukkaiden. Tästä on hyvä jatkaa sisulla, sydämellä ja yhteistyöllä kunnan kehittämistä.

 

Valtio on avittanut kuntia. Saimme harkinnanvaraista avustusta 260 000. Ensivuodelle on odotettavissa valtionosuuden nousua sekä täysimääräisiä korvauksia, tehtävien lisäyksistä aiheutuvia kustannusten nousuja varten. Hyvä niin. Myös verotulojen nousu, pienikin on plussaa. Niukkaa on liikkumavaramme ja siksi on huolella punnittu rahan käyttöä, kuitenkin palveluista tinkimättä, jos meistä on ollut kiinni.

 

Onneksi päästiin eroon myös surullisen kuuluisasta kilpailukyky sopimuksesta Kikystä.

 

Vaikka talousarvio näyttää kohtuullisen hyvältä, silti ei pidä tuudittautua hyvän olon tunteeseen, mutta ei tietenkään myöskään vaipua epätoivoon tulevaisuuden haasteita silmällä pitäen. Vältymme kriisikuntamenettelystä, mutta toimeen on ryhdyttävä, jotta saamme sen karistettua kannoiltamme.

 

Ryhmämme mielestä ehdoton lähtökohta tulee olla, ettei kuntalaisten niskaan saa kaataa talouden tasapainottamista tai nousua. Uuden vesiyhtiön perustaminen ei saa olla peruste kohtuuttomiin korotuksiin vesimaksuissa. Vaikeuksia tuntuu olevan saneerattujen rivitalojen asuttamiseksi kohonneiden vuokrien takia. On mietittävä vakavasti vuokrien laskemista.

 

Elinvoimainen kunta vaatii erinomaisia sosiaali – ja terveyspalveluita. Niistä on pidettävä kiinni. Sanna Marinin hallitus aikoo toteuttaa Sote – uudistuksen. Kunnanjohtaja avasi katsauksessaan myös uutta Sotea, siinä todetaan seuraavaa: Hankkeen kautta on tarkoitus uudistaa erityisesti palvelujärjestelmää siten, että nykyisistä terveyskeskuksista muodostetaan laaja-alaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarjoavia sote – keskuksia.

 

Ei tarvitse olla ruudinkeksijä tai uhkakuvien maalailija, kun vetää yhteen yksi ynnä yksi. Eli, jos meillä ei ole soten astuessa voimaan 2023 toimivaa terveyskeskusta, automaattisesti palvelut siirtyvät uuteen laaja-alaisia sosiaali – ja terveyspalveluja tuottavaan sote – keskukseen Parkanoon.

 

Puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit

 

Tässäkö syy, miksi sairaalamme käytölle ei haluta näyttää vihreää valoa. Terveyskeskuksemme ja sairaala ovat meidän kihniöläisten yhteisen kamppailun paikka. Vajaassa käytössä oleva terveyskeskuksemme on helppo Parkanon ja Kolmostien terveyden ”myydä” tulevalle maakunnalle/hyvinvointialueelle.

 

Emme kuitenkaan pysty kauaa sinnittelemään, ellemme pysty kasvattamaan asukasmääräämme. Kannatamme lämpimästi uusia investointeja, teollisuusalueen kehittämistä, kuten myös Pyhäniemen hyödyntämistä sekä Geo Park yhteistyötä, että saisimme uusia matkailijoita, sen myötä uusia työpaikkoja ja uusia asukkaita.

 

Pienten kuntien on kamppailuissa elinvoimasta isoja kaupunkikeskittymiä vastaan tehtävä yhteistyötä. Mielestämme Kihniö on rohkeasti mukana monien ympäristökuntien kanssa, yhteisissä hankkeissa, vaikka ne harvoin nousevat esille.

 

Odottavan aika on kuitenkin pitkä. Uudet investoinnit vaativat aikaa, rahaa ja ainakin ennen vanhaan tupakkia. Siksi meidän tulisi olla myötämielisiä kuntaamme haluaville, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Meidän tulee ottaa vastaan lapsiperheitä jotka ovat vailla työtä jne. He kuitenkin jättävät palvelujen muodossa roponsa kuntaan. Koulu saisi tarvittavia oppilaita. Eikö ole parempi, että asunnot ovat käytössä kuin olisivat tyhjillään?

 

Ryhmämme ihmettelee miksi kunta on sanonut irti vuokrasopimuksen Ihantolasta Kihniön Nuorisoseuran kanssa. Me kyllä laadimme hyvinvointikertomuksia ja kuntastrategiaa joissa arvostetaan yhdistysten toimintaa ja kiitellään heitä jotka jaksavat pyörittää kuntalaisille vapaaehtoistoimintoja. Eikö tässä ikään kuin vedetä mattoa alta heiltä, jotka vielä muiden kiireiden ohella ovat jaksaneet olla mukana yhdistystoiminnoissa?

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

 

Kyykystä ylös yhteislista hyväksyy talousarvion sekä taloussuunnitelman.

 

Lopuksi:

Edessä ovat työntäyteiset vuodet. Tämä valtuustokausi päättyy keväällä. Kevään vaalit käymme, kuten ennenkin reilussa hengessä, toisiamme kunnioittaen. Hyvää joulunodotusta teille kaikille jotka tavalla tai toisella olette olleet mukana kunnan toiminnassa sekä tietysti kuntalaisille.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislista

 

 

Syntyessäni tykkäsin kehostani. Jo lapsena aloin sitä vaalia. Liikuin ja urheilin minkä kintuista pääsin. Teini-iässä ajattelin entistä enemmän sinua kehoni, ettei sinun tarvitsisi hävetä muiden seurassa.

 

Ennen kaikkea halusin kehoni olevan hyvässä kunnossa tyttöjen tähden. Jospa ujoon poikaan kiinnitettäisiin huomiota hyvin hoidetun vartalon kautta. Valitettavasti ujous oli enemmän esteenä yhteistyöhön toisen sukupuolen kanssa kuin kehon muodot.

 

Aikuisena aloin voidella kehoa sisäisesti. Monia erilaisia liemiä tuli kiskottua. Pääkoppa sai rohkeutta tutustua neitoihin. Sisäisesti voideltu kehoni oli taas mitä notkein viemään tanssilattialle daameja. Vaikka ns. viuhka kävikin paremman sukupuolen kanssa, kehoni alkoi protestoida vastaan.

 

Työelämässä kehoni tykkäsi raskaista töistä, olinhan sen pienestä pitäen siihen valmistanut. Edelleen kuitenkin pääni ja kehoni välillä oli eripuraa. Rääkkäsin sitä varmaan liikaa, nyt myönnän sen. Myös sisäiset voiteet olivat olleet sittenkin vääriä. Vaikka luovuin niistä, ei kroppani niin vain anteeksi antanut.

 

Kehoni eri ruumiinosat alkoivat lyödä entistä enemmän hanttiin. Kerran ei päänuppiin hyvällä mennyt asia perille, alkoi se mielenosoituksellisesti tehdä temppuja, jotta heräisin mitä olin tehnyt ja edelleen teen vartalolleni. Ensin se kulutti polveni siihen kuntoon, että lenkkeily oli pakko lopettaa. Suututtihan se pääkoppaa. Mutta mitä vielä, vaihdetaan toiseen lajiin. Ei kun polkupyörä esiin ja kehoa laittamaan timmiin kuntoon.

 

Siitä keho loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Mennä nyt tuommoista tekemään ilman, että olisi kuunnellut mitä sanottavaa keholla on? Keksi sitten konnankoukun ja kostoksi katkaisi sydämen ja sinussolmukkeen yhteistyön. Jokohan nyt alkaisi päässä raksuttaa?

 

Ei puhettakaan, jääräpää, mikä jääräpää, korjautettuaan sydämen vaivat – vaati sitten entistä kiihkeämpää pyöräilyä. Siitäkös vasta keho suivaantui. Kulutti kiusallaan kaularankaa ja kolme nikamaa teki kiilamaisiksi, eiköhän pian oppi ala mennä perille, tuumi vartaloni.

 

Pakko oli niellä pääkopan ylpeytensä ja viedä pyörä liiteriin homehtumaan. Mutta älä luule kehoni, että taistelu olisi ohi. Onhan vielä hyötyliikunta. Ei muuta kuin ankaraa liikuntaa, puiden tekoa eri muodoissa, kävelyä jyrkissä mäissä jne. Älä keho unta näe, että lakkaisin sinua rääkkäämästä. Kun lihot vaan, etkä ymmärrä omaa parastasi, niin pistetään sinut sitten koville.

 

Ei jäänyt keho Pekkaa pahemmaksi. Pisti itsensä verenpaine – ja kolesterolilääkitykselle, sekä aiheutti tahallaan lihaskipuja. Koetellaan nyt kumpi on herra vartalossa, pääkoppa vai keho. Aivot miettivät kuumeisesti mitä tehdä. Jos keho menee huonoon kuntoon myös pää lahoaa. Ei muuta kuin kirves ja moottorisaha käteen ja metsään ryskätöihin, päätti päänuppi.

 

Johan nyt on piru jos ei vähällä usko, niin laitetaan sitten kovat piippuun, uhosi vastaavasti keho.

Alkoi perkule hyydyttää verta ja löysi ovelasti laskimon johon teki verihyytymän. Ja niin vietiin päätä ja kehoa. Sairaalassa petillä maatessa päätettiin pitää palaveri, josko löytyisi sopuratkaisu, pään ja kehon liian pitkään jatkuneeseen kiistaan. Niin lyötiin kättä päälle kuin miehet ikään. Aika näyttää kuinka pitävä sopu syntyi. Ehkä ikä on takonut järkeä päähän, että kehollakin on oikeus vanheta.

 

 

 

Tarina alkaa saunasta, tietenkin. Toissa lauantain saunan jälkeen, Mirjam alkoi ihmetellä kuinka minulla hauiksessa ja sydämentahdistimen ympärillä verisuonet ovat pullistuneet. Peilin edessä sitten itsekin huomasin saman, muuten en yleensä peilin edessä keikaroi.

 

Tiistaina soitin Sydänsairaalan tahdistinyksikköön ja kerroin huoleni. Iltapäivällä soittivat takaisin ja antoivat ajan perjantaille, kun sydänlääkäri halusi nähdä mistä oikein on kysymys. Niinpä perjantaina riensimme Tampereelle, minä, Mirjam ja siskonpoikani joka on hyvä sompailemaan autoa kaupungissa.

 

Tahdistinhoitaja otti vastaan kuten aina, iloisesti tervehtien. Kohta tuli lääkäri, totesi tahdistimen toimivan hyvin. Hieman aikaa tutki hauistani sekä vasenta kättäni. Sanoi heti laittavansa tiedon Acutaan jossa minut otetaan vastaan. Kysyin hoitajalta, miten sinne mennään? Sairaalaa kun on rakennettu ja uutta tullut paljon. Hän saatteli minut ovelle ja näytti missä kyseinen paikka on. Hienoa palvelua, kerta kaikkiaan.

 

Acutassa taas tuli ilmoittautumisessa henkilö opastamaan, kun pyörin ns. hoo moilasena aulassa. Hetken istuin ja kohta minut kutsuttiin koppiin. Siellä annoin tietoni ja hoitaja katsoi mistä on kysymys. Haki lääkärin paikalle ja laittoivat päivystykseen, jossa ultrataan tahdistimen ympäristö.

 

Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun olin jo pitkälläni vuoteella. Paljon oli päivystyspetipaikkoja, mutta aivan mahtavan nopeaa ja asiantuntevaa olivat kaikki toimenpiteet. Vaikka potilaita tuli ja meni jatkuvalla syötöllä, niin silmät pyöreinä ihmettelin, kuinka hoitajat ottivat jokaisen potilaan turvalliseen huomaan hyväntuulisina ja kertoivat mitä tekevät ja kuinka edetään.

 

Verikokeiden, sydänfilmin ja verenpaineen mittauksen jälkeen melko nopeasti pääsin ultrattavaksi. Oikein kaksi lääkäriä tutki ja totesivat jossain tahdistimen seutuvilla olevan laskimotukoksen. Tai niin olin kuulevinani, mutta tietenkin he löysivät paikan missä syy oli. Kuulemma harvinaista kuinka laskimotukos on noin ylhäällä kehossa. Puhuivat jostain rakenteellisesta viasta.

 

Sieltä sitten vietiin komeasti uudella pyörätuolilla minut Taysin sisätautien päivystysosastolle. Ja taas samanlainen meno, vastaanotto oli mitä parhain. Minulle kerrottiin juurta jaksain mitä tapahtuu ja miten seuraava päivä tulee pitämään sisällään. Vaikka sisälläni myllersi, tunsin kuitenkin olevani hyvissä käsissä.

 

Seuraavaksi otin puhelimen ja aloin kertoa omaisilleni kuinka jouduin jäämään sairaalaan. Toki olin koko ajan pitänyt Mirjamia ajan tasalla, mutta jääminen aiheutti hieman päänvaivaa, miten hän ja siskonpoika sekä hänen tyttärensä pääsevät kotiin. No, se järjestyi minun ja Mirjamin sukulaisten hyvällä avulla. Se huoli oli pois.

 

Lauantaiaamun valjettua, alkaa kaikki pikkuhiljaa selvitä. Aamupala jäi syömättä ja juomatta, koska lääkäri halusi, ettei ruokailu sekoita joitain arvoja. Lääkäri tuli iltapäivällä ja kertoi, että huomenna todennäköisesti pääsen pois. Aloitettiin sitten illalla lääkitys, jota joudun nyt syömään puolivuotta ja sitten katsotaan, täytyykö lääkitystä jatkaa loppuelämä.

 

Siinä sitten makailin sängyllä pitkin päivää ihmetellen, kuinka kaikki toimii kuin vettä vaan? Siivoamiset, ruokailut, hoidot ja kaikki muu. Siis, ei yhden yhtä mutrusuuta, vaan joka ainoa omissa tehtävissään olivat hyväntuulisia, tervehtivät iloisesti palvellen, vaikka ihan varmasti uupumuskin painoi jaloissa.

 

Sunnuntaina sitten lääkäri vahvisti pääsyni kotiin, neuvojen kera. Taysin aulassa kävin hakemassa apteekissa lääkkeet ja sitten ei muuta kuin autoa hakemaan muutaman kilometrin päästä, Mirjamin tytön luota. Sieltä riensin rakkaani luo Virroille, jossa söimme juuri uunista tulleita kaalikääryleitä ja sen jälkeen saunottiin. Näin tämä sairauskertomus ympärisulkeutui. Saunasta aloitettiin ja saunaan päädyttiin.

 

Entä Vilma kisu, kysytte huolissanne? Vilmaa myös surin, hän kun ei ole tottunut poissaoloihini pitemmäksi aikaa. No, ystävät ovat kalliita. Velipoika piti huolta pikkukisusta ja torpan lämmittämisestä. Myös aivan ihanat naapurini olivat valmiina auttamaan ja kävivätkin Vilman luona.

 

Vilma tyttö otti vastaan riemulla. Nuoli ja paijasi ja myös vaati hyvänäpitoa. Aamulla herätessämme oli hyvällä ja leikkisällä tuulella kun kaikki oli taas kuten ennen. Sitten viiletti ulos omiin leikkeihin.

 

Lopuksi: Tays on maailman paras sairaala. Koskaan, en koskaan ole saanut huonoa hoitoa tai pienen pientä epäkohteliaisuutta tai muuta vastaavaa. Ajatelkaa, tiistaina soitin tahdistinyksikköön ja nyt maanantaina, vajaan viikkoon, olen käynyt läpi aika ruljanssin. Aivan ilmiömäisen mahtavaa toimintaa koko hoitoketjun läpi. Miten voin kyllin kiittää.

 

Sen vaan sanon, jotka valittavat verojen maksuista, että mitä olisivat hoidot tällaisille pienituloisille ja muille, ilman julkisen puolen erinomaista hoitoa.

 

Laitetaan nyt pitkän kirjoituksen lopuksi pientä huumoria: Toiset osaavat sitten olla nuukia, kerroin muutama päivä sitten Mirjamille. Miten niin, hän kysyi? No, minulla oli kerran työkaveri joka nauroikin toisten kustannuksella.

 

 

 

 

 

 

Marraskuu lähenee loppuaan – hyvä niin. Marraskuun myötä palasivat säryt ja kivut, pimeys yrittää iskeä pääkoppaan. Kello on puoli yhdeksän ja ulkona edelleen harmaan hämärää. Vilman kanssa nukuttiin pommiin, kun piti herätä jo kuudelta, mutta uni maittoi lähelle kahdeksaa.

 

Mitäs siinä, kisu painui omille retkilleen, minä lämmittelen uunia, venyttelen lihaksia ja niveliä aina kirjoittamisen välissä. Kokousrypäs alkaa olla sinettiä vailla valmis, mitä nyt joulukuussa vielä pari istuntoa, ellei tuo perhanan korona pistä niitäkin perumaan.

 

Istumalihakset ovat olleet sen verran lujilla, että nyt aion tänään alkaa kuntoilun todenteolla, eli polkemalla kuntopyörää. Kolmeen viikkoon en ole ehtinyt kunnolla savottahommiin puita tekemään, joten on aikakin alkaa kuntoa kohentaa.

 

Mennään sitten tuohon otsikkoon. Jokainen arvaa, että korona taas riivaa ja nyt myös ihan täällä Pohjois-Pirkanmaan perukoilla. Kihniö ja Virrat ovat vielä säästyneet tuolta vitsaukselta, mutta Parkanoon virus jo rantautui. Lähellä siis kolkuttelee meitäkin, joten ei voida jäädä niin sanotusti laakereille lepäilemään.

 

Vakavilla asioilla ei saisi vitsailla. Kun tiedämme kuinka meillä Parkanon kanssa on kädenvääntöä sosiaali – ja terveyspalveluista ja miten meidän sairaalamme tyhjennettiin, niin oli ihan pakko eräässä kokouksessa lohkaista, että veivät sitten meiltä kihniöläisiltä koronankin.

 

Oikeasti olemme huolissamme Parkanon tilanteesta ja myötätunto sairastuneiden puolella. Koronaa vastaan kamppailu on meidän jokaisen yhteinen taistelu, joka ei tunne rajoja eikä raja-aitoja. Vain yhdessä toimien voimme viruksen kukistaa.

 

Kihniö perui jo perjantaiksi (27.11) suunnitellun joulunavauksen torilla. Kihniön raitti saa ensimmäiset jouluvalonsa ja olisi ollut upeata olla kihniöläisten kanssa sankoin joukoin mukana sitä todistamassa. Viisas päätös kuitenkin perua tilaisuus ja seurata joulunavausta netin kautta.

 

Virroilla kuitenkin näillä näkymin joulunavaus tapahtuu Perinnekylässä lauantaina (28.11) ja myös joulumyyjäiset ovat perjantaina (27.11). Taidamme myös nämä tilaisuudet jättää väliin.

 

Korona ajatuksia:

• kuka vielä viime talvena kun korona saapui, kuvitteli, että se yhä on keskuudessamme haittaamassa elämäämme? Jo silloin kyselin päiväkirjassani, muuttuvatko elämänarvomme? Nyt kerrankin on mahdollisuus oikeasti hiljentyä joulun viettoon, ilman valtavaa markkinahumua. Voimme myös antaa aikaa perheillemme, olla oikeasti läsnä.
• olemme toistaiseksi selvinneet hyvin koronan toisesta aallosta ja tulemme selviämään yhteisvoimin. Noudatetaan ohjeita ja yritetään iskostaa päihimme, mistä on kysymys. Olen huomannut itsekin kuinka huomaamatta tulee jäätyä liian lähelle keskustelemaan tuttujen ja ystävien kesken, sekä kaupassa rintarinnan etsivän tuotteita.
• toivottavasti pääkaupunkiseutu ja Uusimaa saavat koronan hallintaan. Rajoitukset ovat kovia mutta välttämättömiä. Jos koronaa ei saada kuriin ja ihmiset lähtevät sieltä pitkin poikin muualle Suomeen joulun viettoon, niin mikä katastrofi voi olla koko maata koskien edessä.

 

Pakko keventää, ettei ihan surkutteluun ja pelotteluun mene koko kirjoitus: Kysyin kerran kaverilta, oletko koskaan joutunut auto-onnettomuuteen. Että olenko? Kerran otin liftarin kyytiin ja vieläkin olen hänen kanssaan naimisissa.