Tekijä: htiainen

 

en haluaisi olla taivaanlintu

istua kuusenlatvassa

pelkään korkeita paikkoja

 

kissana voisin lekotella

mutta

oman takapuolen nuoleminen kuvottaisi

 

sika haluaisin olla

siisti ja älykäs

päivät pitkät

ihan vaan

sikana

 

Saatiin sitten Pirkanmaalle hiekkaa ihan Saharasta asti. Nordea pankissa on jo kuulemma tiivistetty ovia ja ikkunoita, ettei hiekkaa pääse sisätiloihin. Asiakkailta jo ovet suljettiin, kun lattiat tahtoi naarmuuntua heidän kengistään.

Nyt olisi bilateraalisen kaupan paikka kuten aikoinaan Neuvostoliiton kanssa oli. Tuodun hiekan verran viedään lunta Saharaan. Luovun ihan suosilla lumipenkoistani. Kissan hiekkaa jos saisi vaihtokauppana.

Laihialla tietty iloittiin hiekasta, vaikka toisiltaan kyseltiin, ettei kait hiekasta joudu maksamaan? Tiettävästi myös kateellisina käytiin mittailemassa naapurin tontilta, onko sinne satanut paksumpi kerros.

Hiekasta puheenollen Qatarissa järjestetään rantapallo turnaus ja naiset saavat olla ensi kertaa mukana. Mutta voi voi, he eivät saa pelata bikineissä. Mahtaa tulla yleisöryntäys kun naiset tulevat kentälle Eevan asussa ilman bikineitä.

Myös Brasiliasta olemme saaneet vieraita. Minkälaisen sambakarnevaalin vielä mahdetaan saada brasilialaisesta virusmuunnoksesta. Mistä pirusta ne tänne kylmään pohjolaan älysivät tulla? Jos sieltä tuli vakoilijoita katsastamaan Tampereen Ilveksen jalkapalloilijoita? Ne kun siellä eivät jalkapallosta paljoa tiedä.

Olen luullut olevani vilkas ja hätäinen karjalaispoika, mutta mitä vielä. Toiset kuulemma jo vaalikoneisiin vastailevat ja itse olen vielä lähtökuopissa. Taitaa papalla alkaa vauhti hiipua. Voi myös olla, että hämäläistyttö Mirjam on saanut toteamaan kuinka hiljaa hyvää tulee, tai, ei matka tapa vaan vauhti.

Jotenkin kun olen seurannut mediaa ja valtiojohtoa, niin miksi ihmeessä itäisen naapurin kanssa ehdoin tahdoin kerjätään verta nenästä? Mirjam alkoi jo varustautua tositoimiin jos rynnimään lähdetään. Keitti ison padan hernekeittoa. Söin kolme lautasellista, jonka jälkeen hän soitti ystävällemme, että nyt on Hannun ammus täyteen ladattu.

Lopuksi kun noista tulevista vaaleista oli jo puhetta, niin tiedättekö mitä eroa on suomalaisella äänestäjällä ja spitaalisella? Spitaalista voi vetää nenästä vain yhden kerran.

 

Mitä annettavaa Kyykystä ylös yhteislistalla on kihniöläisille? Entä muissa kunnissa ja kaupungeissa erilaiset vaihtoehtoiset listat? Miksi yhä enemmän alkaa puolueista irtautuneita listoja saada jalansijaa nimenomaan kunnallispolitiikassa?

Onko niin, että asukkaat kokevat ns. valtapuolueiden olevan liian kaukana ihmisten arjesta? Tälläkin hetkellä käydään kiivasta taistelua siitä, kenestä tulee valtakuntaan suurin puolue. Puolueet ovat jo kirjoittaneet kuntavaaliohjelmat, joissa luvataan jokaiselle kunnalle, sen asukkaille auvoista tulevaisuutta.

En käy kiistämään puolueiden merkitystä. Valtion taholla puolueet tekevät päätöksiä jotka koskevat kaupunkeja ja kuntia. Ongelmaksi tulee, kun puolueet sopivat valtakunnallisesti asioiden hoidosta, mihin siinä sijoittuu se pienen kunnan pieni ihminen?

Ei kunnallispolitiikassa haluta kovin herkästi hyppiä ”aisan yli” oman puolueen näkemyksistä. Olen ollut puoluepolitiikassa mukana jo -70 luvulta lähtien. Välillä pois jättäytyen ja välillä palaten, nyt taas pois jättäytyneenä, miksi?

En ole halunnut ”käsirautoja” itselleni. Väitän olevani yhteistyökykyinen, mutta jäykkä puoluebyrokratia jolla sananvapauttani rajoitetaan, toimintatapojani paheksutaan, sekä annetaan moitteita poliittisen linjan arvostelusta, joka on iät sitten vanhentunut, niin sellainen vaan ei sovi luonteelleni.

Vaihtoehtoiset listat ovat hyviä, siinä mielessä, että ne ovat puolueisiin sitoutumattomia, mutta se ei estä tulemaan listalle erilaisia arvo – ja aatemaailman omaavia. Ihmisen oma ajattelu, pohdinnat, mielipiteet jne. ovat hänelle tuikitärkeitä. Niitä ei saa polkea maahan jonkun puoluebyrokraatin toimesta. Ei sanella, mitä mieltä sinun tulee olla.

Kihniössä toimiva Kyykystä ylös yhteislista jonka valtuutettu olen, on kuntalaisten, asukkaiden ääni. Se on myös yhteistyön lista, mutta se ei merkitse olemista muiden ryhmien vankina. Kyykystä ylös lista on keskellä kuntalaisia, osa asukkaiden yhteisöä.

Valtuutettuna olen kokenut olleeni asukkaiden viestinviejä muille päättäjille ja viranhaltijoille, kuten myös toisinpäin. Ainoa mikä minua on ”jurppinut”, on ollut, etten ole avoimesti kaikista asioista voinut kertoa kuntalaisille.

Näen todella hyvänä ns. yhteislistojen ilmestymisen kunnallispolitiikkaan. Nämä kuntien ja kaupunkien listat pistävät ilman muuta vipinää myös perinteisiin puolueisiin, niiden sulkeutuneisiin ja osin byrokraattisiin toimintamalleihin.

Nykyaikana ihmisten tietoisuuden kasvun myötä, kaikkea ei enää purematta niellä. Siksi tarvitaan avoimuutta, yhteispeliä asukkaiden, yhdistysten, yritysten, kolmannen sektorin ja monien muiden kanssa.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan kuntavaaliehdokas

 

Kaupungistuminen jatkuu, maailmanlaajuisesti. Yhä korkeampia pilvenpiirtäjiä rakenntetaan kaupunkien keskustoihin. Ihmiset ahdetaan tiiviisti ja kaikki palvelut halutaan kävelymatkan päähän. Tällaista yhdyskuntarakentamista on nähtävissä meidänkin isoissa kaupungeissa.

Kysyä voi, millainen yhteys kuvatunlaisella yhteiskunnalla, sen ihmisillä tulee olemaan elävään elämään, luonnon monimuotoisuuden havainnoimiseen, sen osaa mielenterveyteen sekä kokonaisvaltaiseen ihmisten hyvinvointiin?

Ovatko tulevaisuuden ihmiset pelkkiä robotteja, jotka laskeutuvat hisseillä alas tornitaloistaan töihin, hakemaan palveluita ja jonka jälkeen linnoittautuvat asuntoihinsa tietoteknisten laitteiden pariin. Osa käy teattereissa, täyden palveluiden kirjastoissa, kuntosaleilla jne. Kaikki tapahtuu lähellä, mutta neljän seinän sisällä.

Kuntavaalit ovat ovella. Nyt on aika nostaa ihan oikeasti ja vakavasti esille, minkälaista yhteiskuntaa me suomalaiset haluamme kehittää? Ei riitä, että joka ainoa puolue lupaa pitää maaseudun asuttuna. Se on lupaus, josta on helppo livetä tarpeen tullen, vetoamalla kuinka ”tämä nyt on yleismaailmallinen trendi ja siinä meidän on oltava mukana”.

Suomi voisi olla kerrankin edelläkävijä suunnan muuttamisessa. Kun aikoinaan kykenimme suorittamaan muuttovirtauksen maalta kaupunkeihin, mikä ongelma nyt tietoteknisellä aikakaudella on kääntää muuttovirtaus toisinpäin?

On päivän selvää ilmastonmuutoksen torjunnassa, että luonnosta pidetään hyvää huolta. Kuka pitää paremmin siitä huolta kuin maaseudun ihmiset? Maaseudulla osataan hoitaa maapallon keuhkoja metsiä, muokata maata oikeaoppisesti, olla tärvelemättä kallisarvoisia asuinympäristöjämme, kunnioittaa ja arvostaa sitä sekä elää sopusoinnussa sen kanssa.

Mistä me saamme parhaiten voimaa kohdata ihmiselämän vaikeudut? Sammalmetsistä, pienistä puroista, sienestämisistä, marjoja poimimalla, kuunnella lintujen lauluja, soudella järvellä tervehtien sorsapariskuntaa, kalastaa.

Jos emme ymmärrä luonnon ja ihmisen suhdetta, vaan kuljemme rahan kuvat ja pörssikurssit silmiemme edessä, pahoinvointi, mielenterveysongelmat ym. tulevat armotta olemaan jokapäiväistä elämää, kuten nyt sen saamme havaita.

On aika kääntää kelkka niin talouspolitiikassa, ihmisten ajattelussa sekä koko poliittisessa kulttuurissa. Maaseudun ja kaupunkilaisten on vihdoin aika alkaa puhaltamaan yhteiseen hiileen, toinen toisiamme tukien ja ymmärtäen kumpienkin merkityksen yhteiskunnan ja maapallon säilymisen kannalta.

 

hän tuli luokseni

tahtoi siivota

hain komerosta imurin

annoin sen hänelle

kumartuessaan imuroimaan

sängynalustaa

hänen uudet farmarit repesivät

takapuolesta

hermostui ja lopetti imuroimisen

katsoi minua ja sanoi

tahtosin olla onnellinen

kysyin

kerro, mitä on onnellisuus

siihen uneni katkesi

 

nyt olen päivän maannut sohvalla

miettien

miten uni olisi jatkunut

mitä on onnellisuus

hänen ajatuksissa

 

hittolainen

eihän tästä mitään tuu

päälaellakin paistaa

jo täysikuu

ryhti kumaraan painautuu

niskan jatkeena

pelkkä umpiluu

 

onnistu ei mikään

pian huudan

kuin Raittis Jussi laulussa ikään

tehkää uus

Hannu Tiainen

kuuskytkuus

 

Toissa päivänä, puolen päivän tienoilla nähtiin Tampereen rautatienkadun Scanic hotellista poistuvan kaksi kihniöläistä kunnanvaltuutettua. Toinen kaunis nainen ja toisena osapuolena minä itse. Mitä teimme siellä ja miksi poistuimme hieman eri aikaan salamyhkäisen näköisinä hotellista? Pelkäsimmekö kenties 7 -päivää lehden paparazia ottamassa kuvaa? Onko kyseessä salarakkaus? Leimahtiko tapaus ykköspuheenaiheeksi kihniöläisten keskuudessa, jos se paljastui?

Samaan aikaan toisaalla Tamperetta nähtiin puolisoni Mirjam käsikynkässä nuoremman rokkarin näköisen miehen seurassa. Mitä ihmettä? Olemmeko kaksi perverssiä ja harrastamme tietoisesti irtosuhteita? Vai olenko sittenkin liian mitätön kumppanilleni ja hän on vaihtamassa minua nuorempaan? Petollinen puumanainen, kenties?

Tässäkö meni kihniöläisten silmissä lopullisesti maineeni, jos sitä koskaan järin on ollutkaan? Entä kun uutinen luetaan ensiksi? Uppoaako se lukijoihin kuin siihen kuuluisaan veitseen voihin? Onko totuuden kertominen myöhäistä? Tietysti seli seli selittelyksi se leimataan. Yritän kuitenkin.

Olimme nimittäin kolme kihniöläistä kuntavaaliehdokasta, kaksi nykyistä valtuutettua ja yksi uusi ehdokas YLE: n nauhoittamassa tilaisuudessa. YLE tekee 15 minuutin pätkät jokaisesta Pirkanmaan kunnan kolmesta ehdokkaasta ja nyt oli siis meidän nauhoituksen vuoro. Uskottehan hyvä lukijat!

Minä tietysti otin rakkaan kumppanini mukaan, kuten aina, henkiseksi tueksi. En yhtään tykkää ajaa Tampereen keskustassa, joten kaappasimme Ruovedeltä siskonpojan mukaan, hän kun hallitsee Tampereen kadut ja kujat ja ui siellä kuin kalat vedessä.

No, tietysti he kyllästyivät hotellin aulassa minua odottamaan ja lähtivät kauppoja kiertelemään. Kävelykadut ovat näinä aikoina liukkaita ja mukuraisia, joten herrasmiehenä siskonpoika otti Mirjamin käsikynkkään. Taas olisi saanut paparazi maukkaan kuvan jos olisi ollut paikalla. Ja ennen kaikkea jos olisin kova julkkis, enkä mitätön pienen kunnan pieni valtuutettu.

Ajatelkaa, tämä yllämainittu sensaatiolehti maksaa ihmisille kuvien lähettämisistä, joissa esiintyy niin sanottuja julkisuuden henkilöitä. Kun kuva on sitten kerran lehdessä, täytyy sen olla täyttä totta.

Ystävät hyvät ja lukijani, kumpi tarina upposi teihin totena? Vai oliko molemmat tarinat omasta päästäni keksittyä täyttä lööperiä? Siinäpä teille pohdittavaa täksi päiväksi.

 

Olemme Pohjolassa tottuneet kutakuinkin vakaisiin oloihin jo vuosikymmeniä. Maailman mittakaavassa emme ole kokeneet mullistavia tapahtumia. Toki on ollut talouslamoja, Estonia ja taifuuni Thaimaassa jotka koskettivat myös meitä pohjoisen asukkaita.

Hallitukset ovat tulleet ja menneet. Niistä ja Euroopan unioniin liittymisestä huolimatta maassamme elää köyhyysrajan alapuolella miljoona ihmistä. Keskiluokkaa on maltillisesti rokoteltu ja pidetty se näin kilttinä. Hyväosaisten rikkaiden asemaa yksikään hallitus, eikä EU ole horjuttanut.

Suuret uhkakuvat on koettu kaukaisiksi, kuten ilmastonmuutos, sotien uhat, luonnonkatastrofit ym. Olemme eläneet toivossa paremmasta huomisesta ja ikävät asiat siirretty takaraivoon. ”Kunhan tässä nyt selvitään päivästä toiseen, kun poliitikoihin ei voida vaikuttaa ja ”herrat” tekevät mitä lystäävät”.

Nyt kuitenkin koronavirus iski ns. päin näköä. Yhtäkkiä huominen olikin vähän niin ja näin. Se totuttu ja turvallinen arkikin muuttui huoleksi, mitä tuleman pitää? Koko yhteiskunta mullistui. Mitä nyt kun arki ja tutut toiminnot menivät uusiksi? Suunnitelmille eteenpäin täytyi vetää henkselit ja tyytyä uusiin kuvioihin, joita emme olleet voineet kuvitellakaan.

Vuoden olemme kärvistelleet erilaisten rajoitusten ja suositusten sekamelskassa ja ulospääsy antaa odottaa itseään. On tullut muuntovirusta, rokotukset takkuavat ja viranomaiset, eikä tuskin kukaan tiedä varmasti milloin voidaan heittää hyvästit virukselle.

Meneekö jo toinen kevät ”peukaloita pyöritellen”, miten käy juhannuksen vieton ja muiden kesän rientojen? Hermot alkavat olla kireällä, yrittäjillä, eri alojen taiteilijoilla, meillä tavallisilla tallaajilla.

Meidät kansakuntana yllätettiin ns. housut kintuissa. Olisiko nyt hyvä aikaa alkaa pohtia elämän tarkoitusta? Miettiä miksi ja miten pörräämme läpi elämämme? Haluammeko olla yhä itsekkäitä, omaan napaan tuijottajia, vai onko aika yhteisvastuuseen?

Isoissa kasvukeskuksissa haikaillaan mökeille, laskettelukeskuksiin ja maaseudun rauhaan hermoja lepuuttamaan. Ennen koronaa kuitenkin kehäkolmosen sisäpuolella kirottiin maaseutukuntia, joita he muka elättävät. Ajatustakaan ei ole ollut kuinka olemme kasvattaneet uusia asukkaita kaupunkien lähiöihin rakentamaan ja luomaan kasvun mahdollisuuksia.

Ymmärretäänkö vieläkään täysin omavaraisuuden tärkeyttä? Ruokahuollon toimivuutta pidetään tärkeänä, kunhan siitä ei tarvitse maksaa, on ajatuksena. Puhdasta kotimaista ruokaa arvostetaan ja sitä halutaan, mutta hei, oletteko valmiita sitä myös tukemaan? Haluammeko pitää koko Suomen asuttuna?

Koronan jälkeisenä aikana kun aletaan taas jauhaa valtion holtitonta velanottoa, on hyvä muistaa, että ne jotka eniten siitä jauhavat, ovat niitä kotitalouksia joiden tileillä makaa yli 100 miljardia euroa. Miksi he eivät halua kuluttaa ja näin tukea julkista taloutta sekä kasvattaa työllisyyttä?

PS.

Olemme erinomainen kansakunta, kyllä me selviämme. Otan erinomaisuudestamme vertauskuvan: Jeesus muutti veden viiniksi, mutta meidän Tippavaaran isäntä pisti paremmaksi ja teki vedestä pontikkaa.

Upea talvinen aamupäivä. Luonto kauneimmillaan, pakkasta ihan siedettävästi. Uuni lämmitetty ja keittiön hellassa pidetty tulta. Nyt voikin kohta lähteä kirkolle ajelemaan. Joo joo, ihan huviajelua, mutta täytyyhän jonkun pitää huoli, ettei ilmastosta tule liian puhdasta, häviää pian ihmisiltä vastustuskyky. Vitsi vitsi, olisiko kuitenkin totta toinen puoli tuossa liiassa siisteydessä? Toki ilmastosta ja luonnosta täytyy huolehtia.

Toisaalta, onko se huviajelua, kun lähtee torpasta kavereiden kanssa vaihtaan kuulumisia? Kihniön Vanha Puumila on paikka, jossa porukat viihtyvät. Vanha hirsinen talo, jota Kihniö seura pitää auki ja josta saa kahvia, leivoksia, karjalanpiirakoita jne. kun ”likat” innostuvat niitä tekemään. Jutut luistaa ja kaikilla on mukavan rattoisaa. Aivan ihana paikka.

Kirkolla käynnistä tuli mieleen, kuinka tuttujen kanssa on naureskeltu, että missä tapaa eniten tuttuja? Arvatkaa missä? Tietysti terveyskeskuksen pihassa. Välillä meinaa mennä lääkäri tai labra – aika ohi, kun juuttuu toisien eläkeläisten kanssa vaivoja valittamaan. Saa kuulkaa vertaistukea joka vaivaan. ”Ai, sinullakin on polvet vaivanneet, nyt on vähän parempi, kun on kuivaa, mutta auta armias kosteiden ilmojen saapuessa”.

Ei ole Vilman päiviä, nämä pakkaskelit. Pikku tassuja alkaa paleltaa. Purkaa sitten patoutumia, laittamalla sisällä matot rullalle ja tekee isännälle ( mikä isäntä minä hänelle olen, palvelija paremminkin) kaikenmoista jäynää. Kukapa voisi olla pikkumirrille kuitenkaan käärmeissään. Nyt paineli vinttiin ja tänne alas asti kuuluu, mitä lie siellä tekeekään. Toivottavasti ei välikatto putoa niskaan.

Korona pohdintaa:

– minä en piittaa minkä firman rokotetta tarjotaan. Jos käsky käy, niin olen valmis kuin lukkari sotaan. Aika temppuilua vaan on rokotusten kanssa.

– huoli kasvaa turnauskestävyyden pettämisestä. Eikä ihme, meilläkin Mirjamin kanssa alkaa jo tanssijalkaa vipattaa, tai on pidemmän aikaa heiluneet levottomina. Kestetään nyt ystävät vielä jonkin aikaa, sitten kirmataan kuin vasikat kesälaitumille.

– kyllä otti aivoon, kun viime viikolla haastateltiin, oliko virolainen maahantulija, joka sanoi kieltäytyvänsä koronatestistä, koska pelkää sen olevan positiivinen!! Hei haloo, pakolliset testit rajoille heti, eikä viidestoista päivä, vaadin minä.

Viime viikolla kirjoitin kuinka auton laturi teki tenät. Uskokaa tai älkää, kun perjantaina klo. 16.00 maissa ajoin auton naapurini talliin tuskaillen ja voivotellen kohtaloani, niin lauantaina olin jo puolenpäivän aikaan matkalla armaani luo. Ihan sanattomaksi veti naapurin apu ja se, miten nopsaan, yks kaks, auto oli ajokunnossa.

Huumoria:

Huomennako on Runebergin päivä? Siitä tulikin mieleen, mitä Fredrika Runeberg sanoi puolisolleen kun kävi häntä herättämässä, avaten verhot ikkunasta? Johan, nyt on markkinat.

minä

pieni ihminen

lykin lumia

pienessä pihassani

kasvatan lumipenkkaa

odottamaan kevättä

penkan sulamista

vedeksi

höyrynä haihtuvaksi

se on osani nyt

miljardien kaltaisteni

populaatiossa

pallomme jatkaessa

yhä kulkuaan