Kunnallisvaalien ongelmallisuus

 

Puolueilla on erilaisia näkemyksiä miten valmistautua jo ovella oleviin kunnallisvaaleihin. Toisten mielestä vaaleja käydään valtakunnantason teemoilla, kun toiset painottavat paikallisvaalin merkitystä.

Itse koen molempien tasojen merkityksellisyyden. Esimerkiksi polttoaineiden korotuksista ei päätetä kunnissa. Kuitenkin kehäkolmosen ulkopuolella asuvilla on kova huoli työpaikkaliikkumisen kallistumisesta. Myös kuntien houkuttelevaisuus uusien asukkaiden saamiseksi hiipuu entisestään, jos eläminen maaseudulla vaikeutuu.

Vaikka turpeen tulevaisuudesta ei päätetä kunnissa, on sen kohtalo turvetuontantokunnille merkittävässä asemassa. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa kunnallisvaalien yhteydessä. Turvetuotannon alasajo tietää kunnille lyhyellä aikavälillä työpaikkojen ja mittavien verotulojen menetyksiä. Jo näillä kahdella esiin nostamillani asioilla on kunnallisvaaleilla suuri valtakunnallinen merkitys.

Jos hallituksella ei ole selvää ja varmaa suunnitelmaa maaseudun elinvoiman nostamisesta, ei siihen suurin osa talouden kanssa kamppailevista kunnista kykene. Kuntien ahdinkoon saattaminen on tarkoittanut sitä, että päättäjillä on olematon mahdollisuus uusiin avauksiin käydessään selviytymistaistelua kuntiensa itsenäisyydestä. Valtion on turvatta kunnille toimintaedellytykset ja näin taata kuntien itsehallinto ja demokratia, jolloin kuntalaisille on merkitystä keitä äänestävät.

Uusi mahdollinen Sote tuo omat haasteensa. Kunnallisvaaleissa asetellaan jo askelmerkkejä tulevia Hyvinvointialueiden vaaleja silmälläpitäen. Ne jotka menestyvät puolueina ja yksittäisinä ehdokkaina nyt käytävissä vaaleissa, ovat myös etulyöntiasemassa ns. maakuntavaaleissa Soten toteutuessa.

Hannu Tiainen Kihniö

Kyykystä ylös yhteislistan valtuutettu

kunnallisvaaliehdokas

Kevään eteneminen vitkuttelee – koronapäiväkirja 12.4

 

Eihän se ole mieltä ylentävää herätä aamuisin ikkunasta ulos kurkkiessa, kun maa on valkoisena. Odottavan aika vaan on pitkä. Maaliskuulla kevään riemut hieman näyttäytyivät, mutta sitten iski takaisin, että älkää nyt hyvät ihmiset hosuko sen kesän kanssa. Muistetaan, kuinka makealta tuntuukaan kun vihdoin ilmat lämpenevät. Ja ilonpilaajana sanon, että hyvin ehditään vielä pelätä punkkeja ja läiskiä itikoita ja paarmoja väsymiseen asti.

Vilma kisu aiheutti taas sydämentykytyksiä. Yhtenä yönä pyrki ulos puoli kahden aikaan, eikä näkynyt koko päivänä, eikä iltana. Epäilin jo joutuneen surman suuhun, mutta vuorokauden päästä yöllä vasta hipsi kotiin. Jotain kummaa oli nähnyt ja kokenut, kun sisälle tullessa häntä oli paksuna ja turkki pörhöllään. Eihän nuo naaraat ole ikinä minua totelleet ja ovat lietsunneet mielensä mukaan. Sinua en Mirjam tarkoittanut, että laita pois vaan luuta jolla aioit vedellä minua ympäri korvia puheistani.

Kävin sitten viime viikolla lääkärissä Jaakin puheilla. Huomenna menen kuvauttamaan polvet. Tekoniveliä lääkäri tyrkyttää. Sitä jäin pohtimaan tuleeko minusta oikea teräsmies jos laitatan molempiin polviin teräksiset nivelet? Olenhan muutenkin jo emeritus levyseppä-hitsaaja eli kansankielellä rautakoura. Vai olenko kohta tekohannu, kun korvissa on kuulolaitteet, silmillä lasit, tahdistin hoitaa sydämen virkaa ja kohta polvet metalliset. Verta ja verenpainetta säädellään lääkkeillä, suonia hoidetaan elastisina myös pillereillä, kuten selkäruotoa kaularankoineen. Häveliäsyys syistä jätän lantion seudusta kertomatta.

Vaihteeksi koronasta:

– kovaa vääntöä on jokapuolella, miten pitäisi edetä viruksen kanssa. Asiantuntijoita on miljoonia, joten luulisi korona saatavan kuriin tällä kansalaisten tiedoilla. Kiusaa tekevät pirulaiset kun eivät kuuntele kansan syviä rivejä, vai tekevätkö?

– ymmärrän ihmisten väsymisen ja niin ymmärtävät päättäjät ja viranhaltijat, se on varmaa. Kuitenkin, vaikka kuinka tekisi mieli rientoihin, juhannusjuhliin jne., on vaan pohdittava tarkoin, ettemme ns. kuse omaan pottiimme. Eli jos höllennämme liikaa, saammeko viruksen taas moninkertaisena riesana takaisin.

– ehkä kuitenkin korona on oppitunti siitä, että kaikkea voi tapahtua, elämä ei ole aina ”ruusuilla tanssimista”. Opimmeko tästä ajasta mitään, aika näyttää.

Koronan kanssa kamppaileville yrittäjille ei pitäisi nauraa, he kuten monet muutkin ovat joutuneet kurimukseen. Huvitti vaan tämän päivän Helsingin Sanomien eräs otsikko jossa kerrottiin helsinkiläisten ravintoloiden ahdingosta ja todettiin, että kaikki ”säästöt on syöty”. Kun jääkaapit ja pakastimet on tyhjennetty ravintoloiden keittiöistä, niin nyt enää pureskellaan viimeisiä euroja jotka ovat olleet pahan päivän varalla säästöinä. Hyi, minua kun olin ilkeä. Oikeasti, ei kyllä naurata ja pistää vakavaksi kuinka monet selviävät vai selviävätkö.

Huumoria: Hieman tuonpuoleisesta elämästä: Paholainen meni Jumalan luo ja ehdotti, että Taivaan ja Helvetin välillä järjestettäisiin jalkapallo-ottelu.

– Kyllä se sopii, vastasi Jumala, mutta pitäisihän sinun tietää, että kaikki parhaat urheilijat ovat meillä Taivaassa.

– Tiedän, myhäili Paholainen, mutta meilläpä onkin kaikki tuomarit!

Vaalit tulee – olen mikä olen

Vaalit ovat ikäviä, vastenmielisiä

pitäisi tyrkyttää omaa naamaa

sinne ja tänne

keksiä napakoita iskulauseita

jaella ihmisille kaikenlaista krääsää

niin kuin maailmassa niitä ei olisi jo tarpeeksi

 

olen se mikä olen

en muuksi muutu

teen yhteiskunnallisia asioita

kykyni, jaksamiseni

omien arvojeni mukaan

parhaani yrittäen

se riittäköön

ihmeidentekijäksi minusta ei ole

ja tiedän minut tuntevien

ystävieni ja tuttujeni

tietävän sen.

Huoltosuhteen esiinnostamisen ongelma

 

Vanhusväestön määrä kasvaa suhteessa työssäkäyvään väestöön. Tämä nähdään yhteiskunnan yhtenä kipeimpänä ongelmana. Mistä riittää hoitajia, riittääkö veronmaksajien kantokyky huolehtimaan yhä kasvavasta eliniän odotusarvoista? Yhä pidempään eletään, yhä kauemmin ollaan eläkkeellä.

Itseäni risoo huoltosuhteesta puhuttaessa, ikäänkuin eläkeläiset olisivat yhteiskunnan ja kuntien elätettäviä, joista nyt vaan täytyy tavalla tai toisella huolehtia. Jos sitä nyt ei suoraan sanota, mutta varmasti vanhusväestössä koetaan, että kuolisi pois yhteiskunnan tieltä.

Toki meillä on kunnissa Vanhusneuvostoja, ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmat jne. ja kyllä meillä Kihniössä on vanhusväestöä huomioitu ja satsattu erilaisin toimin henkisen ja fyysisen kunnon tukemisessa. Tietysti parannettavaa riittää.

Miten on, kokevatko palkansaajat ja nuoret meidät eläkeläiset taakkana? Entä kuinka yhteiskunnan ”kerma” suhtautuu meihin ihan arjessa, eikä vain juhlapuheissa ja ennen vaaleja? Jos meidät koetaan taakkana, niin on syytä kertoa muutamia asioita, jotka harvoille tulevat mieleen.

Eläkeläiset maksavat eläkkeistään tuloveroja lähes yhtä paljon kuin työssäkäyvät. Entäpä muut verot? Iso osa kihniöläisiä vanhuksia asuu kotona, maksaen kiinteistöveroja. On autoja, joista maksetaan yhteiskunnalle autoveroa, bensaveroa ja työllistetään korjaamoja, autoliikkeitä ja monien eri alojen pienyrittäjiä. Maksavat joka ostoksesta kulutusveroja yhteiseen hyvään. Tähän kun lisätään energiaverot ja arvonlisäverot, niin kuka kehtaa edes ajatella eläkeläisistä yhteiskunnan siivellä eläjinä?

Miten pärjäisi yhdistys ja kolmannen sektorin toiminnat ilman isoa eläkeläisten osallistujien määrää? Väitän, monien yhdistysten lopettavan toimintansa, jos eläkeläiset vetäytyisivät niistä pois. Mitä tästä voimme päätellä? Ainakin sen, että meidän eläkeläisten osuus yhteiskunnan yhtenä osana on rahalla mitattuna miljardien luokkaa, olettaisin.

Näin kunnallisvaalien alla puhumme lapsien, nuorten, lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta ja hyvä niin, tarvitsemme myös kuntaamme uusia asukkaita ja työllisyyttä lisääviä yrittäjiä. Kaikista elinvoimasatsauksista tulevaisuuten, on kannatettavaa, mutta emme saa unohtaa vanhuksia, jotka ovat rakentaneet yhteiskuntamme ja oman kuntamme. Heidän kättensä töistä saamme nauttia monin eri tavoin, joita emme aina tule ajatelleeksi.

Miksi emme tekisi Kihniöstä eläkeläisten paratiisia, johon olisi mukava paluumuuttaa tai tulla uusina asukkaina kuntaamme viettämään rattoisia eläkepäiviä? Mikä työllisyysvaikutus sillä olisi palvelualoille? Muistakaa, me olemme vireitä toimijoita, osana yhä pyörittämässä yhteiskuntaa, vaikka kuinka voivottelisivat huonosta huoltosuhteesta.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan kunnallisvaaliehdokas

valtuutettu

Auringon aika

 

auringon on aika levätä

pilvet peitelleet sen uneen

sateiden vuoro pehmittää talvea

haihduttaa lumet

sulattaa roudan

 

 

aurinko on saanut kerätä voimia

pilviverhot väistyvät

herättävät auringon, on aika kattaa pöytä

kevään ja kesän

yhä aiemmin aurinko nousee

yhä myöhempään valvoo

valmistelee pellot toukotöihin

puutarhat kukkien loistoon

kasvimaat vihannesten vuorollaan

nousta esiin

 

lämmittää maan lasten juosta paljain varpain

vihreillä nurmilla

järvien vedet, kiljuvien lasten riemuksi

uimisen ilosta nauttiville

kalojen narraajien soudella paidatonna

iskeä silmää auringolle

 

valmistaa maaemo kesän vehreyteen

herättää talveen kyllästyneet ihmislapset

horroksista

kääntää mutruhuulet

nauravaisiksi

sytyttää liekki sydämiin

rakkauden, elämän liekki

toisiamme kohtaan

 

lepää vielä hetken aurinko

kestämme räntäsateen

takatalven

kunhan lupaat tuoda pian

paistetta

päiviimme keväisiin

Hannu Tiainen

Itsepetos

 

aurinko paistaa sisälle keittiön ikkunasta

tuoden näkyviin

ilmassa leijuvat pölyhiukkaset

tiskipöydällä leivänmuruset

lieden likaisuuden

tolua ja tiskirättiä kaipaisivat

paskan marjat

ei jaksa

vedän verhot ikkunan eteen

kohta aurinko kääntyy

voin avata verhot

keittiö näyttää taas siedettävältä

laiskuus

ihmislapsen voimavara

keksii keinot

itsepetokselle

huonon omantunnon

rauhoittamiselle

Joko kohta saa rokotteen – koronapäiväkirja 30.3

 

Kevät etenee upeaa tahtiaan. Hieno herätä aamuun kun huussireissulla aurinko jo pilkistelee. Tosin en tykkää kun Vilma alkaa naukumisen viiden jälkeen ja patistelee nousemaan ylös. Jatkaa niin kauan, että toteltava on – mihin tämä maailma menee kun pikku kisu alkaa määräillä huushollissa?

Kummallinen kevään alku ollut. Pihat ovat sulana, kun usein keväisin ovat jäätiköillä ja miettiä reittejä liiteriin ja huussiin. Ei silti, että kaipaisin liukkaita pihoja ja maanteitä. Nyt on alettava miettiä kesärengaiden vaihtoa. Ehkä vielä odottelen pari viikkoa – näkkyypähän, kuten Päätalon Kallen Kalle setä yleensä jahkaili.

Olemme Mirjamin kanssa miettineet kuinka vähällä hän pääsi korona sairaudesta. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei maalaa liian ruusuisia kuvia, koska jälkitaudeista ei osaa sanoa, tuleeko niitä vai ei. Maku ja hajuaisti ovat kadoksissa, joten ihan ei eletä vanhassa hyvässä ajassa ennen virusta.

Pääsiäistä pukkaa ja on jo toinen vuosi kun ei pääse Jokikylään pääsiäiskokolle tapaamaan tuttuja. Jotenkin siitä tuli perinne ja ihan mukava sellainen – suomalaiset rakastavat näemmä kokkojen polttoja, vaikka kai nekin kohta kielletään.

Korona ajatuksia:

– vielä ei ole Kihniön perukoille saapunut paljoa rokotteita. Ei siinä mitään, odotellaan ja pidetään muista varotoimista huolta. Näköjään sekään ei auta, mutta kokemuksista opimme, että liian varovainen ei voi olla.

– on jännä miten karanteeni ja Mirjamin positiivinen näyttö pisti ihan huomaamatta tarkkailemaan itseään ja kumppania. On muka kuivaa yskää, lihaksia jomottaa, välillä hieman heikottaa jne., onko tämä nyt sitä, pitääkö mennä testeihin?No, hyvä kun itse sen tiedostaa ja osaa nauraakin, vaikka totta kai otamme sen edelleen vakavasti.

– saa nähdä malttavatko ihmiset olla ”siivosti” pääsiäisen ajan? Ymmärrän, että peevelin korona käy jo hermoille ja vapaalla tekisi mieli ns. irroitella, mutta maltetaan nyt kuitenkin mieli.

Arvatkaa jurppiko hiukan, kun heti aamulla luin paikallislehden nettiuutisia ja siinä kerrottiin mikä on rotevin Tiainen? Siinä aikani rintaa röyhisteltyäni avasin jutun ja petyin, mitä hemmettiä, en ollutkaan se rotevin ja komein. Serkku talitiainen oli kuulemma rotevin ja oliko vielä röyhkeinkin. Kyllä niin mieleni pahoitin ja soitan pian toimitussihteerille miksi näitä valeuutisia julkaistaan paikallislehdessä.

Huumoria:

Renkaiden vaihdosta tuli mieleen kun pikkupoika meni äitinsä luo ja kysyi saanko mennä isän kaveriksi vaihtamaan talvirenkaat – osaan jo kaikki kirosanat.

Pelkäävätkö päättäjät äänestäjiä

Uskaltaako kansanedustaja ja kunnallinen päättäjä olla aidosti suoraselkäinen? Punnitsevatko päättäjät mielipiteitään siltä kannalta, mitä mahdolliset äänestäjät ajattelevat ja siksi vaikenevat, jos tietävät oman kannattajakuntansa olevan suurinpiirtein eri linjoilla?

Tuo ajatus tuli mieleeni, kun olen seurannut koronasta käytyä vääntöä esim. eduskunnassa ja sosiaalisessa mediassa. Eduskunnan opposition kannattajien ja heitä äänestäneiden mielestä meillä on väärä hallitus. Siksi opposition täytyy haastaa ja kärjistää hallituksen toimenpiteitä joka käänteessä ja näin ruokkia ns. kenttäväkeä.

Minä en pelkää äänestäjiäni. Miksi pelkäisin? Minua äänestäneet tuntevat minut läpikotaisin. He tietävät minun aina olevan heikomman puolella. Tietävät kamppailevan naarastiikerin lailla oman kuntamme, palveluidemme ja asukkaiden puolesta. Olen täysillä kuntalaisten asialla.

Luottamus ihmisiin syntyy tai sitten ei synny. Luottamuksen hankkimiseksi on oltava rehellinen. Siksi olen koronan jyllätessä puolustanut hallitusta, koska tiedän millaisessa paineessa ja ”lirissä” hallitus ja virkakoneisto on viruksen kanssa.

Aatemaailmaltani olen kaikkea muuta kuin hallituspuolueiden kannattaja. Silti katson tässä tilanteessa koko kansankunnan edunmukaista olevan yhdessä toistemme kanssa nujertaa tuo hirvittävä virus. Kun luottamus toisiimme on syntynyt, voi hyvin olla eri mieltä, pelkäämättä ihmisten tuen menetyksellä.

Mitä me voitamme, jos vääristelemme eri asioita kansalaisille? Valtamedia valitettavasti myös ruokkii vastakkainasettelua päättäjien ja kansan välille. Esimerkkinä vaikka eduskunnan työ nyt pääsiäisviikolla. Media antaa ymmärtää kansanedustajien koronakriisin keskellä vain lomailevan. Suuri osa kansasta on raivoissaan.

Totuus kuitenkin on, että eduskunta ei lomaile. Valiokunnat tekevät työtään sen minkä ehtivät. Nousen puolustamaan kansanedustajia silläkin uhalla, että voin saada tukistuksia sieltä ja täältä. Samoin nousen puolustamaan oman kuntani päättäjiä. He laittavat itsensä täysillä likoon, esim. kunnanhallituksessa, lautakunnissa, viranhaltijat tekevät pitkää päivää jne. Ei minulla heidän työpanoksestaan ole moitteen sijaa ja sanon sen ääneen ja rehellisesti.

Se taas ei tarkoita, jos annan tunnustusta heidän työlleen, että olisin samaa mieltä heidän tekemistä päätöksistä. Ja kyllä, nostan esille erilaiset näkemykseni tai teemme valtuustoryhmänä aloitteita. En pelaa kuitenkaan Veikko Vennamo vainaan lanseeraamaa ”pelin politiikkaa”.

Olisin monen monta kertaa voinut jättää valtuustossa eriävän mielipiteen, mutta kun olen jo puheenvuoroissani tuonut erilaisen mielipiteeni julki, niin miksi olisin vielä kirjallisesti jättänyt vastalauseeni? Minulle kun on yksi lysti, mitä historiantutkijat aikanaan kaivelevat Kihniön kunnan pöytäkirjoista. Jätän eriävän mielipiteeni vain painavista ja periaattellisista syistä.

Kun kysyin otsikossa, pelkäävätkö päättäjät äänestäjiä, kysymys oli ensisijaisesti tarkoitettu valtakunnallisesti. Minulla ei ole syytä epäillä oman kuntani päättäjien ja tulevien ehdokkaiden motiiveja, saati rehellisyyttä. Varmaan kaikki ovat pyyteettömästi, oman aikansa likoon laittaen mukana. Kuntalaiset sitten valitsevat sen jonka katsovat olevan kyvykkäin ajamaan heidän ja kunnan asioita parhaansa mukaan.

Hannu Tiainen, Kihniö

Kyykystä ylös kuntavaaliehdokas

Kevättä ilmassa

 

ulos, keväiseen aamuun tieni käy

vielä ei pilvien takaa

aurinko näy

lämpö sulattaa

lumen ja jään

pian multaiset pellot nään

kevät saapuu kohisten

puroissa vedet juoksevat loristen

huolet ja murheet heitän nurkkaan

seinä vierustalla

kukatkin puhkevat kukkaan

käsillä on ilon ja riemun aika

pääskysten viserrys

edessä ihanan kesän

taika

Miksi Petteri Orpo eilen virnuili A-Studiossa? Koronapäiväkirja 25.3

 

Suomi on ollut koko ajan yksi parhaista mallimaista koronan hoidossa. Kuten olemme saaneet huomata, on virus aiheuttanut ennen näkemätöntä päänvaivaa ympäri maapallon. Keinovalikoimia on kokeiltu jos vaikka mitä, mutta kovin vaikeaa on virusta kuriin saada.

Meillä kotimaassa hallitus on tehnyt kaikkensa, että voisimme pitää yhteiskunnan kaikki osa-alueet niin toimivina, kuin se suinkin on ollut mahdollista. Paineita hallituksen niskaan kaadetaan jatkuvalla syötöllä joka puolelta.

Elinkeinoelämä, yrittäjät, kulttuuriväki, THL, sairaanhoitopiirit, kunnat ja kaupungit, poliittisten irtopisteiden keräilijät, iltapäivälehdet, muu media sekä kansalaiset pommittavat yötäpäivää hallitusta saamaan kuriin viheliäinen virus. Ja vielä niin, ettei mikään noista mainitsemistani tahoista kärsisi.

Yritä siinä kovassa paineessa tehdä juuri tismalleen oikeaan aikaan, oikeat ratkaisut, niin että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa yhteiskunnan pyörittämiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Jos otat käyttöön toimia hyvissä ajoin, ennakoivasti, sataa niskaan syytösten ryöppy. Jos taas laajojen asiantuntijaryhmien kanssa neuvotellen ja pohtien, päädytään jaksottamaan suosituksia ja rajoituksia pikkuhiljaa käyttöön otettavaviksi, jotta yhteiskunnalle ja ihmisille tulisi mahdollisimman vähän vaurioita, alkaa valtaisaa kritiikkiä joka puolelta, miksi ei tehty ajoissa?

Välillä tuntuu, että jokaikinen suomalainen joka sosiaaliseen mediaan lausuu mielipiteensä, hoitaisi asiat kerralla ja vaurioitta kuntoon. Siitäkin huolimatta, ettei heille ole sellaisia määriä asiantuntijoina, laki – ja virkamiehiä, jotka yhdessä hallituksen kanssa 24/7 pohtivat päänsä puhki miten nujertaa koronavirus.

Kyllä minun käy ihan sääliksi näitä henkilöitä, jotka uhraavat ja laittavat itsensä likoon pyytettömästi kaikkensa antaen. Kuka voi nostaa käden ylös, että olisi pystynyt tässä äkillisessä tilanteessa, mihin yhteiskuntamme ajautui, toimimaan virheettömästi ja kaikki olisi sujunut sutjakasti, niin etteivät ihmiset olisi edes huomanneet meillä virusta ollut olevankaan.

Olemme koronan keskellä äärimmäisten ja vakavien tosiasioiden edessä – sen ei pitäisi hymyillyttää ketään tai väheksyä sitä. Paitsi opposition, kokoomuksen Petteri Orpoa. Hämmästelin kuinka hän eilen illalla A-Studion lähetyksessä virnuili pilkallisesti aina kun pääministeri Marin osaavasti, rauhallisesti ja kansantajuisesti kertoi missä tilanteessa olemme, mihin rajoituksilla pyritään jne.

Mikä tässä vakavassa yhteiskuntaamme ja koko maailmaa ravistelevassa karmeassa katastrofissa Petteri Orpoa huvitti?? Me voimme olla mitä mieltä tahansa hallituksesta, sen kokoonpanosta, ketä se miellyttää tai ei, mutta kyllä koronaviruksen nujertamisen pitäisi olla meidän jokaisen yhteinen asia ja puhaltaa yhteiseen hiileen.

Ja taas kerran lopuksi, kritiikki ja vaihtoehdoista keskusteleminen, niiden tarjoaminen, yhdessä läpikäyminen opposition kanssa, sekä erilaisten järjestöjen kuuleminen ja niihin tarttuminen, jos ne nähdään hyväksi ja oikeansuuntaisiksi on kannatettavaa. Ja aivan varmasti hallitus on myös näin tehnyt – uskon niin – miksi en uskoisi, vaikka en hallituspuolueita edustakaan??