Tekijä: htiainen

 

sain kehuja

hämmennyin, nolostuin

vähättelin itseäni

mitäs tuosta nyt

 

kuitenkin sisälläni liekehti

siinä hetkessä olin kehuista

salaa

maailman onnellisin mies

 

suomalaiset eivät pidä itsensä kehujista

leuhkoista

erinomaisista itsensä leuhkijoista

 

suomalaiset ovat arjen taitavia puurtajia

vaatimattomia osaajia

jotka jaksavat päivästä toiseen

ystävän, kaverin

huomionosoituksesta

pienestä kehusta

 

suomalaisuutta on

erilaisuuden sulattelemista sisällään

lopulta hiljaista hyväksyntää

kunhan toinen ei ala pullistella

nostaa itseään ylitse muiden

esittää parempaa

olla olevinaan, jotain muuta kuin

lievästä itsetunnon puutteesta kärsivä

jäyhä, mutta sisältään lämminsydäminen

suomalainen

 

 

Virtain mielenterveysyhdistys järjestää tutusti Torisevan rantaan kevätretken tänään, sateisen koleana päivänä. Taas kerran sää muistuttelee suomalaisen kesän oikullisuudesta. Kerran satoi jopa räntää, mutta olemme sitkeitä ”sissejä” eikä sää meitä lannista, kun olemme tekmisissä hyvän asian puolesta.

Sisseistä ja mielen lujuudesta tuli eräs armeijamuisto ajatuksiin. Olimme olleet pitkän päivän, yöhön asti pyörämarssilla Siuntion Östersudomin maisemissa. Yöllä vettä satoi kaatamalla ja näin ollen olimme litimärkiä, kun vihdoin pääsimme telttaa pystyttämään. Joukkueenjohtaja, eräs vänrikki hyväksyi teltan paikan. Kohta teltassa alkoi kamina mukavasti lämmittää, haukotusten saattelemana uni alkoi tulla silmään, kunnes. Yhtäkkiä teltan ovi tempaistiin auki ja joku luutnantti karjaisi, että teltta on siirrettävä kymmenen metriä, on liian lähellä tietä. Siinä vaiheessa koeteltiin joka ikisen sotilaan hermoja. Jokaisen käsissä oli kuristusote, mutta kuin ihmeen kaupalla jokaisella ”pinna” venyi.

Se siitä muistosta. Toissa päivänä jaoin vaalimainoksiani. Loppui kesken. Nyt vasta hokasin, että olisi pitänyt laittaa mainokseen: ”Kun olet lukenut ja sisäistänyt mainoksen, palauta takaisin postilaatikkoon. Kierrätyksen aikakaudella jaan luetut laput uusiin paikkoihin.”

Kävin äänestämässä heti ensimmäisenä päivänä. Yleensä äänestän varsinaisena äänestyspäivänä, kun jotenkin on epäily, ettei vaan se kirje huku matkalla äänestyslaskentaan. Ja aina on yhtä vaikea päättää ketä äänestää. Niin nytkin, hyviä ehdokkaita on tarjolla, mutta lopulta löysin hyvin tuntemani 66 vuotta vanhan kaverin ja sai ääneni.

Jaa mitäkö Vilmalle kuuluu? Hän on näitä nykyaikaisia naaraita joita kiinnostavat kaikki mahdolliset asiat hiiristä ja myyristä pihan koneisiin. Toissa päivänä kylän mies kävi puita traktorilla tuomassa, jäimme juttelemaan pihaan. No, Vilmaa kiinnosti kovasti vanha Valmet. Hän tutki sen perinpohjin hytistä nostolaitteisiin. Kuitenkin eniten kiinnosti moottoritila ja sen mekaniikka. Hyvin tuntui ymmärtävän, mutta hieman ihmetteli, vuotaako joku tiiviste, kun tassu hieman kostui.

Ensi viikolla ortopedin luo miettimään tekonivelen laittoa ainakin aluksi toiseen polveen. Taidan lykätä alkusyksyyn, eihän sitä kesää voi pilata parantelemalla leikkausta. Täytyy vanhoilla polvilla vielä kerran päästä valssaamaan, jos korona vain sallii.

Vielä on Tiaisen höyhenet kastamatta, kun vesi on korkealla, ettei oikein laiturille pääse. Eikä tällä iällä oikein tokene mennä muutenkaan kylmään veteen. Eikä ”sen” myöskään ole varaa yhtään kutistua kylmässä vedessä.

Huumoria:

Turve on noussut näiden kunnallisvaalien erääksi tärkeimmistä teemoista, näin ainakin meillä maaseudun turvepitäjissä. Meinasin laittaa vaaliteemakseni ja julisteeseen lauseen: Energiatalouden ja ilmaston kannalta olisi tärkeää keksiä palamaton polttoaine.

 

Keskiviikkona 26.5 alkaa kunnallisvaalien ennakkoäänestys. Ilmeistä on ihmisten äänestävän näin koronan aikana melko paljon ennakkoon. Entä onko äänestäjille käynyt selväksi lyhyen vaalikamppailun aikana, mikä esim. Kihniön tulevaisuus ehdokkaiden hahmotelmissa on?

Voi olla, että vielä ehtii kolahtaa isojen puolueiden vaalimateriaaleja postilaatikoihin, joissa ehdokkaat kertovat mielipiteensä vaikkapa tuulivoimaan, uuteen mahdolliseen Soteen. Tietenkään me ehdokkaat emme ole ennustajia. Kun maaseudun alasajo on maailmanlaajuinen, muka ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta, on maalla asuvien päättäjiksi haluavien vaikea antaa lupauksia äänestäjille.

Äänestäjien oikeusturva on olematon, kuin käytetyn auton ostajalla. Varsinkin eduskuntapuolueet haluavat huolehtia hoitajien riittävyydestä, lapsiperheet ovat sydäntä lähellä, samoin vanhukset ja koko Suomi täytyy pitää asuttuna. Vaalikoppiin asettautuessaan, tietääkö äänestäjä, kuinka noihin, sinällään hyviin ihmisten arkeen vaikuttaviin asioihin oma kunnallisvaaliehdokas voi omassa kunnassa vaikuttaa?

Me Kihniössä käymme yhä edelleen eloonjäämistaistelua itsenäisyydestämme. Väki vähenee, vanhenee. Mistä saamme lisää käsiä hoidettaville vanhuksille, kun nyt jo tiedetään hoitajien uupuvan työmääriensä alle? Miten käy sosiaali – ja terveyspalveluidemme? Mikä on sairaalan kohtalo? Myydäänkö se polkuhintaan uudelle mahdolliselle Hyvinvointialueelle? Entä jos Sote ei toteudu? Jyrääkö Pihlajalinna/Kolmostienterveys/Parkano sairaalamme muistojen joukkoon? Tietäkää, nämä ovat yhä ja voimakkaasti sydäntäni lähellä – taistelua näistä ei vain voi hävitä tai muuten meidät ”hukka perii”.

Itse aion, jos valinta osuu kohdalleni, yhä jatkaa armotonta puurtamista, yhdessä kihniöläisten kanssa, meidän kaikkien parhaaksi, avoimesti ja vuorovaikutuksella. Kihniön itsenäisyydestä taistelen naarasleijonan tavoin. Tämä jääköön ainoaksi lupaukseksi.

Muistakaa ehdokkaat ja kuntalaiset, elämä ja yhteiskunnalliset asiat eivät ole pelkkää rahaa. Ne ovat myös tunnetta ja arvoja, mitä suurimmassa määrin yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Käykää ihmiset äänestämässä, vanhojen autojen ostoissa voi löytää myös ns. kultakimpaleita, kuten myös kunnallisvaaleissa.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan

kunnallisvaaliehdokas

 

seison peilin edessä

näen yhä veijarimaisen pikkupojan

 

kasvot, niin no

pakollinen kehon jatke

 

vartalo ikäisekseen kohtuullinen

vatsan muhkeuden soisi nousta ylälihaksiin

 

sisälläni sykkii punainen sydän

ikäni sykkinyt vääryyttä vastaan

 

tahdistimen avulla

entistä kiihkeämmin pumppaa

heikompien puolesta

 

peilikuvani rypistää otsaa

alahan siitä mennä jo

kehumasta itseäsi

 

käännän selkäni kuvalleni

erkanemme, kutakuinkin tyytyväisinä itseemme

 

Huomenna 19.5 saamme asettaa vaalijulisteet. Siitä viikon päästä alkaa ennakkoäänestys. Veikkaan koronan takia ennakkoon äänestävien runsasta kasvua. Jos tähän mennessä ei ole tehnyt vaalityötä, nyt alkaa olla kiire.

Pitäisikö nyt siis ehdokkaiden alkaa kilvan kehua itseään? Suomalaisten on tunntetusti kovin vaikeaa itse alkaa mainostaa, kehua retostella rinta rottingilla omaa erinomaisuuttaan. Meillä pienissä kunnissa olemme hyvissä asemissa, koska täällä tunnetaan toinen toisemme.

Toisen puolueen ehdokas, ystäväni kertoi sosiaalisessa mediassa, ettei aio kampanjoida, muuta kuin sen kirjoituksensa verran. Tuumin, että olen miettinyt ihan samaa. Kerron nyt kuitenkin Kyykystä ylös vaalijulisteemme kahdesta teemasta. Avoimuudesta ja yhteistyöstä kuntalaisten kanssa.

Avoimuus

Koko nelivuotisen valtuustokauden olen vaatinut lisää avoimuutta, jopa valtuustoaloitteen muodossa. Se oli myös edellisten vaalien yksi pääteemamme. Olen huomannut kaikkien puolueiden hehkuttavan avoimuuden puolesta.

Kysyn, riittääkö se, kun kehotetaan käymään lukemassa kunnan sivuilla eri hallintojen pöytäkirjoja? Valitettavasti ne eivät kerro oikeastaan muuta kuin päätösehdotus/päätöksen. Ja jos asia tulee valtuustoon, on ne käyty ryhmissä läpi ja itse kokouksessa kuulemme tosi harvoin valtuutettujen puheenvuoroja. Pois sulkien talousarvio ja tilinpäätökset. Näissäkin yleensä vain yksi puhuja ryhmää kohti käyttää puheenvuoron. Valtuuston kokoukset pitäisi olla myös puhujalavoja kuntalaisten suuntaan.

Valtuuston puheenjohtajistolle kiitokset, että työjärjestykseen on laitettu ”muut esille tulevat asiat” jolloin ryhmämme on voinut nostaa esille asioita joista olemme halunneet tarkempaa tietoa, koska emme kuulu kunnanhallitukseen. Näin myös asukkaat ovat päässeet edes hieman perille, kun paikallismedia on kiitettävästi uutisoinut esille nostamiamme asioita.

Ei avoimuutta yksin ole se, että paikallislehtemme esittelee kuntamme tulevaisuuden suunnitelmia, jossa kunnanjohtaja avaa vastauksillaan näköaloja eri toimiin. Avoimuutta olisi, että eri ryhmät, kunnanhallituksen jäsenet ja valtuutetut kertoisivat mitä hahmotellaan, mihin aiotaan ja miksi. Siksi yhä enemmän kuntalaistilaisuuksia. Mielestäni tämän valtuustokauden aikana on tapahtunut edistystä.

Yhdessä kuntalaisten kanssa

Olen pyrkinyt olemaan tiiviissä yhteydessä kuntalaisiin. Tunnustan epäonnistuneeni osin, koska tarkoituksena oli pitää tilaisuuksia joihin asukkaat voisivat tulla kertomaan huolia ja murheitaan, kysymään kunnan tilanteesta ja eri suunnitelmista, mutta resurssini ei oikein riittänyt aktiiviseen toimintaan sillä taholla. Toki olen kirjoittanut, tavannut paljon ihmisiä ja avoimesti tuonut niitä asioita keskusteluihin, jotka ovat olleet sallittuja.

Itseäni on suunnattomasti häirinnyt, kun olen joutunut usein sanomaan, etten voi puhua keskeneräisistä asioista. Aina pitäisi olla lakikirja kädessä tai kysellä mikä on sallittua ja mikä ei. Tärkeintä olisi jo ennakkoon tehdä yhteistyötä kuntalaisten kanssa, eikä vasta sitten kun asiat ovat jo pitkälle valmisteltuja. Tästä yksi esimerkki oli tällä valtuustokaudella oman vuodeosastomme lakkauttaminen. Esitin tilaisuuden järjestämistä muutamia kertoja, mutta kun se ei edennyt, niin ryhmämme sellaisen järjesti. Kuinka ollakaan, Puumila veti väkeä paikalle, käytiin avoin ja antoisa keskustelu, jossa ihmiset saivat kertoa huolensa sairaalan kohtalosta.

Yhteistyö kuntalaisten kanssa on myös yhteistyötä kunnan ja erilaisten yhdistysten kesken. Kihniö 100 puitteissa tehtiin hyvää yhteistyötä, kun suunniteltiin juhlavuodelle ohjelmia. Tiedän päättäjien toimivan monien yhdistysten toiminoissa, hyvä niin. Yhä enemmän kaipaan kunnalta tukea ja yhteistyötä ns. kolmannen sektorin kanssa. Eri järjestöissä tapaa kuntalaisia ja heidän kuulumisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää järjestöjen välille yhteistyötä, koska väki vanhenee ja vähenee.

Vaikka nuo kaksi teemaa nostin esille, totta kai jos saamme valtuustopaikan/paikkoja, tulemme olemaan kaikilla tasoilla aktiivisia ja pitämään kuntalaiset ajantasalla sekä yhteistyötä tehden.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan

Kunnallisvaaliehdokas.

 

Mikä siinä on, että ennalta ehkäisevässä työssä sanat ja teot harvoin kohtaavat? Paljon kuluu paperia ja aikaa kuntastrategioiden ja hyvinvointikertomusten laatimisiin. Niissä painotetaan ennalta ehkäisevän työn merkitystä. Kun sitten pitäisi panostaa siihen työhön, aletaan kokouksissa katselemaan kengän kärkiä ja asia vaietaan tai kuitataan ympäripyörivin sanoin.

Ylä-Satakunta lehti on jo useasti kirjoittanut Kyykystä ylös yhteislistan valtuustoaloitteesta, jossa esitimme perhehoitajan palkkaamista lapsiperheiden ahdinkoja helpottamaan. Olemme saaneet huomata kuinka valtuustoaloitteemme on kummallisesti hiertänyt kuin kivi kengässä, niin kunnanhallitusta kuin perusturvalautakuntaa.

Siinä on lapsien ja lapsiperheiden ahdingot jääneet toissijaisiksi, kun asiaa on pompoteltu eri tahojen kesken, koska se raha. Kuka maksaisi perhehoitajan kulut? Eli aivan jotain käsittämätöntä. Ihan valtakunnallisesti eletään saman ongelman kanssa. Kaikki ovat eduskunnasta lähtien sitä mieltä, että ennalta ehkäisevään työhön pitää panostaa. Se tuo säästöjä, helpottaa ihmisten arkea ja jaksamista jne., oli sitten kyse mielenterveyden hoidosta, lapsiperheiden, työttömien ym. ahdingoista. Kun pitäisi pistää toimeksi, törmätään rahaan, siis lyhytnäköistä ajattelua. Eletään tässä ja nyt kun täytyisi asioita hoitaa pitkällä tähtäimellä.

Kaikki nuo asiat jotka voitaisiin hoitaa ennalta ehkäisevästi maksavat ”maltaita”, niin valtiolle kuin kunnille. Sijoitetut lapset maksavat myös Kihniön kunnalle ison siivun. Jotenkin ei käy järkeeni, että kun huolehdittaisiin lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista, eli siitä työstä jota varten kunta on olemassa, niin samalla saataisiin mittavat säästöt taloutensa kanssa kampailevalle kunnalle.

Mutta kunnanhallituksen päätöksen mukaan kunnalla ei ole tarvetta perhehoitajan palkkaamiseen, vaikka Ylä-Satakunta uutisoi kuinka olemme suhteellisesti valtakunnallisesti kolmen kärjessä sijoitettujen lasten osalta. Eikä kolmen kärjessä oleminen todellakaan ole meriitti. Eikö nyt olisi jo aika herätä toimeen ennalta ehkäisevässä työssä, vai mitä kunnallisvaaliehdokkaat?

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös kunnanvaltuutettu

kunnallisvaaliehdokas

Kihniö

 

kaunis aurinkoinen

äitienpäivän aamu

 

aurinko loistaa

kirkkaan siniseltä taivaalta

 

aivan kuten loistat yhä

lapsiesi mielissä

 

olet iäti rakkaana äitinä

sydämissämme

missä kuljemmekaan

 

tänään viemme orvokit haudallesi

muistoksi yhteisestä elämänkaaresta

 

kiitollisina kaikesta

mitä meille annoit

rakas äiti

 

On hyvä, että lehdessämme on herätty keskustelemaan mahdollisesta sosiaali – ja terveyspalveluiden uudistamisesta, jossa yksi painopiste on kuntien käyttämät ns. ulkoistukset, kuten alueellamme. Lehden lukijat tietävät, olleeni sinnikkäästi julkisten palveluiden puolesta puhuja ja olen yhä edelleen.

Eri hallituksien Sote uudistuksiin kantani on ollut varauksellinen. Varsinkin Sipilän hallituksen esitys Sotesta olisi tietänyt valtaisaa yksityisen sektorin vyöryä palveluihin. Miksi sitten suhtaudun edelleen varauksella Sanna Marinin hallituksen Soteen? Olen aiemmin kirjoittanut asiasta kevään aikana lehteemme, mutta nyt kun keskusteluun osallistuu myös SDP: n kansanedustaja Ilmari Nieminen, niin on hyvä kohta kysyä muutamista mieltäni askaruttavista kohdista.

Sosiaali ja – terveysministeri Krista Kiuru sanoo, että lähipalvelut tulevat säilymään. Miten lähipalvelut tullaan määrittelemään? Tuleeko laki tästä ja millainen? Lähipalveluksi katsotaan palvelut omassa kunnassa, niinkö? Vai onko Parkano, kihniöläisten näkökulmasta vielä lähipalvelua?

Tekeekö uusi Sote rajauksen lähipalveluista vai jätetäänkö se uusien Hyvinvointialueiden valtuustojen päätettäviksi? Jos näin olisi, tarkoittaisi se rajaseudun ja muiden pienten kuntien sosiaali – ja terveyspalveluiden armotonta alasajoa. Jo nyt tiedetään Hyvinvointialueiden rahoituksien olevan tiukilla ja se taas tarkoittaa tamperelaisten ja lähikaupunkien valtuutettujen pitävän omia puoliaan ja pienten kuntien mahdollisille valtuutetuille jäisi vain vikisijän roolit.

Entä jos meiltä viedään oma terveyskeskus ja sen palvelut? Miten oletat Ilmari Nurminen käyvän kuntiemme elinvoimalle, houkuttelevuudelle muuttaa tänne, jos meillä ei ole omia terveyspalveluja kuntamme alueella? Vaikka kuinka olen julkisten palveluiden puolella, niin vahva epäilys on, että tälläkin Sotella, jota taas markkinoidaan ”leveämmillä hartioilla”, on tarkoitus keskittää palveluita.

Jo alueemme ulkoitus tarkoitti sairaalamme alasajoa ja palveluiden heikennyksiä, joista käymme edelleen vääntöä. Kihniöläiset ovat aidosti huolissaan palveluistaan ja sairaalan kohtalosta. Kirjoitit ihan oikein huolen vanhuksista, mutta nytkin he joutuvat Parkanon sairaalaan johon puolisoilla tai muilla läheisillä on lähes mahdoton päästä katsomaan omaisiaan.

Meitä kihniöläisiä ei lohduta yhtään tasa-arvoinen Sote, jossa verrataan palveluitamme vaikka Lapin pitkiin matkoihin omaisien luo, heitä katsomaan tai palveluita saamaan. Ei kihniöläisiä voi siitä rangaista, että muualla on vielä pidemmät matkat hoitoihin. Tehkää siis laki jolla turvataan jokaisen kunnan omat sosiaali – ja terveyspalvelut.

Ystävällisin terveisin:

Hannu Tiainen Kyykystä ylös kunnanvaltuutettu

kunnallisvaaliehdokas

Tänään on hyvä päivä rypeä alakuloisen mielen syövereissä. Kun oikein kunnolla etsii syitä kuinka kaikki on syvältä eikä lohtua paremmasta näy, sen jälkeen ei muuta voi olla, kuin nouseminen suosta.

Suosta tulikin mieleen kuinka hallituksen kehysriihessä ei meinaa jyvät erottua akanoista. Turve on noussut kiistakapulaksi, josta ei tahdota päästä eteenpäin. Ehdotan hallitukselle matkaa Kihniön Aitonevalle. Meillä on täällä Turvemuseo johon ministerit voisivat tutustua. Sen jälkeen ohjelmassa olisi suopotkupallo – ottelu jolla ratkaistaisiin turpeen kohtalo. Päivän päätteeksi turvenaamiot kasvoille ja ei kun saunomaan. Kihniöläiset turveyrittäjät olisivat löylynlyöjinä, niin eiköhän kiista riihessä siltä osin olisi ratkaistu. Saarikko ja Ohisalo olisivat yhtä hymyä siloisine ja punertavin poskin.

Olen jo aiemmin kirjoittanut kuinka julkisuuden henkilöitä tämän tästä poistuu keskuudestamme. Nyt oli Fredin vuoro. Tavallaan heidän matkassaan on tullut kuljettua lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja nyt kun itselläkin alkaa päivät vähentyä, niin jotenkin vaan vetää mielen hiljaiseksi. No, se on elämän kiertokulkua, mutta sittenkin – tässäkö tämä nyt oli?

Aamulla luin paikallislehtemme nettisivuja. Kihniön väestön määrä vähenee kohtapuoliin uudelle sataluvulle, yli 1800 asukkasta jää historiaan ja luku alkaa 1700:lla. Uudella kunnanvaltuustolla tulee olemaan työtä ja tuskaa, kääntää kelkka toiseen suuntaan. Tilastotieteilijät ennustavat synkkiä lukuja, mutta ans kattoo. Vaikka maaltapako on maailmanlaajuinen ilmiö, ei sen edessä pidä antautua. On vain käännettävä maaseutu uudelle kasvu-uralle.

Takatalvi jatkuu, jatkuu, jatkuu. Tee tässä nyt polttopuita, kun ilma pistää paikkoja kolottamaan, eikä tällä iällä viitsi itseään metsässä kastella. Hyvät ihmiset sentään, vielä piti uuniin laittaa tuli, ettei tarvii korvat huurussa tätä juttua kirjoittaa. Voi meitä pohjoisen poloisia.

Ei kai kukaan enää jaksa kitistä siitä, että korona ei olisi totta, vaan normaalia kausi – influenssaa? Anot ja muut hengenheimolaiset, menkää Intiaan ja Brasiliaan, kertokaa siellä ihmisille, ettei ole hädän päivää, tämähän on vain pientä lenssun poikasta.

Vieläkö pitää keksiä lisää syitä vajota syvemmälle masennuksen kouriin, vai joko riittää? Sen verran täytyy avautua, etten suin surminkaan väheksy mielenterveysongelmia, joita korona ja kaikki muut vastoinkäymiset aiheuttavat ihmisille. Masennus ja muut mielen sairaudet ovat totta ja aina henkilökohtaisia tragedioita. Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana koronan mukanaan tuomat ongelmat koskettavat syvältä. Jotenkin on itsellä avuton olo, kun keinot kolmannella sektorilla ovat kovin vähäiset auttaa heitä, joita varten olemme olemassa. Syystä, että korona on rajoittanut myös tekemistämme.

Eiköhän se kuulkaa tästä tokene, ilmat ja muut vaivat. Kohta on Vappu ja kesä alkakoon.

Laitetaan pientä vitsinpoikasta lopuksi: Sanotaan, että jos ihmisellä on huono kuulo, niin vastaavasti näkö on parempi, sanoi Mirjam yhtenä päivänä. Minä siihen: Olen huomannut, ajattele, jos toinen jalka on lyhyempi, niin toinen on vastaavasti pidempi?

harhaluuloisesti kuvitellaan

rikkaiden maiden köyhät pääsevät eroon köyhyydestä

kehitysmaiden köyhien elämiä yhä enemmän kurjistamalla

nälänhätään, epäinhimilliseen elämään saattamalla

ei

köyhyydestä päästään eroon

rikkaiden maiden rikkauksien jakamisella

kolmansilta mailta varastamatta

keiltään riistämättä

eri maiden köyhiä

toisiaan vastaan laittamatta

 

vain järjestelmä tarvitsee

köyhiä ja rikkaita

eriarvoisuutta

sotia, julmuuksia

toisten alistamisia

luonnon tuhoamista

 

vain rakastamalla

rauhaa, ystävyyttä rakentamalla

toisiamme kunniottamalla

yhdessä ihmiskuntana

voimme maailman pelastaa

suoda toisillemme

hyvän, tasapainoisen elämän

jossa jokaikinen saa

ihmisarvon

Hannu Tiainen