Tekijä: Hilkka Laronia

Näin unta, että Alamäen Yrjö anto tehtäviä ja net piti itte kenenki tehä kotona. Mulla oli siinä niinko tukena Petäjän Marcus ja Yrjö tykkäs, että mie kyllä selviän, Marcus teki kaikkensa, että hoitasin homman.

Tehtävät tuli nettiin ja aivanko tiesin, että joutuu paljon kirjottaan ja pari asiaa miettiin. Oli neljä asia-aluetta.

Oli kakskerroksinen tila, jossa oli lastuja lattialla ja minun piti omasta mielestä siivota ensin ennenko teen hommat.

Ja tämä oli jotenki tärkeää, mutta minua ei jännittäny, tykkäsin, että kaikki mennee oiken, Marcusta huolettiko en heti alkanu tekkeen.

Siivosin siis ensin yläkerran lattiaa ja siellä oli iso pöytä, jonka päällä aijjoin kirjotella sitte.

Alakerrasta toin kukkia ja tiskipäyällä putsasin ja lannotin niitä, ja koin, että ne voi hyvin, mutta oisin voinu paremminki ne kukat siis hoitaa.

Ja jossaki lähellä oli ihmisiä, jokka piti peukkuja ja toissaalta ootti, että alettas vaikka tekkeen ruokaa.

Mielessäni aattelin niitä neljää kysymystä ja ihmettelin ittekki, miksen oikeasti heti alkanu vastaamaan niihin.

Isäki oli pitämässä peukkuja mulle, siinä oottavassa porukassa, joka siis jossa toisessa huoneessa ootti, että aika kulluu.

Ja Anttijuhani ja Eija ja net niinko katto minua, muttei net eikä se koko porukka puhunu mulle mithän, Marcus vain keskusteli minun kans ja ihan ilman paniikkia. Mutta niilä toisila kysymyksiin vastaajilla oli jotenki paniikki ja heän tukijoukoilla.

Aikaa oli neljä tuntia.

Sitte joku toi kaloja, pari kallaa, jokka putos lattialle ja sotki matot ja mie siivosin nekki ja olttiin niinko ilosia kaloista.

Jokku kävi kerttoon, että muut on jo kauan kirjottanu niitä tehtäviä,

Mie tykkäsin, että mie kyllä selviän.

Ja että mie sain tehä just niinko itte halusin, kukhan ei niinko vänggäny eikä mithän, olin oman hommani omituinen haltija, jotenki rauhallisesti ja tiesin, että se tilaki oli jotenki minun homma ja jääny vähän hommia rempalleen, niin nyt tehin net ensin pois.

Koin, että tehtävät oli siksiki vaikeita, että ne oli kirjotettu yhteen pötköön ja joutu siirttään tekstiä oikealle eikä nähny yhtään riviä alekkain, vaan teksti jatku ja jatku oikealle.

Koin, ettäkö alan tekkeen, net sujjuu kyllä, mutta aloin huolestuun, riittääkö aika ja rauhotin koko ajan itteä, ettei haittaa, vaikken onnistukkaan, että ois ennenki käyny, että en onnistunu jossaki semmosessa ja sitte kuitenki kaikki meni tosi hyvin.

Ja meininki oli jotenki semmonen, että se tila on ollu mulla käytössä, mutta niitten kysymysten takana ois jotaki muuta jossaki muualla ja sois mulle mieleistä se joku muu ja se tila jäis minun osalta nyt siihen, jos onnistun kysymysten kans, mutta jossen onnistu ei haittais ja jään siihen tilhaan.

Ja siis just ennenko aloin tekkeen tehtäviä, heräsin.

Ja olin heti ihan pirteä ja toissaalta muistin unen harvinaisen hyvin ja tulin tähän läppärille ja kirjotin.

Hahhahhaa minua, mie toivon teile kaikile kauhniita aamu-unia tai hyvvää huomenta ihmiset, jatkethaampa.

– hilkkapien

Tähän plokiin päättyy minun yhteiskunnallinen sometus ja plokkailu, ellen sitte mee johonki juttuun, johon se kuuluu, mutta yksityisihmisenä, nyt riittää mulle, mie tiän ja tajuan ja tajusin jo 1990-luvulla, että asioita ja asioitten taka ei tavaliset ihmiset halua eikä jaksa nähä. Ei aukasta silmiä ja nähä, miten asiat on ja miksi mitäki tapahtuu.

Sinänsä ei minun mielipitheitä tartte kunnioittaa eikä minusta tartte tykätä, mie tykkään itte jonaki syntymälahjana, mutta mitä mie suututan ihan livekavereita ja ystäviä ihan turhaan ja jopa ihmiset, jokkei ees ole mithän seuraajia tai tuttuja soittaa suutaanko säikkyvät, että hui mitä se taas sannoo.

Mikähän ihmeen maailmanparantaja mie yritän olla, mullei sitä lähetystehtävää ole sinne eikä tänne, jotenka koitan nyt tajuta ja singguttaa sieluni siihen, että kierot ja itsekkäät puoluepukarit junailee pikkujuttuja ja vie toisilta tasavaltamme kansalaisilta, mitä vain pystyvät.

Myötätunnosta puhuvat ihmiset, joilon asiat hyvin ja joilon resursseja puhua semmosta, usseimmilla eijjole.

Pimeitä ja sumeita uutisia kuunnelhaan Yleltä, niinko net jotaki ois, non yhtä höpötystä, niilei luultavasti olekko hämmentämisen tarkotus ja toimittajat yrittää pittää palkansaannistaan kiini.

Mitkään rahat ei tule riittään soteen tai johonki lääkkeissiin, nyt se Orionin hommaki kertoo suorin sanoin asianlaijjan ja ei siittä sitte kysytä enämpää eikä osata lukea elävästä elämästä, että ulalla olhan.

Lääke- ja joku rokoteteollisuus ei hyvvää hyvvyyttään toimi.

Tärkeimmät lääketietteelliset tutkimukset, joila oikeasti säästettäs silkkaa rahhaa jätettään tekemättä, koska nei tuo tulosta, sillä ei ole välilä, että ihmiset vois paremmin tai yhteiskunta säästäs.

Lääketiede ei ole tiedettä ja lääkärikoulutus on lääketehtaitten käsissä, hei haloo, aateltasko sitä, eihän met aatella, sois liian työlästä hoksata, että meän terhveys tuhottaan tällä ns. terhveyenhuollolla.

Ruokateollisuuesta nyt tutkittuna tietona, kuinka köyhiin maihin viety on moskaa. Eikähän tarttekko kattoa meänki S-marketin maitohyllylle, kokoa ja väriä riittää, mutta melkein kaikki pilattua maitoa tai maitotuotetta.

Sotateollisuus on ruokateollisuuenki takana.

Mitähän mie oiken ootan, ettähän tet viitti tutkia, se on näkösällä täälä netissäki. Samhaan soppaan mennee YK ja Ahtisaarenki touhut.

Ajattelu on niin harvinaista, ettei enemmistö meistä siittä tai ajattelijoista tai tiedonvälittäjistä innostu. Sakari Timonen, Mikko Elo, Janne Kejo, Kari Uusikylä, Sirpa Pietikäinen ja ketä nyt hoksaan äähneen sanoa, net kirjottaa asiaa ja jaksaa kuunnella riiviömäistä ihmisten söpötystä tyhjästä.

Terrorismista lakkasin somettamasta jossaki kohin, Turun kohala sorruin somettaan ja joitaki aihheita olen yrittäny hillitä ja nyt valastu meikäläisen tajunta, son sitä sammaa höntitystä, jota vain lietson hyväuskosuuttani.

Pakolaisten vastustajat ja vanhusten potkijat ellää sammaa heikkojen elämää, ei niiltä voi enämpää vaatia, niilton jo viety kaikki.

Mie en muista, miten ajatukseni kulki, mutta pari viikkoa olen kattonu ja seuranu itteäni ja eijjole vaikea nähä, tämä kansa saa mitä on ansainnu, sori vaan.

Joku Heikki Kela kehtaa puolustella bernereita joka ikisessä asiassa ja päpättää positiivisuuen perhään.

Ja joku sukulainenki hermostuu haukkuun kunnioittamiani ihmisiä ihan vain oman oikeassa olemisensa riemussa.

Oikeassa olemisen riemua vaan kaikile,  tämon kait jotaki satiiria tai jopa ivallisuutta, jota en ittekhän kestä, mutta kirjotan tätä taltheen tähän.

No onhan tähän muitaki syitä, mie alan enämpi ittekseni, tai jotenki niin, no heips ja ihmiset kaiken takana jokhainen on hyvä ja tekkee parhhaansa, en yksilöitä syytä, systeemit on syöny meän valtaapitävät.

Siis niin monet tietää paremminko mie, miten asiat on ja toissaalta mie tiän ja ossaan paljon paremmin ihan muita asioita.

En aijjo ennää äänestää, näen, ettei puoluepolitiikka eikä tämä meän järjestelmä, ole sitä, mistä keskustellaan ja valta on muuallako met luulema, miltä se näyttää tai mitä meile sanottaan.

Tähän postaukseen sanon vielä, jos on sanomista, kiitos kommenteista.

Tässä on sitä henkilökohtasta ommaa harmitusta ja pettymystä, jonka kans haluan kattoa mieleni maailmoista, nytko siirryn siihen, minkä ossaan ja missä tykkään olevani hyvä.

– Hilkka Laronia

Hätä on loppunu uhreilta, nyt toipumista tai hyvvää matkaa sinne, minkä rannoilla kuolema vaeltaa ja usvasillan toisele puolele, jonne met jokhainen sitte joskus vaellama ja sinne mistä met emmä ehkä mithän tiä.

Kaikka politiikot on keriny nyt sitte tekheen politiikkaa ja jauhahmaan ehotuksiaan ja tilityksiään ja media jauhaa ees taas ja taas uuesthaan koko ajan.

On surun aika omaisilla ja oikeasti joka päivä saama met kaikin murehtia ihmiskunnan keskeneräsyyttä.

En tajua, mikä hyvä siittä tullee, että piämä entistä huonommin ulkomailta tulheita ja erinnäkösiä ihmisiä, en käsitä yhtään ihmisten leimaamista ja ylleistämistä ihmisryhmien kohala.

Alkeellisinta on kiihtyä viihhaahmaan toisia ihmisiä.

Ja oikeuttaki näyttä käyvän, eikösole oikeuen jakaminen sen oikeuen tuomarin tehtävä, joka tuomittee. Ja ehkä Jumala, jos sulla semmonen on. Ei meän ihmisten kuulu tuomita, ko emmä ole tuomareita emmäkä jumalia.

Enkä käsitä hoppua saaha poliisilta kiskottua tuloksia, poliisi on minusta oppinu pitähmään suun soukalla, kunnioitukseni, tullu ajantasatietoa ja viestivät asiallisesti.

Rauhottukkaa, koittakaa selvittää omat tuntheet erilheen tosiasioista, pelko on tunne, viha on tunne, kantakaa niitä itte.

Älkää alkako muita ihmisiä rääpihmään eikä keskenämme tappelheen. Vihapuhe on kielletty, muuten koitama hyväksyä toistemme erilaiset ajatukset ja mielipitheet, nei ole tottuus, non meän omia aivotuksia.

– Hilkka Laronia

Saako jostaki tehtyä niin, että sais ilmotuksen kommentointivastauksesta tai kommentista omhaan kirjotukseen?

Jos tämmöstä ei saa näin kysyä, ottakaa pois tämä!

Oottako lukehneet tuosta Väyrysen puohlueen puhheenjohtajasta, sillon ihan pehmeät jutut, son jonku sortin uskovainen, joka haluaa uskonnon opetusta päiväkoista lähtien.

Voi kuinka pettyny mie olen. Eikö Väyrynen välitä tuommosesta ufoihin tai siis se Kilpeläinen ei usko evoluutioon vaan ihminen on ilmestyny maapallolle ja se pitäs opettaa läpeilekki?

En siis kannatakkaan väyrysläisten uutta puoluetta enkä mithän presidenttiehokkuuttaan.

Sannoo hilkkapösilöpien!

Paan linkin, josta vasta sain tietää tämän herran aatokset ja tavotheet:

http://m.iltalehti.fi/politiikka/201708122200322970_pi.shtml

 

Mikä ihmeen kisailu ja kilpailu täälä maailmassa on menossa, minua kosketti jotenki syvälle syähmeenko Yle halus väen vängällä pilkata Putinia ja sen vierailua leimata ja alentaa.

Muutenki täälä helposti pilkattaa sortunheita, ei tarttte ollakko työtön tai jotenki väsähtäny, niin heti suupielestä iva kurkistaa.

Minusta on surullista, että venäläisista ja amerikkalaisista iso osa lukkee huonosti ja puuttuu yleissivistys ja historian tuntemus ja ihan maantieto, ei tiijjetä, että on muutakiko se oma maa eikä net muut ole pahoja kaikki.

Suomessaki historia kouluaihneena on koulussa heikoissa kantimissa ja kohta ei ees kaikile kerrota, mistä olhan tultu.

Maailma on kaunis ja oikeuenmukanen ja hyvä, meilä vain on ittelä ongelmia, ei maailmassa ole vikkaa, voi sus siunakkoon meitä eli emmä vainoa ees susia.

Minun pittää kiittääkki Yleä ja Sipilän hallitusta kans, non pakottanu minut tutustuun omhiin tuntteissiin, non niin kovasti loukanheet minun tuntteita, olen pahottanu mieleni ja harjottanu tuntheitten ilmastua.

Ei tuntheissakkaan mithän vikkaa, teot vaan on pahoja, joita tuntteet ohjaa tekheen.

Kaikki tuntteet on sallittuja ja jopa toivottavia, muutenhan molhan pysthyyn kuolheita!

Ja ajatus on jo ensimmäinen teko, pitäs aina hoksata vähän aatella niitä omia tuntheitaki, ettei net menis käytänthöön suorana reagoimisena, saisima ajatusta välhiin.

Ennen sannaa on ajatus ja sanahan on jo iso mahti, son koskhaan takasin pallautumaton, pitäs oppia aatelheen, se siis ois niin tärkeää, siis se ihan itte aatteleminen.

Ja toinen, ettei net vihan tuntheet ois piilossa itteltäki, net tuhoaa itteä ja maailmaa, jossei niitä tunnista ja käsittele, siis tutki ja tunnusta.

Rajaton ihminen ei tajua tunneohjautuvuutta, mutta molhan lievemmin rajattomia, jo siinä, että levitämä ommaa vihhaa.

Ja pelko on vihan poikanen ja joskus pikkuserkku, mutta on kuitenki viihhaa, aatelhaampa sitä, mutta toisen kerran, nyt toinen kuppi kahvia!

Siis  jokku tullee hysteerisiksi ja jokku masentuu, kultasen keskitien kulkeminen ja elämän pieni rauhallinen rakkauellinen rakentaminen eijjole mithän?

Puhumakos ensteksi vähän tuosta Amerikasta, sielähän sotateollisuus on se, mihin tallous perustuu?

No sitte, mistä net saa yhä uusia nuoria sotihmaan, no siittäkö sielei kaikki pääse koululuihin eikä ole kotoa tukea menestykseen, niin ainoa tie köyhillä on mennä armeijjaan?

Kouluissa luettaan yhä vieläki joka aamu se niitten lippuvala eli amerikkalaisuus on koko niitten maailma, sielei opeteta maailman historiaa, vaan Usan historiaa?

Ja tet puhutta veroista ja teän pikkukylästäkö maailmassa on 65 milj pakolaista ja Italia ottanu vasthaan 85000 pakolaista jo tänä vuona?

Siis koittakaa nyt nostaa katsettanne ja nähä, maailmaa on muuallakiko meän pikkukotimaat ja meän pikkupakolaisbisnekset, jokkei ole kenenkhän hyväksikkö ahneitten, siis kunnatki haluaa saaha rahat kotia ja ottaa pakolaisia tai Suomi EUrostoliitolta rahhaa voi voi.

Pakolaisten kohtalo ei kiinosta pakolaispolitiikkaa, kuntapolitiikokki ahnehtii ääniä ja rahhaa ja tasapainottellee, ettei kukhan suuttus liikaa.

Pakolaiset yritethän maksaa hiljasiksi ja olemattomaksi pikkurahalla eikä anneta asuntoa ja tehä töitä, töihinhän käski seki Nobel-palkittu.

Pakolaiset tekhen mitä vain ja ay-liike vois huolehtia vaikka omista työttömistä ja antaa pakolaisten alkaa rakenttaan ommaa elämäänsä.

Terve ihminen ei tartte paljoa, sänkyhän on pakolaiskeskuksessa ensalkhuun ja sitte vaan vaikka vanhainkotteihin hoittaan yksinäisiä vanhuksia.

Joo, mutta siittä mie aloin vain sanhoon, että älkää nyt olko niin itsekkäitä materialisteja, että katse tarttuu omalle kynnykselle, pakolaisia tullee ympäri maapallon koko ajan lissää ja vauhti kiihtyy, kyllä jonku pikku-Suomen pitäs kyetä hoittaan paremmin asiansa.

Se afgaanimiehen lähettäminen edellisenä päivänäkö seuraavana häätöpäätös peruttiin, makso jo lentona, aatelkaa vähän tekki ja ihan omilla aivoilla.

Enkä tarkota, että tänne pitäs jotenki kuttua kethän, ei tänne tulekkaan kukhanko pakon eessä ja lähimmäistä pittää auttaa, muttei sitä tartte hyyssätä eikä kalhiisti tutkia tuoko tauteja, älkää olko tyhmiä, matkustajat ja jos mikkä muutki ulkomailla kävijätki tuo tauteja.

Älkää uskoko Ylen propagandaa, se jauhaa omiaan, on ykspuolista materialistista (minun mielisana ollu viimeaikoina, kattoa maailmaa) siis – suhteellisuuentajua ja kohtuutta ajattelhuun.

– Hilkka Laronia