Tekijä: Hilkka Laronia

Tämän anopin piti saaha tehä rakhaan miniänsä runoista nettikortin, kiitos Chotika  ja minusta niin ihania ajatuksia, hienoja, jee ja mukavaa iltaa kaikki maailma  t. ämmi

Taru Hallikainen, Armon kintereillä, Arktinen Banaani, 2017, viies luku, Armollinen vihollinen, Gazale Giray-Öngörur

---

• hyvä tarttuu ihmisestä toisseen ja niin tarttuu pahaki, pahan kans pitäs olla tarkkana, ettei tartuta etheenpäin, kesyttää viha ennenko se tartuttaa etheenpäin.
• onko armoton ihminen, katkera vai vain myötätunnoton, niin kyllä molhan niin helposti tunnottomia, vaikka itteläki iho vereslihallako on niin ohut nahka.
• uskonto ja politiikka on ussein armotonta toisinuskovia tai toisinaattelevia kohtaan, josset ole meitä, olet meitä vasthaan, puhas ja aatteellinen, ahas ja puutteellinen.
• se oma tottuus on vaarallinen ase, sen kanssa sitä kolhii itteä ja kolhii muita ja se meissä oleva pieni lapsi itkee, sisäinen lapsemme kärsii sen ainoan oikean tottuuen kahleissa.
• joilaki ihmisillä on niin armoton maailma, että elävät ittensäki kans viholliselämää, haukkuu itte itteään koko ajan, ei luota mihinkkään, kaikessa on uhka ja vaara vaanii joka nurkan takana.
• minkälaisessa maailmassa sie elät, sodassa vai rauhassa, luottamuksessa vai pelossa, vihassa vai rakkaudessa?
• niin, jee, armo on rakkautta, armo on lahja, armolahja.

Rakhauella hilkkapien

 

Joulukuun kolmaskymmenes ja vanha vuosi son kuolemassa pois ja uus syntymässä, uuen auringon aika alkamassa.

Henkinen kestävyys on oikeasthaan kuoleman hyväksymistä ja elämän rajallisuuen ymmärtämistä, se kohottaa meät toiselle tasolle, muutama toisheen maahan hyväksymällä elämän, ja kuoleman, että elämä ja kuolema ja syntymä on se olemassaolo.

Meän turva on siinä henkisessä kestävyyessä ja mielikuvituksessa, mullon sielunleppuutuspaikka, sielon pikkuhilkka turvassa, ei huolta, ei paihneita, kaikki hyvin, linnut laulaa, on lämmintä ja tyyntä ja aikunenhilkka myhhäilee ja suojelee ja kuuntelee pikkuhilkkaa, joka siis pikkuhilkka leikkii ja laulaa niinko ei maailmassa murhetta ois ja nukahtaa helposti ja herrää keveästi ja helposti.

Käytännössähän ihmisen turva voi olla vaikka kutominen tai feispuukkaaminen, mistäpä sitä toisen elähmään tietää eikä tartte tietääkkään, jokhaisella oma onnensa, pieni onni, joka riittää ja suojaa just sopivasti.

Huomenta Pirkan plokit ja niitten plokkaajat, jokhaisella oma plokipaikkansa ja omat päättymättömät tarinansa, jokka jatkuu aikahnaan ihan muualle, kunnes se viiminen ploki on kirjotettu ja elämä valmis ja tämä lyhyt keikki sieltä suuresta ajattomasta ikkuisuuesta loppuu, siihen asti ei muutako annama pallaa.

Näinkö kirjottaa niinko suohraan syämmestä ja päästä tai sielusta, niin tullee uusia ja uusia ajatuksia, kuten yksityisyys, feispuukin yksityisasetukset, Suomen uus tiedustelulaki, mutta emmä anna minkhään määrittää meitä eikä viä mielenrauhaa, itte son elämä elettevä.

Ja se, saako lommaa elämästä, ehkäpä sittekki saa, se hetkikö ei mithän ongelmia, on rauha kaiken kans, tuntuu, että kaikki on tässä hetkessä, ajattomassa hetkessä, siinä sielu ja syän leppää.

Merkitystä on sillä, mille itte annama merkitystä täälä elämässä.

Siis jokos mie sanoin huomenta, nyt sanon huomenta rakas kaunis oikeuenmukanen hyvä maailma ja sen asukhaat, nyt loppu lappaminen, kuppi kahvia, vielä pieni pala vuen 2017 taivasta ja mielenrauhaa!

– ämmihilkkapien

Torstai joulukuun kaheskymmeneskaheksas ja mulla tullee miehleen, kuinka kriittisiä molhan, ei oiken mikhän meinaa passata ja kaikheen on huomauttamista. Mullaki. Mulla varsinki.

Ja vaikka tunnema ittessämme, kuinka kritiikki rikkoo itteä, kritiikki vie pois harmoniasta.

Ihmiset ettii kysymystensä kans vastauksia, mutta kulkevat kritiikin kilpi eessä ja esteenä. Tai minusta nyt näyttää vaan siltä.

Ja sitte mieki uskon niinko monet viishaammakki, että vastaus on kattoa ja kuunnella ommaa sisimpäänsä.

Vilpitön ihminen löytää jonku niinko oman tottuuen ja oman rauhan tai ehheyen omasta ittestään. Omassa ittessä. Siis omassa resuisuuessaan on rauha. Tai no jotaki sillain. Vilpittömyys on se juttu, joka suojaa mielenrauhaa, ooh, siis vilpitön oleminen tässä hetkessä on mielenrauha.

Mullon muutama ystävä, joita ihhailenko non sen näkösiäki, että net uskoo kaiken mitä sanottaan. Mie en semmoselta taijja näyttää, vaikkolenki helposti lapsellinen ja hyväuskonen ja sinisilmänen jee, no hyvä mieki.

Nojoo tärkkeintä on joku henkinen ilmapiiri, jossa ellää, että sois valosa, avara, hyväksyvä ja tasapainonen.

No siis nyt tajuanki, kuulin puhelimessako yks rakas ihminen sano puolisonsa sanohneen, ettei piä alkaa kaveriksikko toinen marmattaa ja on negatiivinen, se tarttuu niin helposti, se valittaminen tarttuu eikä maailma eikä oma elämäkhään taho ennää kelvata.

Elikkä meni aamusaarnaksi eikä päätä eikä häntää, kiitos kuitenkiko sain läpättää ja pähkäillä, Oskari tullee kohta ja Herttalassa kaikki ihanasti ja hyvin, voikaa tekki kaikin ja jokaiikka hyvin, kuppi kahvia, pala joulun välipäivien taivasta ja mielenrauhaa 

– ämmi ja äläskelponen aamusaarnansa ja kuulin jo tälle aamule hienon sanan, veruke, emmä keksi verukheita, iloittema ja annama pallaa, pahankiirisiä sykkyröijjiä, otta rypyssä kyttääjiä ja kriittisiä marmattajia täälon jo ihan tarpheeksi, katoppa vain, meinaan alottaa alusta, meeppäs nyt ämmi siittä, siis heips ja hallaus.

Huomenta rakhaat urheat ja ihanat ihmiset, ystävät ja kaverit, tästä lähtien meitei pelota ja meän kansanedustajat valahtaa aivan uussiin puihin ja net kaataa sen uuen työttömyyslain.

Tännään tässä maassa tapahtuu toela isompiaki asioita, hallitus eijjole demokraattinen ja se nöyrtyy, mutta josse kuitenki hopussa yrittää säätää lissää lakeja, kansanedustajat on avainasemassa ja net aukasee nyt suunsa ja alkaaa kysseenalaistaan asioita, aatella itte.

Saihraita, tarttevia, työttömiä ja heikkoja ei riistetä, sotahullu Yle kääntää ajattelun päälle ja nyt poliisi havahtuu ja pyytää antheeksikkko ilman virallista luppaa kotietsii toimittajan kotona, syynä armeijan 10v vanhojen tietojen vuotaminen, joita tietoja ei siis ole kerrottu kuitenkhaan julki.

Onnea ja siunausta rakas Suomi ja kaikki maailman asukhaat, just tänhään tapahtuu isoja asioita, just nyt rohkeat miehet ja naiset herräävät reaalitoellisuutteen ittensä ja toistensa puolesta, totuudellisuus nousee pinthaan ja sillain, että se kauhniissa ja hyvässä järjestyksessä puhistaa ja parantaa paljon ja kaikkea, nyt tapahtuu asioita, jokkon meän ja maailman onneksi.

Kuppi kahvia, pala taivasta ja mielenrauhaa, olkaa rauhallisia ja rohkeita, hoitakaa oma leiviskänne ja iloikkaa yksin ja yhessä, kaikesta huolimatta meile käy hyvin ja oiken, elämä on kuin onki mahtavaa ja ihanaa.

– Hilkka Laronia

Hyvä oisko lopetettas tuo jatkuva suomalaisperänen alkoholiongelmointi, niitä jokka juo liikaa, niitei estä hinta eikä saatavuusongelmat, alkoholisti juo ja löytää juomansa, tavalisia ihmisiä ei pitäs holhota alkoholismin nimissä.

Ja on tosi kaksnaamasta myyä Alkossa pidennetyllä aukioloajalla vahvaa ja heikkoa alkoholia ja sitte vikistäkkö siton kaupoissaki.

Annettas ihmisten olla niinko arvokkaasti ja vaphaasti ja kunnioittavasti järkeviä hyviä kansalaisia eikä kiusattas ja häirittäs, niin että ihmisten päätki siinä sekoaa.

Toistan vielä, alkoholiongelmaisen juomista ei estä raha eikä kauppapaikat, jossettä tiä, voin kertoa lissää, miten alkoholisti tekkee, se juomansa löytää ja on löytäny aina.

Ihanaa päivää ihanat ihmiset Pirkan plokeissa!

t. Hilkka Laronia

Juhana Vartiainen porisi ratiossa tässä yhtenä päivänä ystävänsä tai jonku kans, että suomalaisile julkinen terveyenhuolto on niinko äitin maitoa tai lahja äitiltä.

Että meile tullee hyvä mielikö saama julkista palvelua.

Ja että oikeasti se julkinen palvelu eijjole aikkoihin ollu julkisen tuottamaa, vaan sielon yksityiset tekemässä enämpikö met tajuama.

No soitin tuonne julkisen elläinlääkähriin Hertasta, niin heti vastas hoitaja ja jutteli ystävällisesti ja sano, että hän muistaa Hertan.

Kyseleekös meän terhveyenhuollon puhelinvastaaja, kuinka voit, miten mennee – siis välittäs meän voinnista, ei se niin tehe, ennen kunnanlääkäri taisi muistaa kaikki potihlaansa, jotaki on tapahtunu.

No julkisen Oyssia kiitän ja palvelu oli ystävällistä, välittävvää, rakastavvaa, tykkäsin ja tuli hyvä mieli.

No yritän olla ottamatta kantaa yhteiskunnallissiin kysymyksiin ja olla vastakkainasettelematta tai kärjistämättä ja ohitella epäkohtien päpättämiset, mutta kyllä mulla vaan on joku rakkaus tuohon julkisseen palvehluun.

Nyt tuli miehleen taas, kelles mie oiken kirjotan, onkos mulla asiaa jollekki, no ei taijja olla, omia ajatuksiani pähkäilen, rakastan sinua, siis sinuaki.

– hilkkapien

On mulla kotiseutu tuola Peräpohjolassa ja nyt mie kunnioitan sitä Merilapin päättäjäporukkaa, joka puolusti sitä, mitä ikinä vain voivat. Minun mielestä.

Kuntapäättäjien pitäs nyt herätäkki tekkeen päätöksiä omia kuntalaisia kuunnellen.

Eikö tosiaan Saarikkokkaan älyä, miten yritykset toimii, mitä se oiken ihmettellee Mehiläistä.

Nyt on pörssiyhtiön käsissä Länskät ja muut, mutta mitä muuta net sielä ois voihneet, niilehän ois jääny vain yks terveyskeskuspäivystys ja luomenpoistot sinne.

Ja eihän vain koko sotesoppa ole muutenki menossa siihen, että mehiläispörriäiset vie kermat päältä ja lopuile ei mithän, tässä vaan kunnat otti ohjat omhiin kässiin ja yrittää kokonaisratkasua?

Ihan pakko sanoakko on se kotiseuturakkaus ja tullu seurattua 

– hilkkapieni, joka söi taas kerran sanansa ja lääräilee yhteiskunnallisia, mutta tietosin mielin päätin sanoa, hyvä hyvä kuntapäättäjät sielä.

#enkylläyhtäänmuutenkannatayksityistämistä