”Politiikan asiantuntijoita” riittää: talouspolitiikka, työvoimapolitiikka, sosiaalipolitiikka, ulkomaanpolitiikka, sisäpolitiikka, ympäristöpolitiikka jne.. ja sitten vielä varsinaiset tiedemiehet. Yhteisnimittäjänä kaikille on se kapea-alaisuus, millä he omaa sarkaansa puolustavat verenhimoisesti, kun toteavat olevansa politiikan ydinkehän ulkopuolella ja varsinkin opposition tukileireissä.
Ja heitä jokaista muka päättävien poliitikoiden pitäisi kuunnella korva höröllä, kumartaa ja nyökytellä- roskaa. Yleispoliitikoiden- hallituspoliitikoiden pitää kuunnella heitä, jotka osaavat kertoa siitä, miten hallitusohjelma saadaan onnistumaan ja välttämään karikot ja, heitä suuriäänisiä sivukorvalla, millä se epäonnistuu. Heitä suuriäänisiä, oman agendansa ajajia riittää.
”Politiikan toimittajat” ovat hyeenoita haistelemalla mahdollista tulevaa haaskaa ja pettyvät, kun haaskan haistaakin joku muu tai sitä ei löydykään. Se ei lannista, vaan oma ego pitää saada lööppeihin kissankorkuisin kirjaimin, hiirinähän toimittajat eivät halua olla. Ja näitä kissa-hiiri-toimittajia riittää, kun ip-lehtien etusivut lukee ja myös muiden medioiden ”naamataulutoimittajat”. TV- puollella se narsismi oikein kukoistaa, milloin he, suunsa vain auki osaavina tai muuten egohipiänsä vankeina olevina haastateltavasta välittämättä.
”TV- historiasta” pitäisi oppia. Ei voi olla edelleenkään ihailematta Arto Tuomista, Leif Salmenia, Karpoa, Taanilaa jne. olivatpa sitten oikealta tai vasemmalta, mutta olivat äärimmäisen sivistyneitä ja osaavia revolveri aina latauksessa ja nopealla vedolla.
”Mitä tästä seuraa”: ”some” riehuu mikä milloin sana tai nimi siivilään tarttuneena. Väärinymmärrys, tiedon puute ja tahallinen käsitys ovat päivän nimi. Palstat ovat täynnä nimimerkkejä, linkkiviidakoita, mitkä tukevat omaa egoaan.
Tästä ei seuraa mitään hyvää !