Tekijä: Heikki Karjalainen

Kun on jo niin kovasti spekuloitu, että Suomi maksaa Välimeren maiden löperiä talouspolitiikkaa, niin US:  ”Myös Suomi vastustaa – Italia on nyt vaikeuksissa” – Sanna Marin nousi taas näkyvästi esiin Italian mediassa ja politiikan pelikentällä 

Ja Suomi ei ole yksin, vaan otti ohjat Merkeliltä käsiinsä:

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006546707.html 

Hallitus aikoo olla pystyssä vaalikauden loppuun saakka, vakuuttaa keskusta. Kulmuni vaihtuu syksyllä Saarikkoon, mutta ei välttämättä ota vvm:n salkkua.

Vanhanen tukee hallituksen hallituspolitiikka, jolta jo etukäteen Marin on kysynyt neuvoa ja näkemyksiä. Näyttää synkkaavan.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006546884.html

Pitäisiköhän opposition vetäytyä pitkille talviunille ja herätä sitten kun isot tytöt ja pojat ovat panneet asiat järjestykseen ? Pitäisi !

Omistajaksi pääsivät Reipin tilan omistajat halvalla 350 000 €.

Olin kisassa mukana kehittämisehdotuksella, jossa lähetin kunnalle yhteistyöehdotuksen, jonka sisältö oli karkeasti seuraava.

Pirkkala pitää sen omistuksessaan, mutta minä vuokraan sen puutarha-maatalouden- kalastus-entisöinnin koulutuskeskukseksi, ml. kotieläinpuisto kuten Hesan Malmilla Fallkulla. Maatalohotelli turisteille ravintolapalveluineen. Tila olisi ollut monipuolisesti viljelty puutarhoineen.

Pirkkala olisi ollut mukana hankkimassa valtion koulutusrahoja ja saamalla samalla turistituloja kotieläinpuistosta palveluineen. Itse olisin organisoinut yhteistyökumppanit verkostostani.

Koska toiminta olisi tarvinnut isännän ja emännän, olisin joutunut kasvattamaan parran ja panemaan pussihousut nahkateräsaappaineen kiillotettuina jalkaani kuten entiset kartanon isännät. Land Roverin olisin tietenkin itse hommannut. No, rouva ei sitä hommaa kauaa olisi katsellut.

Oli mielenkiintoinen juttu olla edes panemassa ajatusten pelimerkkejä Pirkkalalle.

https://www.aamulehti.fi/a/79177da2-ec4d-47d9-8870-8bfe559d04ad?c=1522737894164

Jokainen meistä varmasti on havainnut etälähetysten kammottavan äänitekniikan ja kuvan laadun sekä ohjausten onnettoman tason omissa vastaanottimissaan.

Etälähetysten ääni: koska laitekanta on sangen kirjava niin etälähetyksissä kuin vastaanottimissa,  toinen vinkuu, kihisee, mölisee, krohisee äänen alkuperäiseen laatuun verrattuna. Äänitarkkailua, kun ei ole jaettavana jokaiselle lähettäjälle.  Mikrofonit ovat mitä ovat. Voi niitä aikoja, kun oli analoginen ääni puhelimissa, putkivahvistimissa, soittimissa jne.. Tässä mielessä digitekniikka on lapsen kengissä, vaikka niin sen erinomaisuuteen vannomme.

Kuvan laatu: etälähettiminen, läppäreiden ym. kameroiden taso vaihtelee kuin yö ja päivä. Se taas näkyy vastaanottimien valon, taustaheijastusten ja värien sekamelskana.

Ohjaus: Kaikki saattavat muistaa, mitä hyvä tv-selostusten/lähetysten ohjaus tarkoittaa esimerkkinä urheilulähetyksissä alias tv-ohjaaja Raimo Piltz. Tai, mitä ei- reaaliaikaiset elokuvien mestariohjaajat saivat aikaan. Selostettavien lähetysten  ennustettava  kulku on ohjaajan päässä, jolloin kuva liikkuu salaman nopeasti sinne missä selostaja selostaa ja oleellista tapahtuu/ on tapahtumassa. Elokuvissa taas, jopa käden asento, ilmeen vahvuus tai äänen ulostulo saatetaan harjoitella kymmeniä kertoja vaikka 30 sekunnin osana tunnin elokuvasta.

Nyt erilaiset lähetykset poukkoilevat etä-amatöörien tottumattomissa käsissä. Tai  konsertit ovat kuvien kooste soittajista/laulajista erilaisissa ympäristöissä ja , joissa konsertin kapuna toimii tv-lähetyksen nappulan painaja. Tai eilinen Tervon sekametelisoppa ”mitä, jos”, jossa itse ohjelma oli puuta heinää, niin nuo kaikki edelliset toteutuivat mitä surkeimmalla tasolla.

Emme oikeasti ole vasta kuin alku askelilla digitaalisten etälähetysten teossa, jonka heikkouden vielä tämänkin korona osasi paljastaa.

Nimimerkin tarkoitus on olla oikeasti nimimerkki, ”salainen” nimi. Mutta se on täysin julkinen BP:ssä.

Kun teet  blogin PB:iin, kommentoijien perään liittyy ”muokkaa” – osio.  Avaat nimimerkin kohdalta komennon ”muokkaa”, niin sen takaa löytyvät nimimerkin henkilö tai sähköpostiosoite. Tai, sitten ainakin minulle tulee joskus hyväksyttäviksi joku kommentti, jota en koskaan ole etukäteen vaatinut hyväksyttäväksi.

Mitä, jos vastaankin kommenttiin blogissani kommentoijan oikealla nimellä, koska se on tällä tavalla julkinen.

Ensin Ano Turtiainen, joka pelleili USA:n poliisin tappaman uhrin kustannuksella, sitten dosenttisarjaan kuuluva julkihomo Jukka Hankamäki, joka mm. solvaa kirjassaan naisia. Entä muut aikaisemmin tuomitut persujen rötösherrat puhumattakaan Halla-ahosta.

On meillä seurakuntaa, mutta antaahan tuo rasismimyönteisyys ruokaa näille pölvästeille.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006536246.html

Jaa-ha, somehöpötystä ja tiedon vääristelyä ja muuta roskaako ?

Tänään selaisin ne aihepiirit, missä olen ryhmien jäseninä:

Tampereen kuntapolitiikka, lisää kaupunkia Tampereelle, Tampere vanhoissa kuvissa, Ylöjärvi vanhoissa kuvissa, Lielahti ennen ja nyt, kaupunkiviljelijät, Turun Saippualaiset( Unilever) , Friends of Malmi Airport, osto-myyntipalstoja, jne…

Ns. ”kavereita” minulla on noin 100, jotka tunnen kaikki henkilökohtaisesti oikeasti, jutuista, haastatteluista tai ”käsipäiväästä”, esim. Nils Torvalds, Juha Rehula, Kimmo Kiljunen, Harri Saukkomaa, Markku Saksa, Hannu Teider, Pekka Möttö, Reijo Vähälä tunnetuimmista ym. On täältä Pb:stäkin, mutta en kerro.

Tampereen kunta-asioista saa laajimman ja nopeimman tilannekatsauksen  perusteluineen kuntapolitiikka-sivuilta ml. eri puolueiden edustajien suorat ja omakohtaiset kannat vrt. Aamulehti mm. valtuuston kokoukset.

Lisäksi ”kaverit” julkaisevat omia mielenkiintoisa näkemyksiään, havaintojaan ja juttujaan luettaviksi.

Kaupunki-sivuilla juuri nyt puhutaan kansi-areenan reaaliaikaisesta tilanteesta ja jatkorakentamisesta sekä yleensä kaupungistumisen kehityksestä, joka näyttää pysähtyneet niin Tampereella kuin erityisesti Helsingissä ( tiivis kaupunkiasuminen). Historiakuvat ja tiedot Tampereen lähialueista ovat äärimäisen hienoja.

Oma yksi merkittävimmistä työyhteisöistäni kertoo kuulumisiaan. Tulee kutsuja erialisiin tilaisuuksiin.

Kaiken tämän lisäksi aamutunnit menevät selatessa eri medioita. Nopein väylä on Fb, josta on usein yhteys tai juttulinkki ns. viralliseen mediaan.

Eli tällainen on ”somehöpötysten” aamu, joka sen  sillä nimellä haluaa ymmärtää.

 

 

Kepu ei hylkää itse omaa saavutustaan olla ollut mukana hallituksessa, joka on ollut selättämässä koronan, hankkimassa töitä Suomelle valtavalla lisäbudjetilla, jossa siinäkin kepu haluaa olla maakuntien ja soten vahtikoirana.

Saarikko olisi hyvä, mutta lähtenee vasta puheenjohtajavaaliin. Lintilä ei tykkää juupas-eipäs tuolileikistä. Sipilä ei astu naisten varpaille. Vanhanen nauttii laajaa arvostusta, mutta sydänparka. Aho saattaa tehdä yllätyksen tai jopa Vihriälä.  Leppä uhkailee maakunta-asialla, ei hyväksy Savonlinnaa Pohjois-Karjaaan, Kurvinen työllisyystoimilla. Kovaa peliä käydään.

Mutta Marinin hallituksen valtiovarainministeriksi tulee olemaan  jopa tunkua ja halulla ottamaan siivu demareilta. Siinä pitää olla kova luu: ennustan Vihriälää.

Niin kärkkykokoomus, halutonpersut kuin polvikristilliset tulevat nuolemaan näppejään. Paavikin sovittelee vanhoja hiilimurskapiikkareitaan vanhoihin kuoppiin.

Ans´katsoa pari päivää.

 

Herääminen kukonlaulun aikaan, minun sisäinen kukkoni 4: aikaan. Hiipinen keittiöön, valmiit aamiaisleivät ym. tillbehöörit jääkaapista odottelemaan jatkoa.

Katsaus ikkunasta läheltä kauas nyt yli 30 km. Ei juuri tuule, järven sekä tyyni. Hiljaista lukuun ottamatta joitakin kaupungin työn ääniä. Ulos säätä haistelemaan.

Paperisen Aamulehden tutkiminen, kännykän viestit, työviestit, paikkatiedot säineen. Radio taustalla auki.

FB:n sivut ”Tampereen kuntapolitiikka, lisää kaupunkia Tampereelle, Tampere vanhoissa kuvissa,  Friends of Malmi Airport,  Eteläpuiston ystävät, Lielahti ennen ja nyt, Ylöjärven historian päivitysasiat,  ex- Unilever jäsenet, viljelytiedotteet, lehdistökavereiden tiedotteet.”

Aamukaffeet

Pirkan blogin seuranta

Päiväkirja

Muut aamutoimet

Kohta auto alle ja lapiohommiin

PS. TV:n roskalaatikko pysyy tiukasti kiinni !

 

Jutun ydin on se, että sillä välin, kun ukrainalainen on poiminut ämpärin täyteen, suomalainen käy vessassa, tupakalla ja lörpöttelee puoli tuntia kännykkäänsä.

Ei tähän ole paljoa lisättävää, koska tuo tiedettiin jo aikaisemmin, vaikka ”tosisuomaiset” eivät pidä sitä totena.

https://dynamic.hs.fi/a/2020/suljetunmaanmansikkaa/

 

Tuolla tarkoitan vanhanajan suolalihaa suolavetisessä puisessa lihatiinussa,  jossa liha säilyi pitkään ja, jota säilytettiin talon viileässä kellarissa tai vintillä.

Ensin, että tuohon päästiin, piti sika tappaa eli teurastaa . Siinä me kylän kakarat avustettiin kykyjemme mukaisesti eli kytättiin, kun Eemeli otti kossuryyppyjä vajassa ja kaivoi mauseriaan esiin haparoivin käsin. Sitten tappohommiin. Ensimmäinen kuti meni ohi, toinen sipaisi possun korvanlehteä ennekuin kolmas osui ohimoon ja sika kellahti, hyvä ettei Eemeli hiprakassaan.. Sitten raahaus kalttauspenkille ja niin edelleen… ettei heikkohermoisimmilta mene taju…Siinä sitä sitten opittiin sian sisäkalut mustanmakkaran raaka-aineineen jne…Palkkioksi avustamme Maija ja Eemeli antoivat ison palan paksurasvaista possua ja pullon verta kotiin vietäviksi .

1. Esimerkki

Vaarini erikoistehtävä 50-luvulla oli suolata possua puiseen lihatiinuun. Siellä hän kävi sitten säännöllisesti ”varkaissa” ja veisti palasen sinkkua, sian rasvaa, puukolla veistetyn hapanleivän päälle. Mummuni sitten valmisti tiinun lihoista siankäristystä tai läskisoosia. Pikku Heikki sitten perässä otti oppia etenkin mummustani, mutta kävi tonkimassa joskus vaarin lihatiinua sormet kohmeisina.

2. Esimerkki

Käydessämme 70-luvulla sukuloimassa  Viljakkalassa, Kataran Raili kysyi, että kävisikö siankäristys ? Ja miehensä Matti perään, entä mites olisi sahti kyytipojaksi. No, kävihän se. Raili toi juuri paistettua hapanleipää ja siankäristystä pilkkumissa pöytään. Siinä pilkotti muutama lihan nökäre valkoisen rasvan keskeltä. Ei, kun leivän päälle ja kolpakko toiseen käteen poikkeuksellisen kirkasta ja kylmää sahtia, jonka Matti nouti kellarista. Jumalattoman hyvä yhdistelmä. Ja kehuminen nousi ihan päähän saakka. En muista koskaan saaneeni noin hyvää käristystä ja sahtia.

Kannattaa muuten selailla Koskimiehen ikivanhaa keittokirjaa ja perehtyä periteiseen ruoanlaittoon.

Alla linkki hieman uudemmasta versiosta tiinulihoista.

http://www.maaseutumedia.fi/vanhanajan-lihankasittely-laskiakin-arvostetaan/