Käytän esimerkkeinä kahta merkittävää aikaansaaja eri poliittisista leireistä, Kale Kummola ( kok) ja Pekka Paavola ( sdp).
Molempien aikaansaannokset perustuvat laajoihin yhteiskunnallisiin kontakteihin ja yhteistoimintaan eri tasoilla ja poliittisissa ryhmissä lopputuloksen kannalta. Kummola ja Paavola toimivat molemmat aseveliakselilla sekä kansanrintamilla eivätkä junnanneet omilla leiritulillaan nuotion sammumiseen saakka. Lopputulokset kaikki ovat nähneet.
Pekka Paavola piti yhteyttä aina kirvesmiehestä presidenttiin. Varmisti päätöksenteon läpimenon etukäteen eikä politiikasta jahnattu enää valtuustoissa eikä hallituksissa. Päätös oli selvä etukäteen.
Kale Kummolan kontaktipinta on valtava eri aloilta aina lapiomiehestä maailman johtajiin. Ideamylly monialaisuudessaan vailla vertaa. Päätöksiä, mitä hän teki, leimasi samanlainen lähestymiskulma kuin ikään Paavolalla. Asia ideoitiin, Kale jalosti ja vei hallinnossa sovitun lävitse. Tehokkaita senioreja, joilla olisi nuoremmille annettavaa lapiokaupalla.
Opposition molemmat herrat hoitivat taakseen. Onkohan näistä mitään opittavaa erityisesti oppostitio-Orpolle ? Entä meidän kansanrintama-hallitukselle ? Toistaiseksi hallituksen karavaani kulkee Kummola-Paavola opein, vaikka koirat räksyttävät.
Täytyy samalla muistuttaa, että aina roiskuu kun rapataan. Siksi haluan, ettei Paavolaa enää rapata Lehtimies-Lahtinen projekteista. Kalessa sellaiset rappaukset eivät pysy seinillä.