Tällainen kauhukakara olisi jo erityishoitolassa näinä päivinä:
Ryömittiin kakarana joen jään ja lumikinosten välisessä onkalossa kymmeniä metrejä ennen kuin vuolas vesi tuli vastaa- takaisin. Seuraavana päivänä onkalo oli romahtanut.
Tehtiin mustaa ruutia ämpärillen, varastettiin dynamiittia sisältänyt kivipommi ja rakennettiin pommeja putkiin, hylsyihin ja sankkitussarit päälle. Sankkitussari oli vähällä räjähtää käsiin, kun yritimme tuikata reijästä syttymään. Syttyi vasta systyslangalla, jossa kivikasaan kätkettynä kivet lensiät kauas.
Löysimme karanaatin heittimen kranaatin käsin kaatopaikalta. Vein sen syttytin kiinni isän luokse keittiön pöydälle. Isä oli puolikauhuissaan ja ruuvasi sytyttimen irti. Kranaatti oli täynnä keltaista trotyyliä. Isä sanoi, että tämä oikeassa kädessä ja tämä vasemmassa kädessä ja heitä heti tuonne jorpakkoon. Enhän heittänyt, vaan valehtelin. Se räjäytettiin ns. ”kettuksilla” Siivikkalan- Vasamassa. Oltiin ”kilttejä” poikia. Miksi isä luotti, jäi kysymykseksi. ?
Putosin yksin ollessasi kalareissulla kelkan kanssa joen avantoon. Uin hyisessä veressä avantoa ympäri, en päässyt ylös kunnes kelkan kahva osui jalkojen alle ja pääsin ponnistamaan jäälle. Kipin kapin puoli kilomertiä kotiin.
Kerättiin käpyjä männyistä ja heijattiin puun latvaa niin, että hyppäsin toiseen puuhun.
Putosin rekiltä kisoissa rähmälleni maahan jättiläisen jälkeen tehdyssä merimiesvoltissa, jossa pidin tangosta sekunnin murto-osan liian pitkään kiinni ja varpaat osuivat tangon päälle. Ei vammoja- Mönkkonen samasta invatuolissa.
Ajoimme kilpaa Tirumph Herald vs. Opel Teivaalan- Siivikkalan ympäri sata laudassa. Siivikkalan Vehosalon kurvissa Herald lähti tieltä poikittain mäntyä kohti, mutta ovi kuskin puolelta meni vain ruttuun. Minä olin pelkääjän penkillä ja kuski oli ottanut ryypyt.
Joku vuosi sitten kyläillessämme vanhassa 2-kerroksisessa talossa, nukuimme yläkerran huoneistossa, johon vei uudet jyrkät puiset kierreporttaat. Lähdimme isäntien kutsusta alakertaan ammiaiselle. Portaissa ei ollut kaidetta. Pidin kiinni ylätolpasta toisella kädelläni ja astuin muutaman askeleen alas. Kaide pyörähti irti ja otteeni lipesi. Tulin kerien alas portaita n. 3 metrin korkeudesta, vaikeusaste 10, selkä ja pää edellä aina alas viimeiselle porrraslakulle. Joku vaisto pani kädet niskani ja pääni suojaksi. Hariat osuivat alaportaan paksuun lankuun ja se halkesi. Hetki siinä meni ja nousin ylös. Porukka ihmetteli suoritusta kauhistuneena ja, ettei henki mennyt.
Olen minä kerran ollut sairaalassa, jossa murtunut peukaloni operoitiin . Siinäkin voimistelutausta osasi ottaa molemmin käsin vastaan 1. rappusen liukkaan maton irrotessa. Yksi voltti etuperin ja suutelin otsallani mattoa ja käsi jäi alle.
Toivotaan, ettei onni käänny- koputan puuta !
Nykyään nämä nuoret vain seikkalevat kännykällään !