Tekijä: Harri Rautiainen

Vastoin tapojani lainaan suoraan US:n blogeista. Punnittua puhetta M. J. Korhoselta:

Viisain ajatus tässä kommenttiketjussa on Erkki Laitilalta. Siteerattuaan ensin Tom Nicholsia hän päättää kommenttinsa: ”Tämä oli viimeinen kirjoitukseni tänne, turhaa ajanhukkaa olisi jatkaa.”

Näin ollen oma kirjoitukseni on sitä samaa ”ajanhukkaa”, mutta tämä on ensimmäinen ja viimeinen tänne.

Enemmistö arvoisista kommentoijista unohtaa täysin mistä tässä on kysymys.

1: Politiikasta, jossa aina yritetään nostaa omaa profiilia ja lyödä toista. Ei Huhtasaari ole ainoa tässä mielessä. Hän vain käyttää hänelle oivallisesti tarjotun tilaisuuden, joka oli lähtöisin tamperelaisen koulun opettajien itsekkyydestä tai pahimmillaan ajattelemattomasta erheestä.

2: Kukaan ei myöskään muista mistä kaikki on saanut alkunsa. Mikä ”legitimoi” tällaisen vyörytyksen Perussuomalaisen puolueen edustajaa kohtaa ja argumentein, joissa suurimmassa osassa ei ole päätä eikä häntää?
Kaikki nimittäin alkoi ”Jytkyn vuonna 2011”. Se oli shokki vanhoille puolueille ja tuon jälkeen ns. vanhoilla puolueilla on ollut vain yksi agenda: On oltava eri mieltä kuin Persut – vaikka he sattuisivat olemaan oikeassa. Samalla median edustajat omaksuivat ylimielisen asenteen olla kritiikittömästi ja asiaan perehtymättä vain ja ainoastaan erimieltä Persujen kanssa. Tuo jatkuu edelleen ja riittää – niin täällä, kuin TV 1 Sannikka & Ukkola-ohjelmassa – oikeuttamaan mitä tahansa väitteitä, kunhan vaan on erimieltä Persujen kanssa.

Jatka lukemista ”Huhtasaaren Tampere-gate”