Tekijä: arvi.

En ihmettele yhtään, että kansalaiset ovat huuli pyöreänä ja sormi suussa tämän koronajohtamisen tiimoilta, kun ohjeita, suosituksia, vaatimuksia ja rajoituksia on ilma sakeana ja virastot, ministeriöt ja virkamiehet kumoavat toistensa ohjeistuksia ja ovat omiakin lausuntojaan päivittäin muuttelemsaa entistäkin sekavampaan suuntaan.

Olen usein puhunut, että tämä on sotaa koronaa vastaan ja pitäisi toimia myös samoilla johtamissäännöillä kuin rintamaolosuhteissa, kun kaikille yhteinen vihollinen pyrki luvatta ja ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja maahamme.

Ei silloin ollut epäselvää kuka käskee ja kenen on vastuu, eikä kyselty perustuslakien eikä pykälien lainvoimaisuutta, eikä soiteltu kotirintaman virkamiehille, mitä ihmisoikeusjuristi ovat mieltä.

Kyllä pääministeri tietenkin kuuntelee virka,- ja terveysalan ”asiantuntioita”, mutta kun hän päätöksen tekee, niin vastuu on hänen ja hänen ei virheelliseksi osoittautuneen päätöksensä jälkeen pidä paeta päätöstään virkakuntaa syyttämällä, sillä politikon on vastuu niin hyvässä kuin pahassakin.

Mitä enemmän on sopankeittäjiä, niin sitä suurempi mahdollisuus on sopan pohjaanpalamisella.

Rauhanajan päätöksissä on sitten tietenkin aikaa justeerata päätöksen kanssa vaikka kuinka pitkään, mutta nyt käydään sotaa ja käskyjen on oltava selkeitä, ilman että ei tiedetä mistä ilmansuunnasta ja millä se vihollinen maamme aikoo vallata ja hallitus ja eritoten pääministeri sanoo sen viimeisen sanan ja käyttää sitä valtaa joka hänelle on annettu, sillä epävarma johtaja on huono johtaja ja se johtaa varmuudella myös huonoon lopputulemaan.

Ja jos on jossakin virhe tehty niin se on inhimillistä, mutta jos tekee virheen toisen kerran samassa asiassa, niin se on anteeksiantamatonta, kun kyseessä on sentään se suurin asia, eli kansalaisten hyvinvointi ja terveys.

Pääministeri on toki nuori ja kokematon, mutta nyt pitäisi olla eritoten myös rohkea ja sellaista johtajaa kansalaiset kunnioittavat ja kuuntelevat, joka seisoo eturintamassa ja sanoo, että hänen on vastuu, jumala häntä siinä auttakoon.

( Viimeinen sitaatti olkoon hänen omassa harkinnassaan ).

Työ,- ja elinkeinoministeriö suosittaa Suomi – Ruotsi yleisurheilumaaottelun järjestämistä Ratinassa.

Kotikasvatukseni kieltää minua sanomasta, mitä mieltä olen tästä päätöksestä.

Toivotaan, että urheiluliitossa vielä enemmistöllä polla säteilee sen verran, että tämä sirkus perutaan.

 

Suomessa käydään jatkuvaa polemiikkia siitä, tulisiko suomen liittyä Naton täysjäseneksi vai riittääkö meille kumppanuus.

Nyt sanon vain oman arvioni ja olenkin esittänyt muutamille perussuomalaiselle kansanedustajalle, että jos ja kun hallituksen muodostajiksi vaaleissa mandaatin saamme, niin sitoudumme järjestämään Natojäsenyydestä sitovan kansanäänestyksen.

Sen jälkeen, jos äänestys päätyy kieltävälle kannalle, niin jatkuva kissanhännän veto loppuu siihen.

Mutta jos kansalaiset äänestävät Natoon liittymisen puolesta, niin jäsenyysneuvottelut aloitetaan saman tien.

Tämä ei ole mitään tähtitiedettä, sillä kyllä kansa tietää, luotetaan tässäkin tapauksessa suomalaisten tietävän mikä meille on paras vaihtoehto nyt ja tulevaisuudessa.

( toivottavasti tämä ei ole persumainos )

Olen nyt tämän hallituksen vallassaolon aikana törmännyt suureen joukkoon ihmisiä, jotka sanovat protestoivansa tätä utopioille ja saduille rakentuvaa hallituspolitiikkaa, siirtymällä ”suurimman puolueen” ( nukkuvat ) jäseneksi.

Korona on otettu käsikassaraksi, kun punaista ideologiaa ja kulttuurimarxsismia on ujutettu sivuovesta sisään valtioneuvoston iltakouluihin, johon kepukin innosta puhkuen puumerkkinsä sohaisee.

Sanon näille protestoijille, että sitähän nämä satusedät ja tädit juuri haluavatkin, että pysytte kaukana vaaliuurnilta, sillä heidän kannattajansa kyllä vaaleihin osallistuvat kun ovat omaa jakopolitiikkaansa päässeet harjoittamaan tällä hallituskaudella oikein toveri hengessä.

Mutta kun olen näille ihmisille sanonut, että alhainen äänestysprosentti ei ole mikään uhka nykypolitiikan jatkumiselle, vaan suurin uhka näille utopisteille on, että nukkuvat heräävät horroksestaan ja suuntaavat täyttämään persulaaria, sille perussuomalaiset ovat ainoa eduskuntapuolue, joka ei suomelle pyllistele eikä verorahojamme kierrättäisi Brysselin kautta takaisin puolta pienempänä.

Sanovat minulle, että eihän yksi puolue kuitenkaan pysty mitään muuttamaan ja nykymenoa estämään, niin sanon heille, että mitä suurempi on perussuomalaisten prosentit vaaleissa, sitä todennäköisempää on vihersosialistisen kuplatalouden puhkeaminen.

Nytkin hallitus itsepintaisesti päättää olla siirtämättä pilkkuakaan satukirjastaan, vaikka suomessa on sodanjälkeisen historiamme pahin kriisi, joka on vasta näyttäytynyt pienenä hipaisuna kansalaisten arjessa, mutta pahempaa on tulossa ja hallitus elää silti jo uuden nousun odotuksessa ja huumassa, vaikka vihollisen motti on laukeamassa.

Ihmisille on syötetty uskomusta, että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyötä tehdä, että turhaa on niitä äänestää.  Mutta sanon, että mistähän sellainen profeetta löytyy, joka ei demokraattisen vaalin tulosta kunnioittaisi, sillä vielä emme sentään ole mikään Valko- Venäjä.

Joten, muutosta ei tapahdu nukkumalla, vaan heräämällä tähän suomalaisuuden halventamiseen ja alistamiseen, äänestämällä PS.ää

 

Kun luin äsken verkkouutisista, että heinäkuussa Helsinkiin muutto oli vilkkaimmillaan kymmeneen vuoteen.

Joten olin taas oikeassa, kun epäilin täälläkin olevia kirjoittajia, jotka sanoivat pyörän kääntyneen maaseutua kohti koronan vaikutuksesta.

Tekisi mieleni sanoa että mitäs minä sanoin, mutta jätän sen sanomatta.

Kun kepu koki viime eduskuntavaaleissa veretseisauttavan vaalitappion, niin yksi putoajista oli Kimmo Tiilikainen joka oli neljännen kauden kansanedustaja ja ympäristöministeri Sipilän hallituksessa.

Hän oli ehdolla Helsingissä ja kuviteltiin, että hän nyt ainakin kepulle tuo yhden kansanedustajanpaikan pääkaupungista, mutta nöyryytys oli suuri kepulle ja etenkin Tiilikaiselle itselleen, kun jäi rannalle ruikuttamaan, joten se siitä kepu-cityläisyyden maihinnoususta ruuhkasuomeen.

Tosin, kyllä kepu palkitsi pudonneen Tiilikaisen puolueelle tekemästään työstä, nostamalla hänet nykyisen hallituksen kepuministereiden valtiosihteeriksi.

Mutta ei auttanut Tiilikaista tittelit eikä prenikat rintapielessä, kun hän koki varsinaisen nöyryytyksen, kun pienen kotipaikkansa Ruokolahden kunnanjohtajuutta hakiessaan ei tullut valituksi.

Valituksi tuli nainen Imatralta ( Anu Sepponen )

Ruokolahdella taidettiin nyt ottaa kunnanjohtajaksi pätevä sopivan sijasta ja siellä ei kuvia kumarrettu.

 

 

Olen tasa-arvon kannattaja, enkä aseta toista sukupuolta toisen edelle siksi, että hän on nainen/mies.

Mutta yhdessä asiassa haluan ”syrjiä” naisia, sillä ”pakollinen” asepalvelus kuuluu vain miehille. piste.

Tämä on minun rakkaudentunnustukseni kaikille suomen naisille ja ilman teidän kotirintamaanne, etulinjakaan ei kykene isänmaata puolustamaan.

Näin se oli vuosina 39- 45 ja niin se on oleva myös vastakin.

Vapaaehtoinen asepalvelus naisille on ollut jo vuosikymmeniä voimassa, joka tähän haluaa osallistua se sallittakoon, mutta pakko on huono isäntä tässäköhtaa.

 

 

Helsingin Sanomat kirjoittaa varmana tietona, että Antti Rinne tahtoo palata takaisin valtioneuvoston jäseneksi ( työministeriksi )

Ja jos Kulmunikin vaihtuu Saarikkoon, niin on yksi ”kylänvaiva” pois tieltä.

Ja eihän se Antin paluu ministeriksi olisi mitään ennenkuulumatonta, Vanhasestakin tuli vielä valtakunnan rahasalkun vartija, vaikka oli valtakunnansyyttäjän tutkinnassa, kun oli kuvitellut nuorisosäätiön yleishyödyllisten varojen kuuluvan kepun vaalityöhön.

Eihän Rinne ole mitään laitonta tehnyt ministerintoimessaan, kepu halusi vain Jäätteenmäen kohtalon Rinteen kohtaloksi ja kusti polki sopivasti avuksi ( tekosyyksi )

Enpähän sitten tiedä, olisiko entisestä lakkokenraalista apua tämän solmun aukaisijaksi, jossa vastakkain ovat AY ja EK.  Hallitus nyt pääasiassa elvyttää ja ottaa lisää syömävelkaa julkisen talouden rattaisiin, mutta jos yhteiskunnassa ei ole työtä, joka kansantalouden kakkua kasvattaisi ( vientituloja ) niin loppuu se leipä ennenpitkää myös niiltä, joiden levän sanotaan olevan pitkä ja kapea.

Mutta totuuden nimessä on sekin sanottava, että olipa maamme tilanne koronan osalta kuinka valoisa tahansa, niin eihän ne tuotteet mene kaupaksi muihin maihin, jossa korona määrää kaapinpaikan.

Nythän olisi hyvä aika lähteä toden teolla purkamaan ylisuurta julkisen talouden sektoria priorisoimalla, mutta pahaa pelkään, että sitä kasvatetaan entisestään, kun ideologia sanelee marssijärjestyksen.

 

 

 

 

Olen kuntavaalien siirtämisen kannalla, jos koronan toinen aalto johtaa korona kolmoseen, eli pahenee vanhetessaan.

En ajattele tätä nyt puoluepoliittisesti, enkä sitä, että kenelle mikäkin ajankohta on sopivin.

Nyt pitää kaikki paukut asettaa koronasodan voittamiseen ja ajattelen niin, että kuntavaalit tulevat taatusti aiheuttamaan eduskunnassa jatkuvaa vaalitaistelua ja sota koronaa vastaan jää tois sijaiseksi, joten vaalien siirtäminen ei ole elämän ja kuoleman kysymys, korona on.

 

 

Meillä nuoruus on valttia ja eipä olisi haitta sekään, että olisi vielä kaunis ja komeakin, kun politiikan hississä liikutaan.

Amerikassa taidetaan ajatella toisin, kun nytkin presidentiksi hakee kaksi herraa, joiden parasta ennen päivämäärä on aikaa sitten mennyt umpeen.

Titenkin tärkeintä olisi, minkälaiset ”hoksottimet” omaa ja meillä suomessa on käynyt niin ”onnellisesti”, että kauneus ja hyvät hoksottimet ovat sattuneet tulemaan samaan pakettiin ( Marin )

Itse lähentelen seitsemääkymmentä ja kai ne minunkin puruni ovat jo niin kostuneet, kun en Sannan hoksottimien oivalluksia aina tahdo ymmärtää ja hyväksyä ja mottoni onkin, että parempi vanha konsti kun pussillinen uusia ja vanhassa vara parempi.

Onhan se yhteiskunta meillä mennyt nuoruuden ja kauneuden ylikorostumiseen ja työmarkkinoillakin viisikymppinen on jo ikäloppu, kun paikkoja täytetään.

Ennenaikaan käytiin kysymässä kylän vanhimmalta, jos yhteisössä oli ratkaisemattomia ongelmia, nyt vanhukset ovat ongelma, jotka saavat kansantaloutemme kuralle.

Tosiaan, mailman mahtavimmalle valtiolle, joka on ylivoimainen kaikilla mittareilla mitattuna, niin presidentiksi valitaan joko muistinsa menettänyt tai muistinsa hukannut.