Tekijä: arvi.

Olen aikaisemminkin jo monasti kertonut naapuristani, joka on pesunkestävä kepulainen ties monennessako sukupolvessa.

Eilenkin hänen kansaan keskustelin lähes kaikesta mitä on tapahtunut Suomalaisessa poliittisessa kentässä viimeisten eduskuntavaalien jälkeen.

Tapaus Aittakummulle häneltä tuli ymmärrystä ja hänen mielestään kepu on haudannut yhä syvemmälle oman Alkiolaisuutensa ja lähtenyt mukaan kaikensortin muotivillityksiin ja huu haa uskomuksiin pelosta, että ilman niihin osallistumista tulee leimatuksi rasistiksi ja ihmisvastaiseksi.

Tämä kepuisäntä ei voi vieläkään ymmärtää sitä päätöstä, jonka puoluejohto ja erityisesti puheenjohtaja Saarikko teki viime eduskuntavaalien jälkeen, että huolimatta huonosti menneiden vaalien jälkeen kieltäydytään vallasta ja mennään  vapaaehtoisesti oppositioon niiden puolueiden seuraksi, joiden kynnysmattona oli edelliset neljä vuotta oltu.

Hänen mielestään ei nyt kepujohdon pidä lähteä tuomitsemaan Aittakumpua päätöksestään siirtyä perussuomalaisiin, sillä voisi olla tervehdyttävä vaikutus puolueelle, että vilkaisisivat joskus juurisyihin joka löytyy omasta peilistä, vaikka kepuisäntä uskookin, että jos peilikuva on vino, niin se ei ole peilin syy.

Toki hän sanoi olevansa kepulainen jatkossakin, mutta uskoi toki löytyvän paljon niitäkin, jotka seuraavat Aittakummun esimerkkiä, ei toki julkisesti, mutta vaalikopissa salaa ilman pelkoa tulla leimatuksi ihmisvastaiseksi.

Onhan se käsittämätöntä kepuisännän mukaan, että kepu on yhteisrintamassa vasemmiston kanssa kaatamassa Orpon hallitusta välikysymyksineen, jotka ovat kuitenkin hallituksella niitä, joita kepu on itse ollut aikaisemmin peräänkuuluttamassa.

Nyt kun kepu on oppositiossa, niin nyt maassa on hallitus, joka on maaseudun viljelijäväestön ja elinkeinoharjoittajien sekä huoltovarmuutta silmällä pitäen  heidän puolustajansa ja edunvalvojansa, toisin kuin silloin kun kepu on ollut valtioneuvostossa valtaa jakamassa. ( tämä oli minun kommenttini isännälle ja hän ei sitä lähtenyt kiistämään ja kehui myöskin nykyistä maa,-ja metsätalousministeriä Essayahia.)

Kättä paiskattiin erotassamme ja todettiin, että  ristiriitaisuuksista huolimatta asiat riitelevät, eivät ihmiset.

 

 

Nyt saadaan lähes päivittäin lukea medioista, kuinka heikko pääministeri on Petteri Orpo.

Mutta ei se nyt näin ole muiden kuin opposition mielestä, hallituspuolueet antavat hyvän arvosanan pääministerille.

Sellaiset, jotka osaavat lukea opposition ulostuloja kuin avointa kirjaa, eivätkä niele vihervasemmiston ja kepun populisti-uistinta koukkuineen niin ymmärtävät, mistä se oppositiopuolueiden ja heidän kannattajiensa kenkä eniten puristaa, kun Petteri Orpon kuvailevat heikoksi pääministeriksi.

No, oppositiota harmittaa päinvastoin se, kuinka Orpo on pitänyt katseensa pallossa, eikä ole opposition toiveesta huolimatta sotkeutunut marginaalisiin lillukanvarsiin. Ja kun hän on lisäksi onnistunut pitämään hallituksessa olevien kahden äärilaidan puolueen, eli perussuomalaisten ja Ruotsalaisten rivit suorina hallitusohjelmaan nähden, niin sekös se saa sosialistileirin hyppimään seinille.

Mutta sitten se suurin syy Orpon heikkoon suosioon opposition silmissä ei kuitenkaan ole edellämainittu, vaan suurin on tietenkin se, kun Orpo valitsi hallituksensa vastuunkantajaksi perussuomalaiset.  Onhan se nyt ennen kuulumatonta, että vaarannetaan demokratia, ottamalla hallitusvastuuseen demokraattisilla vaaleilla valittu puolue.

Mutta jos nyt tässä maassa joku on demokratiaa uhkaamassa niin se on vihervasemmisto, sillä se on kansanvallan ja äänestäjien suoranaista halveksuntaa, että kieltäydytään noudattamasta kansan vaaleissa osoittamaa tahtoa.

Jos kerran kansalaiset ovat luottaneet perussuomalaisiin vaaleissa, niin kyllä se painaa vaakakupissa enempi kuin puna-armeijan huutoäänestys johtajia valittaessa.

Mutta jos kerran kuten yhä näyttää, että sosialistit haluavat leikkiä jatkossakin vain omassa hiekkaloorassaan niin olkoon sitten niin, ei Suomalainen kansanvalta siihen kaadu, että he siellä rakentelevat omia hiekkakakkujaan hokien, että älä tule paha kakku……..

Median roolia minä kuitenkin kovasti ihmettelen, että kuinka he ovat niin uskollisesti ulostuloillaan ajamassa maamme kahtiajakoa hyviin ja pahoihin ja ei varmasti kenellekään ole jäänyt epäselväksi, kumpaa suuntaa hallitus heidän mielestään edustaa.

Seurasin tuossa eilen ja tänään käytävää vasemmistoliiton kokousta, jossa valitsivat itselleen uutta puheenjohtajaa.

Ja niin entinen puheenjohtaja Andersson kuin vasta valittu Koskelakin ottivat hyökkäyksensä kohteeksi puheissaan kuinkas muuten perussuomalaiset ja Riikka Purran.

En nyt sen kummemmin paneudu heidän kummankaan poliittiseen sanomaansa sen tarkemmin.  Mutta ei näytä tummanpunainen väri haalistuvan uudenkaan puheenjohtajan ulostuloissa, samaa maailmanparannus ja ihmisoikeusjargonia tuuppaa tuutin täydeltä ja sen kärsijöiksi joutuvat ennenkaikkea ne, jotka heikommassa asemassa maassamme ovat juuri vasemmistolaisen ideologian seurauksena.

Mutta jos nyt jotakin sanon perussuomalaisena, niin silloin ollaan kyllä tehty oikeanlaista politiikkaa hallituksessa, kun Riikka Purra saa niin suurta huomiota osakseen vasemmistolaiselta kuplalta.

Perussuomalaiset ovat entistäkin yhtenäisempiä, meillä ei ole puolueessa kahden kerroksen väkeä, eli sisäistä oppositiota kuten näkyy olevan muissa puolueissa . Kolme vasemmistopuoluetta kinastelevat keskenään siitä, että kuka sille tunkion paskakasalle ylimpänä pääsee kiekumaan, toki sinne näyttää vielä haluavan kepukin saaliinjaolle.

Joten loppukaneettini on, että mitä kovempaa vasemmisto kiljuu, niin sitä kovemmin  pitää takoa kun rauta on kuumaa.

 

En sitten tiedä että olenko jotenkin poikkeava poliittisessa katsannossa, kun näen Petteri Orpon olevan pääministeri joka toimii niin kuin hyvän johtajan kuuluukin toimia, kun johdettavana on neljän toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa aatteelista  hallituskumppania, sekä oppositiossa kiljuva puna-armeijan kuoro ja kepun apina…..anteeksi apilalalauma.

”Kaikki muut kalpeni, mutta meirän Petteri säilytti värinsä”.   Tämä lyhyt lausahdus kertoo kaiken oleellisen Petteri Orpon johtamistavasta.

Pääministeri Orpo on pitänyt huolen että hallitusohjelma toimii kuin junan vessa ja ne tavoitteet mitkä on asetettu koko nelivuotis kaudelle viedään maaliin, eikä anneta pienten lillukanvarsien haitata ohjausta, tulivatpa ne sitten opposition kilpalaulannassa tai joskus hallituksen sisältä, koko kuvaa ne eivät horjuta eikä muuta, kun tavoitteena on hyvinvointivaltion pelastaminen myös tuleville sukupolvillemme.

Nytkin on taas ilma sakeana opposition esittämiä epäluottamuslauseita niin koko hallitukselle kuin yksittäisille ministereillekkin milloin mistäkin sisä ja ulkopolitiikan kysymyksistä.  Mistä tämä sitten kertoo, se kertoo ennenkaikkea opposition epätoivosta, kun hallituspuolueet  luottavat  Orpoon johtajana ja Orpo luottaa hallituspuolueisiinsa, jotka menevät suon yli että heilahtaa, olipa vastassa sitten koti,-tai ulkomaiset ryssät ja ryssien kätyrit.

Joten, Orpo on johtaja, joka ei lähde muuttamaan omaa fokustaan johtajana vaikka oppositio kuinka kiljuisi ja en varmasti paljon erehdy sanoessani, että Orpo kokee  parhaimmin silloin onnistuneensa hallituksensa johtajana, kun opposition mölinä irrottaa rappingit eduskuntalon julkisivusta.

Yksi toivomus minulla kuitenkin olisi Orpolle esitettävänä, että et lähtisi kauheasti mukaan Stubbin höyrypäisyyteen, sillä ensin täytyy ajatella mitä sanoo, ettei yht`äkkiä sano mitä ajattelee.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja Orpo kyllä tietää, että se mikä ei tapa se vahvistaa.   Onhan se tietenkin harmillista oppositiolle kun heidän mafiojensa lakkorirves löi kiveen ja hallitus vie tarvittavat työelämän uudistukset maaliin lakiteitse ja ulkoparlamentaarinen korporaatti joutuu tilkitsemään jäsenvuotoaan ja nostamaan jäljelle jääneiden jäsenmaksuja, jotta norsunluutornin lakkokenraalit eivät tipu palkkakuoppaan.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan jätetään lillukanvarret  lillumaan opposition omaan myrkkysoppaan.

Nyt kun taas Suomalaisille tulee talvi yllätyksenä ja usein käy autollaan ajajillekkin, että ollaankin yht`äkkiä metsähallituksen puolella ajovirheen seurauksena.

Nimittäin silloin kun autoa ajaessa pääkallokeleillä sortuu kaasun sijaan painamaankin jarrupoljinta, niin se on se varmin tae siitä että metsässä ollaan.  Ainoa mikä voi auton saada oikenemaan takaisin ajouralleen on painaa kaasua.

Tästä pääsenkin aasin siltaan pitkin mieliaiheeseeni eli politiikkaan.

Saman neuvon antaisin nyt  hallitukselle kun annoin autoilijoillekkin, että kaasua vain lisää komisaariot Orpo ja Purra, vain sillä tämä pirssi saadaan ehjänä maaliin.

Ajatelkaahan nyt, kun hallituksen ohjelma on pääosin vasta saapunut lausuntokierroksilta eduskuntaan käsiteltäväksi, niin nyt jo pitäisi lähteä jarrua painamaan, kun pienien marginaalien pienet marginaalit ovat niistä niin mielensä pahoittanneet, kun niihin on laitettu pykälät myös velvollisuuksista.

Kyllä se nyt vain niin on, että niin pitkään kun perustuslaissa on pykälät siitä, että ilman osallisuutta yhteiskunnan rakentamiseen työn kautta, voi silti elää Suomessa säällistä elämää, niin kaasupolkimen  käyttämättä jättäminen on ihmisoikeus rikos.

Sellainenkin sanonta on olemassa, että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa ja nyt voin kyllä tehdä saman vertauksen siitä, että joka kaasupoljinta säästää, se Suomea vihaa.

Marinin hallituksen politiikka noudatti sitä ideologista ohjetta piirun tarkasti, että poudalla ei tarvitse kattoa korjata koska silloin se ei vuoda ja sateella sitä ei voi tehdä.  Minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja nyt nämä edellisen vasemmistohallituksen katonkorjaamiset jäikin  Orpon hallituksen kontolle, koska siellä ne oikeat muurarit, maalarit ja hanslakarit ahertavat, vain hampparit uskovat vielä, että kyllä valtio kyydin maksaa.

 

Se on kumma, että kaikki maamme johtavat poliittiset analyytikot ja vaaleihin ja niiden ennakkoastelmiin vihkiytyneet kaikenmaailman dosentit ja historian kirjaa hiirenkorvalle prälänneet eivät näe metsää puilta.

Eli.

Kaikkia muita vahtoehtoja on tuotu tapeetille maamme seuraavaksi hallitukseksi, mutta vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy.

Eli.

Vaihtoehtoina vilisee asiantuntijoiden silmissä monen sorttista värimaailmaa sinipunasta punamultaan ja verenpunaiseen, joten  kyllä näistäkin jo jonkinsortin sateenkaari syntyy kynnysmatoin ryyditettynä.

Mutta kun perussuomalaiset ovat vuoden 15, 19 ja 23 vaaleissa jääneet niukasti hopealle, niin miksi kukaan ns.asiantuntijoista ei näe sitä minkä minä näen, että nyt kolmen hopean jälkeen me nousemmekin kuskin paikalle  v.27   Liekkö pelko se tekijä, joka estää vaalianalyytikkojen tätä totuutta näkemästä.  Mutta niinhän se Paasikivi vainaakin sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Toki se nyt vielä näyttää epätodennäköiseltä, mutta annas olla kun tämän hallituksen nelivuotis kvarttaali on loppuun taputeltu, niin sen saatte uskoa, että silloin taputetaan perussuomalaisille, jotka vastatuuleen tekivät parempaa tulosta Suomen hyväksi kuin ne, jotka aina myötäistä hakevat selkänsä taakse.

Mutta ei pidä  kokoomuksen vaipua synkkyyteen, sillä ei se hopeakaan ole seuraavissa vaaleissa häpeä, sillä pääsee kuitenkin repsikaksi perussuomalaisten onnikkaan.

Tuskinpa se kepukaan enään toista kertaa tuo tyhjän paperin hallituksen muodostajalle eli Riikka Purralle, sillä se on kuin tuuleen huutaisit kun oppositiossa mölistään.

Kyllä sen kansan selvä enemmistö näkee, että ei ole Suomella muuta tietä nousta suosta kuin on nykyisen oikeistohallituksen tie ja näkevät senkin mihin johtaa jos vaaleissa enemmistö kansasta vetää punaisen viivan, se tien päässä odottaa köyhän(kin)  kuolema.

 

Noin kuukauden kuluttua sitten jo nähdään, kenet Amerikkalaiset äänestävät seuraavaksi neljäksi vuodeksi Valkoisen talon isännäksi tai emännäksi.

Minulle se valinta on varma kuin pläkki ollut jo siitä asti, kun Trump asetettiin puolueensa  presidenttiehdokkaaksi.

Mutta sitä en voi ymmärtää, että medioissa juoksee 24/7  jos jonkin moista Amerikka asiantuntijaa ja vaalianalyytikkoa sanomassa, että he eivät pysty sanomaan kuka Valkoiseen taloon valitaan, että kisa on niin tasainen, että se voi olla kumpi hyvänsä, joka Kamala tai Trump.

Mutta voi pyhä jyssäys sentään, eivätkö  he ole lukeneet tutkimuksia kun kansalaisilta on kysytty, että kumpaan kahdesta presidenttiehdokkaasta he luottavat enempi valtion taloudenhoidossa, eli jos nämä ns.vaaliasiantuntijat tämän tutkimuksen tuloksen olisivat lukeneet, niin koska minäkin osaan sitä tulkita, niin varmasti hekin, vai eikö ole halunneet sitä tunnustaa, että Trump on Yhdysvaltain seuraava presidentti.

Tämän kyseisen tutkimuksen tulos oli Trump 69%

Harris 31%

Ei tämä ole mitään avaruustiedettä, koska Amerikkalaiset äänestävät ensisijaisesti aina rahapussinsa mukaan.

Vaaleja ei ratkaista ulkopoliittisista kysymyksistä eikä liioin Abortin tiimoilta, eikä myöskään maahanmuuton osalta, sen ratkaisee kansalaisten rahapussin paksuus, eli kumpi ehdokkaista takaa sen menestyksen omassa taloudessaan.

Nyt kun Orpon neljän puoleen enemmistöhallitukselle ei oppositio ole kyennyt mitään  uskottavaa vaihtoehtoa esittämään, niin sitten he sotkeutuvat lillukanvarsiin kadonneen uskottavuutensa palauttamiseksi kansalaisten silmissä.

Mutta tässäkin kyllä oppositio lyö taas kirveensä kiveen, jos se kuvittelee kansalaisten lähtevän mukaan näihin  ulkopoliittisiin lillukanvarsiin, jossa Tavio toimi  kansan enemmistön tulkkina, eikä lähtenyt ensitöikseen sateenkaarilippua nostamaan Ukrainalaiseen lipputankoon sodan runtelemassa maassa.

Ja samoin tulee käymään tässä Lähi-Idän Israelia koskevassa äänestyksessä, josta kansalaiset ovat varmasti sillä kannalla Suomessa että,  EVVK.

Mutta antaa nyt opposition sotkeutua ihan itse ulkopoliittisiin lillukanvarsiinsa välikysymys ja luottamusäänestyksineen, sillä jos he kuvittelevat että heidän uskottavuutensa palautuu tämän heidän sirkuksensa myötä, niin kyllä se siinä mielessä toimii, että entistäkin makeammin kansalaiset saavat nauraa heidän epätoivolleen.

Ja niinhän siinä näyttää käyvän kepunkin kohdalla, että edelliset neljä vuotta yhtä jalkaa vasemmistohallituksessa ja nyt sitten samassa rintamassa sosialistien kanssa kaatamassa oikeistohallitusta.  Jos he tällä kuvittelevat uskottavuutensa paranevan, niin kyllä siinä tulee niin käymään pienestä Gallupnosteesta huolimatta, että sitä mukaan kun Orpon hallitusohjelma muuttuu lihaksi, niin kepun ajautuu yhä pahenpaan anorectiaan.

Eilen kun seurasisin eduskunnasta lähetettyä  kyselytuntia ja mietin sitä, että miten ja millä sanoilla luonnehtisin vasemmiston esiintymistä.

En tahtonut millään löytää mihin heitä vertaisin, niin otin avukseni kirjahyllystäni 60 luvulla painetun tietosanakirjan, jotta löytyisi vasemmistollemme luonnehdinta.

Johan löytyi vastaava, eli Etelä Amerikassa elävät Mölyapinat, nimensä ne ovat saaneet siitä, että niiden mölinä saattaa kuulua jopa useiden kilometrien päähän ja mölinät  ovat erilaisia niiden merkityksen mukaan.

Haluan nyt heti pyytää anteeksi Etelä Amerikassa eläviltä mölyapinoilta, kun rinnastin heidät Suomessa elävään vasemmistolaiseen mölinälaumaan.

En tiedä elääkö Korkeasaaressa Etelä Amerikkalaista mölyapinaa, mutta eduskunnasta samaa mölinää kyllä löytyy vasemmistolauman esittämänä.

Toinen vaihtoehto olisi tietenkin värin perusteella olla punapersepaviaanit, mutta päädyin kuitenkin mölyapinoihin.

Useat väittävät, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta

Minä olen toista mieltä, se on helppoa, mutta se vaatii vastapainoksi historian tuntemista ja kuten sanonta kuuluu, että historia toistaa itseään, tämän kun oivaltaa, niin tulevaisuuden ennustaminenkin on helppoa kuin heinän teko.

Esim. Pystyn varmuudella jo ennustamaan ajanjakson vuodesta 2027 – 2030 jos, siis painotan sanaa jos Suomessa on vasemmistolainen tai vasemmistovetoinen hallitus.

Silloin tulee käymään niin, että kaikki se työ minkä nykyinen Orpon oikeistohallitus on tehnyt maamme nostamiseksi takaisin velkahelvetistä kestävämmälle talouden uralle, niin se valuu maahan kuin vesi hanhen selästä.

Sillä tässä historia toistaa itseään, näinhän on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin, että sen minkä oikeisto korjaa sen vasemmisto tärvelee, toisin muotoiltuna, minkä oikeisto säästää, sen vasemmisto tuhlaa.

Oikeistolaiset kysyvät, että mitä he voivat tehdä yhteiskunnan hyväksi.  Vasemmistolaiset kysyvät, mitä yhteiskunta voi tehdä heidän hyväkseen.

Oikeistolaiset ottavat itse päävastuun omasta tulevaisuudestaan, kun taas vasemmistolaiset haluavat yhteiskunnan niistävän jopa heidän nenänsä ja pyyhkivän perseensä näin karrikoidusti ilmaisten.