Tekijä: arvi.

Tuomas Sammelvuo valmentaa venäjän lentopallomaajoukkuetta ja hänet on valittu vuoden suomalaiseksi valmentajaksi.

Hatunnostoni hänenelle niin huipputason entisenä pelaajana ja nyt huipputason valmentajana ja vielä suurempi hatunnostoni hänelle, kun ”uskalsi” lähteä tässä ryssäfobian ja ”liikekkannallepanon” aikana rakentamaan maidemmevälistä rauhan tilaa urheilun avulla, vaikka ei hän varmasti sitä valmentajanpestiään siksi ottanutkaan, vaan koska venäjä on yksi kovimmista ellei kovin lentopallomaa mailmassa, niin tässä hänelle avautui loistava paikka osoittaa osaamisensa valmentajana.

Toki hänet on jo useammassakin piirissä luokiteltu isänmaan petturiksi, mutta sanoisin, että hän on valmentajana saanut kaikkien venäläisten kunnioituksen ja siihen eivät kykene politikot, diplomaatit eikä virkamiehet, uusista sotaleluista puhumattakaan.

Hän tekee työtänsä suurella sydämmellä rakkaudesta lajiinsa ja maidemme välinen rauhantyö on siinä mansikkana kakun päällä, josta meidän kaikkien tulee olla suomalaisina ylpeitä.

Toinen on Ville Haapasalo.

Kaikki varmasti tietävät mitä tarkoittaa, kun Sikstuksen kappelin hormista vaalea savu nousee.

No, silloin on tietenkin Paavin valinnasta päästy yhteisymmärrykseen konklaavien kesken, joten demokratia toimii.

Ajattelin, että tämä voisi toimia myös suomen enemmistöparlamenttaarisessa valintaprosessissa, kun hallitusta kootaan.

Vaalien suurimmat puolueet, joiden yhteiskannatus on yli 50%, menevät heille osoitettuun paikkaansa hieromaan sopua tulevan hallituksen ohjelmasta ja ulos heidät lasketaan vasta sitten kun vaalea savu nousee Arkadianmäen hormista ja  kulmat on hiottu ympyrän muotoiseksi.

Jotkut tietenkin sanovat, että pienet puoluee joutuvat tässä menettelyssä syrjäytetyksi ja valtaa ja vastuuta pääsevät aina jakamaan vain ”suuret” näillänäkymin kolme vaaleissa suurimmaksi nousseista, mutta voihan joskus tarvita neljäkin, tai pärjätään kahdella.  Jos joku sanoo tämän olevan demokratian vastaista, niin tässähän äänestäjien tahto juuri toteutuukin vaalituloksen pohjalta.

Esim. viime eduskuntavaalien jälkeen hallituksessa istuisivat nyt sdp, PS ja KOK ja jos seuraava hallitus muodostettaisiin nykyisten Gallupennusteiden pohjalta, niin suurimmat muodostaisivat hallituksen, jossa olisivat Kok, Sdp ja PS,  eli sama pohja jatkaisi, pääministeri vain vaihtuisi.

Onhan se nyt selvää nykyisen politiikan valossa, että persujen kanssa ei muut puolueet hallitusta lähde muodostamaan, olipa vaaleissa heidän äänimääränsä mikä hyvänsä, mutta sehän vasta onkin demokratian irvikuva, jos kansan heille antama suurikin kannatus sivuutetaan olan kohautuksella.

Olen kuitenkin varma, että särmät hioutuvat, kun kaikille on tiedossa valintatapa ja äänestäjienkin tahto tulisi toteutetuksi, eikä vaalien häviäjät pääsisi lehmänkauppoineen ja iltalypsyineen syömään kuormasta ja ajamaan hallitusta nurkkaan vaatimuksineen.

Tällä menettelyllä olisi ( minun mielestäni ) tervehdyttävä vaikutus myös siinä, että Arkadiamäen muonavahvuudesta karsiutuisi pienpuolueetkin minimiin ja valtaa ja vastuuta jakaisivat kaksi, kolme tai neljä suurinta.

Mikään järjestelmähän ei ole täydellinen, mutta jos äänestäjien tahtoa kunnioitetaan, niin tämä on ainakin lähellä sitä.

Tämä on kirjoitettu pilke silmälulmassa, mutta siinä on varmasti myös totuuden siemen.

Enkä itse ainakaan ole huolissani alhaisista äänestysprosenteista vaaleissa ja katsonkin, että noin puolet tällähetkellä jotka eivät vaaliuurnille vaivaidu, osoittaa vain heidän tyytyväisyyttää vallitsevaan yhteiskunnalliseen olotilaansa ja päättäjiin, joten lopetetaan surkuttelu demokratian tilasta.

Tiedän kyllä, että on lähes isänmaan petturi, jos sanoo suhtautuvansa venäjään suopeasti tai edes neutraalisti.

Mutta olipa siellä nyt sitten minkälainen kolhoosi tai markkinatalouden irvikuva hyvänsä, niin itse en enään pyöri historian liemissä ja myrkkykeitoksissa ja tapahtunut mikä tapahtunut ja olen vihani hedelmät heistä syönyt jo aika päiviä sitten, enkä usko että sodan läpikäyneet sukupolvetkaan enään sankarihaudoistaan siitä tulevat puheistani minua tilille vetämään.

Ja niin kauan kun naapuri pysyy omalla karhunpesällään, eikä tule rajan yli tälle suomineidon puolelle reviiriään laajentamaan, niin eläköö tavallaan minun puolestani, olipa heidän valtiomuotonsa mikä hyvänsä.

En koe tyydytystä heitä haukkumalla ja maalailemalla piruja seinille, vaikka historiamme onkin ollut verellä vuodattu ja uskon ja luotan että nykyiset ja tulevat valtiopäättäjämme pitää huolen, että emme ainakaan omalta osaltamme ole karhua ”tasaiselle” vaatimassa kuten nyt näyttää muualla hinku olevan.

Muut Venäjän naapurimaat toimivat heihin nähden miten toimivat, mitäs se meille kuuluu, pidetään oma pesä kunnossa ja diplomatia voimassa, niin se on paras tae rauhallisen rinnakkaiselon jatkumoksi.   Venäjän vastaisissa pakotteissa joudumme olemaan mukana Unionin jäsenenä, mutta ei lähdetä karhupeijaisia pitämään muiden tavoin.

 

Minä olen elänyt niinkutsutun suomettumisen suomessa ja kun sitä vertaan nyt tämän Brysselin kotibryssä aikaan, niin kyllä kaikki oli ennen paremmin, olimme sentään itsenäisiä toisin kuin nyt, kun Brysselin Boprikovit meille lakeja ja asetuksia sanelee eduskunnan pään yli.

Tokihan Moskovan valvontakomissio meitä ”vartioi”, mutta lakimme ja asetuksemme sorvattiin kuitenkin omassa lakeja säätävässä parlamentissamme toisin kuin nyt.

Vaikka olimme kuin ”karhun kämmenellä”, niin senkin yhteiskuntamuoto luhistui ja meille koitti vapauden ja itsenäisyyden aika, joka kesti aina Euroopan unioniin liityttyessämme, josta alkoi pimeyden yö.

Ja kaatuuhan se Unionikin vielä ja suomineitokin pääsee kahleistaan.

Jäät kun keväälä lähtivät tuossa huhti,-toukokuun vaihteessa, niin muutaman viikon siinä ”jaksoin” parista katiskasta nostaa ämpäri kaupalla kutuahventa, joita sitten vuoroin savustelin, paistelin ja kalasopaksi valmistelin.  Sitten nostin katiskat kuivalle maalle, kun alkoi paskakin olemaan jo kuin lokilla.

No, muutaman viikon kuivalla maalla niitä katsiskoitani ”kuivattelin” ja eilen sitten viskasin ne tuohon parin metrin rantaveteen, kun ajattelin kudunkin jo päättyyneen, ettei enään tarvitsisi ämpäri kaupalla niitä perkailla.

Mutta mitä vielä, saman verran sitä ahventa antoi ja kun laskeskelin, niin sata ahventa oli kahden katiskan yhteistulos, isommat otin vain itselleni ja loput laskin takaisin kasvamaan ”korkoa”. Eikä muuten olleet enään kudullaan, että koskaan ei ole näin hyvin antanut kudun jo ohi mentyä.

Tuleehan niitä sitten pakkaseenkin laitettua.

 

Kuusi paukkuu kokoissamme, varotaan siis vaatteitamme.

Haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla.

Savu nousis katajasta, sitten rungot syttyis vasta.

Kostea on raita puuna, käytän jos en löydä muuta.

Koivusta saan hyvää tuhkaa, suopa loppumaan jos uhkaa.

Leppä kuluu nopeasti, käytän sitä varovasti.

Honka parhain kokkopuista, rakovalkeata muista.

Ja pari puuveneen ”raatoa” kyytipojaksi.

Mutta saunanpesään kelpaa vain koivu ja vihdalla vihdomme veren kiertämään ja sitten pulahdamme Karjalan Pyhäjärveen uimaan käsipohjaa äkkisyvään.

 

 

Kun seuraan Tampereen ja sen kehyskuntien Nokian, Lempäälän, Pirkkalan, Kangasalan ja Ylöjärven taistelua hyvien asukkaiden ja yritysten houkuttelemiseksi kuntaansa, niin paljon kuluu energiaa ja työtunteja samojen asioiden tiimoilla ja monilla työpöydillä.

En ole mikään keskittämisen kannattaja vain keskittämisen vuoksi, mutta nämä kyseiset kunnat ovat jo niin monissa asioissa kuin yhtä suurta perhettä työssäkäyntialueineen ja kun ne liitettäisiin osaksi Tamperetta, niin hyödyt olisivat valtavat ja sen jälkeen Tampereesta tulisi noin 350000 asukkaan kaupunki yhteisine veroineen ja tuloineen.

Valtavat päällekkäisyydet paperinpyörittäjineen ja byrokraattiset monet hallintoportaat toisivat poistuessaan uusia resursseja puutteellisten palvelusektorien ylläpitämiseen ja kehittämiseen ”yhden luukun” periaatteella.

Mutta on kai näin kansakoulupohjalta riskaapelia  lähteä julkisesti tällaisia ehdottelemaan, voisivat pian tilata valkotakkiset noutamaan.

Itkuvirren pienen päätin, vielä tähän sorvata, tämän jälkeen itseltäni, vaalirauhan julistan.

Marininkin perheen ruuat, loppuun kaluttu on luu, Hursti kyllä kadehtijain, vatsat täyttää eikös juu.

Sote soppaa kansalle nyt, eduskunta tarjoilee, sattumat ne puuttuu nytkin, himmeli kun määräilee.

Jonot kyllä sairaaloihin, nopeasti lyhenee, haudan kaivajat ne yksin, työnsä alle nääntynee.

Hyvinvointi alueiksi, jotkut näitä ylistää, pahoin vointiin kansalle vain, perä- puikko työnnetään.

Kaupungeissa kyllä riittää, tohtoreita kaikille, Peltoniemen Hintriikalla, suru murtaa sydämmen.

Mutta kyllä kunnat voivat, paremmin kuin aikoihin, hallitus kun velkaraa, vaaliin antoi miljardin.

Vanhanenkin sitten luopui, pestinsä hän paketoi, rahakirstun vartijana, velat vaivoiksemme toi.

Kyllä suomen työttömien, hyvä on vain huilata, osaajat kun Afrikasta, tekee heidän duuninsa.

Turvapaikan hakijoille, työtä löytyy vaivatta, kunhan taataan että riittää, Kelassa myös massia.

On se hyvä että pian, eduskunta lomailee, raskaat työt ja raskaat huvit, kansa kyllä maksanee.

Kuntavaalit ovat saaneet, politikot sekaisin, kansalaiset ihmeissänsä, kuka näihin luottaisi.

Eipä huolta, nyt jo käydään, uutta vaali kampanjaa, eduskunta vaalit meitä, nurkan takana odottaa.

Kokoomuskin vaatii meitä, arvojamme muuttamaan, mutta taitaa Orpo poikaa, seinä ruusu odottaa.

Viherhumppaa persut eivät, lähde kyllä tanssimaan, ainoastaan säkki järveen suomi poika kumartaa.

Kepulaiset myöskin kyllä, oveamme kolkuttaa, kyselee et saiskos luvan, säkki järvee vahvistaa..

Vihervasemmisto jääköön, kuplaansa vain puunaamaan, siellä saavat omaa humppaa, hiki päässä harrastaa.

Mutta käydään ensin nämä, kuntavaalit kuitenkin, jospa näissä suomi saatais, vähitellen takaisin.

————————————————————————————————Ja minä itse, miksi näitä mietin, se merkki varhaisen on vanhuuden, miks seuraa käskyä en veren vietin, vaan kansain kohtaloa huokailen……

 

 

 

 

Ei Marin ole varmasti itse perheensä ruokia käynyt kaupasta ostamassa, sen on tehnyt ”palvelusväki” ja ostokset on tehty Marinin ja hänen perheensä ”suun mukaisesti”.

Tähän asti kaikki oikein.

Mutta sitten kysytäänkin, kuka lystin maksaa ja jos maksajana on suomen valtio, niin sitten kysytäänkin, onko tällainen ohjeistus annettu ja jos on, niin ei nokan koputtamista.

No, entäpäs jos on toimittu ohjeen vastaisesti, niin kenen toimesta ja kenen käskystä ja kehoituksesta.  Jos ohjeistuksen on antanut virkamies, niin hän on tehnyt virkavirheen, hänen on erottava.

Mutta jos ja kun virkamies on vain noudattanut ohjeistusta, jonka on Marinilta saanut, niin Marinin on erottava.

Ei tämä ole tämän vaikeampi yhtälö ja ei sitä virhettä korjata sillä, että lupautuu jälkeenpäin ruokansa maksamaan, kun on kermakipolta yllätetty housut kintuissa.

Vaikka teon rahallinen arvo onkin toissijainen kysymys, niin ei se 14000 euroa silti ole pikkuraha muille kuin niille, jotka jo kuukaudessa tienaavat vastaavan summan kuten Marinkin.

Kun eilen tästä samasta aiheesta kirjoitin, niin siitä kirposi yhtä monta tulkintaa kuin oli tulkitsijaakin, niin nyt en jätä tulkinnoille sijaa ja sanon että..

Marinin on erottava, jos ja kun jäljet johtavat ”sylttytehtaalle”.

 

Kukapa olisi koskaan pahimmissa tai paremmissa päiväunissaankaan voinut kuvitetta, että suomen, euroopan ja lähes koko Globaalin maailmankaikkeuden ihailluin, kaunein ja viisain johtaja putoaa valtaistuimeltaa, kompastuttuaan aamupuuroonsa.

Laitoin tämän ylläolevan esimerkin tähän vain siksi, että kuinka pienestä rikkeestä voi joutua tuomitun penkille nykyään politiikassa, olipa se tahallista tai ei ja jopa yksi harkitsematon sana tai desimaalipilkku väärässä paikassa tietää lopun alkua.

Minä uskon, että tämäkin käynnissä oleva asia ei olisi myrskyä vesilasissa koskaan nostanut, jos kohdehenkilö olisi HETI pyytänyt toimintaansa suomen kansalta anteeksi ja ollut nöyrä.  Mutta mitä vielä, kaivauduttiin yhä syvemmälle omaan poteroonsa ja sanottiin, että kyllä mekin kun nuo toisetkin.

Tämä on varmasti kokoluokaltaan vähäpätöinen asia, kun miljardeilla pelataan sököä valtiontaloudessa, mutta eikös sen väärintekijän nimen saa, olipa kyse sitten markasta tai miljoonasta.

Olipa nyt syyllinen kuka hyvänsä että näin on toimittu, niin jäljet johtavat haluttiinpa tai ei sinne, joka kaikesta viimekädessä päättää, olipa matkan varrella vaikka tusina pikkujohtajia jonossa kaivelemassa totuuden siementä.

Minä en lähde tämän takia johtajaa kivittämään, sen tehköön minua viisaammat, mutta sen vaan sanon, että kun muiden rahoilla pelataan, niin silloin pitäisi olla erityisen huolellinen ja hoitaa yhteistä kassaa tarkemmin kuin omaansa.