Tekijä: arvi.

Joskus sitä tulee miettineeksi, että vaikka ihmisen, eli homon syntyminen tapahtui noin 2-3 miljardia vuotta sitten Afrikassa, erottuaan simpanssien sukupuusta omaksi lajikseen, että kuvittelisi Afrikan olevan se manner, joka olisi kehittyneisyydessään valovuoden edellä muita.

Mutta mitä vielä.  Onko siellä sitten ollut niin helppo elämä, että ei ole tarvinnut ihmeemmin uudistua ja kehittyä hengissä pysyäkseen, kun ollaan saatu olla maanpäällisessä paratiisissa.

Ne jotka sieltä sitten lähtivät levittäytymään Eurooppaankin, niin olosuhteiden pakosta heidän oli henkensä pitimiksi keksittävä koko ajan uusia toimintatapoja ja apuvälineitä nälkäkuoleman ja paleltumisen estämiseksi.

Tosin, nyt on käynyt niin ja hyvää vauhtia käymässäkin, että ihminen on viisaudessaan ja kaikkivoipaisuudessaan tuhoamassa koko maapallon ja itsensä hulluudessaan ja sivilisaatioista tulee robottien ja tekoälyin johdettuja laboratorioita, joissa ihminen on koekaniinina.

Joten, Afrikka ja Afrikkalaiset ovat kuitenkin ne viisaat, jotka elävät kestävän kehityksen ehdoilla, muualla ollaan yhtenä rattaana siinä kehityksen pyörässä, joka tuhoaa itsensä ja yhteisönsä, myytyään sielunsa …………..

Nyt näyttää siltä, että nuolaistiin ennen kuin tipahti, nimittäin Nato jäsenyys on jumittunut nyt Erdoganin pöytälaatikkoon ja ratkaisija istuu valkoisessa talossa, joka arvioi omasta näkökulmastaan, kumpi on heille se hyödyllisempi idiootti, Suomi vai Turkki.

Tässä voi vielä ”hyvässä lykyssä” käydä niinkin, että palataan niihin Erkki Tuomiojan ehdottamiin yhteistökuvioihin Ruotsin ja Suomen kesken, jossa kaveria ei jätetä jos toveri hyökkää.

Suomen oma uskottava, sotilasliittoihin kuulumaton itsenäinen puolustus heitettiin parissa kuukaudessa romukoppaan ja lähdettiin turvaa hakemaan sotilasliitosta, vaikka meitä ei sotilaallinen eikä muukaan vaara ollut uhkaamassa, suurista puheista ja uhoista huolimatta, joita on totuttu kuulemaan naapurin tahoilta yhtä säännöllisesti kuin aikamerkkejä.

Tänään vietetään Marskin syntymäpäivää ja sotilasparaatia saamme seurata Punaiselta tor….anteeksi Senaatintorilta rinta rottingilla.

 

Suomessa sotahysteria saa aikaan mitä ällistyttävimpiä piirteitä ja tuntuu että mikään ei enään yllätä, kun kauhu leviää yläkertaan.

Nyt ollaan jo useassa paikassa kieltämässä yhtä meidän aakkosiimme kuuluvan kirjaimen käyttö, kun se muistuttaa meitä liiaksi naapurimaan sotakoneen tunnuksista ( Z )

Toinen esimerkki löytyy vaatimuksista, että Valko-Venäjän nimi pitää muuttaa meillä muotoon Beladus, jolla sitä jatkossa tituleerattaisiin, sillä Venäjän maininta nimessä ajaa ”saikulle”.

Nämä ylläolevat luen kyllä samaan hysteriaan kuuluvaksi kuin nekin, vaikka vähän eri puolelta ”pyöreää huonetta”, kun alettiin kaikki rasismiin viittaavat tuotteiden nimetkin kieltää ja liikennemerkit ja hymypatsaatkin piti valjastaa sukupuolettomiksi tasa-arvon nimissä.

Lisäksi historiallisia patsaita ja muistomerkkejä ollaan meilläkin kaatamassa ajatuksella että, pois silmistä, pois mielestä.

Jos tämä on sitä kaikensallivaa demokratiaa, niin itse en siihen halua olla osallisena.

 

Kun äänestäjät menevät vaaliuurnille antamaan äänensä jollekkin puolueelle, niin se tapahtuu paljolti mielikuvien, ei faktoihin ja tutkittuun tietoon perustuen.

Lisäksi ääni annetaan täysin politiikan ulkopuolisten ”kertoimien” sanelemana.

Esimerkiksi demareita moni äänestää vain Marinin kauneuden tähden ja sivuseikkana on puolueen täydellinen epäonnistuminen, kun maamme sisäinen taloudellis/turvallisuus on päästetty kriisiytymään ja rahaa on kylvetty ikäänkuin ”mahoon maahan”. ( VELALLA )

No, entäs sitten kokoomus, mikä tekee heistä tällähetkellä ylivoimaisen ykkösen ( Gallupeissa ) Mielikuva siinäkin sanelee, sillä pian 30% lähentelevät kannatusluvut eivät ainakaan ole osoitus siitä, että rikkaita, joiden asiaa kokoomus ajaa, että heitä on näin suuri määrä kansasta ja olisikohan tässäkin kuten edellisessä kysymys henkilöpalvonnasta ( Niinistö, ei Orpo, vaikka puheenjohtaja onkin )

Perussuomalaisten kannatusta näyttää kannattelevan ex-puheenjohtaja edelleen ja hän on ottanut ilmaherruuden haltuunsa ja nykyinen puheenjohtaja seuraa katseella, kun siviilipalvelusmies ruoskii valiokuntajohtajana kansaa sotahurmokseen.

Kepu taas ei löydä neulaa heinäsuovasta ja Saarikkokin, vaikka puheissaan muuttaakin mustan valkoiseksi ja muuttaa veden viiniksi, niin kepu pettää aina on hokema, joka on iskostunut syvälle kansalaisten tajuntaan ja suuren virheen tekivät, kun antoivat Kulmunille kenkää puheenjohtajuudesta, sillä Saarikosta tulee mielikuva Justiina kaulin kädessä.

Vihreät ja Vasemmistoliitto taistelevat samoista äänestäjistä ja Vasemmistoliittoa kannattelee suosittu Andersson, kun Vihreät vaihtavat johtajiaan kuin paitaa ja puolueessa miehet on komennettu ( ajettu ) nyrkin ja hellan väliin.

Hjalliksen puolueelle koittaa Nuorsuomalaisten kohtalo melko nopeasti ja oman navan ympärillä häärivä puheenjohtaja ei kauaa laula omia laulujaan.

Luulen että Kristillisille koittaa sama polku kuin Harkimollekkin, vaikka heidän nykyinen puheenjohtaja onkin osava.

Kyllä nyt Suomen päättäjät kukin vuorollaan ravaavat Valkoisessa talossa Venäjähysteriassaan, vaikka matkojen kuvittelisi nyt suuntautuvan ennenkaikkea sinne, missä ratkaisu ja ratkaisija luuraa.

En tässä ala Venäjän saatanallisuutta saarnaamaan, sen ovat kaikki muutenkin Ukrainassa todenneet, nähneet ja tiedostaneet.

Suomen geopoliittinen asemakin sen jo vahvistaa, että meidän suhteitamme ei ratkaista Venäjään valtameren takana, vaan yhteisen 1340 kilometrin rajamme molemmin puolin, rauhanomaisesti.

Nyt ollaan valtiojohtomme toimesta lähdetty niinsanoakseni ”soitellen sotaan” ja omaksuttu seikkailupolitiikan menttaliteetti ja uho.

Suurimman virheen länsimaat, Suomi mukaanlukien tekevät nyt, kun olettavat Venäjän olevan jo polvillaan pakotteiden seurauksena ja muutaman kuukauden Ukrainassa sodittuaan.

Öljyn ja kaasun ottajia ja ostajia kyllä piisaa EU.n ulkopuolellakin ja energia ei Venäjältä lopu ja se on takeena myös sille, että amissioonia riittää niin koti kuin rintamaolosuhteisiinkin.

Ukrainan tilanteeseen Suomi ei voi vaikuttaa ratkaisijana sitä eikä tätä, mutta meidän Venäjästrategiamme on meidän omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassakin ja sitä ei pidä luovuttaa rajojemme ulkopuolisille ”kypäräpapeille” ja sotaintoilijoille, joten otetaan neuvottelusuunnaksi itä, tuli siellä vastaan sitten vaikka mitä.

 

 

 

Kyllä on mopo pahasti karannut käsistä, kun jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajalle patsasta suunnitellaan pystytettäväksi.

Minusta jos nyt joku patsaan tarvitsee tämän jääkiekon ympärillä toimijoista, niin seuratyötä tekevät juniorivalmentajat ja pyyteetöntä talkootyötä tekevät vanhemmat ja huoltajat.

Jalonen vain kerää mansikat kakun päältä, kun saa komentoonsa hyvin valmennetut ja ohjatut ja motivoituneet pelaajat.

Helppo on siinä taktisia kuvioita piirrellä päävalmentajan, kun voi luottaa siihen, että pelaajat toteuttavat valmentajan toiveita, jotka on selkäytimeen piirtyneet jo juniorivuosina.

En nyt niin kovin suurta painoarvoa anna maajoukkueen päävalmentajan ansioksi ja kuten jo sanoinkin, niin seuratyö ja siellä toimivat osaavat valmentajat on tae menestykselle.

 

 

 

Suomessa sanotaan elävän maailman onnellisin kansa.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta myös velkaisin.

Suomessa on leipäjonot pidemmät kuin koskaan ja yhä suurempi kansanosa elää köyhyysrajan alapuolella.

Terveydenhuolto on maassamme korkeatasoista, mutta jonoissa kerkiää kuoleen jo monta kertaa, ennenkuin hoitoon pääsee, ellei omista paksua lompsaa.

Sananvapaus meille on pyhä asia, mutta jos sanot, että Suomalainen ensin, niin olet rasisti.

Uskonnonvapaus vallitsee, mutta Raamatun siteeramisesta saa ”stasin” kintereilleen ja joutuu vainotuksi.

Kaveria ei jätetä, tämä koskee nykyään niitä, jotka turisteina ovat maahamme saapuneet passattavaksi Afrikan ja lähi-idän alueilta.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa olemme suunnan näyttäjinä, jossa kurjistamme omaa kansaamme, että maailma ei hukkuisi paskaan.  Suuruudenhulluus on vaarallinen tauti, se tappaa sisällä ja puutarhassa.

Suomalaisista valtaosa sairastaa ns.Tukholma syndromaa, jossa rakastutaan ruoskijaansa ( EU) ja ollaan tyytyväisiä, että saadaan olla rahoittamassa ja auttamassa Euroopan sivistysmaita ryysyistä rikkauksiin.

Suomi piti aina ennen huolta ”pienimmistään”, nyt köyhyys on oma vika ja sääli on sairautta ja raha istuu Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsem…………….

Mutta näillä mennään ja omasta puolestani voin sanoa olevani onnellinen, millä sitä sitten meistä itse kukin mittaakaan, raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se ihmeesti helpottaa, pitää vain huolehtia, että on sen isäntä eikä renki.

 

Suomalaisia yhditää monikin asia ja joiden perusteella voimme ylpeästi sanoa olevamme Suomalaisia, mutta on yksi asia joka meille kaikille on pyhä ja jota kaikki rakastaa ja se on Suomen kieli eri murteineen ja vivahteineen ja jota tulisi yli kaiken vaalia ja puolustaa tässä Globalistisessa vyörytyksessä ja sen kaikkivoipaisuudessa.

Onhan näitä kansallisvaltion historiallis/kulttuurisellisia tekijöitä lukuisia, jotka meitä yhdistää, mutta niissäkin kuitenkin on sitä, että toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä, jos nyt tällainen rinnastus sallitaan.

Ulkomaillakin Suomalainen kaipaa kuka mitäkin, toiset ruisleipää, toiset salmiakkia ja eräät saunaa ja Fatzerin sinistä.  Mutta voi sitä onnen täyttymystä, kun korviisi jostain kantautuu Suomen kielen soinnut ja tutut virkkeet  että, ”älä rääkkää sitä mukulaa, no en mää rääkkääkkää”, tai joku hoilaa että, sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden……

 

Ukraina taistelee olemassaolonsa ja vapautensa puolesta ja me elämme täällä kuin ennenkin, kauhistellen sodan ja hyökkääjän julmuutta, jota tulee yötä päivää median välityksillä olohuoneisiimme.

Kaikki mahdollinen taloudellis/sotilaallinen apu annetaan ja toivotaan kädet ristissä, että sota pysyy Ukrainan rajojen sisäpuolella, jotta meidän sirkushuvimme saisi jatkumonsa.

Kukaan ei pysty, en edes minä sanomaan tai ennustamaan sodan lopputulosta ja joka sen sanoo varmuudella tietävänsä, niin puhuu kyllä ohi suunsa, eli valehtelee.

Itse annan hevosen murehtia, sillä on suurempi pää ja olen sen tehnyt, että koska itselläni ei ole mahdollisuutta vaikuttaa sodan kulkuun, niin vaikka kuinka julmia tekoja siellä nytkin tapahtuu, niin minä en vaikka tahtoisinkin, niin pysty Ukrainaa auttamaan muuten, kuin pienenä veronmaksajana valtion kautta.

Ei lisätä taakkaame, ottamalla koko maailman huolet ja ”sodat” kannettavaksemme kapeille hartioillemme, siinä poltamme vain omaa kynttiläämme molemmista päistä ja yksi teko joka ei ole keneltäkään pois, niin ristiä kätemme ja rukoilla Jumalaa Ukrainan kansaa suojellakseen.

 

Nyt ei pidä nostaa käsiään pystyyn, vaikka tämä vieraskielinen otsakkeeni sitä raflaavasti vaatiikin.

Kyllä on kumma, jos ei Suomalaiset kykene, viitsi tai halua hyödyntää tuhansien järviemme aarreaittaa viimeistään nyt, kun leivästä taistellaan päivällä ja yöllä lihasta ja nälkä tulee olemaan monilla jokapäiväisenä vieraana muuallakin kuin niissä maissa, jotka tähänkin asti kehitysapu on hengissä pitänyt ja ruokkinut.

Jokaisen kunnan tulisi investoida ja palkata kuntaansa ”topparoikka”, joka ottaa asiakseen roskakalana pitämämme saaliin vähentämisen järvistämme.

Siinä tulisi ”tapettua” monta kärpästä yhdellä iskulla, kun järvien egolokinen tila ja taloudellinen hyöty paiskaisivat kättä, kun miljoonat markat ja kilot marssisivat yhteiskunnan ja yksilöiden ruokapöytiin ja pankkitileille.

Sitten tulisi maamme jokainen viljelemätön peltotilkku ja kesantomaa kyntää, äestää ja lannoittaa ja laittaa siementä vakoon, tämä(kään) ei tarkoita sitä mitä monille ensimmäiseksi tulee mieleen ”siemenlingosta, vaan perunan istuttamista vakoihinsa.

Kala ja peruna ne miehen tiellä pitää, jos leipävarras on tyhjänä.

Otetaan sitten työntekijät kalanpyyntiin ja jalostukseen vaikka Taimaasta ja peltojen hyödyntäjät Ukrainasta, jos Suomalaisille ei paskaduunit maistu, mutta luulempa että kotimainenkin nälkäinen tarttuu kiinni työnsyrjään, kun Kela lakkaa ruokkimasta.