Tekijä: arvi.

Suomalaiset suhtautuvat sotaan ja sotiviin osapuoliin yleensä neutraalisti ja katsovat, että asia ei kuulu meille, pesköön kukin oman pyykkinsä.

Mutta nyt, kun toisena, hyökkäävänä osapuolena on sama joka meilläkin tavoitteli sirppiä ja vasaraa nostettavaksi siniristin tilalle eduskuntatalon katonharjalle, niin johan löytyi Talvisodan henki ja innokkaammat ovatkin jo etulinjassa taistelemassa kodin, uskon ja isänm…..eiku Ukr….eiku Amerikan puolesta.

Nyt saatiin sitten se rajalakikin maaliin ja saadaan ampua maaliin muitakin kuin pahvinukkeja, jos tälle puolelle rajaa tunkevat.

Joten valmiina ollaan ja näyttääkin siltä, että naapuri on jo varuskuntansa tyhjentänyt aseista ja miehistä lähialueiltamme hyväntahdon eleenä, meidän Natoon liittymisellemme.

 

 

Viha ja vihapuhe vilahtelee usein keskusteluissa, jossa joidenkin sananvapaus on joidenkin sananvapautta tärkeämpi ja joita sitten lautapääsonnit raastuvassa ratkovat kukin oman vihakäsityksensä ohjaamana.  Mutta koskaan en ole kenenkään tuomarin enkä juomarin kuullut sanovan tuomiota julistaessaan, että viha on syntiä, jos hän tämän ikivanhan käsityksen toisi tuomiota julistaessaan ilmoille, niin hänelle nauraisivat jopa pappilan kiviaidan kivetkin.

Ja jos työvoimaneuvoja lausuisi jollekkin työtä vieroksuvalle, että tiedätkös sinä kurja, että laiskuus on syntiä, niin sen jälkeen työvoimaneuvoja liittyisi kilometritehtaalle.

Ja seitsemään kuolemansyntiin kuuluivat ennenmuinoin myös kateus, himo, ylensyönti, ylpeys ja ahneus, joten sanon niinkuin olen aina sanonut, että kyllä ennen oli kaikki paremmin, nyt näitä edellämainuttuja taidetaan yleisesti pitää hyveinä.

 

Kun seurailee näitä median uutisointeja terveystutkimukseen ja ihmisten hyvinvointiin liittyvässä medikaalisessa katsannossa, niin…..

olen tullut siihen päätelmään, että lääketiede on jo niin pitkälle kehittynyttä, että oikeastaan ei löydy enään yhtään täysin tervettä ihmistä.

 

Ei millään uskoisi, että lähes Euroopan ytimessä käydään veristä taistelua elämästä ja kuolemasta ja samaan aikaan tämän ”ytimen” ulkopuolella eletään kuten ennenkin sirushuveista ja ylellisyydestä nauttien ja valittaen elinkustannustensa nousua.

Sitten huonoa omaatuntoa paikataan massiivisella aseavulla ja solidaarisuudella ja höpistään kunniakkaasta taistelusta koko Euroopan puolesta.

Jotenkin se on irvokasta, kun oma sinisilmäisyys kaatuu nyt Ukrainan kannettavaksi ja vannotaan pyhää vihaa siihen suuntaan, jossa on hetkeä aikaisemmin poskisuudelmiä jaeltu ”tovereina” toverien joukossa.

Mikä ja kuka sitten mahdollisti hyökkäyksen Ukrainaan, no, kyllä sen tekivät ne maat, jotka tätä koneistoa ovat tukeneet, hirttämällä menestyksensä Kremlin muuriin.

Sitä niittää mitä kylvää ja saattepa vielä nähdä, että tämä on vasta alkusoittoa sille, että EU.n yhtenäisyys ja sen pystyssäpysyminen tulee tämän ”konfliktin” seurauksena olemaan hiuskarvan varassa, kun sirkushuvien ja leivän välillä joutuu valitsemaan, kun aikaisemmin on eletty kuin pellossa jatkuvan kasvun ja setelipainokoneiden hurinassa, johon osaltaan suurena myötävaikuttajana on ollut ”suuri ja mahtava Neuvostoliitto”.

Kyllä ”Neuvostoliitolla” ystäviä piisaa niin kauan kun enegiaa riittää ja sitä alennettuun hintaan on tarjolla, sillä ei se solidaarisuus tuo ruokaa pöytään ja kyllä siinä ihmisoikeudet ja solidaarisuus unohtuu, kun vaihtoehtona on puute ja kurjuus omassa pirtissä.

Kun Natomaita suojaa viides artikla, niin se suojaa myös ”Neuvostoliittoa”, sillä Nato on puolustusliitto, joten repikää pelihousunne, sen voi faktantarkastajatkin todeta.

Gallupit ne näyttää että, kokoomukseen luotetaan, kunhan vielä joku veisi, Rydmaninkin ”saunan taa”.

Kevääseen on lyhyt aika, jolloin vaalit pidetään, mutta kyllä Orpo pystyy, varman voiton häsäämään.

Saulikin se patsastelee, ylistystä satelee, koskahan se 100 prossaa, kannatukses rikkunee.

Marini se joka aamu, peililtänsä kyselee, kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.

Eikä Sanna kruunustansa, suostu kyllä luopumaan, vaikka täytyis ahtaajien, perseet panna huilaamaan.

Pressaksi ei Sanna rupee, valta siinä riisutaan,  vaikka kyllä sitä kroppaa, vaatteittakin kumartaa.

Kepulla se kannatus ei, liitoksista turpoa, taitaa saumat ratketa vain, Saarikolla trikoista.

Eikä sieltä vasemmalta, kepulaari täyttyne, taitaa olla pareet pyytää, Paavo takas pramille.

Keväällä se ihme nähdään, kuinka takki käännetään, kepu kun sen punavärin, tahtoo pestä itsestään.

Persuilla ei huolta ole, köyhä kansa äänestää, vasemmiston aate hukkuu, Globaaliseen höpinään.

Persut ovat vaihtoehto, vähän joka asiaan, muut kun tahtoo Brysselille, suomineidon alistaa.

Vihreidenkin politiikan, kansa viimein oivalsi, joukkoitsemurhaan meitä, vihree myrkky siunaisi.

Eihän sitä kukaan tiedä, ennustella tulevaa, mutta se on varmaa että, suolen mutka mouruaa.

Aina pitää varautua, pahimmankin varalle, mutta pahin taitaa olla, sinipuna kansalle.

Sinipunan sekoitukset, ruskeaksi muuttunee, siihen hajuun proletaarin, henkikulta pakenee.

Persuin kanssa muut ei lähde, hallitusta kasaamaan, jatketaan vain samaan malliin, velat velan kuittajaa.

Saattaa olla että meille, tulee vielä idästä, aidan alta rikkautta, Kelan heitä ikävä.

Natoon kun me joskus päästään, saadaan elää rauhassa, ytimiin on tavoiteltu, atomit on aseina.

Makeasti oravainen, nukkuu sammal petissään, onnelliset Suomalaiset, tossun alla hymyää.

Minä tunnustan olevani siltä osin pakana, että en huuda halle-lujaata, kun Sauli Niinistön nimi mainitaan, enkä hänen eteensä levitä palmunlehviä, kuten tekee viimeisimmän Galluptutkimuksen mukaan 92% kansasta.

Itse pidän häntä presidenttinä, joka johdatti Suomen sotaan, sitä ei ole tapahtunut 80 vuoteen ja hatunnostoni hänen sodanjälkeisen ajan edeltäjilleen.

Toivottavasti hänen seuraajansa tälle vakanssille on kuitenkin sellainen, joka ei toimi lääkärinä ( puoskarina) eikä tuomarina selkääntaputtelijoidensa hurratessa.

Ja toivottavasti Niinistön seuraaja kykenee edes vähän korjaamaan niitä poltettuja siltoja entiselleen, mitkä Niinistö on polttanut takanaan.

Venäjä on ollut ja on nyt ja on myös tulevaisuudessa tärkein rajanaapurimme, niin hyvässä kuin pahassakin ja nyt käynnissä oleva sota Ukrainassa ei tätä asetelmaa muuksi tee, olipa rajoillamme rautaa miten paljon hyvänsä.

Minä en ole pitänyt Venäjää meille uhkana, en niinä 70 vuotena jotka olen elänyt, enkä pidä vast`edeskään ja hartain toiveeni onkin, että seuraava valtion päämiehemme palauttaa Venäjäsuhteemme takaisin Halosen linjoille.

En pitäisi ihmeenä, että Niinistölle tämä uskontokultti vielä anelee annettavaksi rauhan Nobelin, saihan hän Suomenkin liitettyä sotilasliiton jäsenyyteen ja liittymään osapuoleksi sotaan Venäjää vastaan.

Jos emme aikaisemmin olleet Venäjän ydinkärkien kohdemaa, niin Natojäsenyyden myötä sitä olemme.

Eihän naapuruussuhteita näin hoideta, että kohdatessa annetaan poskipusuja ja kylillä solvataan hulluksi, olipa sitten kysymyksessä vaikka itse saatana Moskovasta.

Rauha tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja jos nyt jo alettaisiin vähitelle rakentamaan siltaa tuhotun suhteemme ylle, niin sille minäkin antaisin siunaukseni, vaikka taitaapa neuvoni vielä mennä kuuroille korville, niin kiihdyksissä tuntuu ihmiset olevan juoksuhaudoissaan.

Minä koen ainakin  lähinnä huumoriksi sellaiset neuvot joita kaikenmaailman dosentit suoltavat leipälävestään, että……

Nyt pitää kaikkien Suomalaisten varata kotiinsa parin viikon muonapakkaukset, kun koskaan ei voi tietää mitä r…ä tekee.

Minä sanon, että juokaa, syökää ja naikaa kuin mailmanlopun edellä, sillä kolmas mailmansota on jo alkanut ja se tullaan käymään ydinasein, joten pareet olisi hommata syanidikapseli, se säästäisi pitkältä kärsimykseltä, kun  sieniä alkaa nousemaan mets….eiku taivaalle.

Ei tämä ole pelottelua, tämä on tosiasioiden tunnustamista ja nyt saavutettu neuvottelutulos Natojäsenyydestä ei meitä säästä, se taitaa toimia lähinnä imupaperina.

Jos olette eri mieltä, niin kysyn teiltä, että miksi Venäjä omistaa valtavan ydinasearsenaalin, ei kai se niitä ole valmistanut museoitavaksi, kyllä se niihin turvaa, kun tarpeeksi ahistaa.

No, millä sitten estettäisiin ydinaseiden tuominen näyttämöille ja vaikka minulta löytyy kyllä vastaus lähes kaikkeen mikä muilta puuttuu, niin nyt en tiedä.

Mutta sen neuvon annan, että ollaan niinku ei oltaiskaan  ja naatitaan naatitaan, mutta ei laakasta.

 

 

Erdogani Turkinmaalta, pitää Suomee pihdeissään, Natohaukkain märät unet, painajaiseks mielletään.

Turhaan sinne Niinistöä, matkalle nyt saatetaan, Suomi kun ei Kurdeistansa, luovu vaikka uhataan.

Monet toivoo että Putin, pian heittäis veivinsä, mutta kukas sitten jatkais, ”rauhan” työtä Kremlissä.

Luulenpa et Putin elää, pidempään kuin uskotaan, ennen häntä monta päätä, Brysselissä katkotaan.

Pula-aikaa ennustellaan, saapuvaksi meillekkin, mutta kyllä vekseleillä, mahat täyttyy vastakin.

Ruokahan ei meiltä lopu, leipää riittää pöydässä, pettua on toinen puoli, mitäs sil` on väliä.

Putinia saamme kiittää, kansamme hän yhdisti, nyt ei enään kotiryssät, elä meillä herroiksi.

Nyt vain pitää itärajaan, jättää aukko homoille, Venäjällä heidät viedään, saunan taakse ”pukille”.

Hellettä se meillä piisaa, viileätä minusta, joka ilta saunanparves, mittari on sadassa.

Ilmastonkin muutoksia, tyytyväisnä kiittelen, tulipesiin koivupuita, naureskellen syöttelen.

Vihreätä kultaa riittää, aukoiksi ne hakataan, Brysselinkin direktiiviin, peräpeili huuhdotaan.

Onneksi se eduskunta, pian lähtee lomalle, raskaat työt ja raskaat huvit, veronsa se vaatiikin.

 

Kaikki  huutavat niin kovaa, että kun suuhun katsoo niin peräaukko näkyy että,  taistelkaa taistelkaa, taistelette koko Euroopan puolesta.

Miksi EU.n- jäsenmaat eivät lähetä omia joukkojaan taistelemaan Ukrainaan oman maansa ja mantereensa puolesta.

Suomikin pelkää, että me olemme seuraavana vuorossa, niin miksi ei lähetetä omia joukkoja varustuksineen sinne missä tapahtuu, sehän olisi kuin torjuisi jo ennakkoon meitä uhkaavan vaaran ja kun muutenkin olemme jo osapuolena sodassa.

Nyt pitäisi takoa kun rauta on kuumaa, pitkittämällä vain asiat tuppaavat mutkistumaan.

Jos ei nyt yhtä venäjän ”ryysyläisarmeijaa” saada häädettyä takaisin sinne mistä on tullutkin, niin johan nyt on perkele.

Ukraina joutuu yksin tapattamaan miehensä/naisensa meidän sivustahuutelijoiden puolesta……HÄVETKÄÄ !

Jatketaan me tällä Euroopassa muut omia sirkushuvejamme kuten ennenkin, kyllä se Ukraina meidät pelastaa, kun annetaan niille vain lisää tulivoimaa ja solidaarisuutta ja hoetaan sitä Raamatullista lausetta artikla 5.tä.

 

 

Tavan takaa saa lukea lehdistä, kuinka Ukrainan poliittis/sotilaallinen johto kehuu Suomea ja Suomen taistelua Venäjää vastaan 39-44 ja vertaa nykyistä asemaansa meihin.

Mutta meillä olikin sellainen johto sodan aikana, että se näki rauhan olevan ainoa tae itsenäisyytemme turvaamiseksi ja vaikka alueluovutukset olivat raskaat, niin raskas rauha oli kuitenkin parempi, kuin koko maan alistaminen sirpin ja vasran alle.

Nyt tietenkin taas jotkut vääräleuvat sanovat, että emme olleet itsenäisiä, kun  valvontakomissio valvoi Tornissa ja lakimme tarkistutettiin ennen täytäntöönpanoaan Kremlissä.

Mutta hopee ei ollut häpee, se oli voitto, kiitos sodanaikaisien sukupolvien ja kiitos sodanaikaisen poliittis/sotilaallisen johtomme, kun lopetitte kalliin veremme vuodattamisen ja vaikka rauhan ehdot olivat raskaat, niin parempi kuitenkin oli/on ollut elää siniristilipun hulmutessa, kuin kaksipäisen kotkan kynsissä.

On tietenkin pyhänhävästykseen verrattava teko, jos ja kun ehdottaa Ukrainan ”koomikolle” rauhan tietä ja kansalaistensa veren vuodatuksen lopettamista, kun maa on pommitettu kivikaudelle ja tapettu ja tuhottu kaikki elollinen tielleen osunut.

Kun Ukraina ihailee Suomen taistelua  itsenäisyytensä puolesta suurta vihollista vastaan, niin mikäs siinä, mutta itse sanoisin heille, että jos ihailette, niin ihailtavaa on sekin, kuinka Suomen sodanaikainen valtiojohto päätyi rauhan tielle ja säästi kansakuntamme enemmältä kärsimykseltä raskaasta rauhasta huolimatta.

Siitä on jo 80 vuotta kun aseet laskettiin ja toivottavasti niihin ei enään tartuta Suomen ja Venäjän välillä.

Mutta mikäs minä ulkopuolisena olen ketään neuvomaan, kukin ristinsä kantaa, mutta itse otan hatun päästäni niiden edesmenneiden haudoilla, jotka katsoivat huonon rauhankin olevan parempi vaihtoehto, kun kyyditykset tapettavaksi Siperian aroille ja kansakunnan pyyhkimen pois kartaston sivuilta, sillä historia yleensä kirjoitetaan voittajan nuotistoa noudattaen.

Ehkä joku vielä uskoo, että Ukraina voittaa sodan, mutta minä uskon, että Ukraina voittaa itsenäisyytensä, laskiessaan aseensa ja vaikka kuten Suomessakin, rauhan ehdot tulevat olemaan raskaat, niin pareet sekin kuin ydinsota, sillä se on se, joka tien päässä odottaa ja siinä ei ole voittajia eikä häviäjiä.

Jos joku sanoo, että ei edes Putin uskalla nappia painaa, mutta onko Putin tähänkään asti toiminut niinkuin olemme ennakoineet, ei ole, vaan hän toimii mistään välittämättä, mistään piittaamatta, kunhan omat housumukset pysyvät puhtaana ja kansakunta huutaa uraata.