Olen jokseenkin huvittuneena seurannut sitä keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa niin täällä kuin muillakin sosiaalisen median sivuilla, koskien perussuomalaista puoluetta ja suhtautumista heidän politiikkaansa.
Heti keskustelujen aluksi sanotaan, että en ole persu MUTTA, olen heidän kanssaan samaa mieltä keskustellun asian tiimoilta.
Siis ensimmäisenä sanoudutaan irti heistä ja miksi näin tapahtuu, niin se tapahtuu pelosta, että ei vain leimakirves ja ”hyvien ihmisten” Giljotiini katkaise heidän kaulaansa, joten parempi vain kieltää kuin kärsiä seurauksista, joita kaikkiin perussuomalaisiin on demonisoitu.
Väitän, että perussuomalaisten ajaman politiikan allekirjoittaa suurin osa suomen kansasta, mutta pelko on niin kova, että se seuraa vielä vaalikoppiinkin, kun vain noin 15-20% rohkenee mielipiteensä ilmaista perussuomalaisia äänestämällä.
Sanoisin näin, että kun perussuomalaisuuden kieltää, samalla kieltää myös ne arvot jotka isänmaata kannattelee ja joihin se on historiassa tukeutunut ja joihin se on uskonsa asettanut.
Varmasti muidenkin puolueen jäsenet ja kannattajat sanovat olevansa isänmaan asialla, mutta minusta se ei ole isänmaallisuutta, että muut ja muiden arvot asetetaan aina etusijalle, kun valintoja ja päätöksiä tehdään.
Ollaan solidaarisia ympäri maailmaa huomaamatta, että kotimaassa ajetaan päin seinää ja kuvitellaan, että maailman onnellisimman kansan KUULUUKIN ja itseasiassa on VELVOLLISUUSKIN auttaa kaikkia, se on ihmisen mitta.
Pidetään vaan kulissit pystyssä ja huolehditaan siitä, että kansainvälinen media ei saa vihiä, kuinka meillä heikompiosaiset hakevat elantonsa leipäjonoista ja kuolevat terveydenhoito jonoihin ja jossa maailman ilmanputsarina tapamme oman kansamme viluun ja nälkään.