Olen muutaman kerran ihan kurillani ja osin luontaisen uteliaisuuteni ajamana kokeillut, mikä saa vilkkaana käyvän ja eri aihealueita aaltoilevan pöytäseurueen harkitsemaan tarkemmin mitä suustaan päästää.
Siinä menevät niin muurarit, maalarit, hanslankarit kuin hampparitkin mykiksi, herroista ja narreista puhumattakaan, kun sanon olevani koulutukseltani psykiatri.
Keskustelu menee poikki kuin veitsellä leikaten ja menee tovi ennen kuin kohdehenkilöni saavat puhelahjansa takaisin, mutta nyt sanomiset ovatkin hyvin harkitsevia ja varovaisia.
2) Sitten olen äimistellyt sitä, että miksi suomessa jälleen on palattu Kekkosen viimeisten vuosien aikaan, kun pidetään Marin kulttia pystyssä ja peitellään ja suojellaan hänen kyvyttömyyttään hoitaa maan korkeinta luottamustointa.
Sehän on selvää, että Kekkosella kuten Marinillakin oli ja on hovinsa ja perässä hiihtelijänsä ja häntä pidettiin/pidetään vallassa, vaikka ongelmat ovat syöksymässä silmille ja paljastuessaan kaataisivat koko korttitalon ja monarkian luhistuessa hovinarritkin joutuisivat ”kortistoon”.
Tiedän että Marin on ”kulttijohtaja”, joka on erehtymätön ja koskematon, mutta itse en suostu muiden tavoin tekemään joukkoitsemurhaa häntä suojellakseni.