Tekijä: arvi.

Nyt kun eduskuntavaaleihin on enää rohee  puoli vuotta aikaa, niin jokaisessa paneelissa ja vaalienalus karkeloissa  puolueiden puheenjohtajilta kysellään, että  voisitko kuvitella istuvasi samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa.

Nykyisestä hallituksesta kaikki muut kepua  lukuunottamatta kieltäytyvät suoralta kädeltä yhteistyön rasistien kanssa ja totuuden nimessä on sanottava sekin, että kepukin valitsee jos mahdollista, niin mieluimmin hallituskumppaninsa sosialistien leiristä kuten on nähtykin.

Mutta kokoomushan se ajeleekin vaaleihin sammutetuin lyhdyin, eikä uskalla äänien menettämisen pelosta kieltäytyä rasistiyhteistyöstä, vaikka on sanomattakin selvää, että kepun lailla valitsee mieluimmin sosialistien kanssa kaveeraamisen kansallismielisten sijaan.

On äänestäjien sumuttamista kun sanotaan, että jos kokoomus voittaa vaalit, että maahan saadaan oikeistohallitus.  Se on paska puhetta, sillä kukaan ei lähde rasistipuolueen kanssa samaan hallitukseen, olipa perussuomalaisten vaalivoitto miten suuri hyvänsä, ei edes silloin, vaikka suurimman puolueen mandaatin saisivatkin vaaleissa.

Kokoomus ei vain tätä uskalla sanoa, sillä heidän joukoissaan sosialistikammoa podetaan erittäin laajasti ja suuri joukko kallistuu hallituskumppanuudessa mieluimmin rasistipuolueen kuin vasemmistomyrkyn suuntaan.

Ruotsissakaan ei ”persuille” hallituksen ovet aukene, mutta he ovat kuitenkin valtaa käyttämässä oikeistohallituksen tukipuolueena oppositiosta käsin ja saavat sitä kautta tavoitteitaan läpi.

Suomessa ei käydä blokkivaaleja, vaikka todellisuudessa  lähes joka asiassa onkin eduskunnassa vallalla käytäntö,- persut vastaan muut.

Herääkin kysymys, että miksi äänestää perussuomalaisia, kun he eivät kuitenkaan pääse tavoitteitaan edistämään hallitukseen.

Kun ihmiset tämän kysymyksen itselleen sisäistävät, niin he jättävät mieluimmin äänensä käyttämättä, kun lähtevät uurnille antamaan tukensa nykyisenkaltaiselle tuhotun maan politiikalle jota sosialistit ajavat ja jota kepu ja kokoomus peesaavat leimakirveiden pelossa.

Olisihan se äänestäjien kuluttajansuojankin kannalta toivottavaa, että ennen vaaleja sanottaisiin kenen kanssa lähtee hallitukseen syömään rusinat pullasta ja kuten nytkin nähdään, että vaalitappion kokeneet ovat niitä rusinoita noukkimassa.

Nyt valmiustaso äärimmilleen ja Ukrainalaisilta pakolaisilta vapautuvat petipaikat sijattava uusin lakanoin seuraavaksi venäläisille pakolaisille ja niitä on paljon ja niistä ei ole lukua.

Ukrainalaiset todennäköisesti kaikki palaavat kotimaahansa ja jos heitä on ollut noin 50 tuhatta, niin meidän pitää varautua siihen, että perään vielä yksi nolla lisätään venäläisten kohdalla.

Ja se on varmaa, että kukaan näistä ei halua takaisin palata venäjälle, joten se on rikkaus ja apu akuuttiin työvoimapulaamme.

Minulta meni kahvi aamulla väärään kurkkuun pelkästä mielihyvästä, kun huomasin että HS.n  Gallupissa demarien syöksykierre oli alkanut.

Ja vaikka pudotus ei ollut järin suuri kuukauden takaisesta, mutta kun saman verran tippuu joka kuukausi vaaleihin saakka, niin silloin huidellaankin sitten jo tuolla  14 – 15% kantturoissa.  Tullaan näkemään lumipallo efekti demareiden kohdalla.   Uskon näin ulkopuolisena tarkkailijana siihenkin, että perussuomalaiset tulevat myöskin lumipallo efektin kohteeksi mutta toiseen suuntaan kuin demarit.

Eikä  maamme pääministeri enää selviä tulevista ja olevista ongelmista pelkästään tanssaamalla jauhojengi polkkaa korva Uusivirran suussa.

Nyt pääministeri on vielä saanut KAIKKI maamme olemassa olevat ongelmat kipattua Putinin laariin, mutta esim. terveysalan hoitohenkilöstö tulee takuu varmasti äänestämään jaloillaan, eivätkä kyllä lähde demareita äänestämään, kun pakkolakeja sorvaavat.  Ja kyllä se Uniper ja vihreä siirtymäkin saa katastrofisuudessaan aivan varmasti kansalaiset heräämään prinsessa unestaan.

Itselläni ovat sympatiat terveydenhoitohenkilöstön puolella kiistassa vakavasta asiasta huolimatta ja koskaan ei tunnu olevan oikea aika palkan ja työn kuormittavuuden ja vaativuuden saattamiseksi  edes kohtuuden tasolle.  Ja tulos on nähtävissä, kymmenet tuhannet vaihtaneet muihin tehtäviin ja opiskelijoitakaan ei enää houkuta lähteä alalle, jossa kutsumusammatista on muodostunut pakkopaita.

Pääministeri kävi taas EU.n ytimissä nuolemassa haavojaan joita kotimassa on tullut ja klamouria ja glooriaa sateli, että kyllä taas passaa bailata koko rahan edestä kotisuomessa kansan piikkiin ja tirauttaa vaikka pienet porut, kun hänellä on ollut niin raskasta ja kurjaa ja kun hänelle ei suotaisi edes pientä viihdettä ja iloa rakkaitten ystävien ympäröimänä.

Lienen varmasti olevani ainoa,  joka myöntää olleensa väärässä, varmasti on paljon muitakin, mutta he eivät sitä tunnusta muuten kuin salaa omassa hiljaisessa kammiossaan.

Kyse on siis venäjästä ja sen ”voittamattomasta” armeijasta aseineen, jotka ovatkin nyt osoittautunut kuplaksi, kun Daavid  linkosi kivensä Goljatin otsaan.

Mutta mitä silloin tapahtuu, kun kukko kolmannen kerran kiekaisee, sitä ei kukaan tiedä, en edes minä, joka jo kerran olen erehtynytkin.  Ensimmäisen kerran se kiekaisi kun Putin suurena sotapäällikkönä menetti kasvonsa ja joutui naurunalaiseksi.  Toisen kerran se kiekaisi kun venäläiset huomasivat tulleensa harhaan johdetuksi, kun uskoivat johtajaansa.

Nyt moni varmasti ajattelee,  että tulikohan tehtyä hätiköity päätös, kun liityttiin sotilasliittoon, kun naapuri näyttää olleenkin vain kesy panda, oletetun metsän kuninkaan sijaan.

Ihminen pelkää eniten sitä, että joutuu naurun alaiseksi muiden silmissä ja nyt on venäjälle ja venäläisille näin käynyt, mutta onko panda haavoitettuna vaarallinen, kun se ei ole sitä terveenäkään.

Kunpa tämän vielä vaarallisemman viherkuplankin joku ja jotkut pian puhkaisisivat, ennen kuin se rakastaa meidät hengiltä.

 

 

Täytyy tunnustaa, että se mistä nyt media ja koko suomi puhuu  lehdet kirkuvat otsikoita, niin itseäni ne  EVVK

Ensimmäisenä suljen silmäni ja korvani Britannian kuninkaallisilta, niin eläviltä kuin kuolleiltakin.

Ja vaikka länsinaapurimme vaaleja täällä vatvotaan suuntaan  jos toiseenkin, niin itselläni ne menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos valon nopeudella.

Sitten tietenkin urheiluhulluus, joka nyt seuraa susijengin ( ei jauhojengin ) edesottamuksia hurmioituneena, niin itseäni se ei hengästytä eikä saa sykettä nousemaan, vaan vaihdan kanavaa ja jätän ne sivut lukematta.

Ja en kyllä korviani lopsauta enään kaikensortin sotatieteilijöiden ennustuksillekkaan,  ( UKRAINA ) vaan ohitan ne ilmeenikään värähtämättä.

Jos näiden lukemattomuus  johtaa metsään, niin sehän onkin minun ja vaimoni lempipaikka, kirkkomme  ja apteekkimme  ja metsä toimii vastavoimana tiedolle, se kuulemma vain lisää tuskaa.

Ei maar, pitää lähteä vene kääntämään talviteloille ja kasvimaa kääntämään talikolla ympäri ja puuliiterikin kaipaa täydennystä, joten mielekästä tekemistä riittää vaimoni kanssa yhdessä rakastaen, niin myötä kuin vastamäessäkin, ilman ulkoa tulevia höpsötyksiä.

 

Yrityselämässä toimitaan pääsääntöisesti siten, että mitä korkeampi virka ja mitä suurempi vastuu, niin sitä osaavampi, pätevämpi ja kokenein henkilö tehtävään valitaan.

Onhan niitä toki sattunut ja sattuu yrityselämässäkin katastrofaalisia valintoja johtajaa valittaessa, mutta silloin kun sähkölaitoksen johtaja ei osaa tehdä johtopäätöksiä, niin loparit siitä seuraa, jos nyt tällainen rinnastus tähän sallitaan.

Mutta sitten yhteiskunnassamme suurinta valtaa ja ”vastuuta” omaava eduskuntalaitoksemme toimii toisin kuin yrityselämä, sinne valitaan henkilöt muun kuin osaamisen ja pätevyyden perusteella ja hallitukseenkin valitaan vastuuministerit, vaikka heillä hyvin harvoin on hajuakaan hallinnonalastaan.

Ministeritkin tehtävään valittaessa alkavat vasta opiskelemaan hallinnonalansa lainalaisuuksia ja toimintatapoja kokonaisuuksineen ja kun tulee sutta ja sekundaa, niin syy on aina muissa ja poliittinen vastuu on tuntematon käsite heidän moraalissaan.

Kaikista räikein esimerkki on nykyinen pääministerimme, joka nousi maan korkeimpaan virkaan ja suurinta valtaa käyttämään ”pystymetsästä”, jossa työkokemus oli kaupan kassalta ja pätevyys puoluepolitikoinnin selkäänpuukotuksista, jossa hipaisuja ei lasketa.

Häntä puolustellaan ja sanotaan, että vaikeista ajoista hän on hyvin selvinnyt, no, mikäs hätä hänellä on ollut selvitessä, toista se on ollut enemmistöllä kansasta, kun ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi pääministerin tunaroinnin ja kykenemättömyyden seurauksena, jossa oma henkilökultti on ollut johtoteeman ja ulkoparlamentaaristen voimien vietävänä.

Mutta näin toimii demokratia päätöksineen ja jos se haluaa kaiken ulkokultaisuuden, osaamattomuuden ja kokemattomuuden nostaa prioriteettiensa kärkeen kun johtoa valitaan, niin se on vain hyväksyttävä, vaikka kuten nytkin nähdään pääministerimme osalta, niin jälki on kyllä karmivaa, ei hänen oman henkilökulttinsa osalta, vaan suomen kansaa kohtaan.

Sitten vielä ihmetellään, että miksi kansalaisista lähes puolet eivät äänioikeuttaan käytä vaaleissa, mutta sehän olisi sama, kuin ruoskijalle ruoskan antaisit.

Jos ihminen ennen eduskuntaan valintaansa on ollut rehellinen itselleen ja muille, niin sen koulun läpikäytyään ei sitä enää kyllä ole, siellä oppii ja opetetaan kuinka valehdellaan totisella naamalla ja kun selkäsi käännät niin kintaat viedään.

Arkadianmäki on varsinainen linna, jossa koijarit nauttivat yhteiskunnan erityssuojelua ja kohtelua ja mitä suurempi rosmo, sitä suurempi virka.

 

Kuinka kauan suomalaiset, vielä nukkuu koloissaan, ennen kuin he Marinille, lopputilin tarjoaa.

Ulkomailta meille sataa, monen sortin kiitosta, mutta meillä Sannan ruoska, ruoskii kansaa surutta.

Sehän piti kyllä tietää, kuinka siinä sitten käy, lapsen kun paat asialle, perässä sä pian käyt.

Marini kun toimeen ryhtyi, pöytä oli puhdas niin, nyt on mennyt miljardeja, juhlat jatkuu, niistä viis.

Tuppuraiset, Tappuraiset, Marinia tuurailee, Kesärannan jauhojengi, kaasulaskun maksanee.

Poliittisen vastuun Sanna, ottaa kyllä kaikesta, sehän tietää jatkossakin, kansa kuittaa mokansa.

Turhaa näiden miljardien, perään enää itketään, Brysselissä painokoneet, suoltaa sitä itteään.

Vaikka meiltä siemen pernat, loppuis ensi talvena, vakoon pannaan hamppu kasvaan, jauhojengin toiveesta.

Ainahan me suomes ollaan, vilustakin kärsitty, nyt vain kaikki pissii housuun, pakkaset on täällä nyt.

Tärkeintä nyt suomelle on, saksalaiset pelastaa, aseveli akseleiden, perinteetkin velvoittaa.

Sanna kun se kuuli että, korot senkuin kohenee, viipymättä korot nosti, perseen kautta olalleen.

Suomea kun Sanna johtaa, krapulaa ei tunneta, aamuryyppy takaa sen et, juhlat saavat jatkua.

Itkuhan se vielä tulee, ilon jälkeen kuitenkin, mutta mikäs hätä meillä, Sanna takaa porutkin.

On suomi köyhä siksi jää, jo runos sanottiin, Sanna näyttää esimerkin, kuinka köyhdyttiin.

 

 

Mikähän siinä on, kun  sitä olettaisi, että kun askel lyhenee ja vauhti hidastuu iän karttuessa, niin kuvittelisi myös että aikakin jollei nyt ihan pysähtyisi, niin hidastuisi ainakin merkittävästi .

Mutta mitä vielä, nyt päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vilistävät silmissä, kun perälauta lähestyy.

Mutta se siitä.  Olin aikeissa kirjoittaa muutaman sanan hiihdosta, en omasta hiihtämisestäni, koska viimeisestä kerrasta on jo kulunut n. 20 vuotta, vaan kansainvälisestä suksien kuluttajista.

Jos nyt otan esille sen tosiasian, että venäläiset puuttuvat kisoista ja kaikki tietävät kyllä miksi, niin oletan että nyt on jaossa mitaleita roppa kaupalla muillekin, kun yksi parhaista ellei paras hiihtomaa  huippujen ja myöskin tasollisessa katsannossa  puuttuu lähtövaatteen alta.

Ei tarvitse olla edes mikään lajin asiantuntia kun tietää, että nyt Norjalaiset ”astmaatikot” tulevat putsaamaan pöydät,  Iivon sekoittaessa ainoana ulkopuolisena Norjalais pas…pakkaa.

Mutta kuvittelisin, että onkohan voitto silti niin riemukas nyt, kun maailman parhaat puuttuvat joukosta, viimekaudellakin niin miehissä kuin naisissakin MG.n voittivat venäläishiihtäjät ( Bolsunov,  Neprajiteva )

Jos suomessa sukuvika on se jos suksi ei luista, niin venäjällä se on Putinin vika, jos nyt tällainen heitto tähän sallitaan.

En hyväksy venäjän toimia ukrainassa, mutta en voi ymmärtää venäläishiihtäjien ja urheilijoiden sulkemista kilpailutoiminnan ulkopuolelle, sillä ei ole sodan kulkuun ja lopputulokseen mitään merkitystä muuta kuin, että se lujittaa vain entisestään Putinin suosiota kansansa keskuudessa.

Jos joku sanoo minulle, kuinka  venäläishiihtäjien ja urheilijoiden sulkeminen pois kansanvälisestä kilpailutoiminnasta muuttaa sodan kulkua, niin  olisin sen halukas kuulemaan ilman moraalikuorrutusta, sillä sotaan syyllisestä ei liene kenelläkään epäselvyyttä.

Ehkäpä suomikin nyt vihdoin saa ne viestimitalinsa, kun ”suuri ja mahtava”  HIIHTOMAA  puuttuu porukasta.

Tämä ei ole puolustuspuhe venäjän sotatoimille, vaan urheilun puolesta sotaa vastaan.

 

 

Pahoin pelkään, että mitä  paremmin Ukraina menestyy sotarintamalla ja mitä todennäköisempänä Venäjä näkee tilanteensa, jossa se joutuu perääntymåån ja luopumaan valloittamiltaan alueilta, niin sitä lähempänä on ydinaseen käyttö.

En usko strategisen ydinaseen käyttöön, vaan isku/iskut toteutetaan taktisin ydinasein taistelurintamilla Ukrainassa.

En ymmärrä että kaikkien näiden venäjän raakuuksien jälkeen sotatieteilijät ja kaiken maailman dosentit eivät usko venäjän ydinasetta käyttävän.

Jos maalla on ase, jolla se uskoo sodasta selviävänsä ”kuivin jaloin”, niin varmasti se sitä tulee käyttämään ja kun se tietää senkin, että lännen ydinasevallat eivät siihen ”leikkiin” osallistu sen eskaloitumista peläten.

Nyt täytyy puhua asioista niiden oikeilla nimillä, sillä venäläisessä doktriinissa ei tunneta termiä perääntyä.

 

Kirjoitan näitä jonninjoutavia sepustuksiani pääasiassa omaan kokemusperäiseen tutkimukseen peilaten, jossa oma osansa päätelmiini on tietenkin myös mediasta saatu tieto ja ennen kaikkea medianlukutaito, ilman sitä Rapalan kyllä nielee koukkuineen.

Kun nyt kirjoitan TAAS siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, niin otan nyt tarkasteluun oman lapsuuteni, 50-60 luvuilla,  jossa ei ollut uhkia eikä pelkoja, vaan elettiin onnellista ja turvattua lapsuutta kaikesta niukkuudesta huolimatta  ja sellainen näppituntuma minulla on, että valtaosa tämän allekirjoittaa silloisena ajanjakson lapsuuttaan eläneet.  Eli yksinkertainen elämä eri persoonallisuuksineen, ”kylähulluineen” ja elämänmenoineen oli kaunista ja henkisesti rikasta ja jos nyt sanon, että kaveria ei jätetä, niin se eli  voimakkaana johtoajatuksena vielä sodanjälkeisinäkin vuosikymmeninä.

Mutta mutta, en voi kuvitellakkaan sitä ahdistusta ja hätää, minkä alaisuudessa lapset nykyään joutuvat elämään, kun sodat ja  sairaudet ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää uhkineen ja kaiken sortin pirujen seinämaalarit ja maailmanlopun profeetat vyöryttävät ismejään lasten  kannettavaksi ja aivopesevät lapsia kulttiensa yhteyteen.

Joku vielä sanoo, että miksi lapset voivat huonosti, heillähän on kaikki se mikä häneltä on puuttunut.  Voi pyhä yksinkertaisuus sanon minä, kun uskotaan mieluimmin piruun joka oksalla istuu kuin siihen, joka on sinut viimeisenä päivänä pelastava.