Tekijä: arvi.

Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuu ympärillämme kiivaaseen tahtiin ja mikään ei ole varmempaa kuin epävarma, niin mitään ei pitäisi hakata kiveen pidemmäksi aikaa kuin aamusta iltaan.

Mutta mitä vielä, täällä meillä toimitaan, uskotaan ja vannotaan siihen pyhään kirjaan, joka on neljä vuotta sitten kirjoitettu, siitä pilkkuakaan muuttamatta.

Nytkin saadaan seurata tätä näytelmää, kun toiset lukevat tätä pyhää kirjaa kuin piru raamattua ja toiset ristiinnaulitsevat itsensä Arkadianmäen kukkulalle hurskaudessaan.

Nyt odotetaan sitten vain vapahtajan paluuta maailmalta takaisin tänne syntisten joukkoon, jossa on käynyt hakemassa todisteita hyvyydestään ja istahtaa viimeiselle ehtoolliselle koko viiden viisaan ”neitsyen” voimin.

Saas nähdä onko tämä pyhien likkojen kööri vielä pääsiäisenä koossa ensinkään, että joko on öljy ( venäläinen ) loppunut lampusta.

 

 

 

Minä ajattelin, että en näe Helsingin olympialaisten vuonna syntyneenä hyvän ja pahan taistelua Euroopassa, että kaikki ollaan veljet keskenään, ei kuulu sotatorvien törähtelyt, ei tömise tanner eikä aitaa kaadu, vaikka hevoset naivatkin.

Mutta toisin näyttää käyvän, ei säästytty me sodanjälkeen syntyneetkään tältä ”näytelmältä”, jossa ihmisen kaksi sisäänrakennettua ominaisuutta ottaa mittaa toisistaan ja siinä on tappamisen meininki, kun voimakaksikko taistelee ihmisten sielujen puolesta.

Nyt kuvitellaan vielä, että tulipalo on hallinnassa, mutta miten helvetissä sitä hallitset, kun ainoana sammutusvälineenä näyttää olevan bensa.

Sanotaan, että paha saa palkkansa ja varmasti niin tulee käymään nytkin, mutta kun molemmat väittävät vielä tässä vaiheessa olevansa hyvän puolella pahuutta vastaan, niin auta armias mihin vielä päästäänkään, ennen kuin aseet lakkaavat puhumasta.

Ja jos nyt tässä vaiheessa joku uskalias meinaa kaivaa kiellossa olevan valkoisen lipun esiin kätköstään ja lähtee sitä liehuttelemaan osapuolille, niin melko varmasti hän saa korvapuustin  kahden välisessä ”rakkaus” sodassa.

Pahaa pelkään, että nyt kun sota on vasta pilke suomipojan iiriksessä, niin tällä menolla se näyttää johtavan kauhuun kaikkien silmissä.

Mutta soon korkeemman käres, sillä tutkimattomat ovat Herran tiet ja vaikka ihminen luulee hallitsevansa, niin kyllä hallitsija istuu Isän, kaikki valtiaan oikealla puolella ja on sieltä……..

 

Hyvin usein kuulee, että huonoksi osoittautuneiden päätösten jälkeen peräänkuulutetaan maalaisjärjen käyttöä, jotta vastaavilta vältyttäisiin.

Mutta kun maalaisjärki ei noudatakkaan kaikkien kohdalla samaa kaavaa, joillekkin se on syvän sivistyksen esiaste ja joillekkin helvetin esikartano.

Itse kun olen tutustunut vanhoihin kansanviisauksiimme ja joita joskus kuulee käytettävän ainakin iäkkäimmän kansanosan keskuudessa, niin hyvin pitkälle niissä piilee sitä maalaisjärkeä, joka on kokemusperäisesti hankittua  ja kantapään kautta opittua ja soisin kyllä nuorisonkin niiden viisauksiin paneutuvan ja onkeensa ottavan, monelta murheelta vältyttäisiin.

Jos nyt joitakin esimerkkejä annan vaikka ensin tuolta talouden puolelta, niin siinä pätee niin yksilön kuin yhteiskunnankin kohdalla totuuden siemen kun sanotaan että ei pidä syödä enempää kuin tienaa ja tämä on sitä maalaisjärkeä, jota olisi soinut hallituksemmekin noudattavan.  Mutta vielä mitä, nyt siitä palkitaan korkeimmalla kunniamerkillä mikä talosta löytyy ( Marin )  Pääministerin omassa taloudenpidossa ylensyönnistä saa vatsanpuruja vain hän itse, mutta kansakunta joutuu hamaan tulevaisuuteen elämään niukkuudessa, kun on syöty etukäteen jo tulevienkin sukupolvien eväät.  (moni kakku päältä kaunis… jne )

Tämä vihersosialistinen hallitus toimii kuten hölmöläiset.  Kun vuotavaa kattoa ei voi sateella korjata ja poudalla se ei vuoda, niin valtakunnassa kaikki hyvin.

Esimerkkejä maalaisjärjen puuttumisesta on tämän hallituksen toimesta tullut kuin liuku hihnalta ja tämä blogi olisi pitkä kuin nälkä vuosi jos niitä tähän alkaisin luettelemaan, joten jätä toiseen kertaan.

 

 

 

Kun nyt seuraa suomessa tapahtuvaa poliittista päätöksentekoa, niin näyttää kaikilla olevan vain yksi jumala jota kumarretaan, vaikka ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut niin sen johdatus kielletään ja sitä pidetään viihteenä.

Jos ei tätä jumalaa olisi, niin ei olisi nyt tätä hallituskriisiäkään olemassa, vaan kaikki menisi sulassa sovussa hallitusohjelman mukaisesti.

Ja suomen turvallisuuspolitiikankin ratkaisut näyttäisivät varmasti tyystin eri laiselta, ilman tämän jumalan ohjausta ja käyttämistä totuutena.

Ilman tätä jumalaa tai toisten mielestä saatanaa päätökset olisivat hyvinkin erilaisia ja olipa minkä sortin ateisti hyvänsä, niin tämän jumala on tie, totuus ja elämä ( tai kuolema )

Se on tietenkin herra Gallup , vaikka sen ohjauksen kaikki kieltävät.

 

Jumalavita että minulla on piisannut naurunaihetta, kun hallituksen kissatappelua olen seurannut.

Mutta kaikista suurimman naurunremakan minussa aiheutti toteamus hallituksen suunnalta, että ei voida hallitusta kaataa kun on Putin.

Mutta minä sanon, että nyt se juuri pitäisi kaataa kun on Putin.

Toisaalta on siinä mielessä hyväkin että hallitus istuu käsiensä päällä virkakautensa loppuun, sillä harvoin sitä näin hyvää viihdettä on tarjolla.

 

Eihän suomea ollut olemassa, ei ollut mitään Ruotsi-Suomea, oli vain Ruotsi ja 1808-1809 käydyn Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa Ruotsin itäisimmät alueet liitettiin Venäjän keisarikunnan alaisuuteen.

Historia osoittaa itsenäisyyteemme johtaneen polun olleen monilta osin kivikkoinen ja karikkoinen ja sotaa on käyty sitä vastaan, joka oli itsenäisyytemme alkutahdit voitollaan Ruotsista luonut 1800 luvun alussa.

Vähän yli 100 vuotta olimme keisarikunnan suuriruhtinaskuntana, jolloin suomalaisuus alkoi nostaa päätään ja venäjän vallankumouksen myötä Lenin myönsi suomelle itsenäisyyden.

Tänä päivänä on vaarallista mennä venäjää mistään kiittämään, mutta Ruotsalaisiksi emme jääneet, kiitos venäjän.

Mutta hyvinhän tuolla Ruotsilla näkyy menevän ilman sille aikaisemmin kuuluneita itäisimpiä osiakaan ja varmasti menisi myös meillä osana heitä, mutta itsenäisyyttä saisimme juhlistaa vain Ruotsille ja  Ruotsin lipulle kunniaa tehden.  ( Herra varjele )

Mutta ne uhraukset mitä menneet sukupolvet ovat antaneet Suomi nimisen valtion mahdollistamiseksi ja säilymiseksi ovat korvaamattomat.

Luulen ja uskon, että osana Ruotsia emme olisi nousseet hallitsijaamme vastaan kuten venäjän kohdalla, olisimme osana kolmen kruunun valtakuntaa.

Meitä keisari ei enää ”hoivaa”, eikä verinen Puuttini kaan, suomineidolla meillä on voimaa, isänmaatamme varjelemaan.

 

Sen mitä olen tuolla turuilla ja toreilla jutustellut kansalaisten kanssa Ukrainan sodasta ja joka kyllä herra nähköön ilmenee myös näilläkin alustoilla, että ei se Ukrainan itsenäisyys nouse juuri ollenkaan tärkeimmäksi asiaksi heidän kommenteissaan, vaan ensisijaista heille tuntuu olevan r…ien tappaminen niin tehokkaasti, että heitä olisi mahdollisimman vähän tapettaviksi meidän rajallamme,  KUN ja painotan sanaa KUN tänne seuraavaksi tulevat suorittamaan ”erikoisoperaatiotaan”  Aseiden antamisen kohdalla logiikka noudattaa samaa kaavaa.

Ja vaikka kuinka toistankin itseäni niin toistan silti, että Venäjä ei ole nyt, eikä ole ollut neljäkymmentä luvun jälkeen meitä sotilaallisesti uhkaamassa, niin mikä sai meidät sodan osapuoleksi lähtemään.

Vaikka Ukrainassa tapahtuu se mitä sodissa yleensäkin, eli siellä on tappamisen meininki, niin pitäisiköhän nyt tuo sotapropaganda jättää pikkaisen vähemmälle medioistamme ja myös päättäjiemme puheista , sillä ihmisillä on oman arkensa pyörittämisessä ihan tarpeeksi huolta ilman tätä valtaisaa sotatulvaa mitä tuupataan Yle-Pravdankin tuutista, eli lopetetaan pelottelu, eikä rakenneta rajallemme henkistä aitaa, teräsaita nouskoon jos se jotain helpottaa tuskissaan.

Minä olen luottanut ja luotan edelleenkin suomen ja venäjän väliseen rauhalliseen rinnakkain eloon Ukrainasta huolimatta ja täytyy vain toivoa, että maamme ylin valtiojohto ei olisi jo kaikkia siltoja polttanut takanaan Venäjä hysteriassaan, sillä Venäjä ei niitä siltoja ole polttanut meidän suuntaamme, teimme sen ihan itse ja kansalaisethan tämän harharetken joutuvat sitten maksamaan, mitä poliittiset päättäjämme ovat päättömyyksissään menneet tekemään.

 

 

 

 

Vaikka nyt ei käydäkkään ( vielä ) sotaa suomen rajojen sisäpuolella, niin sota jota käydään rajojemme ulkopuolella, niin on jotkin maamme poliittista valtaa käyttävistä  tehnyt sotasankareita.

Aluksi tietenkin rohkeutta  osoitti suomen Naton sotilasliittoon hakeminen ja Niinistö ja Marin tässä tietä aurasivat, kunhan saivat Gallupeiden leveän selkärangan tuekseen.  Kolmas sankari onkin sitten puolustusministeri Kaikkonen, joka antaa jo pian tuhkatkin pesästään ja parasta mitä talosta löytyy aseita,- ja materiaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle.  Neljäs sankari onkin sitten entinen yleinen kusitolppa, joka nyt slaavilaisen kirkkotohtorin arvollaan on kysytty asiantuntia sielläkin, mihin hänellä vielä puoli vuotta sitten oli porttikielto isänmaavastaisena henkilönä.

Kaikki ne, jotka eivät näiden edellä mainittujen oivalluksia täysimääräisenä oivalla, niin lähetetään yhden totuuden uudelleenkoulutus leirille pohjois-koreaan.

Olen ajatellut, että ovatko nämä ylläolevat henkilöt silloin vielä sankareita, vai tuomitaanko heidät sotasyyllisiksi, JOS, siis jos tämä soitellen sotaan lähtö osoittautuukin virhe arvioksi tulevaisuudessa.

Kukaan, en edes minä osaa siihen oikeaa vastausta antaa ja jos joku sanoo tietävänsä niin hän valehtelee.

 

Joulu juhlista ”jaloin”, Juhannus juhlista kontaten opastaa pikkujättiläinen sivuillaan ja sanoo myös, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta Juhannus on ”onneksi” joka vuosi.

50-60 luvun joulut ovat rakkaina muistoissa mielessä ja silloin olikin jotkin asiat suurta juhlaa lapsen mielessä ja kielessä, jotka nykyään ovatkin saatavissa joka päivä tässä yltäkylläisyyden hullun myllyssä.  Mutta niinhän siinä näyttää käyneen yksilöiden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tiiraillessa, että kun materia ja kaiken maailman krääsä tuli sisään ovesta, niin samalla ikkunasta ulos heitetiin Jeesuslapsi pesuveden mukana.

Sitten jatkettiin 70-80 luvuille nuorina ja komeina ja Juhannusta juhlittiin vähän kuin Irvin laulussaan, kun kokon ympärillä ”pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”.  Nyt ollaankin enää komeita ja pullokaan ei enää kierrä ja irvistys tulee jo kefiiriä hörpätessä.

Joulu ja Juhannus ovat meille samaa juhlaa kuin arki nykyään muutenkin on, vaikka askel lyhenee ja hopeaa on hiuksissa, niin jokainen uusi päivä näillä vuosirenkailla ja oma kulta kainalossa on kiitoksen paikka ja ne kiitokset lähtevät ”yläkertaan”.

Kun Joulu ja Juhannus on joka vuosi, niin pitäisiköhän eduskuntavaalitkin nykyisen neljän vuoden sijaan järjestää joka vuosi, niin loppuisi köyhyyskin suomesta, kun luvataan kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista heikompiosaisten auttamiseksi, ei ole eroa onko puolue oikealla tai vasemmalla ideologilaidalla, samoja joulupukkeja kaikki.

 

 

 

Kun puolue on mielipidemittauksissa tuskin 10 prosenttia, niin on suoranainen tyhmyys lähteä siinä tilanteessa tekemään isämurhaa.

Väyrynen on taistellut tuulimyllyjä vastaan, yrittäessään saada kepun nykyjohdon palaamaan takaisin juurilleen, mutta eihän näiden nousukkaiden päätä saada käännettyä, kun makea elämä ja henkilökohtaiset hillopurkit vievät voiton ja mustien autojen takapenkit houkuttavat enemmän kuin sontakärryjen paskantuoksuisilla  rattailla istuminen.

Kaiken huippuna on ollut yhden suunpieksijän ( kärnä ) uhkailut, että hän ei tule asettumaan enää puolueensa ehdokkaaksi vaaleihin Lapissa, jos Väyrynen on mukana listoissa.  Voi herra isä sanon minä, on siinä koomikolla ja eduskunnan sattumaedustajalla suuret puheet ja luulot itsestään.

Nyt se Paavo sitten luopuikin ehdokkuudestaan ja hän ja hänen linjansa kepun pelastamiseksi ( taas ) olisi kuitenkin ollut se, joka olisi puolueeseen palauttanut uskon kansalaisten silmissä, nyt kepujohto on kuin peura ajovaloissa.

Vaalit lähestyvät ja paniikki kasvaa ja olen varma, että ei sitä kansan luottamusta palauteta viimeisinä vallassaolo kuukausina sillä, että vaihdetaan internationaalin säkeet nälkämaan lauluun ja piilotetaan punanuttu pullan tuoksuisella kansallispuvulla.

Sehän on selvää, että kepu kyllä hakee viimeisenkin änkyränsä viimeistenkin pitkospuiden takaa vaaliuurnille makean elämänsä jatkumon varmistamiseksi ja kuuluttaa maaseudun pelastamistaan hautuumaan portilla oikosääristen pataljoonille ja viskaa Lepikon torpalta haettua multaa arkun kannelle krokotiilin kyyneleitä vuodattaen.