Tekijä: arvi.

Olen pitänyt ja pidän yhä suomen sodanjälkeisen historian parhaimpana presidenttinä Kekkosta ja oikeastaan samalle viivalle nostan Paasikiven, heidän jälkeensä valitut ovat olleet lähinnä pilli piipareita.  Kun Kekkoselle on patsas pystytetty, niin patsas kuuluisi myös pystyttää sille, joka vuoden 1956 vaalissa oli sen äänen antaja, joka ratkaisi presidenttiyden Kekkoselle, muuten äänet olisivat menneet tasan sosialidemokraatti Fagerholmin kanssa ja sen jälkeen arpa olisi ratkaissut voittajan.

Ratkaisevan äänen antajasta ei ole varmuutta ja patsaan voisi nimetä tuntemattomalle sankarille.

Nykyisten valtaoikeuksin presidentinvaalit ovat lähinnä viihdettä ja tärkeimmät vaalit ovatkin eduskuntavaalit, jossa ylintä valtaa suomessa käyttää suurimman puolueen puheenjohtaja pääministerinä.

Sitä on vaikeata arvioida, mihin suomen ulkopolitiikka olisi asemoitunut  Fagerholmin johdolla, jos äänet olisivat menneet tasan ja arpa olisi häneen osunut, en uskalla edes ajatella.  Toki presidentti johti oikeastaan myös sisäpolitiikkaa silloisilla valtaoikeuksillaan ja Kekkonen kyllä piti huolen, että isänmaan edun aisanylipotkijat joutuivat nopeasti laulukuoroon, kuten hän oikein teki kokoomuksen kohdalla koko presidenttiytensä ajan, kiitos siitä.

Sehän tässä on vähän harmillista  kuten nyt on käynyt, että pääministeriksi on noussut kokematon, kykenemätön ja päättämätön tuuliviiri, jonka johtamiskyvyt ovat lähinnä itsensä korostamista ja muiden syyttelemistä omista virheistään.  Kun pääministerin tulisi johtaa joukkoja edestä, niin hän on milloin piilossa minkäkin selän takana, mutta kun sattuu jokin asia menevän niin sanoakseni jengoilleen, niin silloin kyllä ollaan rinta rottingilla kuuluttamassa omaa rooliaan milloin iloiten ja milloin itkien häneen kohdistuvaa arvostelua.

Toisaalta olipa suomessa pääministerinä kuka hyvänsä ja olipa hän osaava tai osaamaton, niin hänen valtaoikeutensa määritellään lähinnä Brysselissä, jossa joko hylätään tai hyväksytään hallituksemme päätökset, joten suomessa eduskunta on lähinnä pienten lillukanvarsien ”vanginvartijana”.

Olen sanonut ja sanon yhä, että sen jälkeen kun Kekkosen aika päättyi presidenttinä, niin sen jälkeen materian ja rahan tullessa ovesta tupaan, niin samaan aikaan moraali lensi ulos ikkunasta ja suomesta on tullut henkisen pahoinvoinnin villi länsi kuudesti laukeavat suomi neidon ohimolla.

 

 

Varmasti on nainen hyvä, kipparina laivassa, mut´ ei viisi ”likkaa” koskaan, yhtä aikaa airoissa.

Huovataan ja soudetaan on, tahti aivan sekaisin, lisäksi myös veneen tapin, kukin tahtoo omankin.

Miehet kyllä mielellänsä, tahtoo naista palvella, mutta voimat loppuu silloin, jos on heitä useita.

Tasa-arvo suomessa on, korkeata sorttia, yksi nainen vastaa hyvin, kymmentäkin urhoa.

Reilun kolme vuotta naiset, pystyi elään riidatta, nyt kun vaalit lähestyy niin, ”kiljunta” on kamala.

Luultavasti kevään vaalit, viisikonkin erottaa, sillä monen äänilaari, tyhjyyttänsä kumajaa.

Marini ei varmaan ala, Orpon seinä ruusuksi, menolippu Brysseliin ja jauhojengin seuraksi.

Saarikolla olis hinku, jatkaa kepun puikoissa, mutta taisi puheen puppuun, tukehduttaa omansa.

Luultavasti Ohisalo, myöskin joutuu vaihtohon, presidentin veljen poika, populisti paras on.

Kepun johtoon Kaikkonen ja vihreille se Niinistö, Lindtmannista miehen malli, toverit on vailla nyt.

Mutta toki viihdettä on, kissalauman taistelut, keväällä se vasta kollit, kiimoissansa villit on.

 

 

Kristinuskon sanotaan rantautuneen suomeen noin tuhat vuotta sitten ja siihen ovat ihmiset tukeutuneet ilon ja surun keskellä, hyvinä ja huonoina aikoina ja sen opetukset ovat kivijalka, johon länsimainen oikeuskäytäntökin on rakentunut.

Mutta nyt ainakin suomessa pidetään pyhän kirjan oppeja ja opetuksia saatanallisina säkeinä ja niitä parhaan kykynsä mukaan noudattavat, meidät syntiset leimataan vihan lähettiläisiksi, jotka pitäisi heittää tyrmään ja jos ei nyt vielä ristiinnaulita, niin meidän tulisi kieltää uskomme.

Ja nyt kun ollaan Jumala kieltämässä, niin aina joku nousee tyhjiötä täyttämään ja nyt vauhti onkin ollut hurjaa, kun maailmaa pelastetaan ilmastokulttien ja lahkolaisuuksien voimin ja jos tämän uskon joku kieltää ja pitäytyy kristinuskon pyhien oppien noudattajana, eikä lähde tätä huu-haa kulttia kumartamaan, niin joutuu maanpäälliseen kadotukseen.

Tulee mieleen Somora ja Comorra ja kuinka käy, kun vedonvälittäjät ja rahan kumartajat valtaavat pyhättömme ja kieltävät Raamatun opetukset.

 

En voi käsittää tätä jälkiviisaiden viisautta, jotka nyt ovat verenmaku suussa valmiita vetämään kaikki ne kaulakeinuun, jotka ovat olleet kosketuksissa, joko suoraan tai välillisesti venäjän ja venäläisen talous ja jopa kulttuuristen toimijoiden kanssa.

Nyt kauhistellaan, että kuinka te julkesitte, että ettekö te osanneet yhtään ennakoida mihin venäjä on menossa, kun sinisilmäisesti olitte totalitaristisen hallinnon juoksupoikina ja sen etujen ajajina.

Minä olen pitänyt ja pidän yhä kaikista tärkeimpänä ulkopoliittisissa suhteissamme suhdettamme venäjään ja vaikka nyt näyttääkin kanssakäyminen muodostuneenkin ylivoimaiseksi Ukrainakysymyksen johdosta, niin siitä huolimatta suhteemme venäjään on meille joko mahdollisuus tai haitta, riippuen valtiojohtomme omaksumasta linjasta.

Ja olipa nyt valtiomuoto venäjällä mikä tahansa, niin toimeen on tultava ja rautaesiripun rakentaminen ei ainakaan takaa suhteiden myöhempää normalisoitumista.

Minua vähän huvittaa valtiojohtomme kissanhännän veto siitä, että otetaanko suomen maaperälle ydinaseita vai ei, sillä ei ole mitään merkitystä, sillä kyllä ne ohjukset osuvat maaleihinsa tuhansienkin kilometrien päästä, tulevat ne sitten idästä tai lännestä.

Vaikka olen saanut puolustusvoimiemme ylipäällikön kritisoimisesta monta kutsumanimeä, niin silti en jaksa hänen rooliaan ymmärtää Putinista kertovana matkasaarnaajana,  sillä hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vieläkin kauemmas, vaikka Putinin toimet eivät nykyään hurraa huutoja ansaitse, niin siltikin pidättäytyisin sentraali santran roolista vaikka kuinka sitä tivattaisiin, joten vaikeneminen on kultaa ja se olisi sitä tässäkin tapauksessa vaikka kuinka sielua korventaakin.

Niinistö olisi halukas kutsumaan Amerikan presidentin suomeen, mutta kysyn että miksi. Hänen tulisi kutsua Putin maahamme ja jos hän ei kutsua heti noudattaisikaan, niin sen tulee olla koko ajan voimassa, se on sitä oikeaa rauhantyötä ja voittaa korkeammatkin rautaesiriput rajallamme.

 

Kun selailin aamulla mitä uutistarjontaa löytyy Amerikan välivaalien osalta, niin ei ollut yllätys, että  taas lentää suomalaisessa lehdistössä ja koko mediakentässä paskaa tuulettimeen Trumppilaisten suuntaan, kun epädemokraatteja uhkaa veret seisauttava vaalitappio.

Mutta saavat ne Republikaanit tukeakin ja se tuki ei olekkaan vähäpätöistä, kun Elon Musk loihi lausumaan ja kehotti Amerikkalaisia äänestämään Republikaaneja, koska Demokraatit ovat vihan ja kahtiajaon puolue.

Kahvikin maistui entistäkin maukkaammalta näitä Muskin lausuntoja lukiessani ja ajattelin, että vielä saattaa olla sittenkin toivoa, kun maailmanpoliisissakin tapahtuu nyt ja kahden vuoden kuluttua vallanvaihto, kun utopioiden ja vasemmistolahkolaisuuden tilalle nousee taas lakia ja oikeuksia kunnioittava terveen markkinatalouden airut.

 

Minua on ällistyttänyt ja ällistyttää yhä naapurini ihmettely, että mikä kumma on syynä siihen että hänen poliittisen kotinsa ( kepu ) ovet nykyään aukeavat vain ulospäin ja mikä ihme on tehnyt parin kansanedustajan puolueesta ( persut ) eduskunnan toiseksi suurimman ryhmittymän.

Sanoin hänelle, että se on kuules niin, että olette luopuneet teille ominaisista arvoistanne ja lähteneet juoksemaan trendien ja utopioiden perässä ja jossa on käynyt niin, että samalla kun cityläisyydelle olette kumartaneet, niin samalla olette sitä parempaa puoltanne pyllistäneet maaseudun elämälle ja eläjille.  Olette kuin tuuliviirejä jotka pyörivät tuulen mukana ja vaihdatte paitaa jokaisesta pienestä tahrasta johtuen, kuvitelle sillä hämäävänne kansalaiset uskomaan puhtauteenne ja teille tuntuu olevan ylivoimainen asia päättää edes siitä, että olisiko ”veitikkanne” tyytyväisempi oikeassa vai vasemmassa puntissanne.

Tästä analyysistäni johtuen huomasin kuinka suoni kepu isännän ohimolla pullisteli ja naama muuttui punakasta harmaan sävyiseksi, niin siitä huolimatta jatkoin esitelmääni hänelle.  Eli, olette keskittyneet ensisijaisesti politiikassanne vain persujen vastustamiseen ja heidän mustamaalaasemiseensa ja hänen lohdukseen sanoin, että tähän samaan miinaan ovat kaikki muutkin puolueet astuneet.

Esimerkiksi vasemmistopuolueet ovat lähteneet pelastamaan maailmaa oman maan työtätekevien ja vähäosaisten kustannuksella ja kokoomus on hylännyt pienet ja keskisuuret yrittäjät ja keskittyneet Globaalin markkinatalouden kosiskeluun ja heille veroporkkanoita kuorien.

Persuille maaseutu ja kaupunkiasukas ei ole joko tai, vaan se on sekä että, tätä totuutta muut puolueet eivät toteuta omissa ohjelmissaan, joten ei pidä sitten ihmetellä, että persut ovat nousseet koko maan kattavaksi kansanliikkeeksi, jossa niin duunari kuin yrittäjä istuvat samalla puolella päätöksenteko pöytää ja purevat leipää, jonka kylvöön ovat kaikki osapuolet osallistuneet ja jossa ei ilmaisia lounaita suvaita.

Ja vaikka suomi ensin on kirosana muiden ideologiassa, niin kyllä kansa tietää mitä se tarkoittaa, se tarkoittaa sitä, että politikkojen ensisijainen tehtävä on suojata ja turvata oman maan kansalaiset, eikä olla vieraskoreita, jolloin laskun maksaa aina suomalainen veronmaksaja entistä suurempaa verotaakkaa ja velkakuormaa kiskoen, joten tästäkö pitäisi vielä kiittää.

Kepu isäntä kuunteli ja rykäisi muutaman kerran ja sanoi, että nyt hän ainakin naulaa omassa mielessään tuuliviirinsä niin suurilla nauloilla katonharjaan kiinni, että se ei pienien viimojen takia enää kiepu oikeaan eikä vasempaan, se pysyy sillä paikalla ja jos Alkiolaisuus on kuopattu pysyvästi puoluejohdon toimesta, niin ei se laarikaan tule enää ainakaan hänen osaltaan täyttymään.

Kysäisin vielä hänen mielipidettään tästä vihreästä siirtymästä ja se mitä hän siihen vastasi niin sitä en tähän laita, se oli jopa minun sananvapauden tiukalle puolustajalle vuodatus, joka estää sen julkituonnin.

 

 

 

Lueskelin tuossa illalla aikaisempien presidenttiemme virassaoloaikaista historiikkiaan ja näin itsenäisyyspäivän lähestyessä ja myös tänä vuonna järjestettävien presidentin juhlavastaanoton tiimoilta huomasin, että yksi entinen presidentti saa minulta suuren kiitoksen ja kumarruksen toiminnastaan.

Kyösti Kallio, hän oli presidentti, joka kielsi kaiken alkoholin tarjoilun presidentinlinnassa ja juhlallisuuksissa yleensä koko virkakautensa ajan ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoakaan ei järjestetty hänen virkakaudellaan.

Jos moraali on nykysuomessa lähes tuntematon käsite, niin Kalliolla se oli kohdillaan, eikä hurskasta presidenttiä pelottanut elää niin kuin opettaa.

Kalliolla oli koulutuksena vain keskikoulun päästötodistus ja historiikin mukaan hän viihtyi paremmin maatöissä palkoillisten kanssa, kuin kulutti koulunpenkkiä.

Soisin kyllä valtiojohtomme noin yleisestikkin ottavan mallia Kalliosta ja olen vakuuttunut, että kansan suuri enemmistö kyllä tänä jumalattomuuden aikana sen ottaa tyydytyksellä vastaan.

Esimerkin voima on uskomaton ja jospa ylin valtiojohtomme ja poliittiset päättäjämme toimisi Kyöstin tavoin, niin moraalillakin voisi olla vielä kysyntää tässä maassa.

 

 

 

Nyt maalaillaan jos jonkinlaisia piruja Junttilan talon seinään ensikevään vaalien puitteissa.

Niin nykyhallituksen vastustajat kuin kannattajatkin huutavat samoja iskulauseita tulevasta ”maailmanlopusta” tai vähintään hyvinvointivaltiomme kuoppaamisesta, jos Orpo tai vastaavasti Marin pääsee käyttämään taikasauvaansa.

Mutta jos nyt haluatte kiihkottoman mielipiteeni tulevaisuudesta ensikevään vaalien jälkeisestä ajasta, niin  MIKÄÄN  ei muutu suomalaisessa parlamentaarisessa päätöksellisyydessä muu kuin se, että pieniä kosmeettisia siirtoja tehdään oikeasta taskusta vasempaan tai päin vastoin, joten Suomi on vain jatkossakin ajopuu ja lastu maailmanpolitiikan lainehilla, jota muut vie ja Suomi vikisee, tahdoimmepa tai ei.

Saas nähdä koska meille rantautuu Amerikan meininki siltäkin osin, että hävinnyt osapuoli kieltää vaalien oikeellisuuden, sitä teki Trump ja sitä jatkaa nyt epädemokraatit jo ennen vaaleja, kun tappio uhkaa.

Mutta onhan tämä parasta viihdettä taas ensikevään vaaleihin asti, kun satusedät ja tädit pistävät parastaan ja lupaavat kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista ja jos ei nyt köyhää sentään henkiin lupaa herättää haudastaan, niin syanidikapselin kuitenkin lupaavat kustantaa valtion piikistä.

Eihän Suomi ole nykyään mikään muu kuin EU.n pohjoinen luonnonvara reservaatti ja koelaboratorio ja apteekin sivukonttori, jossa EU  toimii lääkärinä kroonikkopotilaalle ja antaa vain sen verran happea,  että lypsävä lehmä pysyy hengissä.

Ainoa asia mistä ei ole eduskunnassa rahallista kiistaa on sotateollisuuden hankinnat ja niiden valmistus ja jos kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä voimme syyttää Putinia, niin tästä saamme häntä kiittää. Ei muuta kuin aurat aseiksi ja pellot ja metsät pakettiin ja mitäs siitä vaikka suolenmutka huutaa ei oota, vihreä siirtymä kiittää ja kumartaa.

Eihän tätä voi vakavasti ottaa, kun niin ulko kuin puolustusministerikin ovat lain rikkojia, niin nuku nyt tässä sitten yösi rauhassa.

 

 

 

 

 

Monet kirjoittelevat tänne syömisiään ja ruokaresehtejään, niin laitan itsekkin tämän kerran tähän mitä tänään valmistimme vaimon kanssa.

Ensiksi pernat kellarista, kuorien ne ja tekemällä pernavoiksi.  Samalla reissulla kellarista suolasientä, syksyllä kerätyistä haaparouskuista ja puolukkahilloa samoiten syksyllä kerätyistä marjoista.  Sitten aamulla pyydyksistäni saadut puolenkymmentä paistoahventa pannulle voissa tirisemään.  Eilen valmistamamme kaalilaatikko uunissa kuumennettuna pöytään ja Porokylän ruisleipää.   Kyytipojaksi raikasta piimää ja nuotiokahvit päälle.

Kyllä tällä nyt sen aikaa pärjää, ennen kuin sitten paremmin syödään.

 

Tervehdys  kaikille Pirkan blogiin kirjoittaville kuin sen moniulotteiseen lukunautintoonkin osallistuville täältä itäisimmästä suomesta.

Näin talven kynnyksellä, kun taas aloitin lintujen ruokinnan, niin eilen tapasin monen vuoden jälkeen yhden harvinaisuuden ja yhden kaipaamaani linnun ruokinta-automaatiltani, jonka luulin jo kuolleen sukupuuttoon, vaikka se vielä joitakin vuosia sitten oli aika yleinenkin lintulaudallani.

Ehei, ei se ollut rauhankyyhky, se ei ole vielä kuollut, vaikka nykyään se koetaan harmittavana pahanilman lintuna, joka on uhkana häiritä läsnäolollaan sotahaukkojen reviirejä.

Se pieni kulkija oli Töyhtötiainen ja kun se takatukka märkänä sateisena päivänä katseli minua oksaltaan, niin se korvasi sillä hetkellä kadonneen rauhankyyhkynkin puuttumisen.

En tiedä mikä on Töyhtötiaisen saanut lähes katoamaan linnustostamme, kun muita tinttilajeja kyllä piisaa, liekkö tehometsätalous vai jokin muu  luonnon ”myrkky” syynä sen häviämisessä ja jos siihen syyllistä etsitään, niin se löytyy kunkin omasta peilistä, tahtoo sitä tai ei.