Tekijä: arvi.

Minulla kun ei ole vielä kovinkaan pitkä aika siitä kun olen puusta pudonnut, niin en kuolemaksenikaan saa päähäni mahtumaan, että mikä saa ihmiset tekemään itsestään idiootin, kun olen aina ollut uskossa, että naurunalaiseksi joutuminen on suomalaisille peloista suurin.

Esimerkiksi sellaisessa joukkiossa, joka kokoontuu huutamaan kaduille että, natsit pois suomesta ja natsit pois kaduiltamme, niin luonnehtisin ilmiötä joukkopsykoosiksi, jolloin pääkopassa kusi virtaa ja paska tekee patojaan.  En sitten tiedä että olenko nukkunut onneni ohi, kun olen ollut siinä uskossa, että natsien häätämisestä suomesta on kulunut jo pian 80 vuotta.  Tapansa kullakin sanoi entinen mies kun latvasta tukin teki.

Samaan idiotismin pyhään yhteyteen lasken kuuluvaksi nekin, jotka itsenäisyyspäivänämme poltti julkisesti naapurimaamme venäjän lipun ja jos tällaiset henkilöt luen sellaisiksi joilta hohtimet on hukkunut työkalupakista, niin he voivat olla myöskin vaarallisia tolkun ihmisten turvallisuudelle.  Mutta kaippa ne nyt nukkuvat yönsä hyvin sankarinviitta peittonaan.

Ja en kyllä pidä rohkeutena enkä sankarillisena sitäkään toimintaa, kun idiootit ovat hävittämässä vihassaan historiaamme pois silmistä pois mielestä venäjän/N-liiton osalta.

Itselleni ei olisi ongelma, vaikka Mannerheimin patsaan vieressä jököttäisi pystyssä myös Lenin ja Hitler riti rinnan, siinä olisi historiaamme viimeisen sadan vuoden osalta ja ihmisten tehtävä onkin arvioida taidetta hyvän ja pahan näkökulmasta.

Se on ymmärrettävää että Ukrainaa autetaan nyt kaikin tavoin, mutta olisikohan auttaminen näin laajaa ilman patoutunutta vihaa toista osapuolta kohtaan.

Onhan se viha rakkaussuhde ollut meillä venäjään vuosisatoja ja ymmärrän vihan saaneen vallan suomalaisissa, mutta kaippa minutkin luetaan sitten tähän idioottien joukkoon kuuluvaksi, kun rakkaus kulkee edelleen matkassani kaikesta pahuudesta huolimatta.

Ja vaikka nyt kuinka aitaa nousee ja naapuri kielletään kolmesti, niin olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että venäjä on meille tärkein kumppani niin hyvässä kuin pahassakin ja toivoa tietenkin sopii, että emme olisi tekemässä joukkoitsemurhaa muiden puolesta.

 

En tiedä, mutta kyllä on vastenmielistä ellen sanoisi suorastaan kuvottavaa seurata suomen valtiojohdon mateleminen pitkin maailmaa, kerjäämässä tikkunekkua, jota jo vähän kuin koeluontoisesti on päässyt nuolaisemaan.

Sitä on pidetty ikään kuin kiveen hakattuna, että ihmisoikeudet ja oikeuslaitoksemme ei ole kaupan eikä jo kerran päätettyjä asioita lähdetä kyseenalaistamaan ja nostamaan joidenkin muiden lehmää ojasta, että tikkunekku vihdoinkin saataisiin oman kielen imeskeltäväksi.

Mikä helvetti siinä on, jos emme kelpaa tällaisena jonkun konklaavin jäseneksi, vaan alistumme joidenkin ”diktaattoreiden” kiristyksen uhriksi, niin silloin kyllä on omat valtioihanteemme ja periaatteemme valahtanut housuihin ja itse ainakin tunnen suurta häpeää meidän koko valtiojohtomme puolesta.

Täällä meillä eletään kuin kusi sukassa ja varotaan kaikin tavoin olla loukkaamatta joiden diktaattoreiden vaatimuksia, jotka täällä aikaisemmin ovat kuuluneet vapaan yhteiskunnan käytäntöihin.

Ja kyllä presidenttikin taas näytti pikkusieluisuutensa, kun osoitti maailmalle suuruutensa, kun jätti itänaapurimme diplomaatin kutsumatta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle presidentin linnaan, kyllä taas on selkään taputtelijoita rohkealla suomalaisella.  Olisi tämän diplomaatin samoin tein potkaissut pois koko suomesta, ei tainnut siihen kuitenkaan enää rohkeus riittää ”unilukkarilla”.

Kaikkihan nyt näkevät ja kokevat mitä Ukrainassa on meneillään, mutta ketähän tämä palveli, taidettiin vain tehdä karhun palvelus itselle, kun koko valtiojohtomme on unohtanut kiihkossaan, että sodankin jälkeen on elämää ja presidentti Niinistönkin aika loppuu  v. 24 ja hänen jälkeensä tuleva, olipa hän minkä värinen tai makuinen hyvänsä, niin joutuu hänen pikkusieluisuutensa jäljet parsimaan.

Jotenkin päälle liimatulta on sekin näyttäytynyt, kun  satavuotiaita veteraaneja raijataan mediaan vakuuttelemaan Naton sotilasliiton tarpeellisuutta maallemme ja olipa se nyt hyväksi tai pahaksi, niin ei nyt pitäisi enää tähänkin sotaan heitä alistavan valtansa välikappaleiksi.

Joten, nostakaa koko valtiojohtomme se housuun valahtanut selkärankanne takaisin suoraksi ja jos se ei ylhäällä muuten pysy, niin käyttäkää henkseleitä.

Eilisestä on vielä hyvä maku suussani kepun kannatusluvuista, niin sen voimalla laitan vielä muutaman sanasen heistä ja heidän johtajastaan.

Mikä on se alkusysäys, joka on aiheuttanut nykyisen johtajan epäsuosion äänestäjien silmissä.  No, kaikki sai alkunsa selkäänpuukotuksesta, jonka kohteeksi joutui silloinen puheenjohtaja ja sitähän ei kansalaiset katso hyvällä,  kun käyttää toisen epäonnea oman asemansa pönkittämiseen vallanhimossaan.    Joten puheet siitä että syöksykierre johtuu vasemmistohallitukseen osallistumisesta voidaan unohtaa, kyllä juurisyyt löytyvät siitä puukotuksesta ja olen varma, että prosentit eivät olisi näin huonot, jos entinen puheenjohtaja olisikin vielä nykyinen.  En tiedä, mutta en taida olla ainoa kun katsoo heidän kannatusprosenttejaan, että nykyisestä puheenjohtajasta piirtyy elävänä mieleen Justiina kaulin kädessään.  Siinä ei auta sitten maamme laulukaan eikä jatkuva puheripuli kannatuksen nostamiseen, jos mora on kahvaansa myöden isketty puoluetoverin selkään.

Eilen Saarikko sanoi, että nyt hän käärii hihat ja lähtee turuille ja toreille käännyttämään kansalaisia liittymään takaisin kepun sontakärryille, mutta eikös se ole nyt jo kolmena vuotena tullut selväksi, että paskanpuhumisen määrä ei ole verrannollinen tulevaan satoon nähden.

Varmasti ne prosentit tulevat vaaleissa olemaan korkeammat kuin mitä Gallupit nyt näyttää, sillä jokainen maakunnan satraappi lähtee nyt talkoisiin kaivamaan Alkiota haudastaan ja Lepikon torpan multaa tullaan myymään muoviämpäreissä pitkin maakuntia ja puetaan jokaisen torpan änkyrä ukko ja akka kansallispukuun hoilaamaan nälkämaan laulua.

Sipilä sanoi että tulos tai ulos, mutta Saarikko sanoo että tulos kuin tulos, sillä hautajaisia ei tullutkaan, saatiin torjunta voitto haudankaivajista ja nyt vain odotellaan, minkä väriseen ja makuiseen hallituksen oven eteen seuraavaksi tarvitaan kynnysmattoa.

Sehän tiedetään, että poliittinen muisti on lyhyt, mutta onko se niin lyhyt, että Saarikko saa entiset kannattajansa uskomaan, että pettuleipäkin maistuu hyvälle ja on terveellistä ja että parempi tossunalla hallituksissa, kuin taivasalla oppositiossa.

 

Täytyy tavoistani poiketen tehdä vielä toinenkin blogiavaus tälle päivälle, kun eräs asia ei mahdu minun tajuntaani, nimittäin, kun luin lehdestä äsken, että poliisi aikoo tulevana perjantaina ja lauantaina järjestää koko maata käsittävän rattijuopumus-valvontamaratonin, jossa päihteiden,-ja huumaavissa aineissa ajavat saadaan pois tien päältä vaarantamassa muiden tiellä liikkuvien turvallisuutta.

No, mikäs siinä, hyvähän se on että järjestää, mutta miksi sitä pitää kuuluttaa  etukäteen.  Se on vähän kun sanoisi murtovarkaalle koska valvontakamera on päällä, että tietää pysyä poissa.

 

 

 

 

Kepu 9%

Tämä luku osoittaa, että kyllä kansa tietää ja sitä saa mitä tilaa, kun lähtee sosialistien kanssa marjaan.

Varmasti tupailloissa moni antaa ylen tämän Ylen Gallupin johdosta ja seuraavaksi siellä heitetään noppaa siitä, kuka sammuttaa valot.

 

Olen näillä sivuilla vähän sellainen yksinäinen ratsasta, tai lohi joka ui aina vastavirtaan ja nytkin meinaan tehdä sellaisen blogin aiheesta, josta itselläni eikä tutuillani ole henkilökohtaista kosketuspintaa kumpaankaan, eli leipäjonoihin eikä sossun luukkuun ja tutusti siitä lentää paskaa tuulettimeen.

Sanotaan suomen olevan hyvinvointi yhteiskunta ja lottovoittajien maa tänne syntyessään.

Mutta herääkin kysymys, että onko leipäjonot sitten vain välttämätön paha taikka hyve, joka on osoitus että kaveria ei jätetä.

Oma arvioni on, että leipäjonon asiakkaista valtaosalle, ei kaikille, jono antaa mahdollisuuden olla tekemättä elämäntapa muutosta, eli voivat hakea leipää ilmaisjakelusta, että siitä säästyvät rahat käytetään janon sammuttamiseen.

Eikä suinkaan päihteet ole ainut tekijä, joka vie leipäjonon asiakkaaksi, paljon on muitakin koukuttavia asioita, jotka ovat riistäytyneet hallinnasta ja kun kerran leivässä voi säästää, niin voidaan siitä liikenevät varat käyttää koukuttavan asian ruokkimiseen.

Tuhansin lienee niitä ihmisiä, jotka elävät niukan toimeentulon varassa ja saavat helpotusta joidenkin yhteiskunnan tukimuotojen kautta, mutta heitä ei näy leipäjonoissa, sillä he ovat priorisoineet elämänarvonsa tärkeimpien asioiden ympärille, eivätkä ole lähteneet hakemaan vaikeaan tilanteeseensa helppoa ratkaisua  ja kun ei ole riippuvuussuhdetta ja addiktiota suuntaan eikä toiseen, niin jonon jatkeena ei heitä näy.

Joten, yhteiskunnan sosiaalipalvelut kyllä pitävät ihmisen poissa leipäjonoista, jos asiat laitetaan tärkeys järjestykseen, eli ensin työ ( arki ) ja sitten huvit, eikä päin vastoin.

Eli Suomen kaikki ( ”Hurstin valinnat”) ovatkin vain este muutokselle, joka jää tekemättä, kun ei puututa juurisyihin.

 

 

 

 

Olen tässä ollut viime päivinä enemmän kuin huolissani maamme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Suurta pelkoa on tuottanut se, kun kuningatar on kiertämässä maailmaa,  en ole ollut huolissani, että kotimaassa tapahtuisi palatsivallankumous ja hiiret hyppäisivät pöydälle kissan ulkoillessa.  Mutta sitä olen pelännyt, että pöydälle hyppääkin Putin-rotta, joka käyttäisi tilanteen hyväkseen kun kuningatar on poissa valtaistuimeltaan ulkomaan komennuksesta johtuen.  Luin sitten lehdestä, että kuningattarella on kiire linnaan, niin ajattelin mielessäni, että koskas hän on niitä käräjiä istunut, kun jo kiirehtii paikkaan, jossa verhot on teräksestä.

Ja ulkomailla reissaa myös rahakirstun vartija, joten onhan tässä huoleen aihetta ja huoltani ei vähentänyt yhtään sekään, että rahaministerimme jätti kirstunsa avaimen nuorisosäätiön pöytälaatikkoon, josta oli jo aikaisemmin pöytähopeat kadonneet tuppeen sahaajan taskuun.

Sitten tämä toinen nuorisosäätiön ”sankari” on lähdössä Turkkiin, kun Erdokan haluaa tietää puolustusministeriltämme, että kuinka tuomittu poliitikko pestään puhtaaksi.

Sitten olen tätä energian saantiin liittyvää huoltovarmuuttamme miettinyt Olkiluoto 3 kohdalla, että onhan se hyvä että ei hosumalla tehdä, sen tietää kaikki mitä siitä seuraa, mutta taitaa vuonna 2005 syntynyt ”mukulakin” olla tällä menolla jo haudassa, ennen kuin virta virtaa vapaasti töpseleistämme, joten jotain rajaa rauhallisuuteenkin odottaisin.

Ajattelin noita tänään järjestettäviä linnan itsenäisyyspäivän juhlia ja juhlijoita siltä osin, että olisikohan ollut vain pareet, että olisivat kaikki liittyneet siihen Hurstin jonon jatkeeksi jossa ristasoppaa annostellaan, olisi sillä saattanut politiikkojen ja herrojen moraalinen selkäranka hieman saanut ryhtiä rahvaan silmissä.

Mutta on minulla hieman häpeän ja vastemielisyydenkin tunnetta, kun tunnen myötähäpeää presidentin, pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin puolesta, kun matelevat kukin vuorollaan Turkissa ja Unkarissa kerjäämässä allekirjoitusta vekseliinsä.

Sitäkin jo ennakoin, että jos kokoomus pääsee keväällä nuijan varteen, niin toimiikohan he hallituksessa samoin kuin oppositiossakin, että jotain lakia vastustaessaan äänestävät tyhjää, mutta ehkä kansalaisten medialukutaito on jo sillä tasolla, että pysyvät tapeetilla tämänkaltaisestakin aivoituksesta.

 

 

 

 

 

Huomenna vietetään itsenäisyyttämme, joka siis kesti vuodesta 17 vuoteen 95 asti, jonka jälkeen se menetettiin  liittyessämme Euroopan yhden totuuden keskuskomiteaan.  Nykyään se on minulle muistojuhla menneiltä ajoilta, kun kaikki oli paremmin, eikä tarvinnut pelätä Brysselin voutia oven takana kolkuttelemassa, kotimainen vouti olikin enkeli tämän rinnalla.  Sytytän kynttilän niille, jotka itsenäisyytemme säilytti ja taisteli sen säilymisen puolesta aina vuoteen 95 asti ja sen jälkeen häpeän niitä, jotka itsenäisyydestämme luopuivat kynän piirrolla.  En viitsi mainita sitä sanaa joka näitä ilmentää, sen tietävät kaikki.

Mutta syödään ja juodaan hyvin ja tarjotaan parasta mitä talosta löytyy, itseään säästämättä ja mistään mitään tinkimättä.

Ja voissahan se ryssä on paistettava, toiset haluaa sen kypsänä, toiset taas puolikypsänä ja itse pidän verisestä, siinä on tappamisen meininki.

Ruokajuomaksi ehdotan vodkan ja kahviliköörin yhdistettä maidolla laimennettuna, tätä juomaa kutsutaan nykyään Lukasenkan pommiksi, paremmin se muistetaan valkovenäläisenä, tällä juomalla menee kurkusta alas huonommaltakin maistuva pala ryssää.

Ryssä oli ennen ”rauhoitettu eläin”, mutta helmikuun jälkeen se taisi itse tehdä itsensä pannulle sopivaksi.

Ja aamukohmelo jos iskee, niin ei kun Lappeenrantaan, siellä on torilla atomia tarjolla aseveli hintaan.

 

 

 

 

 

Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuu ympärillämme kiivaaseen tahtiin ja mikään ei ole varmempaa kuin epävarma, niin mitään ei pitäisi hakata kiveen pidemmäksi aikaa kuin aamusta iltaan.

Mutta mitä vielä, täällä meillä toimitaan, uskotaan ja vannotaan siihen pyhään kirjaan, joka on neljä vuotta sitten kirjoitettu, siitä pilkkuakaan muuttamatta.

Nytkin saadaan seurata tätä näytelmää, kun toiset lukevat tätä pyhää kirjaa kuin piru raamattua ja toiset ristiinnaulitsevat itsensä Arkadianmäen kukkulalle hurskaudessaan.

Nyt odotetaan sitten vain vapahtajan paluuta maailmalta takaisin tänne syntisten joukkoon, jossa on käynyt hakemassa todisteita hyvyydestään ja istahtaa viimeiselle ehtoolliselle koko viiden viisaan ”neitsyen” voimin.

Saas nähdä onko tämä pyhien likkojen kööri vielä pääsiäisenä koossa ensinkään, että joko on öljy ( venäläinen ) loppunut lampusta.

 

 

 

Minä ajattelin, että en näe Helsingin olympialaisten vuonna syntyneenä hyvän ja pahan taistelua Euroopassa, että kaikki ollaan veljet keskenään, ei kuulu sotatorvien törähtelyt, ei tömise tanner eikä aitaa kaadu, vaikka hevoset naivatkin.

Mutta toisin näyttää käyvän, ei säästytty me sodanjälkeen syntyneetkään tältä ”näytelmältä”, jossa ihmisen kaksi sisäänrakennettua ominaisuutta ottaa mittaa toisistaan ja siinä on tappamisen meininki, kun voimakaksikko taistelee ihmisten sielujen puolesta.

Nyt kuvitellaan vielä, että tulipalo on hallinnassa, mutta miten helvetissä sitä hallitset, kun ainoana sammutusvälineenä näyttää olevan bensa.

Sanotaan, että paha saa palkkansa ja varmasti niin tulee käymään nytkin, mutta kun molemmat väittävät vielä tässä vaiheessa olevansa hyvän puolella pahuutta vastaan, niin auta armias mihin vielä päästäänkään, ennen kuin aseet lakkaavat puhumasta.

Ja jos nyt tässä vaiheessa joku uskalias meinaa kaivaa kiellossa olevan valkoisen lipun esiin kätköstään ja lähtee sitä liehuttelemaan osapuolille, niin melko varmasti hän saa korvapuustin  kahden välisessä ”rakkaus” sodassa.

Pahaa pelkään, että nyt kun sota on vasta pilke suomipojan iiriksessä, niin tällä menolla se näyttää johtavan kauhuun kaikkien silmissä.

Mutta soon korkeemman käres, sillä tutkimattomat ovat Herran tiet ja vaikka ihminen luulee hallitsevansa, niin kyllä hallitsija istuu Isän, kaikki valtiaan oikealla puolella ja on sieltä……..