Entten tentten teelikka mentten, hissun kissun vaapula vissun….

Jos nyt vähän tarkastelen vaalien jälkeistä elämää poliittisissa puolueissa.

Demarit )  Tämä puolue on varmasti ensimmäisenä siinä jonossa, joka lähtee hävittyjen vaalien ja pääministeriyden menettämisen jälkeen etsimään itselleen uuden puheenjohtajan ja rakentamaan puolueensa uudelleen nykyisestä henkilöpalvonnasta ja uskontoa muistuttavasta kultista takaisin kansaliikkeeksi, jossa minä muuttuu meiksi.  Koska se on ainakin varmaa, että ikkunaprinsessa ei takuulla jää oppositioon istumaan tavallisena kansanedustajana, kun on valtaa päässyt maistamaan ”sattumapääministerinä”.  Tulevat vuodet oppositiossa tulevat olemaan vaikeat monarkiaan tottuneille demareille, kun pitäisi luoda nahkansa uudelleen takaisin demokraattiseksi tasavaltalaiseksi.

Kokoomus )  En sitten tiedä, että onko hopea niin häpeä kokoomukselle vaalien jälkeen, että se lähtee Orpoa vaihtamaan, vai tekeekö Orpo itse ratkaisunsa ja eroaa, kun varmana pidetty pääministeriys ryssittiin kaksilla vaalivankkureilla istumiseen, kun välillä oltiin perussuomalaisempia kuin persut itsessään ja välillä taas oltiin maailmoja halaavia kansanparantajia vihersosialistien resehtiä tarjoillen.  Mutta niin tai näin, niin nöyränä on kokoomuksenkin vain otettava lusikka kauniiseen käteen ja jättää vihersosialistiset haihattelut vähemmälle Purran ykköshallituksessa.

Kepu ) Tämä puolue vaalien jälkeen on peilikuva kamelijontille, joka väriä vaihtaa vaaran uhatessa ja taas ollaan mukana hallituksessa ovensaranana, joko ilman Saarikkoa tai Saarikon kanssa.

Vihreät ja vassarit )  Nämä siamilaiset kaksoset saavat oppositiossa parantaa maailmaa sielunsa kyllyydestä ja huutaa kitapurjeet punaisena tulevaa maailmanloppua, kun suomea muutetaan takaisin maalaisjärjen ja tolkun tilaan  kaikilla hallinnon aloilla, työtä se vaatii, kun näiden syöpäläisten jäljiltä kansa on veres lihalla.  Todennäköisesti Ohisalonkin joutuu nuijansa luovuttamaan uudelle nuijalle.

Kristillisistä saadaan ainakin yksi pätevä ja sopiva ministeri Purra I.seen ( Essayja)

RKP )  Luulenpa, että helpompaa on kamelin päästä läpi neulansilmästä, kun Ruotsalaisten pääsy  Purran johtamaan hallitukseen.

Mutta ei nyt pidä kenenkään masentua, vaikka näin kuukautta ennen vaalituloksen paljastinkin, sillä onhan se hyvä jo totutella ajatukseen, että suomea johtaa seuraavat neljä vuotta hallitus, jossa vihersosialistiset rasistit eivät rieku tuskaansa kansaa villitsemässä anarkiaan.

 

Ei sota yhtä miestä kaipaa.

Monet viettävät tipatonta tammikuuta ja itselläni se tipattomuus on kestänyt jo roheen kymmenen vuotta.

Mutta nyt ajattelin viettää blogitonta helmikuuta täällä pirkan sivuilla ja palata taas maaliskuussa juttuineni ja runoineni teitä ”ilahduttamaan” ja voi olla, että  tauolla on tervehdyttävä vaikutus niin teihin kuin minuun itseenikin.

Joten hyvää helmikuuta koko poppoolle.

Nyt loppuu sosialistien sopankeitto ja päästään siipeilijöistä kerralla.

Jos ja kun nyt näyttää yhä ilmeisemmältä, että PerusS on ykkönen huhtikuussa kun äänet on räknätty ja Purra pääsee aloittamaan työnsä hallituksensa kokoajana, niin hallitusneuvottelujen jouduttamiseksi ei kannattaisi paukkuja ja kallista aikaa tuhlata vihersosialistien ja Rkp.n kanssa seurusteluun, koska he ovat jo ennen vaaleja ilmaisseet kantansa perussuomalaisiin nähden.

Joten hypätään näiden kirkasotsaisten yli ja keskitytään sorvin ääressä muotoilemaan sellaiset hallitusneuvottelu paperit, jonka kaikki voivat hyväksyä, jostain luopuen ja jostain saaden omiin tavoitteisiin peilaten.

Perussuomalaisten tulisi luopua kaikista muista kiveenhakatuista tavoitteistaan haitallista maahanmuuttoa lukuunottamatta, joka sisältää niin humanitaarisen, työperäisen, pakolais kuin turvapaikkapolitiikankin.

Maahanmuutopolitiikkamme ja kehitysavun leväperäisyys ja kirkasotsainen hurskastelu sen rikkaudesta yhteiskunnallemme nykymuodossaan on saanut jokaisen hallinnonalamme kriisiytymään niin sosiaali/terveys,-kuin koulutus ja sisäisen turvallisuudenkin osalta, joten negatiivinen vaikutus on valtava, kun peilataan yhteiskuntamme kantokykyä sen tuottavuuteen nähden.

Olen vakuuttunut, että tämän hyväksyvät perussuomalaiset kannattajatkin, sillä he tietävät että kaikkea ei voi saada kerralla, mennään askel kerrallaan ja porras portaalta eteenpäin yhteiskuntamme tervehdyttämisessä.  Ja muut hallituspuolueiksi aikovat ovat kyllä tämän perussuomalaisten haittamaahanmuutto ja kehitysapu politiikan linjaukset hyväksymässä, kun niin kokoomus kuin kepukin saavat enempi kuin olisivat koskaan saamassa vihersosialistien pöydistä.

Olisi se mielenkiintoista nähdä, kuinka kokoomus sinipunassa laittaisi jalkansa velkajarrulle, kun sosialistien talouspolitiikka nojaa siihen, että toistemme paitoja pesemällä ja yhteiskunnan kuormasta syömällä kakkuakaan ei tarvitse leipoa, riittää että syöjiä piisaa.

Jos nyt seuraatte parhaillaan kuinka ulkoparlamentaarinen korruptiokeidas (AY ) laittaa persettä penkkiin, kun maahan uhkaa tulla hallitus, joiden yhteiskuntapolitiikka nojaa siihen totuuteen, että työ on parasta sosiaaliturvaa.

Herra varjele maatamme sinipunalta, puhumattakaan nykyisestä täystuho-konklaavista ja sen ”viidestä viisaasta neitsyestä”.

Saatanan tunarit, älkää nyt housunpolvianne rikki kontatko.

Jotenkin minua häiritsee, kun kokoomusta pidetään jo maamme suurimpana puolueena ja PerusS toisena ja demarit kolmantena, vaikka kysymyksessä on vain parin tuhannen ihmisen otos heidän mielipiteestään.

Fakta on, että demarit on ykkönen ja kokoomus vasta kolmanneksi suurin ainakin niin pitkään, kun vaalien äänet on laskettu, joten toivoisin mediankin puhuvan selkokielellä, eikä maalailla ihmisten mieliin ennusteita totuutena.

No se siitä ja olihan minulla vähän oikeatakin asiaa, kun tunnen vastenmielisyyttä siitä, kuinka suomen poliittinen johto matelee nyt Erdokanin ja Islamin edessä ja yrittää saada Natopaperiin heidän hyväksyvät puumerkkinsä.

Itse jos olisin Niinistön ja Marinin saappaissa, niin en olisi lähtenyt tällaiseen leikkiin ollenkaan mukaan ja todennut vain, että jos emme tällaisena kelpaa lakeinemme ja asetuksinemme, niin se ei ole meidän vika, ottakaa tai jättäkää.

Samoin suhtaudun nyt erittäin halveksivasti niihin politikoihin, jotka nyt ovatkin suomea viemässä Natoon ilman Ruotsia, eli petetään naapuri, kun joku totalitaarisen valtion diktaattori sormea heristelee vaatimuksineen.

Niinistö ja kumppanit olivat heti puhelimen kammessa kiinni soittelemassa Erdokanille, kun hän vaalikiertueellaan vähän viritteli hyväksyvänsä Suomen mutta ei Ruotsia, hävetkää jos osaatte.

Saatanan tunarit ja sananne syöjät, heti kun tulee ensimmäinen kivi polulla vastaan, niin siihen kaadutaan.  Kuvittelisi nyt, että kun  Ruotsi on ollut on nyt ja on myös tulevaisuudessa meille paras ja tärkein kumppani, eikä joku tuhansien kilometrien päässä oleva hirmuhallitsija, joita tulee ja menee.

Pääasia ei ole voitto, vaan hyvät palkinnot.

Jo se nyt on perkele, jos suomen viestinhiihtäjät  niin naisissa kuin miehissä vieläkin jäävät mitalisijojen ulkopuolelle hiihdon MM-kisoissa muutaman viikon kuluttua, kun lisäksi molemmista, niin naisissa,-kuin miehissäkin kisoista puuttu Venäjä hiihtäjät, jotka ovat hallitsevia Olympiavoittajia.

Laskeskelin tuossa, että olisikohan se mahdollista, että Iivo hiihtäisi yksin kaikki neljä osuutta ( 40km ) niin silloin olisi mitalisaumaan parhaimmat edellytykset.

Varmasti se ainakin miesten osalta tulosluettelot ovat Norja painotteisia ja kun Venäjä puuttuu, niin Norjalaisrintamaa tuskin kukaan muu kuin Iivo pytyy murtamaan.

Naisissa on myös Niskanen ja Kerttu on mitalisuosikki kaikilla muilla matkoilla kuin sprinissä, johon ei edes osallistu.  Pärmäkosken mitalimahdollisuuksiin en usko.

Ottamatta nyt sen kummemmin venäläisten poissaolon syihin kantaa, niin kyllähän kisat potevat jonkinsortin ”veren vähyyttä”  kun kisoista puuttuvat,  jos nyt pelkästään urheilun kanalta tässä tilanteessa edes kyetään asiaa tarkastelemaan.

 

Vasemmisto huutaa metsään että rasisti, niin metsä vastaa heille että rasisti rasisti rasisti……

Kokoomuksen kammareissa, voittoa jo juhlitaan, Orpo arpoo mielessänsä, kuka humppaan kutsutaan

Demarit ne varmaan sopis, kokoomuksen sapluunaan, mutta Sannan puna väri, räikeältä vaikuttaa.

Nythän sitten demareissa, käydään kannun valantaa, mihin Sanna ”piilotetaan”, että ovi aukeaa.

Puhemiehen paikka taitais, käydä myöskin Sannalle, hiararkian askelmissa, nousis tiensä huipulle.

Purra tuskin viherhumppaan, lähtee Orpon kumppaniks, siinä joutuis Säkkijärven, polkka seinä ruusuksi.

Hallituksen ovet kyllä, pysyy kiinni persuilta, koska Orpon ovet aukee, ”osaajille” Afrikan.

Kepuhan se nytkin lähtee, jos vain kutsu kajahtaa, arvot vaihtuu samaan tahtiin, sukkia kun vaihdetaan.

Persut taitaa olla ainut, jotka Orpon hylkäjää, muiden selkään Orpon ruoska, rakkautta kirveltää.

Onneksi tää oli unta, paita kastui hiestä, Purra vie ja vikinä on, kovaa muiden piirissä.

Myötä häpee mulle tulee, kokoomuksen puolesta, kuinka joustaa selkäranka, Purran oven takana.

Viher-vasemmisto joutuu, katselemaan sivusta, kuinka suomee laittaa kuntoon, rasistinen armeija.

Vaalein jälkeen torit täyttyy, puna liput hulmuaa, katujengit mukaan liittyy, miksi heitä vainotaan.

Punainen tupa ja pernamaa.

Kun seuraa itäisemmässä suomessaki sitä suurta määrää kiinteistöjä, jotka vanhemman asujasukupolven jälkeen ovat jääneet tyhjilleen ja omaiset jos niitä on, niin eivät niitä ota ristikseen kuluja kasvattamaan.

Hyvien täysin kunnossa olevien rintamamies talojakin saa muutamalla kymppitonnilla ja rivitaloissa sama juttu.

Ajattelin että pitäisiköhän valtion lunastaa näitä niille lähes sadalletuhannelle Ukrainalaiselle asuttavaksi,  jotka ovat tänne tulleet sotaa pakoon ja jotka sodan pitkittyessä voisivat tämän kautta pysyvämminkin intekroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Luulatavasi se ei satojen miljoonien vajetta valtion kassaan toisi, puhutaan ehkä muutamista kymmenistä ja todennäköisesti se tulisi loppupeleissä olemaan kaikkia osapuolia rikastuttava, niin taloudellisesti kuin henkisestikkin.

Maaseutu tyhjenee kovaa vauhtia ja Ukrainalaiset toisivat ahkerina ja maassa maan tavalla elävinä henkilöinä piristysruiskeen kepun tyhjennettyä kaupunki-ideologiallaan maaseudun palvelut kasvukeskuksiin.

 

Saulin jälkeen pitää yksi lautanen vähentää.

Hyvin monessa maassa Euroopassakin presidentin virka jos sellainen vielä on, niin on lähinnä seremoniallinen, eli on ulkopuolella yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja päivän politiikasta ja niissä päätökset tekee parlamentit ja pääministerit hallituksineen niin sisä,- kuin ulkopolitiikassakin.

Ja itse olen ollut sitä mieltä, että tähän tulisi myös meillä mennä, sillä monen lautasen ulko,-ja turvallisuuspolitiikka sotkee vain valtasuhteita ja tulee kiistaa kuka sen viimeisen sanan sanoo.

Tämä Sanna Marinin aloite, että perustetaan valtioneuvostoon ulko,-ja turvallisuuspolitiikan asiantuntia elin on oikean suuntainen ja askel presidentin ulkopoliittisen painoarvon vähenemiseen ja sen keskittämisen yksinomaan pääministerin ja valtioneuvoston johdettavaksi.

Tämä ei ole epäluottamuslause nykyiselle presidentille ja se on selvää, että se vaatisi perustuslakimme muuttamisen presidentin valtaoikeuksia koskien.

Kyllä pienessä maassa pitäisi ulkopolitiikkaa johtamaan riittää pää,-ja ulkoministeri ja kun vielä puolustuspolitiikkamme tulevaisuudessa nojaa valta osiltaan Nato yhteensopivuuteen artikloineen, niin puolustusministeri ja ministeriö hoitaa sen rooterin.

Nytkin jo tuntuu käyvän kova puhuri asian ympärillä ja presidentti jo kiivaaseen sävyyn tyrmäsi hankkeen, mutta se on turhaa reviirin puolustamista ja olla jarruna parlamentarismissa.

 

Onnen pieniä murenoita.

Muut kuin suomalaiset itse sanovat, että olemme maailman onnellisin kansa, tiedä sitten häntä, mutta itse olen oivaltanut onnessani, että unohtaa sen mihin ei voi vaikuttaa.

Ja jos vähän yksinkertaistan pienellä huumorilla höystettynä, niin onni on hyvä terveys ja huono muisti ja jos onni on tullakseen, niin se tulee eläen, ei ostaen.

Sekin on ilmeistä, että ovi onneen aukeaa ulospäin.   Ja kun hammassärkyä poteva luulee yleensä, että kaikki tervehampaiset ovat onnellisia, saman erehdyksen tekee köyhä rikasta ajatellessaan.

Pitää vain olla tyytyväinen sitä mitä on, eikä murehtia sitä mikä puuttuu.

Ei mikään muu ole varmaa vaaleissa, ainoastaan Purran I hallitus on varma.

Kun mediat pitävät jo kokoomuksen vaalivoittoa ja tulevaa pääministeriyttä lähes varmana, niin minä en sitä pidä vielä taputeltuna ja sanon siihen nyt muutaman syyn, miksi näin luulen

1 ) Liike Nyt  syö kokoomukselta pari prosenttia.

2 )  Kepun vasemmistohallitukseen osallistuminen sai suivaantuneet kepukannattajat Gallupeiden mukaan väliaikaisesti kokoomuksen helmoihin, mutta hyvin sopii tähän sanonta, että kyllä routa kepuporsaan kotiin ajaa vaalipäivänä ja kepun kannatuksen nousu nykyisestä muutamalla prosentilla tekee loven kokoomuksen äänilaariin.

3 ) Ja ei vähäinen ole myöskään ”Ryrdmaneiden” siirtyminen kansallismielisen puolueen siipien suojaan, johtuen kokoomuksen ajautumisesta liiaksi vasemalle maailmoja halaamaan.

Näistä jo muodostuu kannatuksen putoaminen alle 20% ja kun perussuomalaiset nousevat vielä sen saman kuin tammikuunkin Gallupissa, niin voittajasta ei liene epäselvyyttä.

SDP.n  ja heidän kannatksensa alamäen takaa heidän puheenjohtajansa äärettömällä vallanhimollaan ja olen vakuuttunut, että kansalaiset haluavat muutosta ja tietävät muutoksen tapahtuvan vain äänestämällä PerusS  ykköseksi.  Ja minua hymyilyttää kaikki ne lausunnot kun sanotaan, että kukaan muu puolue ei perussuomalaisten johtamaan koalitioon liity, niin saattepa nähdä, että oven takana sisäänpääsyä odottelevat kaikki muut vihersosialisteja lukuunottamatta ja heihin rinnastan myös Rkp.n

Ja nämä rasismi,-ja Putinilla ja valheellisilla EU-erolla pelottelut saavat vielä empivätkin vaaliuurnille antamaan tukensa persujen politiikalle.

Jos näin ei tapahdu kuten yllä kuvasin, niin myönnän erehtyneeni, vaikka hyvin harvoin jos koskaan joudun niin tekemään.

( LEIKKAA TALTEEN )