Tekijä: arvi.

Taidan tässä aamutuimaan, riimin pienen  riipaista, muuten tulee  perjantaista, pitkä teille paastota.

Politiikan kiemuroita, lehdet ovat tulvillaan, vaalein jälkeen hallitusta, kaikki koittaa arvuuttaa.

Orpohan se kuskin paikkaa, pitää yksin hallussaan, rahastajan paikka auki, tyhjä kirstu odottaa

Persut tahtoo hallitukseen, ohjelma sen ratkaisee, umpeen lyödään Kelan luukut, ”turistit” jo kalpenee.

Hallitukseen taitaa koittaa, demaritkin tunkea, sinimustan vaihtoehto, sinipunan  saatana.

Kepukin nyt takkiansa, mietteissänsä kääntelee, hallituksen ”valkokaarti”, pöngän tarvii itselleen.

Ruotsalaiset ilman muuta, hallitukseen halajaa, kunhan saadaan  pakkoruotsi, koko kansaa kurittaan.

Hallituksen nimeks pannaan, keppiä ja porkkanaa, sillä saadaan suomi nousuun, puna väri haudataan.

Ilmaisia lounaita ei, enään maassa jaella, kakkua  nyt kasvatetaan, punaperseet lomalla.

Vihersiirtymä ei enään, yksi johda suomea, sinivalkoinen on vahti, suomineidon turvana.

Anteeksi nyt maalaisuuteni, mutta en ole kyennyt itselleni selvittämään vielä tätä Marinin eron ympärillä olevaa paradoksia ja pyydän nyt teltä ”kirjanoppineilta” apua  ongelmani ratkaisemiseen, eli vääntämään niin sanoakseni rautalangasta.

Marin kun mainitsi eronsa syyksi viran tuoman rasituksen ja kuormittuneisuuden, niin miksi hän olisi kuitenkin ollut valmis jatkamaan pääministerinä vaalien jälkeen jos kerran se oli ollut niin voimille käypää.

Joten en usko tuohon syyhyn rasittavuudesta ja kyllä siinä olisi rasitukset unohtuneet, jos demarit olisi pääministeripuolueeksi edennyt. Tämä on minun päätelmäni ja taisi se rasitus tulla  eron syyksi vasta  hävityn pääministeriyden myötä.

Ja jos onkin raskasta ollut, niin sen raskaasi on tehnyt kyllä Marin ihan itse käytöksellään.

 

Minä kun olen tällainen yksinkertainen kaurahattu rehupuntti, punaniska perusjuntti suomalainen mies, joka on aina luottanut siihen, kun on ollut kaksi  vahvaa kättä ja tahto armoton, niin silloin ei ole voudit eikä muutkaan veroelätit tulleet silmille hyppimään.  Ja paras deorodantti on ollut hiki joka on tullut työnteosta eikä laiskan hikoilusta ruokapöydässä.

Minulle yksinkertaisuus on kaunista ja mottoni on, että pareet on aina vanha konsti kuin pussillinen uusia.

Vaikka yhteiskuntaa hallitsee nykyään tekoälyt ja kaikensortin sähköiset robotit ja helvetin esikartanot mitä kummallisempine vempaimineen, niin minä en lähde näiden perässä ja ehdoilla muuttamaan omaa käyttäytymistäni, enkä kuvittele näin kansakoulun oppimäärrälläni niiden tuovan helpotusta elämääni, päin vastoin.

Minulle on aina riittänyt ja tulee riittämään niin pitkään kun näitä polkuja olen tallaamassa, että käteni ulottuvilla on sahat ( ei moottori ) kirves, rautakanki, vasara ( ei naulapyssy ) ja lapio, siinä on minun tietokoneeni ja ne välineet joilla on leipää riittänyt  ja myös sirjushuveja oikeassa mittasuhteessa. Nykyään ne ovat harrastusvälineitä eläkeukolle, joilla haen deorodantti täydennystä, ettei pahanhajuinen stressihiki pääse yllättämään.

Tälle nykyiselle suuntaukselle, joilla pyritään ihmisen elämää helpottamaan  irti työn ja ennen kaikkea fyysisen työn rasituksista niin minä sanon että,  PITÄKÄÄ TUNKKINNE.

Nyt kun eduskuntavaalit on taputeltu ja olipa tuleva hallitus sitten minkä värinen tai makuinen hyvänsä, niin maamme parlamentarismi kyllä kestää ja on toimintakykyinen kaikissa olosuhteissa.

Ja sitten ensivuonna on presidentinvaalit ja vaikka en olisi koskaan uskonut että lausun nämä sanat, että maamme nykyinen ulko,-ja turvallisuuspolitiikka kestää jopa  Pekka Haaviston presidenttiyden.

Mutta mutta….. sitten arvon plogistit, ensivuonna järjestetään niin venäjällä kuin Yhdysvalloissakin  presidentin vaalit ja sitten herääkin kysymys siitä, että onko maailma valmis kestämään myös Putinin ja Trumpin uudelleen valinnat.

Se on ainakin selvää, että Putin valitaan jatkokaudelle ja nyt näyttää entistä todennäköisemmältä myös Trumpin uudelleenvalinta Valkoiseen taloon isännäksi isännän paikalle.

Miksi pidän Trumpin valintaa lähes varmana, on epädemokraattisen puolueen emämoka asettaa Trump syytteeseen jonkun tusinahuorran hiljentämisestä.

Olisivat vain antaneet Trumpin meuhkata, mutta nyt hän ottaa kaiken irti tästä häneen kohdistetusta ajojahdista ja ”noitavainosta”, joten sitä saa mitä tilaa hyvät epädemokraattisen puolueen oikeus satraapit.

 

Nyt on kahden Antin, Lindtmanin ja Kaikkosen vaikeata pysyä housuissaan, kun pian on valtuuskunnat kukkapuskien kanssa anelemaan heitä puolueidensa pelastajiksi.

En tiedä sitten että päätyykö vihreätkin hakemaan miesnäkökulmaa puolueensa johtoon Harjanteen muodossa.

Li Andersson onkin sanonut luopuvansa nuijasta jo hyvän aikaa sitten ja kaippa sielläkin on sitten vuoro miespuheenjohtajan  ja en taida paljoa erehtyä kun veikkaan Saramoa.

 

Minä tässä aamukahvia juodessani vilkaisin vielä noita eduskuntavaalien tuloksia vähän tarkemmin ja kun olen koko elämäni perustanut faktatiedon, en huu haan enkä olkiukkojen varaan, niin tähän päätelmään tulin.

Esim. Kun maamme vielä virkaatekevä pääministeri loihi lausumaan, että perussuomalainen puolue on rasistinen, niin minun johtopäätelmäni on, että eikös sitten kaikki kyseistä puoluetta äänestäneetkin ole rasisteja.  Ja nyt on rasistien määrä ihan todistetusti laskettu ja heitä on tuo blogini otsakkeen kaltainen määrä, eli  620102  yli 18 vuotiasta henkilöä ja olen yksi heistä. Varmasti rasisteja on tätä nuoremmissakin ikäryhmissä, mutta heistä ei kyetä saamaan totuudenmukaista kuvaa kuin vasta sitten kun täyttävät 18 vuotta, edellyttäen että käyvät äänestämässä.

Teen nyt toisenkin väittämän, joka on yhtä absudi kuin tämä aikaisempikin.

Eli, maassamme on huumeiden käyttäjiä  616218 henkilöä ja heistä Pirkanmaalla asuu  35623 henkilöä, joka on tämän rasistilausunnon antajan saama äänimäärä vaaleissa.  Tämän  huumevertaukseni otin sen tiedon pohjalta esiin mitä tiedoitusvälineet ja media ovat  antanut ymmärtää rasistilausunnon antajan tavasta tehdä, toimia ja esiintyä julkisuudessa.

Ja koska suurin puolue maassamme on yhä nukkuvat, niin heidän sijoittamisensa kumpaankaan edellämainitsemaani  ryhmään on mahdotonta, arvailuja voi esittää, mutta koska pitäydyn aina faktoissa, niin en siihen alistu nytkään.

Kyllä näitä ylläolevia esimerkkejä voidaan maassamme tehdä pilvin pimein lähes asiasta kuin asiasta, mutta otin nyt vain esille nämä, koska niillä on laajempaakin merkitystä lausujan valtakunnalliseen asemaan peilaten.

 

 

Nyt kun vaalit on käyty, niin kysykää kaikki persupelkoiset vihersosialistit itseltänne, että voiko vitutukseen kuolla.

Ja aikaisemmin kun Marinia piditte jumalasta seuraavana ja hänen varpaansa öljysitte ja levititte palmunlehviä hänen ja hänen aasinsa eteen kun hän paikalle karautti muulillaan ja huusitte halle lujaa mutta muista jarruttaa kurvissa.

Nyt tämä teidän kulttijohtajanne onkin syyllinen oikeiston valtaannousulle ja teidän rökäletappiollenne vaaleissa.

Viimeisellä ehtoollisella yksi opetuslapsista oli Juudas, mutta nyt vihervasemmiston kultissa johtaja onkin se joka pettää opetuslapsensa.

Jos nyt oman arvioni annan nykyisestä pääministeristämme, niin sodanjälkeisessä katsannossa hänen alleen ei taida mennä kuin Jäätteenmäki.

Juhlistetaan nyt Natoa ja samalla voimme myös kiittää kansalaisia, että annoitte kulttijohtajalle potkut Kesärannasta.

 

Minä en nyt niin hirveästi osoittaisi kiitosta valtiojohtomme suuntaan toteutuneesta Nato jäsenyydestä.

Minä osoitan kiitokseni kansalle, joka mielipiteellään vaati päättäjiä ottamaan pään pois pensaasta ja rohkaisi heitä luopumaan suomettumisen harsostaan silmiensä edestä.

Väitän, että ilman kansan ohjaavaa kättä olisimme vieläkin poteroissamme ja jatkaisimme saman toistamista, että mitähän mieltä se venäjä on ja ei kai se vaan suutu.

Yhden neuvon nyt kuitenkin annan tänä juhlapäivänä valtion poliittisten päättäjien suuntaan, että jätetään uho naapuriin päin, vaikka kuinka kielenpäätä kihelmöisikin kiekauttaa ilmoille sanat saatanan ryssät.

Olen enempi kuin tyytyväinen perussuomalaisten vaalimenestyksestä ja nyt kun olen hetken tätä tulosta mutustellut ja vaikka ennen vaaleja ennustin ja toivoin perussuomalaisille ykköstilaa, niin näin muutaman hyvin nukutun yön jälkeen voin sanoa, että nyt ei  todellakaan ole hopea häpeä ja ehkäpä se onkin pareet, että tunnustelija onkin Orpo.

Sillä eihän se ykköstila olisi meille tuonut automaattisesti pääministeriyttä ja jos kokoomus päättää valita demarit hallituskumppanikseen, niin se on sitten sama että olimmeko vaaleissa ykkösiä tai kakkosia.

Perussuomalaisilla ei ole kuin voitettavaa, olimmepa sitten hallituksessa tai ei ja Orpon on nyt valittava, että ottaako hallituksensa rahaministeriksi puolueen, joka tämän valtiopankrotin on synnyttänyt, vai lähteekö  nostamaan yhteiskuntamme jaloilleen työn ja yrittämisen kunnianpalautuksen kautta.

Sanotaan, että ”soon korkeemmas käres” ja nyt se on Orpon käres, että jatkaako tätä nykyistä kansan köyhdyttämistä ilmastoruoskalla ja pitämällä haittamaahanmuuttoa rikkautena,  sekä asettamalla maailman köyhät oman maamme vähävaraisten yläpuolelle.

Kun vaaleissa Orpo ja Marin hokivat joka käänteissä, että nämä ovat arvo vaalit, niin sitä ne olivat myös perussuomalaisille, sillä perussuomalaisten kiveenhakattu arvovalinta on asettaa suomen ja suomalaisten etujen puolustaminen AINA etusijalle ja jos tämä Orpon ja Marinin mielestä on rasismia, niin leikkiköön sitten vaan ihan keskenään, perussuomalaiset eivät siihen huutokauppaan osallistu, jossa maailmaa pelastetaan suomalaisten selkänahalla.

Sen sanon, että jos kuten nyt todennäköiseltä näyttää, että hallitukseen osallistuvat kokoomus, demarit ja vihreät, niin osanottoni koko suomen puolesta, se tulee olemaan kylmää kyytiä suomalaisille ja myös kokoomukselle.

Huomenna se sitten nähdään, kuka hyppii riemusta, kuka häpee hopeaansa, pronssi etsii nitroa.

Saattaa kansa Sannalle sen, jatko pestin äänestää, mitäs sitä muuttelemaan, Kela kyllä elättää.

Rikkautta ulkomailta, Sanna perään kuuluttaa, ”turistit” ne kyllä tietää, lotto voitto odottaa.

Eihän me nyt toki Sannaa, ulkomaille anneta, kruunupään me tarvitsemme, rumat pysyy loitolla.

Mutta voipi olla että, Petteri se palkitaan, valmiiks tehty muuttokuorma, Kesäranta odottaa.

Säälistä jo Petterille, kansa antaa äänensä, eihän sitä poikarukkaa, loputtomiin rääkätä.

Herrathan ne työtä tekis, jos se olis herkkua, köyhä kansa kiitollisna, pyyttää ruokaa…..ruoskaa Orpolta.

Riikka taas on suuren synnin, tehnyt muiden mielestä, luvannut on pitää huolen,…suomen etu edellä.

Suomalainen kyllä tietää, mikä meidän etumme, ihmisyyden mittarissa, Impivaara kotimme.

Riikka kyllä nopeasti, hallituksen kokoaa, kun ei tarvi vasemmistoon, korviansa lotkauttaa.

Petterille oli hopee, hetkellinen tappio, nyt hän hyppii riemusta kun, loppuu Marin rappio.

Kyllä sieltä tuttuun tyyliin, kepu jälleen heräilee, Riikkan luokse pöngän kanssa, nöyrin mielin matelee.

Kristilliset mukaan vielä, joukkue on kasassa, silloin voivat suomalaiset, rauhas yönsä nukkua.