Jos ja kun nyt näyttää yhä ilmeisemmältä, että PerusS on ykkönen huhtikuussa kun äänet on räknätty ja Purra pääsee aloittamaan työnsä hallituksensa kokoajana, niin hallitusneuvottelujen jouduttamiseksi ei kannattaisi paukkuja ja kallista aikaa tuhlata vihersosialistien ja Rkp.n kanssa seurusteluun, koska he ovat jo ennen vaaleja ilmaisseet kantansa perussuomalaisiin nähden.
Joten hypätään näiden kirkasotsaisten yli ja keskitytään sorvin ääressä muotoilemaan sellaiset hallitusneuvottelu paperit, jonka kaikki voivat hyväksyä, jostain luopuen ja jostain saaden omiin tavoitteisiin peilaten.
Perussuomalaisten tulisi luopua kaikista muista kiveenhakatuista tavoitteistaan haitallista maahanmuuttoa lukuunottamatta, joka sisältää niin humanitaarisen, työperäisen, pakolais kuin turvapaikkapolitiikankin.
Maahanmuutopolitiikkamme ja kehitysavun leväperäisyys ja kirkasotsainen hurskastelu sen rikkaudesta yhteiskunnallemme nykymuodossaan on saanut jokaisen hallinnonalamme kriisiytymään niin sosiaali/terveys,-kuin koulutus ja sisäisen turvallisuudenkin osalta, joten negatiivinen vaikutus on valtava, kun peilataan yhteiskuntamme kantokykyä sen tuottavuuteen nähden.
Olen vakuuttunut, että tämän hyväksyvät perussuomalaiset kannattajatkin, sillä he tietävät että kaikkea ei voi saada kerralla, mennään askel kerrallaan ja porras portaalta eteenpäin yhteiskuntamme tervehdyttämisessä. Ja muut hallituspuolueiksi aikovat ovat kyllä tämän perussuomalaisten haittamaahanmuutto ja kehitysapu politiikan linjaukset hyväksymässä, kun niin kokoomus kuin kepukin saavat enempi kuin olisivat koskaan saamassa vihersosialistien pöydistä.
Olisi se mielenkiintoista nähdä, kuinka kokoomus sinipunassa laittaisi jalkansa velkajarrulle, kun sosialistien talouspolitiikka nojaa siihen, että toistemme paitoja pesemällä ja yhteiskunnan kuormasta syömällä kakkuakaan ei tarvitse leipoa, riittää että syöjiä piisaa.
Jos nyt seuraatte parhaillaan kuinka ulkoparlamentaarinen korruptiokeidas (AY ) laittaa persettä penkkiin, kun maahan uhkaa tulla hallitus, joiden yhteiskuntapolitiikka nojaa siihen totuuteen, että työ on parasta sosiaaliturvaa.
Herra varjele maatamme sinipunalta, puhumattakaan nykyisestä täystuho-konklaavista ja sen ”viidestä viisaasta neitsyestä”.