Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Nyt saadaan lähes päivittäin lukea medioista, kuinka heikko pääministeri on Petteri Orpo.

Mutta ei se nyt näin ole muiden kuin opposition mielestä, hallituspuolueet antavat hyvän arvosanan pääministerille.

Sellaiset, jotka osaavat lukea opposition ulostuloja kuin avointa kirjaa, eivätkä niele vihervasemmiston ja kepun populisti-uistinta koukkuineen niin ymmärtävät, mistä se oppositiopuolueiden ja heidän kannattajiensa kenkä eniten puristaa, kun Petteri Orpon kuvailevat heikoksi pääministeriksi.

No, oppositiota harmittaa päinvastoin se, kuinka Orpo on pitänyt katseensa pallossa, eikä ole opposition toiveesta huolimatta sotkeutunut marginaalisiin lillukanvarsiin. Ja kun hän on lisäksi onnistunut pitämään hallituksessa olevien kahden äärilaidan puolueen, eli perussuomalaisten ja Ruotsalaisten rivit suorina hallitusohjelmaan nähden, niin sekös se saa sosialistileirin hyppimään seinille.

Mutta sitten se suurin syy Orpon heikkoon suosioon opposition silmissä ei kuitenkaan ole edellämainittu, vaan suurin on tietenkin se, kun Orpo valitsi hallituksensa vastuunkantajaksi perussuomalaiset.  Onhan se nyt ennen kuulumatonta, että vaarannetaan demokratia, ottamalla hallitusvastuuseen demokraattisilla vaaleilla valittu puolue.

Mutta jos nyt tässä maassa joku on demokratiaa uhkaamassa niin se on vihervasemmisto, sillä se on kansanvallan ja äänestäjien suoranaista halveksuntaa, että kieltäydytään noudattamasta kansan vaaleissa osoittamaa tahtoa.

Jos kerran kansalaiset ovat luottaneet perussuomalaisiin vaaleissa, niin kyllä se painaa vaakakupissa enempi kuin puna-armeijan huutoäänestys johtajia valittaessa.

Mutta jos kerran kuten yhä näyttää, että sosialistit haluavat leikkiä jatkossakin vain omassa hiekkaloorassaan niin olkoon sitten niin, ei Suomalainen kansanvalta siihen kaadu, että he siellä rakentelevat omia hiekkakakkujaan hokien, että älä tule paha kakku……..

Median roolia minä kuitenkin kovasti ihmettelen, että kuinka he ovat niin uskollisesti ulostuloillaan ajamassa maamme kahtiajakoa hyviin ja pahoihin ja ei varmasti kenellekään ole jäänyt epäselväksi, kumpaa suuntaa hallitus heidän mielestään edustaa.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat kirosanoja vasemmistolle.

Seurasin tuossa eilen ja tänään käytävää vasemmistoliiton kokousta, jossa valitsivat itselleen uutta puheenjohtajaa.

Ja niin entinen puheenjohtaja Andersson kuin vasta valittu Koskelakin ottivat hyökkäyksensä kohteeksi puheissaan kuinkas muuten perussuomalaiset ja Riikka Purran.

En nyt sen kummemmin paneudu heidän kummankaan poliittiseen sanomaansa sen tarkemmin.  Mutta ei näytä tummanpunainen väri haalistuvan uudenkaan puheenjohtajan ulostuloissa, samaa maailmanparannus ja ihmisoikeusjargonia tuuppaa tuutin täydeltä ja sen kärsijöiksi joutuvat ennenkaikkea ne, jotka heikommassa asemassa maassamme ovat juuri vasemmistolaisen ideologian seurauksena.

Mutta jos nyt jotakin sanon perussuomalaisena, niin silloin ollaan kyllä tehty oikeanlaista politiikkaa hallituksessa, kun Riikka Purra saa niin suurta huomiota osakseen vasemmistolaiselta kuplalta.

Perussuomalaiset ovat entistäkin yhtenäisempiä, meillä ei ole puolueessa kahden kerroksen väkeä, eli sisäistä oppositiota kuten näkyy olevan muissa puolueissa . Kolme vasemmistopuoluetta kinastelevat keskenään siitä, että kuka sille tunkion paskakasalle ylimpänä pääsee kiekumaan, toki sinne näyttää vielä haluavan kepukin saaliinjaolle.

Joten loppukaneettini on, että mitä kovempaa vasemmisto kiljuu, niin sitä kovemmin  pitää takoa kun rauta on kuumaa.

 

Orpo johtaa ja tekee tulosta, oppositio oksentaa.

En sitten tiedä että olenko jotenkin poikkeava poliittisessa katsannossa, kun näen Petteri Orpon olevan pääministeri joka toimii niin kuin hyvän johtajan kuuluukin toimia, kun johdettavana on neljän toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa aatteelista  hallituskumppania, sekä oppositiossa kiljuva puna-armeijan kuoro ja kepun apina…..anteeksi apilalalauma.

”Kaikki muut kalpeni, mutta meirän Petteri säilytti värinsä”.   Tämä lyhyt lausahdus kertoo kaiken oleellisen Petteri Orpon johtamistavasta.

Pääministeri Orpo on pitänyt huolen että hallitusohjelma toimii kuin junan vessa ja ne tavoitteet mitkä on asetettu koko nelivuotis kaudelle viedään maaliin, eikä anneta pienten lillukanvarsien haitata ohjausta, tulivatpa ne sitten opposition kilpalaulannassa tai joskus hallituksen sisältä, koko kuvaa ne eivät horjuta eikä muuta, kun tavoitteena on hyvinvointivaltion pelastaminen myös tuleville sukupolvillemme.

Nytkin on taas ilma sakeana opposition esittämiä epäluottamuslauseita niin koko hallitukselle kuin yksittäisille ministereillekkin milloin mistäkin sisä ja ulkopolitiikan kysymyksistä.  Mistä tämä sitten kertoo, se kertoo ennenkaikkea opposition epätoivosta, kun hallituspuolueet  luottavat  Orpoon johtajana ja Orpo luottaa hallituspuolueisiinsa, jotka menevät suon yli että heilahtaa, olipa vastassa sitten koti,-tai ulkomaiset ryssät ja ryssien kätyrit.

Joten, Orpo on johtaja, joka ei lähde muuttamaan omaa fokustaan johtajana vaikka oppositio kuinka kiljuisi ja en varmasti paljon erehdy sanoessani, että Orpo kokee  parhaimmin silloin onnistuneensa hallituksensa johtajana, kun opposition mölinä irrottaa rappingit eduskuntalon julkisivusta.

Yksi toivomus minulla kuitenkin olisi Orpolle esitettävänä, että et lähtisi kauheasti mukaan Stubbin höyrypäisyyteen, sillä ensin täytyy ajatella mitä sanoo, ettei yht`äkkiä sano mitä ajattelee.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja Orpo kyllä tietää, että se mikä ei tapa se vahvistaa.   Onhan se tietenkin harmillista oppositiolle kun heidän mafiojensa lakkorirves löi kiveen ja hallitus vie tarvittavat työelämän uudistukset maaliin lakiteitse ja ulkoparlamentaarinen korporaatti joutuu tilkitsemään jäsenvuotoaan ja nostamaan jäljelle jääneiden jäsenmaksuja, jotta norsunluutornin lakkokenraalit eivät tipu palkkakuoppaan.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan jätetään lillukanvarret  lillumaan opposition omaan myrkkysoppaan.

Paina paina taikka mää tuun hulluks.

Nyt kun taas Suomalaisille tulee talvi yllätyksenä ja usein käy autollaan ajajillekkin, että ollaankin yht`äkkiä metsähallituksen puolella ajovirheen seurauksena.

Nimittäin silloin kun autoa ajaessa pääkallokeleillä sortuu kaasun sijaan painamaankin jarrupoljinta, niin se on se varmin tae siitä että metsässä ollaan.  Ainoa mikä voi auton saada oikenemaan takaisin ajouralleen on painaa kaasua.

Tästä pääsenkin aasin siltaan pitkin mieliaiheeseeni eli politiikkaan.

Saman neuvon antaisin nyt  hallitukselle kun annoin autoilijoillekkin, että kaasua vain lisää komisaariot Orpo ja Purra, vain sillä tämä pirssi saadaan ehjänä maaliin.

Ajatelkaahan nyt, kun hallituksen ohjelma on pääosin vasta saapunut lausuntokierroksilta eduskuntaan käsiteltäväksi, niin nyt jo pitäisi lähteä jarrua painamaan, kun pienien marginaalien pienet marginaalit ovat niistä niin mielensä pahoittanneet, kun niihin on laitettu pykälät myös velvollisuuksista.

Kyllä se nyt vain niin on, että niin pitkään kun perustuslaissa on pykälät siitä, että ilman osallisuutta yhteiskunnan rakentamiseen työn kautta, voi silti elää Suomessa säällistä elämää, niin kaasupolkimen  käyttämättä jättäminen on ihmisoikeus rikos.

Sellainenkin sanonta on olemassa, että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa ja nyt voin kyllä tehdä saman vertauksen siitä, että joka kaasupoljinta säästää, se Suomea vihaa.

Marinin hallituksen politiikka noudatti sitä ideologista ohjetta piirun tarkasti, että poudalla ei tarvitse kattoa korjata koska silloin se ei vuoda ja sateella sitä ei voi tehdä.  Minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja nyt nämä edellisen vasemmistohallituksen katonkorjaamiset jäikin  Orpon hallituksen kontolle, koska siellä ne oikeat muurarit, maalarit ja hanslakarit ahertavat, vain hampparit uskovat vielä, että kyllä valtio kyydin maksaa.

 

Hiljaa tehden hyvää tulee, kaksin verroin kaunista.

Se on kumma, että kaikki maamme johtavat poliittiset analyytikot ja vaaleihin ja niiden ennakkoastelmiin vihkiytyneet kaikenmaailman dosentit ja historian kirjaa hiirenkorvalle prälänneet eivät näe metsää puilta.

Eli.

Kaikkia muita vahtoehtoja on tuotu tapeetille maamme seuraavaksi hallitukseksi, mutta vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy.

Eli.

Vaihtoehtoina vilisee asiantuntijoiden silmissä monen sorttista värimaailmaa sinipunasta punamultaan ja verenpunaiseen, joten  kyllä näistäkin jo jonkinsortin sateenkaari syntyy kynnysmatoin ryyditettynä.

Mutta kun perussuomalaiset ovat vuoden 15, 19 ja 23 vaaleissa jääneet niukasti hopealle, niin miksi kukaan ns.asiantuntijoista ei näe sitä minkä minä näen, että nyt kolmen hopean jälkeen me nousemmekin kuskin paikalle  v.27   Liekkö pelko se tekijä, joka estää vaalianalyytikkojen tätä totuutta näkemästä.  Mutta niinhän se Paasikivi vainaakin sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Toki se nyt vielä näyttää epätodennäköiseltä, mutta annas olla kun tämän hallituksen nelivuotis kvarttaali on loppuun taputeltu, niin sen saatte uskoa, että silloin taputetaan perussuomalaisille, jotka vastatuuleen tekivät parempaa tulosta Suomen hyväksi kuin ne, jotka aina myötäistä hakevat selkänsä taakse.

Mutta ei pidä  kokoomuksen vaipua synkkyyteen, sillä ei se hopeakaan ole seuraavissa vaaleissa häpeä, sillä pääsee kuitenkin repsikaksi perussuomalaisten onnikkaan.

Tuskinpa se kepukaan enään toista kertaa tuo tyhjän paperin hallituksen muodostajalle eli Riikka Purralle, sillä se on kuin tuuleen huutaisit kun oppositiossa mölistään.

Kyllä sen kansan selvä enemmistö näkee, että ei ole Suomella muuta tietä nousta suosta kuin on nykyisen oikeistohallituksen tie ja näkevät senkin mihin johtaa jos vaaleissa enemmistö kansasta vetää punaisen viivan, se tien päässä odottaa köyhän(kin)  kuolema.

 

Amerikkalaiset eivät luota turhan naurajaan taloudenpidossa.

Noin kuukauden kuluttua sitten jo nähdään, kenet Amerikkalaiset äänestävät seuraavaksi neljäksi vuodeksi Valkoisen talon isännäksi tai emännäksi.

Minulle se valinta on varma kuin pläkki ollut jo siitä asti, kun Trump asetettiin puolueensa  presidenttiehdokkaaksi.

Mutta sitä en voi ymmärtää, että medioissa juoksee 24/7  jos jonkin moista Amerikka asiantuntijaa ja vaalianalyytikkoa sanomassa, että he eivät pysty sanomaan kuka Valkoiseen taloon valitaan, että kisa on niin tasainen, että se voi olla kumpi hyvänsä, joka Kamala tai Trump.

Mutta voi pyhä jyssäys sentään, eivätkö  he ole lukeneet tutkimuksia kun kansalaisilta on kysytty, että kumpaan kahdesta presidenttiehdokkaasta he luottavat enempi valtion taloudenhoidossa, eli jos nämä ns.vaaliasiantuntijat tämän tutkimuksen tuloksen olisivat lukeneet, niin koska minäkin osaan sitä tulkita, niin varmasti hekin, vai eikö ole halunneet sitä tunnustaa, että Trump on Yhdysvaltain seuraava presidentti.

Tämän kyseisen tutkimuksen tulos oli Trump 69%

Harris 31%

Ei tämä ole mitään avaruustiedettä, koska Amerikkalaiset äänestävät ensisijaisesti aina rahapussinsa mukaan.

Vaaleja ei ratkaista ulkopoliittisista kysymyksistä eikä liioin Abortin tiimoilta, eikä myöskään maahanmuuton osalta, sen ratkaisee kansalaisten rahapussin paksuus, eli kumpi ehdokkaista takaa sen menestyksen omassa taloudessaan.

Vasemmiston/kepun uskottavuus on pelkkä 0

Nyt kun Orpon neljän puoleen enemmistöhallitukselle ei oppositio ole kyennyt mitään  uskottavaa vaihtoehtoa esittämään, niin sitten he sotkeutuvat lillukanvarsiin kadonneen uskottavuutensa palauttamiseksi kansalaisten silmissä.

Mutta tässäkin kyllä oppositio lyö taas kirveensä kiveen, jos se kuvittelee kansalaisten lähtevän mukaan näihin  ulkopoliittisiin lillukanvarsiin, jossa Tavio toimi  kansan enemmistön tulkkina, eikä lähtenyt ensitöikseen sateenkaarilippua nostamaan Ukrainalaiseen lipputankoon sodan runtelemassa maassa.

Ja samoin tulee käymään tässä Lähi-Idän Israelia koskevassa äänestyksessä, josta kansalaiset ovat varmasti sillä kannalla Suomessa että,  EVVK.

Mutta antaa nyt opposition sotkeutua ihan itse ulkopoliittisiin lillukanvarsiinsa välikysymys ja luottamusäänestyksineen, sillä jos he kuvittelevat että heidän uskottavuutensa palautuu tämän heidän sirkuksensa myötä, niin kyllä se siinä mielessä toimii, että entistäkin makeammin kansalaiset saavat nauraa heidän epätoivolleen.

Ja niinhän siinä näyttää käyvän kepunkin kohdalla, että edelliset neljä vuotta yhtä jalkaa vasemmistohallituksessa ja nyt sitten samassa rintamassa sosialistien kanssa kaatamassa oikeistohallitusta.  Jos he tällä kuvittelevat uskottavuutensa paranevan, niin kyllä siinä tulee niin käymään pienestä Gallupnosteesta huolimatta, että sitä mukaan kun Orpon hallitusohjelma muuttuu lihaksi, niin kepun ajautuu yhä pahenpaan anorectiaan.

Kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään.

Eilen kun seurasisin eduskunnasta lähetettyä  kyselytuntia ja mietin sitä, että miten ja millä sanoilla luonnehtisin vasemmiston esiintymistä.

En tahtonut millään löytää mihin heitä vertaisin, niin otin avukseni kirjahyllystäni 60 luvulla painetun tietosanakirjan, jotta löytyisi vasemmistollemme luonnehdinta.

Johan löytyi vastaava, eli Etelä Amerikassa elävät Mölyapinat, nimensä ne ovat saaneet siitä, että niiden mölinä saattaa kuulua jopa useiden kilometrien päähän ja mölinät  ovat erilaisia niiden merkityksen mukaan.

Haluan nyt heti pyytää anteeksi Etelä Amerikassa eläviltä mölyapinoilta, kun rinnastin heidät Suomessa elävään vasemmistolaiseen mölinälaumaan.

En tiedä elääkö Korkeasaaressa Etelä Amerikkalaista mölyapinaa, mutta eduskunnasta samaa mölinää kyllä löytyy vasemmistolauman esittämänä.

Toinen vaihtoehto olisi tietenkin värin perusteella olla punapersepaviaanit, mutta päädyin kuitenkin mölyapinoihin.

Vasemmistolainen talousoppi….auta armias.

Useat väittävät, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta

Minä olen toista mieltä, se on helppoa, mutta se vaatii vastapainoksi historian tuntemista ja kuten sanonta kuuluu, että historia toistaa itseään, tämän kun oivaltaa, niin tulevaisuuden ennustaminenkin on helppoa kuin heinän teko.

Esim. Pystyn varmuudella jo ennustamaan ajanjakson vuodesta 2027 – 2030 jos, siis painotan sanaa jos Suomessa on vasemmistolainen tai vasemmistovetoinen hallitus.

Silloin tulee käymään niin, että kaikki se työ minkä nykyinen Orpon oikeistohallitus on tehnyt maamme nostamiseksi takaisin velkahelvetistä kestävämmälle talouden uralle, niin se valuu maahan kuin vesi hanhen selästä.

Sillä tässä historia toistaa itseään, näinhän on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin, että sen minkä oikeisto korjaa sen vasemmisto tärvelee, toisin muotoiltuna, minkä oikeisto säästää, sen vasemmisto tuhlaa.

Oikeistolaiset kysyvät, että mitä he voivat tehdä yhteiskunnan hyväksi.  Vasemmistolaiset kysyvät, mitä yhteiskunta voi tehdä heidän hyväkseen.

Oikeistolaiset ottavat itse päävastuun omasta tulevaisuudestaan, kun taas vasemmistolaiset haluavat yhteiskunnan niistävän jopa heidän nenänsä ja pyyhkivän perseensä näin karrikoidusti ilmaisten.

 

Presidentti ei tuo lisäarvoa, vaikka kuinka puettaisiin.

Olen ollut, olen nyt ja olen jatkossakin sitä mieltä, että Suomessa kun lähdettiin presidentin valtaoikeuksia karsimaan, niin työ jätettiin pahasti kesken.

Presidentin valtaoikeudet olisi pitänyt riisua niin perusteellisesti, että jäljelle olisi jätetty vain seremoniamestarin moninainen rooli, esim. urheilukilpailujen suojelija, harjannostajaisen peruskiven muuraaja, laivojen vesilaskuissa samppakaljapuollon rikkominen paatin kylkeen, jne jne.

Jos nyt lähden liikkeelle vaikka vuodesta 1995, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, niin sen jälkeen presidentti olisi voinut Suomessa olla enään yllä kuvailemani seremonia mestari.

Ja se missä nyt olemme ulkopoliittisessa puolustus,-ja turvallisuuspoliittisessa katsannossa, niin jos joku kykenee sanomaan minulle että presidentin rooli on ollut ratkaisevassa asemassa siihen missä nyt olemme, niin saataisin hieman tinkiä seremonimestarin statuksesta, mutta sellaista ei varmasi löydy.

Ottamatta nyt kantaa henkilöihin, jotka ovat esim. presidentteinä ja pääministereinä hallituksineen olleet maan asioita hoitamassa vuoden 95 jälkeen, niin kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin olipa presidentti ollut sitten riisuttu tai ”puettu” nykyisenä ajanjaksona 1995 -2024, niin tilanne ei nykyisestä olisi poikkeava.

Ja kun nyt nykyään käydään kovaa valtataistelua siitä, että kuka olisi se poliittinen avainhenkilö, oliko se presidentti vai pääministeri joka Suomen Natoon johdatti, niin sanoisin että ei kumpikaan, se oli Suomen kansa.  Mutta samaan hengenvetoon jatkan myös, että kyllä me Natoon olisimme  päässeet ja menneet riisutullakin presidentillä.

Stubbista nyt kuitenkin sen verran, että kuten ollaan nähty ja kuultu, niin hänen johdollaan on ulkopolitiikkamme kysymyksissä tullut jo useasti erijalkaisuutta valtioneuvoston ja eduskunnan suuntaan, kun ulkoministeri Valtosen kanssa esim. päättivät Israelin tuomitsemisesta, ollen samassa rintamassa mm. venäjän, Iranin ja muiden muslimimaiden kanssa.

Suomessa ylintä valtaa käyttää eduskunta ja eduskunnan enemmistöön nojaava valtioneuvosto ministereineen.

Mihin pieni maa vielä tarvitsee nykyisillä valtaoikeuksilla toimivaa presidenttiä……..ei mihinkään ja totean vain tässäkin kuten viimeaikona ollaan huomattu, että mitä useampi lautanen….eiku kokki, niin sitä huonompi soppa.

Nykyään presidentti koettaa pysytellä sisäpolitiikan ulkopuolella, mutta eihän siitä mitään tule, kun sisä ja ulkopilitiikkaa ei voi näin EU.n aikana erottaa toisistaan ja eikös se pääministerin rooteriin kuulukkin.