Tekijä: arvi.

Hyvää joulupäivän aamua vaan kaikille blogisteille ja olipa Joulu tai Juhannus, niin ei niin kiire eläkeläisellä pidä oleman, etteikö aamun avausta ehtisi tehdä tänne pirkkaan kahikupposta nauttiessa.

Nyt kun vietetään ainakin toistaiseksi rauhan aikaa maassamme, eikä sotilaallista uhkaa ole rajoillamme, niin muualla maailmassa soditaan ja se vaikuttaa hyvin konkreettisesti kaikkiin Suomalaisiin tavalla tai toisella.

Tuosta Ukrainassa käytävästä sodasta on oltava vähän kuin kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi leimatuksi putinistiksi, mutta otan kuitenkin sen riskin.

Sitä minä olen vähän fundeerannut, että kun Suomessa nyt kiljutaan eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kuinka leipä loppuu Suomalaisten suusta ja että köyhät kuolevat kyykkyynsä Orpon/Purran ”saatanallisten säkeiden” ajamina.  Eduskunnassa hallitus ja oppositio vääntävät kättä jokaisesta eurosta ja ei niin pientä leikkausta hallitus teekkään, etteikö oppositio väittäisi sen johtavan ennenaikaiseen hautaan köyhempien kansalaisten keskuudessa.

Mutta saas nähdä nyt sitten, kuinka pitkään rajojemme ulkopuolella käytävä sota Ukrainassa noudattaa eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa yleensä vankkumatonta konsensus henkeä, että kaveria ei jätetä Ukrainassa, maksoi mitä maksoi ja vaikka omasta kaapista ei löytyisi leivän murentakaan, kun opposition mukaan näyttää siltä että Suomalaisista jo lähes joka toinen on absoluuttisen laskelman mukaan köyhä.

Viimeisen tiedon mukaan Ukraina apu hipoo jo 3000 miljoonaa, niin sitä minä vaan, että koskahan ne kriittiset äänenpainot alkavat kuulumaan Suomalaisten suusta, että kuinkahan pitkään köyhä joutuu vielä tätä ”kunniavelkaa” maksamaan ryssän hyökkäyssodan uhreille ja kun näyttää että sodalle ei ole loppua näkyvissä.

Tämä tarina jota nyt kerrotaan kansalaisille, että Ukraina taistelee nyt meidän kaikkien Suomalaisten puolesta, että kuinka kauan ne kuuluisat köyhät vielä tämän ostavat ja nielevät Rapalan koukkuineen  emmitenkin, kun rajoillamme ei ole muita tänne pyrkimässä ilman matkustusasiakirjoja kuin Afrikan ja Lähi-idän polkupyörä lähettiläät ja näidenkin ”köyhien” eläminen Suomessa on kotimaisen köyhän kukkaroa keventävä.

Nyt vielä näyttää että koko Suomi on Ukrainan tukena niin henkisen kuin taloudellisenkin auttamisen myötä, mutta sitä minä vaan, että jos suolenmutka huutaa ei oota ja köyhän jääkaapissa ei ole pian kuin valo jäljellä, niin hyvin pian saatetaan kysellä niiden tuhansien miljoonien perään, jotka toistaiseksi on Ukrainaan vastikkeetta annettu.

Jotenkin ainakin itselleni tuli irvokas kuva siitä, kun sota on Ukrainassa kiihkeimmillään, niin täällä jo valtiovalta ja yrityselämä ovat  laskelmoimassa mitä hyötyjä saadaan tuhotun maan jälleenrakentamisesta, että ei vaan myöhästytä kun ”saaliinjako” alkaa.

Minun puolestani voimme ottaa tänne Suomeen Ukrainasta sotaa paenneta määräämättömästi, kunhan kolmansien maiden ”turistit”  vähennetään nollaan ja henkilökohtaisesti en aseapuakaan ole rajoittamassa, sillä nyt meillä on artikla viisi meitä suojaamassa ryssältä.

Eikä Ukrainasta paenneita pakolaisia jotka tänne kotiutuvat, niin heitä ei tarvitse kotouttaa, he elävät kyllä maassa maan tavalla ja ovat rikkaus yhteiskunnallemme sen kaikissa muodoissa.

 

Hallituksen ministereitä ja heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään on arvioitu numereeniseen järjestykseen, niin ei kai kenellekkään tullut  yllätyksenä se, että parhaimmat arvosanat saavat ne ministerit, joiden toimenkuvasta ja työkentästä vallitsee eduskunnassa lähes täydellinen poliittinen konsensus (Häkkänen, Rantanen, Valtonen)

Mutta sitten itse otan arvioitavaksi sen, että kuka on se suurin takinkääntäjä, joka on nuttunsa nurin kääntänyt sen jälkeen, kun kevään vaalit oli käyty.

Ja vaikka takinkäännöllä on huono kaikupohja ja se koetaan aina negatiivisena ilmiönä, niin nyt tämä henkilö ansaitsee kyllä hatunnoston rohkeudestaan takinkääntäjänä ja vaikka hän jotuikin sen tekemään osin pakon sanelemana ja ottamaan niin sanoakseni lusikan kauniiseen käteensä, niin se ei hänen takinkääntöään suinkaa himmennä.

Tämä takinkäätäjä näki miten maa makaa ja mihin se on vajoamassa, jos  yhä jatketaan entiseen malliin hyvinvointivaltion alasajoa.

Varmasti hän joutui käymään kovaa Jaakobin painia itsensä kanssa, mutta nyt arvioden hän voi kiittää itseään takinkäännöstään, kun otti   rinnalleen sellaisen/sellaiset henkilöt ja puolueen, jotka hän oli ennen ennakkoluulojensa vankina hylännyt.

Joten täysi kymppi Orpolle.

Hallitus on puoli vuotta ollut virassaan, niin ei taida löytyä yhtään tämän maan ja taivaan väliltä mistä ei heitä syytettäisi.  Jopa kasvavat leipäjonotkin katsotaan Orpon hallituksen aikaansaannoksiksi, vaikka yhtään lakiesitystä ei ole vielä edes pantu käytäntöön.

En ole koskaan nähnyt niin nopeasti tapahtunut elintasokuilua kuin tapahtui vasemmiston vaihduttua oikeistoon, sillä siitä hetkestä kun Orpo valitsi hallitukseensa perussuomalaiset, niin köyhien ja heikompiosaisten määrät nousivat sfääreihin ja koetettiin saada hallitus nurin vaikka minkälaisten olkiukkojen kaivelulla haudoistaan, että voitaisiin palata entiseen jossa ”rahaa on”.

Olen ajatellut, että mikähän seuraavaksi löytyy vasemmiston työkalupakista hallituksen kaatamiseksi, kun rasismi haukkasi paskaa ja ulkoparlamentaarinen korporaattikin näkyy olevan itsensä pahin vihollinen.

Kun sanotaan että kaikkien menestyneiden miesten takana seisoo nainen, niin nyt se seisookin rinnalla tai lievästi edessä, ottaen vastaan kaikki iskut ja herjat mitä katkerat ja katkeroituneet seinäruusut osoittavat  poliittisesti ”rakastuneiden” suuntaan Orpo/Purra.

Viherhumppa ei enään kaiu valtioneuvoston äimyreistä, sieltä kuuluu nykyään Jukka Kuoppamäen sininen ja valkoinen ja Kari Tapion olen Suomalainen sekä Dannyn tämä taivas tämä maa, sillä arvoa on pysyvää, tätä kansaa ei vastukset voita, sukupolvelta toiselle jää……

Sanon vasemmistolle, että leukaa vaan rohkeasti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kylä se siitä…

 

 

Näin kun tätä kuluvaa vuotta on enään rohee viikko jäljellä, niin voi jo hetkeksi vilkaista peruutuspeiliin ja katsoa, että mikä oli itselle se poliitiikan sykähdyttävin hetki kotimassa vuonna 2023, niin eittämättä se oli puolueeni menestys kevään eduskuntavaaleissa.  Siinä oma kyynelkanavanikin muistutti olemassaoloaan sillä, että oikea silmänurkkani lievästi kostui.

En edes uskalla ajatellakaan, että jos kuningatarkultti hovinarreineen olisi saanut jatkumon, niin se olisi lopullisesti tuonut valvontakomission hotelli Torniin, silloin ei olisi enään kyselty että teettekö, vai itkettekö ja teette.

Ja vaikka nyt kuningatarkultin jälkiä siivotessa kovaa parkua kuuluukin siltä suunnalta, jotka katsovat olevansa oikeutettuja olla työtön, niin ainahan näitä ruikuttajia on ollut ja tulee olemaan, jotka kuvittelevat yhteiskunnan suojaverkkojen olevan heidän mukavuuttaan varten pystytetty.

Olen varma, että vaikka nyt ensimmäisinä vuosina vielä joudumme kiristämään entisestään vyötä, niin hallituksen lopulla jo alkaa näkymään valtiontaloudessa pilkahduksia siihen suuntaan, että hyvinvointivaltion tunnustuksellisuus saa jatkumonsa.

On ollut ilahduttavaa huomata sekin, että nykyinen hallitus ei enään ministereineen lähde vanhaan malliin Brysseliin hattu kourassa anteeksi pyydellen, vaan nyt sinne mennään puolustamaan Suomea ja Suomalaisia ilman mallioppilaan statusta.

Yksi pieni kauneusvirhe tuli vähän kuin pakon sanelemana tämän hallituksen osalle, kun tärkeä ellei tulevaisuutta ajatellen jopa tärkein salkku ohjautui Henriksonille.  Sillä näyttää siltä että hän elää vielä tiukasti edellisen hallituksen löperön koulutuspolitiikan muistoissa, eikä puutu juurisyihin miksi pisatulokset ovat sitä mitä ovat.  Ei sitä rahalla eikä päänsilittelyllä korjata,  jos ei ole uskallusta asettaa kuria ja järjestystä kaiken oppimisen perustaksi.  Luin tuossa lehdestä, että Henriksonilla on haluja lähteä EU vaaleihin ehdokkaaksi, jospa hänen tilalleen saadaan sitten joku opetusministeriksi, joka rohkenee tarttua härkää sarvista, eli otaksumaan totuuden rajoista ja rakkaudesta.

Nyt on ja syystäkin huolta venäjän uhasta, mutta itse katson että Naton myötä naapuri uhitelkoon, kunhan eivät liiveihin ui.  Mutta suurin uhka nyt on tämä ulkoparlamentaarinen korporaatio maamme sisäiselle turvallisuudelle, kun oma norsunluutorni haluaa pakottamalla ottaa määräysvallan hallitukselta itselleen.  En voi kuin sääliä niitä työntekijöitä, jotka korporaation jäseninä  joutuvat savijalkoja  puolustamaan  omasta selkänahastaan.

Mutta hakatkoon nyt korporaatit vaan päätään Purran mäntyyn, se sattuu ja mitä kovempaa hakkaavat, niin sitä kovempaa se sattuu.

Riikka Purra on vastuussa Suomen kansalle, ei korporaatille rahojen riittävyydestä ja jos nyt valittaisiin lakkokenraalien tie, niin voidaan katsoa että minkälainen demokratia on siellä, joita ”sotilasjuntat” johtavat.

Mari Rantasella sisäministerinä on kiirettä, kun rajoillamme vaanivat ”turistit” ja kaduillamme liehuvat sirpit ja vasarat, jengien lapsisotilaista puhumattakaan.  Mutta kuten on jo nähty, niin Mari ei kuvia eikä kultteja kumartele silloin kun on vaarassa isänmaa.

Kansalaisilta odotetaan nyt hyvää medialukutaitoa, sillä kolmas valtiomahti on vaarallinen työkalu väärin ja valheellisesti käytettynä ja pahimmat ideologit kyllä osaavat mustan selittää valkeaksi ja päin vastoin, kun on tavoitteena saada maahan vanha vasemmistovalta takaisin.

 

Vaikka olenkin lähes kaikkinaisen urheilun kannattaja ja toivon että politiikkaa ei sotkettaisi urheiluun, niin rajansa sentään kaikella.

Nimittäin, nyt tulee Suomen osoittaa kaikilla areenoilla ja jokaisessa päätöksessään selkeästi, että Suomi ja Suomalaiset urheilijat eivät osallistu mihinkään urheilutapahtumaan jossa Venäläiset urheilijat ovat edustettuina, olivatpa he neutraalin lipun alla tai ei.

Kun kerran ollaan tinkimättömiä kaikessa muussakin venäjän suuntaan, niin urheilun ei pidä tehdä tästä poikkeusta.  Se olisi häpäisy niitä kohtaan, jotka Ukrainassa ovat antaneet henkensä ja terveytensä taistelussa juuri niitä vastaan, jotka nyt haluavat muka ”viattomina” esiintyä urheiluareenoilla.

Tietenkin se on epäoikeudenmukaista Suomalaisia urheilijoita kohtaan jos boikotoidaan, mutta tässä on nyt suuremmista asioista kysymys, kun kansakunta taistelee olemassaolonsa puolesta Ukrainassa.

Eihän tietenkään urheiluboikotti kohdallamme ole ratkaisevassa asemassa sodan kulussa, mutta sen boikotin jälkeen voimme katsoa Ukrainalaisia silmiin ja sanoi olevamme heidän puolellaan niin sodassa kuin urheiluun liittyvissä päätöksissämmäkin.

Olen näin ”puolueettoman” tarkkailijan ominaisuudessa seurannut näitä lähes päivittäisiä vaalipeneeleita presidentti ehdokkaille, niin…..

Selvästi erottuu ehdokkaat Haavisto, Rhen, Urpilainen ja Stubb, jotka kaikkiin kysymyksiin aloittavat vastaamaan ensiksi muistelemalla menneitä, eli kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa ( ehdokas ) itse.

Jussi Halla-aho lienee ainoa joka keskustelee ja suuntaa katseensa tulevaisuuteen, kun muut tuijottavat peräpeiliin, muistelemalla loistavaa menneisyyttään.

Näillä edellämainituilla ei niin kovin puhtoinen se ulko,-ja sisäpoliittinen CV suinkaa ole mitä he antavat ymmärtää ja kaiken negatiivisen omalta kohdaltaan he kaatavat aina muista johtuvaksi.

Koska nyt näyttää että ulkopolitiikasta näyttää vallitsevan lähes täysi konsensus ehdokkaiden kesken, niin nyt tulisikin katsoa vielä kunkin ehdokkaan ulkopoliittinen sinisilmäisyys, eli kuinka he ovat olleet rähmällään Venäjän edessä, unohtamatta heidän monikulttuurisuuden juurruttamista maahamme Ruotsin malliin.

Jussi kun olisi presidentti, niin ei olisi pelkoa että hän syyllistyisi sinisilmäisyyteen, muut ehdokkaat kyllä voisivat siihen sortua heidän historiaansa tarkastellen.

Rhen, Urpilainen, Haavisto ja Stubb, kaikki sopisivat mieluimmin sellaiseen virkaan, jossa he eivät olisi uhka Suomen turvallisuudelle, presidenttinä he sitä olisivat.

Taitaisi olla kaikkein yksinkertaisin konsti valtionvelan hoitamiseen se, että jokainen kansalainen velvoitettaisiin maksamaan se omasta pussistaan.

Taitaa se velka olla jo tuolla 30000 euron haminoissa per kapita ja vaikka meidän kahden hengen taloudesta tuo summa ( 60tuhat.) löytyykin riihikuivina seteleinä helposti, niin varmuudella voin sanoa että valtaosalla kansalaisista tilit huutaa ei oota ja vouti kolkuttelee porstuassa.

Joten siltä osin tämä konsti ei tule kysymykseen.

Leikkaamalla se kuolio saadaan pysäytettyä, ei millään laastari laastarin päälle politiikalla.  Lisäksi veronkorotuksin, jotka tulee kohdistaa kaikkeen muuhun kuin työn ja yrittämisen varotukseen, myös ALV.hen kautta linjan.

Jos halutaa terve valtiontalous, niin siihen ei auta mikään muu kuin taloudellinen eutanasia, jossa lopetetaan  koomapotilaiden letkuruokinta.

 

Suomessa ensivuonna noin 70% kansalaisista tulotaso nousee ja 27% se pysyy entisellä tasollaan, vain 3% tapahtuu lievää laskua taloudessaan.

On tämä nyt käsittämätöntä, että tässä valtiontalouden tuotannollis/taloudellisessa taantumassa vasemmisto korporatioineen laittaa kansantaloudelliset rattaat pysähdyksiin näiden 3% vuoksi, joista kuitenkin yhteiskunnan sosialitoimi huolehtii kuten on huolehtinut aikaisemminkin.

Minä en ole koskaan osallistunut minkäänsorttisiin mielenosoituksiin enkä protestimarsseille, mutta nyt sen voisin tehdä, jos marssittaisiin ja vaadittaisiin paljon voimakkaampaa  vyönkiristystä siitä, mitä hallitusohjelmassa nyt seisoo.

On se ollut säälittävää kuunnella eduskuntakeskustelua valtion ensivuoden budjetista, jossa oppositio teilaa kaikki hallituksen työ,-ja sosiaaliturvauudistukset näiden 3%  köyhyyteen ja kurjuuteen vedoten.

Pudokkaita on ollut ja tulee olemaan yhteiskunnassa aina, kuka mistäkin  syystä  johtuen,  olipa valtion talous sitten nousu tai laskusuhdanteessa.  Mutta jos päättäjät  lähtevät yhteiskuntaa kehittämään ja uudistamaan pienen maginaalin ehdoilla, niin sen jälkeen marginaaleista tuleekin yhä kasvava normaali, jossa kansalaisille maksetaan joutenolosta.

Nyt ei hallituksen tule hakeutua jarrupolkimelle, vaan painaa entistä voimakkaammin kaasupoljinta, muuten maali jää saavuttamatta ja voidaan sanoa hyvästit ns.hyvinvointi valtiolle.

Hallitus on istunut vallassa vasta puoli vuotta ja Marinin vasemmistohallituksen sotku on paljastunut ennakoituakin karseammaksi, niin nytkö sitä muka pitäisi jo nostaa kädet pystyyn, ehei, sitä iloa ei vasemmistolle suoda, että pääsisivät taas syömään kuormasta ja palkitsemaan  niitä jotka vapaalipulla matkustelevat.

Minä unohtaisin nyt porkkanat pukinkontista ja tarjoaisin risuja niille, jotka kokevat työnteon rasitteeksi omassa taloudessaan.

 

 

Kepun ex-puheenjohtaja Kulmuni

kepun ex-puheenjohtaja Vanhanen

kepun nyk.puh.joht.  Saarikko

kaappijuoppo Lintilä

Näiden ylläolevien Marinin hallituksen kepulaisten rahaministereiden aikaansaannoksia nyt nykyisen Orpon hallituksen valtiovarainministeri Purra joutuu siivoamaan.

Näille kepulaisille tärkeintä oli oma etu ja satavuotinen unelma kepuhimmelistä ( sote ), viis veisasivat valtiontaloudesta, kun velkaa otettiin niin että ranteita pakotti ja kehykset paukkuivat punaisena.

Eivät rohjenneet vasemmistolle laittaa kampoihin ja tyytyivät olemaan vain kynnysmattona ja takuumiehinä  toivotaan toivotaan unelmahötölle, sekä tanssimaan sadetanssia Marinin ympärillä.

Nyt maalla on sellainen rahaministeri, joka ei pelkää Galluppeja eikä vasemmiston/kepun  kiljuntaa, sillä jos nyt Purra avaisi kukkaronnyörejä kuten teki edellinen vasemmistohallitus kepuministereineen, niin sen jälkeen maamme valtiontaloudesta vastuu siirtyisikin ulkomaisille laina,-ja rahoitusmarkkinoiden kontolle ja silloin ainakin se köyhä pysyisi kyykyssään ja kyyti olisi kylmää.

Nämä toimet joita Orpon hallitus nyt tekee kansantaloutemme saattamiseksi takaisin kasvun ja tuottavuuden uralle on vielä kosmeettista siihen nähden, kun ulkomailta tulee valvontakomissio vahtimaan ja vaatimaan järeämpiä toimia.  Silloin kyllä nämä jotka nyt kiljuvat että köyhät kyykkyyn ja kylmää kyytiä, niin tulevat rukoilemaan Purraa palaavaksi valtion rahakirstun valvojaksi.

Saas nyt sitten nähdä että polttaako Ay ihan itse oman talonsa poliittisine lakkoineen ja onko järjen valo lopullisesti kadonnyt korporaation keskuskomitealta.

Ei Suomessa hallituksia kaadeta huudon ja kiljunnan voimalla, sillä hallituksella on vastuu koko kansatalouden tilasta, kun korporaatit kantavat huolta vain omista eduistaan ja siitä, että norsunluutornista ei norsut lopu.

Nyt on Suomessa eduskuntaa myöden kova pulina siitä, että maamme lapset ja nuoret ovat rapa kuntoisia, että jotain tarttis tehdä.

Mutta turhaa on taistella tutkainta vastaan.  Sitä mukaan ja samaan tahtiin kun maailma ”kehittyy”, niin samaan tahtiin laskee myöskin lasten ja nuorten fyysinen ja myös henkinen hyvinvointi.

On aivan turhaa lisätä rahaa ja viikkotunteja opetukseen liikkunnan lisäämiseksi, kun toisella kädellä työnnetään kullannupuillemme mitä erilaisempia omaa ajattelua ja innovointia  tuhoavaa ”helvetinkonetta” ja härpäkettä  käteen.

Mikä sitten olisi se keino jolla lapset ja nuoret saataisiin vapaaehtoiseen liikkumiseen koulun ulkopuolella, kun maailma menee yhä hurjempaa vauhtia toiseen suuntaan, eli siihen suuntaan jossa helvetinkoneet tekevät kaiken puolestamme, ajattelua myöden. Ja jos et tätä omaksu, niin pian huomaatkin olevasi pudokas ”kehityksen” oravanpyörässä.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tietoyhteiskunta valtavinen tarjontoineen on pääsyy lasten ja nuorten niin henkiseen kuin fyysiseenkin pahoinvpointiin.

Toista se oli omassa lapsuudessa, jossa liikunta ja urheileminen oli lähes ainoa harrastus kesät talvet ja mitä enemmän harrastit niin sitä korkeammalle kohosi fyysinen ja sitä kautta myöskin henkinen jaksaminen.  Nyt ei lapsilla enään kasva muu kuin aivot ja muu keho surkastuu käyttämättömänä.

Minun lapsuudessani 99% lapsista ja nuorista oli fyysisesti hyvinvoivia ja väitän, että heistä siksi lähes kaikista kasvoi tervepäisiä aikuisia. ( itsestäni en ole varma )

Hullu paljon työtä/liikuntaa tekee, viisas pääsee vähemmällä, tätä kehityksen pyörää ei vippaskonsteilla muuteta vaikka haluaisimmekin, peli on siltä osin menetetty.

Kun katselee keitä tuolla lenkkipoluilla ja pururadoilla kohtaa, niin pääosin ne ovat senjoreita ja eläkeläisiä, lapset ja nuoret ovat naama ruudussa ja aivot solmussa omissa kammioissaan, pois silmistä pois mielestä.

Olen ollut yksi niistä, joka on Sanna Marinin haukkunut julkisesti ja yksityisesti kättä nyrkkiin puristaen voimakkaine saatesanoineen.

Mutta nyt kehun ja kiitän Sanna Marinia, sillä ilman hänen kansan jakamista hyviin ja pahoihin, niin tuskin tämä liitto kokoomuksen ja perussuomalaisten kesken olisi johtanut ”papin aameneen”.

Ja jos joku otaksui, että Marinin lentäminen pesästään ja uuden toverijohdon myötä laulut muuttuisivat vähän yhteistyökykyisemmäksi oikeiston suuntaan, niin onkin käynyt päin vastoin, nyt toverikommuuneissa rummut pärisevät entistäkin voimallisemmin isänmaallisten viemiseksi ”saunan taa”.

Ja kun eduskunnassa voima loppui vasemmistolta, niin hätiin riensi AY.n lakkokenraalit, jotka jäsenistöään kiihottavat hyökkäykseen, hokemalla että hyökkäys on paras puolustus.

Mutta minä vertaan nyt näitä lakkokenraaleita rottaan, joka huomatessaan pelinsä jo menetetyksi lähtee vielä viime voimillaan hyökkäykseen, vaikka se tietääkin jo hävinneensä taistelun.

Kyllä se nyt vain niin on, että vasemmisto kaivaa nyt omaa hautaansa niin eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolellakin.  Sillä niin kauan kuin Arkadianmäellä toimiva parlamentti ja enemmistöön nojaava valtioneuvosto on ylin lakeja laativa elin maassamme, niin sitä eivät minkäänsortin korporaatiot pysty kumoamaan uhkailuin eikä pelotteluin, painostuksista puhumattakaan.

Nyt JOS, siis JOS ulkoparlamentaarisesta sotakeskuksesta löytyisi edes yksi  A.Airo, joka neuvoisi rintamaa ottamaan yhden taka-askeleen, niin sillä kuitenkin pystyisi vielä talonsa säästämään täystuholta, mutta pahaa pelkään että pään hakkaaminen jatkuu edelleen Arkadianmäen trapunpielessä  seisovaan mäntyyn, mitä lujempaa lyövät, sitä enempi sattuu.

Minua huvittu kun kepu ja vihreät löysivät eduskunnassa toisensa lakiäänestyksessä sanomalla, että he eivät lähde mukaan vasemmiston ideologiseen neliraaja jarrutukseen työelämää koskevissa kysymyksissä  ja äänestivätkin hallituksen linjan mukaisesti.

Taitaa tämä opposition yhtenäisyys olla paljon heikommissa kantimissa kuin hallituksen konsanaan.

ps.  Valtiovarainministeri Riikka Purra puhuu tänään klo 11  voitte seurata puhetta suorana Suomen Uutisten välityksellä.