Tekijä: arvi.

Minulle ei nyt äkkipäätä tule mieleen muuta puoluetta kuin kepu, joka katsoi, että oppositio on se paras paikka äänestäjiensä tahtoa ja tavoitteita puolustamaan.

Tähän asti puolueille on hallitukseen pääsy ollut se maanpäällinen taivaspaikka jonne pyritään  hampaat irvessä, olipa vaalien tulos minkälainen hyvänsä.

Kun ajattelee että hallitus, joka tekee perussuomalaista politiikkaa kelpasi jopa RKP.lle kin, niin kyllä se mustan auton takapenkki voittaa vaikuttavuudessaan opposition orret mennen tullen monin  kertaisesti äänestäjien tahdon toteuttajana.

Varmasti, jos kepu olisi Orpon kosiskeluun vastannut viimekeväänä myönteisesti, niin nyt sillä olisi monta ministeriä  muuttamassa äänestäjien tahtoa lihaksi, vaikka Purran rahakirstu huutaakin ei oota Marinin sirkuksen jäljiltä.

En tiedä millä nimellä nimittäisin kepun toimintaa viime keväänä ja hyvin sopisi vaikka käpy/metsäkaarti silloin kun isänmaa kutsuu.

Ja jos nyt syyllinen tähän poikkeulliseen kepumanooveriin etsitään, niin harvoinpa sitä puolue lähtee puheenohtajansa tahdon vastaisesti toimimaan ja niin ei käynyt nytkään ja Saarikko sai puolueensa seuraamaan vasemmistolaisia hallitustovereitaan oppositioon, jossa nyt räksyttää hallitukselle itse tekemistään päätöksistä ( virheistä )

Nyt on sitten valittava, että onko Saarikko sosialisti miehensä tavoin, vai onko hän lääketieteellistä termiä käyttäen masokisti, joka rakastaa ruoskia itseään ja sitä kautta myös äänestäjiään.

Itse en kepua kaipaa sen paremmin hallituksessa kuin oppositiossakaan, mutta tämä heidän viimekeväinen käyttäytymisensä saa kyllä tällaisen politiikan penkkiurheilijankin pasmat sekaisin, oli se niin veret seisauttava ennakkotapaus ja kuinkas se sanonta menikään että ”kepu ….. aina”.

EU vaalit ovat ensi kuussa ja luulenpa,  että äänestysikäisistä kansalaisista yli puolet sanoo, että  EVVK.

Itse aijon käydä vetämässä numeroni yhdelle sellaiselle ehdokkaalle, jonka nimi perussuomalaisten listaa koristaa

Mutta näissä vaaleissa Brysselin hautuumaalle lähtee lepäämään myös kaksi puolueensa nykyistä puheenjohtajaa ja en kyllä heidän valinnastaan voi olla muuta kuin iloinen.

Henrikson on koko hallituksen ajan ollut jarruna, kun kuria ja järjestystä ollaan koetettu saada takaisin koulumaailmaan, edes kännykkäkielto hän ei hyväksynyt suvaitsevaisuudessaan, se olisi muka ollut ihmis ja yksilönsuojan loukkaus pilttejä kohtaan.

En osaa sitten sanoa, että löytyykö RKP.stä parempaa opetusministeriä Henriksonin tilalle, vai ovatko kaikki polskimassa ankkalammikkonsa syvässä päädyssä käsipohjaa.

Vasemmistoliiton Andersson on pahimman laatuinen markkinahäirikkö, jolle oikea paikka olisi varmasti Venetzuelan tapaisen valtion parlamentti, tai sanoisinko keskuskomitea.

Ja lähteehän se kepun Saarikkokin vihdoin nuijana pois nuijan varresta, ei toki Brysseliin ja tilalle tulee vuorostaan kepuveneestä vettä äyskäröimään linnatuomion saanut Kaikkonen.

Saarikko puhui paljon sanomatta mitään, mutta sen mitä olen nyt tämän Kaikkosen oppositioesiintymistä vuoden seurannut, niin hän ei ole taas suutansa saanut auki ollenkaan ja niihän sitä sanotaan, että kun ei sano eikä tee mitään, niin ei tee myöskään virheitä.  Ja jos veikata saan, niin tuskinpa se Kaikkonenkaan saa kepun viisaria värähtämään ja pohjanmaan Cannon, eli Kurvinen hirnuu jo pilttuussaan.

Orpo, Purra ja Essayja jatkavat vastuullista, vastuunsa tuntevaa ja kantavaa politiikkaa hallituksessa ja oletettevasti Henriksonin nuijan perii Eurooppaministeri Ad…….jotain, joka ottaa opetusministerin paikan.

Iso Antti tietenkin jatkaa vielä seuraaviin eduskuntavaaleihin asti, mutta en varmasti ole väärässä sanoessani, että vaalitappion jälkeen hän tekee ”Marinit”, ei toki lähde maapalloa kiertävälle radalle, vaan siirtyy AY pampuksi pamppujen joukkoon,  jossa jo Rinnekkin räknää liitosta lähtevien kirjanpitoa.

Sekin on jo kirkossa kuulutettu, että Harkimo puolueineen tulee seuraavien eduskuntavaalien jälkeen siirtymään laulukuoroon Arkadianmäeltä ja samalla haudataan koko puolue.

Ja jos ennustaa saa, niin aika pian vihreissäkin huomataan, että virta ei riitä Virralla muuhun kuin oman suunsa pieksentään ja kuten sanonta kuuluu, niin tyhjä tynnyri kolisee mäessä.

 

Yhteiskunnassa monet, tai sanoisinko lähes kaikki ovat nyt vaatimassa maahamme yli vaalien ulottuvaa talous kehystä, jossa velat ja tulot olisivat edes jonkinsorttisessa kontrollissa, eikä olisi sekaisin kuin entisen likan kusivehkeet, sillä nykyinen neljän vuoden välein tapahtuva  hullun lehmän….eiku hullun Huittislaisen miehen tauti on osoittautunut yhden askeleen ottamisesta eteen ja toisen taakse.

Minä en tällaisille ”asiantuntijoille” nyt korviani lopsauta, sillä  tämä hallitus on jo lähtenyt ajamaan tervettä talouspolitiikkaa, jossa kakkua syödään vasta leipomisen jälkeen.

Joten, kaikki on siinä mielessä kansan käres, haluaako se jatkettavan seuraavien vaalien jälkeen nykyisellä työn ja yrittämisen, sekä ”tarkan markan” linjalla jota Orpon hallitus edustaa, vai haluaako se paluuta edellisen vasemmistolaisen sirkus Finlandin tuhotun maan politiikkaan, jossa ei oltu köyhiä eikä kipeitä, vaikka ulosottomies ja saattohoitaja jo kolistelivat porstuassa.

On aivan selvää, että vasemmiston voimin ei maatamme nosteta suosta tukevalle maaperälle ja Orpokin sen tietää, että ainoastaan nykyinen hallituspohja USKALTAA kulkea vastatuuleen, eikä pelkää vasemmiston kiljuntaa korporatioineen vaikka äänivalli meinaa rikkoutua tässä vasemmiston vallankumouksessa.

Kokoomuksessakin on otettu nyt lusikka kauniiseen käteen ja tiedostetaan se tosiseikka, että sinipunalla ei saada kuin rupia perseeseen ja jos seuraavaa hallitusta sen ympärille kasattaisiin, niin se tuhoaisi sen työn mikä nyt yhteiskunnan tervehdyttämiseksi tämä oikeistohallitus on laittanut alulle.

Tottaka tämä vasemmiston talouspopulisimi ja köyhillä ja kurjilla elämöinti uppoaa medialukutaidottomaan kansanosaan kuin kuumennettu naskali voihin ja yhtään kiveä sosialisti ei jätä kääntämättä, että saavutetut edut  ja kuormasta syönti saisi jatkumonsa.

Täytyy rehellisyyden nimessä tunnustaa että olin väärässä Orpon suhteen kun pelkäsin, että häneltä saattaisi kintaat tipahtaa tässä vasemmiston ja korporaatin huutomyrskyssä ja että hän lähtisi pakittamaan omasta hallitusohjelmastaan ja ottaisi edellisen sirkus Finlandin trapetsilla kävelyn ilman turvaverkkoa ohjelmiinsa, mutta huoleni näkyy olevan turha.

Ja kun lisäksi Orpon tukena ja rinnalla seisoo nainen, joka tekee mitä lupaa Gallupeista välittämättä, sillä helppoahan varmasti olisi luvata kaikille kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista, mutta se olisi tulevien sukupolvien haudoilla tanssimista.

Joten, ei mitään käsiä sitovaa parlamentaarista ”totuuskomiteaa”, vaan äänestetään ja annetaan nykyisen hallituspohjan jatkaa myös seuraava vaalikausi, sillä jos kansa äänestää taas itselleen vasemmistolaisia sirkushuveja, niin se tietää yhä suurempaa joukko niitä, joiden suolenmutka huutaa ei oota.

Vasemmisto pelottelee kansalaisia nyt perussuomalaisten nousulla, mutta mikään ei ole niin tuhoisaa maamme kansantaloudelle ja sisäiselle turvallisuudellemme kun vihervasemmistolainen talouspolitiikka ja monikulttuurisuuden ”rikkaus”.

Demareissakin näkyy Marinin  jättämä vihan siemen uponneen suotuisaan maaperään ja iso Anttikin on joutunut naisnyrkin ja hellan väliin toteuttamaan ihmisvihamielistä ideologiaa, sillä taustalla on Nasmarit, Kiurut, Tuppuraiskat, Gepardit ja Heinäluomat mm. vahtimassa, että Antti jatkaa Marinin jättämällä vihan linjalla.

 

En puolusta Timo Vornasen tekoa Helsingin yössä, mutta toivotan silti hänelle jaksamista tässä hyvien ja synnittömien ihmisten yleisessä puhdistautumis riitissään, kun ovat nyt löytäneet mehevän luun jota maiskutella hampaidensa välissä ja vaikka pääsiäinen jo ehti ohi mennä, niin eduskunta, eli kansa pienoiskoossa huutaa kuin yhdestä kurkusta että,  RISTIIN NAULITAAN.

Itse jos olisin perussuomalaisten puheenjohtaja, niin en kyllä Timoa heittäisi susien raadeltavaksi, vaan antaisin hänelle mahdollisuuden sovittaa ”syntinsä”, joka nykyisessä yhteiskunnan raadollisuudessa on kuitenkin aika vähäpätöinen vaikka kansanedustaja onkin.

Anteeksianto, se on nyt toisarvoinen tekijä, kun Timo Vornanen on häpäissyt kaikkein pyhintä ( eduskunta )

Tietenkin Timo Vornanen saa sen rangaistuksen mikä hänelle teostaan kuuluu oikeusasteissa ilman ”persulisää”, mutta olipa nyt eduskunta minkäsortin pyhäkkö hyvänsä heidän omasta mielestään, niin nyt nähdyn ja kuullun perusteella tulee itselleni mieleen lähinnä 199 synnitöntä, jotka kilvan pesevät itseään puhtaaksi Timo Vornasesta.

Minun ajatukseni ja huoleni ei ole eduskunnan, vaan Timo Vornasen jaksamisessa, sillä jos eduskunta hänelle osoittaisi anteeksiantoa, niin silloin se vasta osoittaisi suuruutensa olla ihmiselle ihminen, eikä peto lammasten vaatteissa.

Varmasti minutkin ristiinnaulitaan Timon rinnalle mielipiteestäni, mutta siinäpähän naulitaan ja jos se suinkin jotakin helpottaa, niin minä annan vielä naulat kaupanpäälliseksi.

 

 

Minä en useinkaan peräpeiliini vilkuile, enkä haikaille takaisin mennyttä nuoruuttani ylä ja alamäkineen, näin on hyvä kuin nyt on 70+  Ja jokaisena aamuna vielä kun silmänsä saa aukaista uuteen päivään on kuin lotto voitto……no, jos ei ihan täysosuma niin neljä ja lisänumero kuitenkin.

Sen verran kuitenkin vilkaisen historian havinaan, eli kuluvaan vuoteen  poliittisesti, niin  Suomen kansa äänesti vanhan vasemmistovallan varikolle ja vastuuta valikoitui kantamaan sellainen hallitus, joka ei edeltäjänsä tavoin elele päät  pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa.  Jos joku oli lottovoitto Suomen kansalle, niin tämä Orpon/Purran hallitus sitä on, sen tietää jo siitäkin, kun vasemmalta laidalta kiljunta rikkoo äänivallin.

Rajojemme ulkopuolella Ukraina taistelee ja on taistellut jo pian kaksi vuotta olemassa olonsa oikeudesta ja loppua ei ole näköpiirissä. Myös täällä rajojemme sisäpuolella taistellaan päivällä leivästä ja yöllä lihasta, kun ulkoparlamentaarinen korporaatti, eli ”mafia” taistelee nyt jäsentensä oikeudesta olla työtön.   Hyökkäys on paras puolustus sanotaan ja nyt mafia näyttää hyökkäävän, mutta sen lopputulema ei olekkaan heille voitto, vaan viimeinen kuolinkouristus ja voidaankin sanoa sitten, että laittakaa kansi kiinni, omaiset ovat nähneet.

Se on vähän kuin lomaa aina itsellekkin näin aktiivisena politiikan penkkiurheilijana, kun eduskunta viettää ansaittuja lomapäiviään ja soisin niiden olevan vielä nykyistäkin pidempiä, sillä kyllä työmies on lomansa ansainnut.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvin poliittinen tapaus maassamme oli se, kun kunigattarelta kruunu putosi ja kuinka nopeasti hänestä tuli halveksittu äänestäjiensä Juudas, joka vaihtoi proletaarin viitan kapitaalin kammareiden uskolliseksi tyttö lähettilääksi maata kiertävälle radalle.

Täällä Suomessa on maan suru, kun kuningatar niin ”pakotettiin” luopumaan kruunustaan ja uskonlahkolaiset kuulemma suunnittelevat jo joukkoitsemurhaa, jos kunigatar ei nopeasti astu takaisin taivaastaan tänne syntisten joukkoon tekemään ihmetöitään.

Minä uskon että kyllä hän takaisin tulee sitten, kun mikään ei enään tunnu eikä maistu miltään, kun samppakaljat ja kaviaarit ovat arkiruokaa, toki siinä pian alkaa proletaarin soppatykkien tuotoksetkin muistua mieleen, vaikkei niin makunsa puolesta, niin pieru ainakin haisee hyvälle ( omasta mielestä )

Sille minä olen nauranut vähän kuin salaa nurkan takana, kun kepulla oli neljä eri valtiovarainministeriä  viime hallituksessa, yrittäen kukin vuorollaan ikäänkuin vähän silmänlummeeksi näytellä pitävänsä kehyksistä kiinni, vaikka tukka putkella huudettiin että pois alta risut ja männynkävyt kuningattaren astellessa.

Kuului tuo pääministeri Orpokin  uudenvuoden puheessaan sanovan, että odotettavissa on verta hikea ja peräsuolen pätkiä tulevaisuudessa, joten varatkaa hyvät kansalaiset sinne venäjän hyökkäyksen pelon muonapakkauksen viereen toinenkin muonapakkaus, sillä tämä taistelu tulee kestämään ainakin seuraavat neljä vuotta, sillä vasemmisto on niin syvälle kaivautunut poteroihinsa, että heidän korsunsa vaatiikin trotyylia tavallista enemmän ryssään verratessa.

Sitten lopuksi pieni kevennys.

Opettaja kysyi oppilailta että onko kukaan nähnyt lentäviä lautasia, niin pikku Kalle oli ainoa joka sanoi niitä nähneensä juuri eilen illalla isän kotiin tullessa äidin heittämänä.

 

Minä nauroin niin kuuluvasti Liisan luonnehdintaa tästä Pirkan blogin yhteisöstä, että emäntäkin jo ajatteli että onko iso pyörä vihdoinkin liikahtanut aamutuimaan.

Liisa kutsui tätä ”verkkomielisairaalaksi”, täydet kymmenen pistettä ja papukaija merkki päälle Liisalle.

Mutta olihan minulla jotain asiantynkääkin, meinasi ihan unohtua höröttäessäni.  Sitä on sanonta, että räkänokastakin mies tulee ennenkuin tyhjän naurajasta, taitaa olla vinha perä.

Sitä minä vaan, että  presidentinvaalien tiimellyksessä media tekee mielipidetiedusteluja jo kaikesta mahdollisesta.  Nyt oli kysytty kansalaisilta, että kenen ehdokkaan kanssa lähtisit mielukkaammin kaljalle.

Li Anderrsonskahan sieltä suositummaksi ehdokkaaksi kohosi vastaajien joukosta ja kuten nykyään monissa kysymyksissä esim.Natoon liityttiin sen Gallupsuosion siivittämänä, niin kai sitä nyt yksi vallastaan riisuttu pressakin sen kriteeristön täyttää.  Joten Anderssonska olkoon uusi  Mäntyniemen pesänjakaja.

Marko tuolla jo aikaisemmin teki blogin Jussi Halla-ahon poliisille ilmoitelluista häntä fasistiksi nimitelleistä.

Tuomiohan siitä tulee, sillä jos sitä ei katsota rangaistavaksi teoksi, niin pian eduskunnassakin on kaksisataa fasistia toisiaan nimittelemässä fasistiksi, melkoinen farssi siis odotettavissa.  Hyvä Jussi että nostit kissan pöydälle, älä kuitenkaan vie sitä kissaa demareiden puoluesihteerin pöydälle, siinä kissa pääsee äkkiä eroon kaikista seitsemästä hengestään jota sillä sanotaan olevan.

 

Ei sitä tällainen yhden suunnan tahkonkääntäjä osaa kaikilta osin tajutakkaan, kuinka valtavien paineiden alla nuoret joutuvat tässä kilpailuyhteiskunnan puristuksessa elämään, etsiessään paikkaansa sen ”oravanpyörässä”.

Koulutus, koulutus ja vielä kerran koulutus on se jonka nimeen vannotaan ja ei löydy yhteiskunnasta ensimmäistäkään alaa ja työtä, johon sinut valittaisiin pelkän peruskoulun käyneenä.

Toista se oli omassa nuoruudessani kun kansalaiskoulun pulpettia lakkasin hinkkaamasta.  Työtä oli tarjolla, sen kun meni ja teki, ei kyselty että ookkona Oulusta, pelekääkkönä polliisia.  Ja työ tekijäänsä opetti, oli sitten kysymyksessä tehtaan liukuhihnalla työskentely tai jokin muu yksinkertainen, aivokapasiteettia suuremmin rasittava työ.

Yhteiskunta on muuttunut valtavin harppauksin siitä kun itse kansalaiskoulusta lähdin suppariksi Valmetille Tampereelle v.1967-68

Se oli sitä surutonta nuoruus aikaa ja Kekkonen ……..

Ja kun  olen tienistini hankkinut niistä Valmetin juoksupoika ajoista asti, niin ei minua yhtään kyllä kaduta että en ole kouluttautunut tohtoriksi enkä maisteriksi ja en tiedä olisiko minulla lukupäätä ollutkaan.  Olen aina ollut enempi ruumiillista työtä tekevä ja suorastaan sitä hikiini himoinnut.  Varmasti kymmenen vuotta ehdin jo elantoni työllä hankkia ennenkuin ne, jotka koluttautuivat kuka mihinkäkin  ammattiin. Onhan noita kurssituksia itsellenikin kertynyt eri aloilta, mutta niitä on käyty työn ohessa, joten palkka on juossut keskeytymättä.

Kyllä se niin vaan näkyy olevan, että samaan aikaan kun koneet ja masiinat tekevät meidän puolesta jo ajattelunkin, niin sitä sairaampia on yksilö ja yhteisö.  Ei ollut mieleleltään sairata, kylähulluja hyvässä mielessä oli. Ei ollut kouluissa muuta lasten ojentajaa kun pahojaan teki niin  karttakeppi. Ei tarvittu koluissa kuraattoreita eikä muitakaan päätohtoreita syynäämässä kuinka yläkertamme voi, riitti kun sai tunteensa purkaa urheiluun ja pieniin kiellettyihin kepposiin ja ruma sana sanottiin niin ku se on.  Elettiin niin sanoakseni herran pelossa ja nuhteessa.

Itse olen sitä mieltä, että mitä vähemmällä fyysisen työn määrällä ihminen elää, sitä huonommin hän voi henkisesti.  Ja nämä kaikensortin vempaimien kuntosalihärvelit ei ole se taikasana hyvään oloon, kyllä se on se että näkee työnsä jäljen syntyvän pienestä hikiponnistelusta, olipa jälki sitten hyvää, välttävää tai priimaa, se on kuitenkin itsensä näköistä.

Ei mikään ole niin hyvä haju kuin ruumiillisesta työstä saatu oman hien haju, se on ihan toista kuin se haju joka stressistä seuraa koneidensa vankina ja orjana pään höyrytessä.

Ei terve ruumis työtä kaipaa on sanonta joita viljelee työn vieroksujat, mutta työtä ja osin ruumiillista rasisitusta juuri se ihmisen kroppa tarvitsee, että nuppi pysyy kasassa.

Minä arvostan työtä kuin työtä, ei siitä ole nyt kysymys, mutta kuten nyt nähdään, että mitä helpommalla ihminen pääsee päämääräänsä ilman fyysistä ponnistelua, niin sitä huonommin hän voi.

Mahtaa Urpilaista vituttaa, kun tuli heikkona hetkenään luvanneeksi lähteä demareiden presidenttiehdokkaaksi sen jälkeen, kun kuningattarelta olivat hanskat pudonneet.

Toinen joka varmasti katuu kilpaan mukaan lähtemistään on Aaltola, joka taisi ihan aikuisen oikeesti kuvitella korkean Gallupsuosion olevan suora polku Mäntyniemeen.

Ja on vielä kolmaskin katuva ehdokas Rhen, joka taisi myös ensiksi seota korkeisiin Galluplukemiinsa ja uskoi vielä kepulaisten puheisiin, että hän pystyy kepun kannatuksen nostamaan nykyisestä 9%  10%  Saulin saappaissa.

Sitten ainoat joilla on mahdollisuudet vaalien toiselle kierrokselle on Stubb,  Halla-aho ja Haavisto ja yhdestä heistä tulee maamme seuraava presidentti.

Kovasti on jo pidetty varmana, että toisella kierroksella ovat vastakkain Haavisto ja Stubb, mutta itse uskon että siellä on Halla-aho ja Stubb.

Täytyy nyt toivoa kerrankin demareille ja vassareille menestystä sen verran vaaleissa, että he pudottaisivat Haaviston pois toiselta kierrokselta.

Olisi se hienoa seurata kun kaksi porvaria taistelisivat presidenttiydestä hymyssä suin.  Jussi on älykäs monilahjakkuus  fisionääri, kun Alex edustaa paljolti sitä koulukuntaa, että ei sillä niin väliä mitä sanoo, pääasia on miltä näyttää.

 

 

Venäjällä järjestetään presidentin vaalit ensivuonna ja en sitten tiedä että miksi, koska lopputulos on jo kaikkien tiedossa, vaikka yhtään  ääntä ei ole vielä vaaliuurniin pudotettu, saatikka laskettu.

Ja jos nyt nykyiselle presidentille vastaehdokas löytyy, niin hänetkin on ensin Kremlin hyväksyttävä.  Ne taas jotka ovat tarjoamassa nykyiselle Putinin politiikalle vaihtoehtoa, niin ovat joko syöneet rotanmyrkkyä tai ovat Navalnyin kanssa laskemassa tiilenpäitä Siperiassa.

Joten Suomeen ei Venäjän ”vaalit” aiheuta housuunpaskomista, keisari on kuollut, kauan eläköön keisari.

Mutta osataan sitä Amerikassakin, kun Venäjän tapaan istuvan presidentin päävastustaja  aiotaan tuomarien päätöksin passittaa vankilaan vaaleihin kelpaamattomana tekaistuin syytöksin, joten sama tuntuu olevan kaiku askelten, niin keisarikunnassa kuin suurimman demokratian kehdossakin.

Venäjällä ei tosiaan vaalit aiheuta sydämmentykytyksia, mutta sen tiedän varmuudella, että jos Amerikassa tuomareiden aikomus toteutuu ja Turump katsotaan kelpaamattomaksi vaaleihin osallistumaan, niin en uskalla edes ajatella mikä siitä olisi seurauksena Amerikassa ja muuallakin.  Sitä minä en jaksa olla ihmettelemättä, että mitä enemmän epädemokraatit vastustavat Trumppia ja hänen ehdokkuuttaan oikeusistuimissa mitä erilaisemmilla ”olkiukoilla ja akoilla”, niin sitä suuremmaksi on kohonnut ja kohoaa Trumpin Gallupkannatus kansan keskuudessa.

Ja ei sitä Suomessakaan jouten olla, sillä puoli vuotta vallassa ollut oikeistohallitus aijotaan vaihtaa vasemmisto opposition ja heidän ulkoparlamentaarisen haaraliikke-korporaattinsa voimin takaisin siihen, mitä se oli edelliset neljä vuotta vallassa ollessaan edustanut.

Nyt on vielä toistaiseksi ollut vain pienimuotoisia laittomia lakkoja ja ollaan pysytelty sanallisen pelottelun, vaatimuksien ja uhkailujen tiellä, mutta ei se savijalkainen korporaatti ja kiljuva oppositio niin helposti alistu demokraattisesti valitun parlamentin tahtoon.

Yleislakkoa jo suunnitellaan ja punaisimpia ja innokkaimpia demokratian vihollisia on jo jouduttu puuhun sitomaan, etteivät sirpein ja vasaroin lähde ennen käskytystä eduskuntataloa valtaamaan.

Sisäministeri Rantasella pitää kiirettä, kun jengit on saatu jotenkin taltutettua, niin nyt sitten resurssointi on keskitettävä näiden punaisten riehunnan ja laittomuuksien torjuntaan.

Herra varjele Suomen kansaa äänestämästä miesparia maamme korkeimpaan virkaan, sillä nyt voimansa tunnossa vallankumousta suunniteleva vasemmisto saa siitä vain lisää virtaa laittomuuksilleen, jos Mäntyniemessä istuu heitä suojelevat ja ymmärtävät ”maan isät”.

 

 

 

 

Sitä sanotaan että aika kultaa muistot, mutta on ainakin yksi sellainen tekijä joka on harmillista, ellen sanoisi jopa surullista mikä nykynuorilta jää kokematta, kun se on jäänyt muualta tuetun/haetun tanssi,-ja vapaa-aika ”saasteen”jalkoihin ( minun mielestäni )

Sitä kesti aikansa, sanotaan tuosta 40 luvun puolenvälin vuosista tuonne 70 luvun alkuun, sen jälkeen se alkoi hiipumaan kunnes se nykyään on hävinnyt lähes täysin, vaikka niitä oli niinä ”hulluina vuosina” lähes jokaisessa niemessä notkossa ja saarelmassa ympäri laajan suomenmaan, samoin sävelmin ja samoin tunnelmin.

Sodanjälkeisinä noin kolmenakymmenenä vuosikymmenenä voidaan sanoa, että silloiset nuoret  suurelta osin varmuudella ovat elämänkumppaninsa löytäneet jonkin kyseisen tanssilavan parketilta tai parketin vierestä.

Onhan joitakin lavoja vielä jotenkin toiminnassa kesäisin, mutta näyttää että niitä pitävät pystyssä ne samat henkilöt, jotka kyseisinä mainitsemissani vuosikymmeninä olivat nuoria, nyt he ovat entisiä nuoria.

Ei soi tangot eikä humpat soittolistoilla, nykyisellä, omasta mielestäni mitä sieltä kuuluu, niin ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa sen mitä minä siitä musiikin ja sanoituksen sekamelskasta jotain ymmärrän.

Mutta maailma muuttuu ja mielestäni pääosiltaan huonompaan suuntaan, toki nuoriso on eri mieltä, he löytävät kumppanin netistä ja festareiden osana yhteistä jokkopsykoosia.

Meidän/minun sukupolville oli/on  voimaksa luontosuhde ja se esiintyi laulujen sanoituksissa rakkauden ja kaipauksen kielukuvin ja solistit olivat tunteiden tulkkeina estoista ja ujoudesta kärsiville nuorille miehille ja usein monille se rohkeus haettiinkin lasisesta laulukirjasta. Ei voi kyllä tuomita niitä jotka rohkeutta hakivat ryypystä, jos sen myötä sen ikuisen kummpanin löysivät vierelleen yhteistä polkua kulkemaan.

Ne on tuhannet ja taas tuhannet jotka ovat toisensa löytäneen Olavi Virran, Reijo Taipaleen ja kymmenien muidenkin tanssimusiikin esittäjien sanoin ja sävelin lavatansseissa.