Tekijä: arvi.

Niin pitkään kun Suomi on yhtenä sodan osapuolena Ukrainassa, ei rintamavastuussa, vaan kaikessa muussa avussa jota Ukraina tarvitsee ja pyytää, maksoi mitä maksoi, tämä on eduskunnan yksimielinen kanta.

Joten lopetetaan se jatkuva ruikutus omasta köyhyydestä, sillä niin pitkään kun maamme voi ja saa elää rauhassa, niin kyllä kansalaisten tulisi arvostaa vapauden puolesta tehtäviää työtä rikkautena, johon osana myös Ukrainan auttaminen liittyy.  Niin kyllä siinä tulisi jostakin myös luopua, eikä itkeä ilmaisten lounaiden ja lihavina vuosina hankittujen saavutettujen etujen perään ja kyetä priorisoimaan myös asioita tärkeys järjestykseen omassa taloudessaan.

Ne ajat ovat ohitse, olipa Ukrainan tilanne mikä hyvänsä, että meillä ei enään ole paluuta entiseen, jossa valtio kantoi päävastuun kansalaisten hyvinvoinnista kehdosta hautaan, vaikkei olisi tikkua ristiin laittanut ”muurahaiskeon” rakentamisessa.  Tulevaisuudessa vastuu nousee kaikenkattavien oikeuksien tilalle, muuten saamme jättää ainaiset hyvästit ns.hyvinvointion statukselle.

Minulle tulee kuva tästä jatkuvasta marinasta mitä kuulee kansalaisten suusta, että kun kolulaiset eivät enään osaa lukea, laskea eikä kirjoittaa, niin aikuisväestö vastaavasti elää ikäänkuin kädettöminä pienten ongelmien edessä ja vaatii valtiota kyydin maksuun, koska huomenna sirkus saapuu kaupunkiin.

Nyt tulisi ottaa omassa taloudessa mallia Laihialta, jossa nuukuudesta tehdään hyve.  Sillä ilman nuukuutta tästä ei nousta.

 

Minä olen tottunut vaimoni kanssa elämään sillä periaatteella, että ei ole päätöksiä tehdessämme  katsoneet mikä vaikutus niillä on huomenna tai ylihuomenna tai edes tulevana vuonna, vaan olemme  suunnannut katseemme  aina pidemmälle 5-10 vuoden periodille.

Ja aina, siis aina tulee elää sillä asenteella, että vaikka tänään olisi asiat kuinka hyvällä mallilla tahansa, niin silti pitää aina varautua siihenkin skenaarioon, että kaikki ei menekkään kuin Strömsössä.

Nyt tosin näin eläkeläisenä voi jo unohtaa pidemmälle suunnittelun, kun taloudelliset puskurit ja muutkin ovat juuri sen vuoksi vahvat mitä yllä kerroinkin, niin onnellinen voi olla jokaisesta uudesta päivästä minkä saa elää rakkaansa kanssa rakkaassa suomenmaassa.

Tästä pääsenkin vähän kuin aasinsiltaa pitkin lempiaiheeseeni eli politiikkaan näin yhtenä katsomosta huutelevana persuna.

Sitä minä en voi käsittää, että nyt kun istuva oikeistohallituksemme toimii päätöksissään katsomalla tulevaisuuteen, tavoitteena jättää yhteiskuntamme tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin mitä se nyt vallitsevassa tilanteessa maassamme on, niin tämäpäs ei käy kaikille.

Nimittäin vasemmisto, johon kepunkin lasken kuuluvaksi, niin haluaa vain edelleen jatkaa sitä kädestä suuhun elämisen politiikkaansa tai pahimmassa tapauksessa hullun Huittislaisen miehen oppia seuraten,  jossa katsotaan vaan että oma massi ja maha on tänään täynnä, mitäs sitä tulevaisuutta murehtimaan, kyllä valtio kyydin maksaa ja kuittaa.  Sosialisti katsoo asiat vain oman Pinokkionensä mitan päähän, siihen loppuu heidän pitkän tähtäimen realipolitiikkansa.

MYÖS valtionhallintoa päätöksineen tulisi aina hoitaa katsomalla ensiksi tulevaisuuteen, sillä jos niin olisi toimittu viimeiset parikymmentä vuottakin, niin nyt ei tarvitsisi sitten melskata,  että lapset huutaa leipää, vaikka talossa ei ole viinan tippaa ( viimeinen kommentti oli satiiria )

Päätökset tulee tehdä AINA tulevaisuutta silmällä pitäen, että sitä leipää jos on tänään, että sitä on myös kymmenen vuoden kulutta, sillä viinalla nyt ei ole niin väliä, lääkkeeksi korkeintaan ”hinkuyskään”

Toki kaikkeen ei voi ihminen varautua vaikka kuinka varautuisikin, sen osoittaa tämä nykyinen ”aurat aseiksi” päättäjien hulluus.

 

Ei oikeistohallitus pelkää eduskunnan opposition ja heidän haarakonttorinsa (AY ) esittämää, suoranaisiin valheisiin perustuvaa poliittista populismiaan eikä heidän äänivallit rikkovaa kiljuntaansa siitä, kuinka demokratia on rikki sen vuoksi, koska kansa äänesti väärin.

Mutta se että media suoltaa kaikista ”Reporadioistaan” näitä vasemmiston valheita totuutena ja levittelee saatanallisia säkeitään hallituksen vääräuskoisuudesta, niin siitä minä olisin huolissani.

Valtavat yksittäisten kansalaisten valitukset täyttävät lehtien sivut ja ”töllöttimien” kuvaruudut siitä, kuinka  oikeistohallitus vie leivänkin köyhän suusta, joka johtaa pahimmassa tapauksessa oikosääristen pataljoonaan.

Mutta se jää vähemmälle, tai suorastaan loistaa poissaolollaan, että näillä toimilla mitä hallitus nyt tekee on tarkoitus ja tavoite pelastaa koko yhteiskunnan joutuminen ”lahtipenkiin”. Mutta jos nyt ihan suoraan sanon näistä ruikuttajista jotka poraavat oikeistohallituksen ihmisvastaisuutta, niin olipa sitten vallassa minkä värinen, hajuinen tai makuinen hallitus hyvänsä päätöksiä tekemässä, niin ruikuttajien määrä on vakio, vähän kuin pintaa raapaistaisiin, niin ruikuttajien hätään syyllinen löytyy omasta peilistä.

Nyt kun viimeaikaisia Galluppeja analysoi, niin itse katson hallituksen alenevan kannatuksen johtuvan kansalaisten heikosta medialukutaidosta, koska tämä median levittämä vasemmistopopulismi niellään sellaisenaan  ainoana totuutena ja jos nyt joskus jokin positiivinen kannanotto löytyy mediasta hallituksen tekemisistä, niin se piilotetaan kirjoituksien loppuun pienellä präntillä tietäen, että suurin osa lukijoista perustaa kantansa vain mediaseksikkyyteen, jossa kissankokoiset pääotsakkeet ja kuvat riittävät oman poliittisen kannan lukkoon lyömiseen.

Koin lähes samanlaista mielihyvää politiikasta nyt kun Trump valittiin Valkoiseen taloon kuin silloin, kun Purra johdatti puolueensa veretseisauttavaan vaalivoittoon ja sitä lukua Orpon hallitukseen toiseksi päähallituspuolueeksi.

En minä nyt Orpon hallitusohjelmasta hypi riemusta kaikilta osin, mutta sen vuoksi hypin riemusta, että sosialistit ovat katsomossa huutamassa tuuleen.

Trumpin valinta presidentiksi niin siitä ei kukaan vielä tiedä mitä siitä seuraa maailmanpoliittisesti, en edes minä ja tietääkö sitä vielä Trump ja hänen tuleva valtakoneistonsa itsekkään.

Arvailuja tietenkin voidaan esittää, mutta itse olen sitä mieltä, että ei se nyt ainakaan tästä nykyisestä maailmanpoliittiseta tilanteesta voi enään paljon huonommaksi mennä ja jos menisi, niin silloin voitaisiinkin sitten puhua jo kolmannesta maailmanpalosta.

Minä haluan uskoa, että Trump tekee minkä lupaa, eli tuo rauhan tai ainakin aselevon nyt alkuunsa Ukrainaan, sillä vain hänellä on sellaiset muskelit jotka sen mahdollistaa.

Kuten ollaan nyt nähty näiden vuosien aikana jona Venäjä on jatkanut hyökkäämistään Ukrainassa, että Länsimaat vain paheksuvat ja tuomitsevat venäjän toimet, mutta siihen se sitten jääkin pieniä aseapuja lukuunottamatta.

Uskon että Trump on mies joka lyö kyllä nyrkkiä pöytään tarvittaessa, sillä vain hänellä on kykyä ja uskallusta pakottaa sotivat osapuolet rauhaan, sitä en sitten tiedä että ketä ne rauhanehdot tyydyttää vai tyydyttääkö ketään, mutta ehkäpä se löysäkin rauha on aina parempi kuin suuri ja eskaloituva rähinä.

Mutta kaikesta sanomisistani ja aprikoinnistani huolimatta totean lopuksi, että soon kuitenkin kaikki korkeemman käres mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi se myös tapahtuu, olipa maallinen valta sitten kenen kädessä hyvänsä.

Kirjoitin eilen rajoista ja rakkaudesta blogin  ja jatkan nyt vähän samalla teemalla.

Eli mikä neuvoksi, että miten lasten ja nuorten elämänarvot ja asenteet saataisiin palautettua niinsanoakseni lähemmäksi sitä henkis/kulttuuris/taloudellis/uskonnollista elämänkatsomus filosofiaa, jossa me sodanjälkeisinä ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyneet olimme kasvaneet ja ”kehittyneet” oppimaan kantapään kautta sen, että kun kirjaviisailta neuvot loppuvat, niin sen tyhjän tilan ottaa ja täyttää maalaisjärkeen perustuva ylisukupolvinen kansanviisaus.

Olen päätelmissäni tullut yhteen ja vain yhteen tulokseen kuinka lapset ja nuoret oppisivat elämään edes vähän niiden arvojen mukaan, mitkä meidän suurten ikäluokkien edustajille olivat kotien, yhteisöjen ja yhteiskunnan koossapitävä voima.

Eli puutteen, niukkuuden ja kärsimyksen kautta se kadotettu elämänasenne ja moraalittomuus vasta saadaan palautumaan takaisin yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen henkiseen hyvinvointiin, sillä ilman henkistä hyvinvointia ihminen kuolee vaikka fyysisesti eläisikin.

Kyllä siinä arvot ja asenteet muuttuvat, kun sirkushuvien tilalle nousee Raamatullinen lause, että otsasi hiessä  sinun pitää leipäsi hankkiman…..

En tietenkään toivo kenellekkään, en yksilöille enkä yhteskunnalle Sorommon ja Comorran kohtaloa, mutta se on vääjäämättömästi edessä, jos kristilliset oppimme ja opetuksemme, joihin koko länsimainen oikeusvaltio rakentuu, niin vaihdetaan maallisen Jumalan palvontaan.

Kun näin viisikymmentä luvulla syntyneenä vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani nykypäivän vastaaviin, niin kyllä täytyy sanoa, että jos yksinkertaisuuden  sanotaan olevan kaunista, niin ainakin 50-60 ja vielä 70 luvuillakin se sitä oli kaikesta vaatimattomuudestaan huolimatta, tai sanoisinko että juuri siksi.

Ei ollut huolta huomisesta ja vaikka ei ollutkaan aina ”päätä” tai varallisuutta, että olisi voinut käydä muuta kuin kansakoulun, niin silti lähtökohdat olivat toisenlaiset  kuin nykynuorilla, sillä olipa nyt kansakoulun todistus minkälainen hyvänsä, niin töihinpääsyyn se ei ollut esteenä työn yksinkertaisuudesta johtuen, jolloin kulloinenkin työ opittiin työtä tehdessä vanhemman työntekijän katsoessa vähän perään ja neuvomassa alkuun.

Liikunta kaikenlaisine lajeineen ja kisailuineen oli lähes ainoa harrastusmuoto mitä tehtiin pienten kolttosten lisäksi ja kun rippikolun jälkeen saatiin vanhemmilta lupa lähteä iltamiin, niin joillakin oli sitten ”rohkaisua” puvun taskussa, että uskalsivat vastakkaiselle sukupuolelle ehdotella, josko saisi luvan ja voisko vielä päästä saatille.

En nyt kyllä muista että lapset ja nuoret olisivat kärsineet mielen ongelmista ja luultavammin vain puristettiin entistäkin kovemmin käsi nyrkkiin ja piilotettiin se taskun pohjalle ja itku tuli vasta illalla maata mentäessä, jolloin silmät kuivattiin pranellipaidan helmoihin…..oletan.

Ei ollut suuria vaateita, kunhan leipää ja lämmintä riitti ja joskus varallisuus riitti hakemaan pitkäripaisesta sitä sisäistäkin villapaitaa ujouden voittamiseksi lavatansseissa……oletan.

Elämä soljui turvallisissa merkeissä Herran nuhteessa ja pelossa, eikä varmasti kenellekkään ollut epäselvää erottaa oikeata väärästä ja jos joskus teki teon vanhempien ohjeden vastaisesti, niin koivumäen herra kyllä opasti oppimaan ja kouluissa opettaja oli auktoriteetti, eikä silloiseen maailmanaikaan kukaan vanhempi sotkeutunut siihen mitä, miten ja miksi jotakin ainetta opiskellaan tai jätetään opiskelematta.

Kyllä se nykyisillä lapsilla ja nuorilla on jokapäiväistä taistelua ja kilvoittelua lähes kaikesta ja ei sitä kyllä kannata ihmetellä, että ns.pudokkaiden jonot pitenee ja mielentervespalvelujen kynnystä vaaditaa madellettavaksi tässä jatkuvassa kilpajuoksussa, tai sanoisinko kilpalaulannassa, jossa raha ja materia on ainoa onnelliseksi tekevä voima.

Kun mikään ei enään tunnu miltään ja tulevaisuus on maailmanlopun odottelua ilmastoineen ja sotineen ja tavallinen arki koetaan epäonnistumiseksi, kun elämä ei aina olekkaan yhtä kivaa ja hauskaa mitä mediat tuuttaa eetteriin 24/7

Taitaa olla niin, että omassa lapsuudessani koettiin rajojen olevan rakkautta kun vanhemmat ja myös opettajat ja myös koko yhteiskunta asetti lapsilleen ja nuorilleen.  Nykyään rajojen asettaminen koetaan rangaistuksena, kun vapaan kasvatuksen tulokset ovat karmeudessaan nähtävissä ja kun niin kotona kuin kouluissakin vanhemmat ja opettajat ovat menettäneet auktoriteettinsa lapsille ja nuorille, koska heiltä on viety mahdollisuudet toteuttaa rajat on rakkautta metodeja….pelosta joutua opetushallituksen ja viranomaisten ruoskittavaksi.

En toki puhu mistään ruumiillisesta väkivallasta, vaikka silloin kun itse koulutiellä olin, niin useasti kyllä opettaja ojensi myös muuten kuin sanallisesti ja näin jälkeenpäin kun arvioin, niin hyvä että opetti, ne ojennukset ja opetukset  ovat aikuisenakin olleet vielä muisissa, kun on tehty ero hyväksyttävän ja hyväksymättömän välillä.

Mutta saatan olla väärässäkin, sillä maailma muuttuu eskoseni……silti väitän, että joissakin keskeisissä arvoissa ja asenteissa ollaan menty pahasti metsään, kun muna on otettu neuvojaksi kanalle.

Eduskunnan oppositio kauhistelee kokomuksen ja Ruotsalaisten toimintaa ja sanovat, että kuinka te kehtaatte ja ettekö te osaa edes hävetä, kun olette lähteneet toteuttamaan hallituspolitiikkaa, jossa näkyy voimakas perussuomalaisten kynän jälki.

Tätä samaa sanomaa on nyt puolitoista vuotta kuunneltu ja ei se ole hallitusyhteistyötä suuremmin horjuttanut sen ohjelman puitteissa, ainoastaan Ruotsalaiset näkevät rasismia samasta avaimenreijästä tiiraillen kuin sosialistitkin. Mutta mahtaakohan  Ruotsalaiset koskaan ja missään hallituksessa aikaisemmin saanut niin hyvin politiikkaansa ja sidosryhmiensä ääntä kuuluviin kuin nyt tässä Orpon hallituksessa.

Samaa pätee kokoomukseenkin, että vain perussuomalaisten mukaanottaminen hallitukseen takasi heille ne tavoitteet toteutettavaksi, jotka sosialistien kanssa ei olisi koskaan nähnyt päivänvaloa.

Joten varmasti kaikki neljä hallituspuoluetta ovat pienten haitallisten lillukanvarsien sijaan varsin tyytyväisiä hallitusohjelmansa kirjauksiin ja sehän on selvää, että kaikki ovat saaneet ja kaikki ovat  joutuneet myös luopumaan jostakin niistä tavoitteista, joita ennen vaaleja tavoittelivat.

Varmasti tämän nelivuotis hallitusperiodin jälkipuoliskolla tulee myös hallituspuolueiden suunnalta sellaisia irtiottoja, jotka poikkeavat sovitusta, mutta ne pitää jättää omaan arvooinsa, sillä mitä lähemmäksi mennään vaaleja, niin näillä aisanyli potkimisilla halutaan vain miellyttää omaa äänestäjäkuntaa.

Se nyt olisi ensiarvoisen tärkeää tulevaisuutta ajatellen, että kansalaiset seuraavissa vaaleissa muistaisivat sen mitä sanotaan myymälävarkaista, että ne syövät sinunkin pöydästäsi,  ( myymälävarkaan voit korvata vasemmistolla.)

Minulla on sellainen näppituntuma, että suurin osa kansasta olisi itsenäisyyspäivän vastaanoton presidentinlinnassa valmis lopettamaan, kun ne joita saamme kiittää itsenäisyytemme säilyttämisestä ovat jo lähes kaikki poistuneet keskuudestamme.

Varmasti olisi parempiakin tapoja juhlistaa itsenäisyyttä kuin hyväosaisten ja paljolti samojen naamojen kekkulointi presidentin linnassa TAAS  kansan piikkiin.

Jospa edes nyt otettaisiin edes tänä vuonna esimerkkiä vuodelta 1933, kun juhlat presidentin linnassa peruttiin taloudellisen tilanteen, eli laman seurauksena, jolla osoitettiin solidaarisuutta tavalliselle kansalle.

Varmasti se lama kosketti ja koetteli kansalaisia hieman eri tavalla v.1933 kuin mitä nyt laman kourissa olevat kansalaiset, silloin oli kysymys leivästä ja sen puutteesta, nykyään koetaan olevansa lamassa kun ei päästä jokavuotiselle ulkomaanmatkalle tai joudutaan tinkimään ulkona syömisestä, puhumattakaan että joutuisi vastaanottamaan hengissä pitimikseen paskaduunia.

Sillä lamassahan nyt ollaan ja eletään jos on uskominen sosialisteja, jotka kiljuvat toreilla leipää, toki heidän taloissaan leipää on vintillä, mutta kun söivät itse rappuset.

Toiveeni lienee turha lopettamisesta ja en varmasti suuresti erehdy kun veikkaan, että suurin osa kutsutuista taitaa olla sitä sateenkaari,-ja kulttuuriporukkaa, joilta julma hallitus on vienyt apurahaleikkauksien seurauksena punkkupullon pöydästä, mutta iloitsevat kuitenkin siitä, että nyt maalla on presidentti, joka jo nosti heidän sateenkaarilippunsa presidentinlinnan tankoon hulmuamaan sorretun voimaa.

 

Laiskuuden sanotaan olevan yksi kuolemansynneistä.

No, en hänen syntisyydestään osaa sanoa sitä enkä tätä, mutta jos nyt näin  paljon elämää nähneenä ja kokemuspohjalta sanon, että  vaikka se laiskuus kuinka näyttääkin houkuttelevalta, niin kyllä se on kuitenkin työ joka sen suurimman tyydytyksen antaa.

Eräs asia putkahti hyötyliikuntani lomassa mieleen tämän päivän politiikastamme josta sanotaan, että  kaiken pahan alku ja juuri on  nykyisen oikeistohallituksen aikaansaannosta ja aiheuttamaa.

Minä taas sanon, että asiat eivät koskaan niin huonosti ole, etteikö niitä vasemmistopolitiikka pysty huonontamaan.

Kun Hitler tapatti vuosina 39-45  n.6 miljoonaa Juutalaista, niin ihmeteltiin että miksi he eivät ryhtyneet vastarintaan, vaan alistuivat kohtaloonsa.

Ja nyt kun Juutalaiset sitten asettuvat puolustamaan itseään ja omaa maataan niin se tuomitaan ympäri maailmaa, myös Suomessa.

Historia näkyy toistavan itseään, kun taas ovat Juutalaiset vainon ja terrorin kohteina, myös Suomessa.

Häpeällistä toimintaa Suomen valtiojohdolta, kun ovat lähteneet mukaan näihin Islamisti,-ja Arabimaiden ja totalitarististen valtioiden kuten esim. kiinan, iranin ja venäjän juklilausumiin YKssa, jossa Israelin oikeus itsenäisyytensä ja demokratiansa puolustamiseen  kyseenalaistetaan.

Onhan aikoihin eletty, kun Suomi väittää olevansa historian oikealla puolella, kun samaan hengenvetoon kuitenkin toimii pahan akselin puolestapuhujana.

Toivon todella että Trumpista tulee presidentti pian alkavissa vaaleissa ja antaa luvan Israelille viedä Hamasin ja terroristien tuhoamistyön loppuun lähi-idässä, Kamala ei siihen kykenisi vasemmistolaisena kahden valtion hokemin.

Siviilejä kuolee aina sodissa ja niin nytkin, mutta on järjetöntä syyttää Israelia kansanmurhasta, sillä suurin syyllinen siviilien kuolemaan on Hamas joka sodan aloitti ja itse nimitän sotatoimia Gazassa Israelin puolustustaisteluksi omasta suvereniteetistaan.