Tekijä: arvi.

Kyllä se nyt vain niin on, että ne tärkeimmät elämän  ohjeet sain isältäni ja äidiltäni, jotka he ovat kokemus,-ei teoreettispohjalta hankittuja.

Itselle esim. teroitettiin, että ei se raha tuu huutamalla.

ja

Ei se reki kauaa tiellä pysy, jota toisesta aisasta vedetään.

ja

Ei se kylvä joka hallaa pelkää.

ja

Ei se heinää tee joka pilviin vahtaa.

ja

Ei raha syömällä eikä juomalla lopu, saamattomuus sen tekee.

ja

Ei yhdeltä oksalta kahta lintua ammuta.

ja

Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastumatta.

ja

Ei Suomi niin kauan nälkään kuole, kun tuuli männyn latvaa heiluttaa.

ja

Ei kannata ruutia ostaa ja variksia ampua.

jne jne.

Nämä nyt ensihätää muistuivat mieleeni, en sitten tiedä että minkäsorttiset elämänohjeet nykynuoriso saa vanhemmiltaan kun lentävät pesästään.

Kun ihmisellä on esim. jalka niin pahasti märkiintynyt, että kuolio uhkaa ja  että sitä ei enään pelasta laastarit laastarien päälle liimaamalla, niin silloin hätiin kutsutaan kirurgi veitsineen, joka ei jalkaa pysty pelastamaan, mutta pelastaa sen sijaan potilaan hengen.

Kirurgin puukko se näkyy olevan ainoa pelastus myös lihavuudesta kärsiville, jolloin nypsäistään pätkä pois nälkäsuolesta.

Ja siitä pääsenkin Riikka Purraan, josta on viimeisenä vuotena tehty pahan ilmentymä, vaikka hän yrittää pelastaa ylisyöneen suomineidon veitsellään ja käyttämään puukkoaan myös sellaisiin kohteisiin, jotka eivät enään laastareilla ole parannettavissa.

Suomessa ei ole koko kaksituhatta luvun ollut muita kuin  puoskareita rahaministereinä, jotka ovat suomineitoa lihottaneet ilmaisilla lounailla ja velaksi, sekä määränneet kuoliopotilaalle uuden laastarin vanhan päälle.

Nyt sitten kun on saatu kerrankin valtiovarainministeriksi henkilö, joka ei puukkoaan säästele silloin, kun on vaarassa isänmaa, niin hänet oltaisiin vaihtamassa niihin puoskareihin, joiden vuoksi nyt saattohoidossa ollaan.

ps. Riikka Purra on tänään A-studiossa klo 21 ja en varmasti väärässä ole, että hänen hoitosuosituksensa on puukko tai kuolema.

Noin yleisesti ottaen, jos joku joutuu ( heitä on paljon )  tekemään työtä sellaisessa paikassa, jossa se muistuttaa suoranaista kivireen vetämistä, koska se sotii niin voimakkaasti omaa maailmankatsomusta vastaan ja johon hyvä palkkatasokaan ei tuo tyydytystä, kun henki haisee pahalle.

Otan nyt näin yhtenä katsomosta huutelijana pari esimerkkiä tuolta politiikan puolelta, jossa työ jota tekee on kuin jatkuvasti roikkuisi löyhässä hirressä.

Henriksonskan perse ei kestänyt kuin vuoden päivät persulaista merivettä ja lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta Brysselin hautuumaalle varjelemaan poliittista ”arvohipiäänsä”.

Oli se varmaan järkytys Henriksonille, kun oma työmaa vaihtui äärivasemmisto hallituksesta äärioikeistolaiseksi ja kuten sanoin, niin vuoden hän kesti persulaisessa kaulakeinussa.

Toinen  joka Henriksonin lailla tahtoo nyt pois hallituksesta  joka tekee perussuomalaista politiikkaa, kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella on Mykkänen.

Mykkänen on sitä kokoomuksen sateenkaari vihreätä siipeä ja hän on ollut aina välillä vihreämpi kuin vihreät itsessään, niin ei ole sitten ihme että haluaa itselleen eläkeviran Espoon kaupunginjohtajana ja jossa ei tarvitse olla huolissaan joka neljäs vuosi äänestäjien armeliausuudesta.

Eihän se hallitusohjelma kaikilta osiltaan ole myöskään persuissa hurraa huutoja saanut aikaan, mutta kun se ohjelma on nyt kuitenkin ainoa tie hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamiseksi myös tuleville sukupolvillemme, joten rintamakarkureiksi emme ryhdy, sillä jos sen tekisimme, niin se olisi sama kuin pyydettäisiin vihervasemmistoa syömään.

Ja on tämä oikeistohallituksen ohjelma demarileiriinkin aiheuttanut jatkuvan puukkojen yön, kun osa eduskuntaryhmästä näkyy menevän jo vasemmistoliitosta vasemmalta ohi.

Mutta vaikka pelkoja monet kokee Suomen tulevaisuudesta, niin demarit eivät sitä koe, heidän suurin pelkonsa on, että Orpon hallitus onnistuu tavoitteissaan minkä se on itselleen asettanut.

Olen sen sortin persu, että mihinkään mitä medioista kuulen tai luen, niin en ota totuutena, tulivatpa ne minkäsortin tuutista hyvänsä.

Tälläkin hetkellä kun ilma on sakeana pankkien, tutkimuslaitosten ja talousguru – analyytikkojen arvioita Suomen tulevista talousnäkymistä nyt, keskipitkän ja pitkän aikavälin kvarttaaleissaan, niin kahta samansuuntaista ennustetta en löydä, kuka näkee valoa tunnelin päässä ja kuka maalaa piruja seinälle pitkälle tulevaisuuteen.

Kuinka ihmeessä talousosaajina itseään tituleeraavat voivat näin poiketa toisistaan, vaan olisiko heilläkin kysymys laulun laulamisesta siten keneltä sen leivän saavat.

Itse olen lopettanut näiden analyytikkojen arvioiden lukemisen jo ajat sitten ja rinnastaisin ne lähinnä horoskooppehin, yhtä kaukana molemmat ovat totuudesta ja perustuvat vain toiveisiin, unelmiin ja toisille ne tarjoilevat mustaa pekkaa.

Mutta  kun olen havainnut Suomen taloudessa jo valon kajastavan tunnelin päästä, niin se ei perustu asiantuntioita peesaten, vaan omaan kokemukseen elävästä elämästä.

Eli, kun ajelemme vaimoni kanssa kaupunki ja maaseutuasunnon väliä säännöllisen epäsäännöllisesti, jossa kilometrejä kertyy noin 500 suuntaansa, niin selvä muutos on tapahtunut raskaan liikenteen osalta  sen  huomattavana lisääntymisenä viimeisten kuukausien aikana.

Minä pidän sitä merkkinä Suomen taloudellisen tilanteen  elpymisen osoituksena, sillä ei se raskas liikkenne siellä pelkkiä terveisiä ajele, kyllä siellä tavara liikkuu ja käy hyvin pyydykseen näin kalamiehen termiä käyttääkseni.

Nykyään  kaikki mitä luet tai kuulet medioista, niin siihen tulee suhtautua epäillen ja monasti se on niin, että se joka suuremmalla suulla sitä ”totuutta” saarnaa, niin on se joka eniten on väärässä.

Itse perustan arvioni kokemusperäiseen tietoon, en joidenkin itseäni viisaampien ( niitäkin muka on ) teoreetikkojen käppyröihin ja laskelmiin ja joissa heillä kuitenkin useasti on se oma lehmä ojassa.

Joten, hyvin menee….mutta menköön, hallituksen toimet alkavat puremaan vähitellen ja maailmanlopun maalareilla punaväri kuivuu pensseliin jo säikähdyksestä.

Olen joskus ajatellut, että kun ihminen tekee laivastaisen teon ja häntä siitä rangaistaan, niin eikös häntä silloin voida kutsua rikolliseksi, olipa kysymyksessä siiten kuinka vähäpätöinen tai hirvittävä teko hyvänsä.

Mutta on eräs rikollisryhmä jota kohdellaan ikäänkuin silkki hansikkain teon vakavuudesta huolimatta.

Katsoin vähän tilastoja, niin näitä rikollisia jotka joutuivat tuomituksi oli viime vuonnakin noin 17000 henkilöä joilla viisarin värähdys johti tuomioon ja toinen mokoma oli niitä, jotka olivat nuppinsa sekoittaneet muilla päihteillä kuin alkoholilla. Ja väitän, että tämä kiinnijääneiden rikollisten edellämainitsemani luvut voidaan hyvin kertoa kymmenellä, jotka eivät virkavallan haaviin jää ”harrastuksestaan”.

Miksi siis ihmiset syyllistyvät kyseiseen rikollisuuden muotoon.. Yksi tekijä tietenkin on pieni kiinnijäämisen riski ja siitä johdannaisena sitten se, että jos kiinni sattuisi jäämään, niin tuomiot ovat naurettavia siihen nähden, kuinka vaarallisesta rikollisuuden muodosta on kysymys.

Itse olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, sanokoot ”kukkahattutädit” mitä hyvänsä, että kovemmat rangaistukset kaikista rikoksista kautta linjan olisi yksi keino rikollisuuden vähentämiseksi ja ennalta ehkäisyyn, myös nämä mainitsemani nuppinsa sekoittajat ratin ja penkin välissä.

Olisikohan aiheellista palauttaa entisajan käytännöt takaisin ratista kärähtäneiden kohdalla, sillä ei näihin mitkään piene sakkotuomiot tehoa ja onhan sekin nyt ainakin oman hilseeni yli menevää, kun rattijuoppo saa vaan jotain ehdonalaista, vaikka on vienyt joiltakin toiselta tiellä liikkujalta terveyden ja pahimmassa tapauksessa hengen. Tarkoitin siis tällä menneeseen palaamisella niitä ”Seutulan lentokenttä” työmaita rattijuopoille ja huumausaineen alaisena ajaneille.

Tuollahan sitä nyt olisi ainakin alkuun hyvä paikka lähteä suorittamaan  rangaistustaan, kun on 1340 kilometriä rajaa ilman aitaa ja hakkaamaan panssariesteitä irti peruskalliosta.

Ei mikään tilanne eikä hätä ole koskaan sellainen, että se oikeuttaisi hyppäämään rattiin nuppi sekaisin.  Eli jos autollaan päihtyneenä aiheuttaa jonkun kuoleman, niin se jos mikä on harkittu murha ja siihen ei ole lieventäviä seikkoja ole.

Ja mitkään prosenttikikkailut eivät sitä muuta, sillä kaikki nollan yli menevät ovat rattijuoppoja. Nykyään kuin toitotetaan lähes jokaiseen asiaan nolla linjaa, niin tässä rattijuoppokysymyksessä se olisi ainoa tapa tehdä selväksi, että kenenkään terveydellä eikä hengellä ei pidä leikitellä.  Itse katson auton olevan ase juopon käsissä ja kun siitä kiinni jää niin rangaistukseksi tulee olla ”kovennettua” kuten itä-rajalle esitin.

Tällaine rangaistuksen muoto kuin ehdonalaisuus tulee poistaa rangaistusasteikoista, sillä se koetaan vitsiksi rikollisten ja rikollisiksi aikovien keskuudessa.

Kyllä sitä Suomessa työtä riittää myös rikollisille, eli kyllä se lapio sopii niin herrojen kuin narrienkin käteen ja olen varma, että kun on aikansa kuokkinut, niin lähtee halut harrastaa giljotiinillaan maantieurheilua jatkossa.

Eikä ne peltipoliisit puhalluta, kyllä se vaatii kaksijalkaiset tien päälle ottamaan kiinni rikollisia ratin ja penkin välistä.

Se on varmasti kova paikka useimmille, joille Arkadianmäen ovi sulkeutuu vaaleissa ei omasta. vaan äänestäjien tahdosta.

Mutta sitäkin kovempi paikka se on silloin politikoilla, kun he joutuvat luopumaan nuijastaan jäsenten, ei omasta tahdostaan.

Onhan tämä vaihtoruletti ollut melko nopeaa useissa puolueissa ja taitaa kepun hollituvan saranat kuluneet kiivaammin viime vuosina.

Mutta se kunnia väistyville puheenjohtajille täytyy sanoa, ovat he sitten joutuneet lähtemään vapaaehtoisesti tai pakottamalla, niin he eivät ole vaihdoksesta katkeroituneet eivätkä ole jääneet varjoksi uuden puheenjohtajan viittaan.

Paras esimerkki on ehkä kokoomuksesta, jossa Orpo syrjäytti Stubin nuijanvarresta ja Stubb siirtyi Italiaan professoriksi ja josta Orpo sitten hänet nosti nykyiseen virkaansa valtion päämieheksi.

Mutta ei ole katkeroituneet muutkaan ex- puheenjohtajat……paitsi yksi, joka ei millään tahdo ymmärtää että juna meni jo ja korvaamattomia on kirkkomaat täynnä.

En kyllä tiedä että mikä tavoite on medialla, kun se tätä koomikkoa yhä käyttää asiantuntijana, kun halutaan perussuomalaiset saattaa huonoon valoon.

Minusta media syyllistyy hyväksikäyttöön, kun se epävakaata katkeroitunutta ja omaa tilaansa ymmärtämätöntä ”raiskaa”. medioissaan, jokin vastuuntunto tulisi journalisteillakin olla, eikä lisätä ja pitkittää kenenkään vihan  tuskaa, sillä ei se historia muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääristeltäisiin, sillä kyllä se kansa kuitenkin tietää totuuden.

Tämäkin herra kun olisi poistunut tyylikkäästi kulisseihin, niin hänetkin  voitaisiin muistaa muusta kuin katkeran miehen kyynelistä.

ps. Minusta vihreillä on hyvä sääntö puolueessa, että vain kaksi kautta voi puheenjohtaja jatkaa nuijan varressa, olipa hevonen voittava tai ei.  Sillä kuten esimerkkini osoitti tämän herran kohdalla, että hän oli 20 vuotta nuijan varressa ja sitten kun se luopuminen tapahtui, ei omasta vaan jäsenistön tahdosta niin hän katkeroittui kun oli sokaistunut vallasta.

Nyt on meneillään yhteiskunnassamme vasemmistolaisten uloparlamentaaristen voimien vallankumous, jossa tavoitteena on kaataa parlamenttimme demokraattisesti valittu enemmistöön nojaava oikeistohallitus.

Kaikki lähtee kaikkea vastutamalla mitä hallitus tekee ja päättää, sillä ei ole mitään väliä kuinka se mitouttuu heidän oman hyvinvointiinsa, vastustetaan jo vastustamisen ilostakin siitäkin huolimatta, että ovat katkaisemassa heitä ruokkivaa kättä.

Tätä ruikuttamista on nyt rohee vuosi kuunneltu  eduskunnassa ja johon ovat liittyneet kaikki vihervasemmistolaisten pyhät lehmät ja juottovasikat, jotka jostain kumman syystä on hyväksytty nauttimaan yhteiskunnan koskemattomuuden suojaa.

Suurimpana kirkujana ja airueena lähti liikkeelle hallitusta vastaan vasemmistolaistet lakkokenraalit eunukki armeijoineen ja on turhaa odottaa että he olisivat aseensa laskemassa vaikka hallitus heistä selkävoiton saavuttikin. Nyt he vetävät hetken henkeään ja laittavat laastarit avohaavojensa päälle ja niinhän sitä sanotaan, että haavoitettuna peto on vaarallisimmillaan.

Toinen yhteiskunnan koskemattomuuden ja vasemmiston pyhä lehmä on Yle, joka eduskunnan alaisena laitoksena ja  verorahoitteisesti on päästetty muodostumaan ikäänkuin valtioksi valtiossa, joka elää omaa elämäänsä aallon harjalla vasemmistolaista internationaalia painottaen ja riippumatta siitä mihin suuntaan yhteiskunnan taloudelliset vuosikvarttaalit sojottavat.  Näkeehän sen nyt sokee Reettakin, että Ylen koskemattomuutta puolustaa vasemmisto, koska Yle toimii valtakunnallisesti vasemmiston vaalivankkureiden vetäjänä vaalien ulkopuolellakin 365 päivänä vuodessa.

Sitten yhtenä vasemmiston pyhänä juottovasikkana on tietenkin kulttuuriväki kaikensorttisine vapaamatkustajineen ja apurahoilla punaviinejä pikku- sormi pystyssä lipittäviä elämäntapa taiteilijoineen, joille normaali työnteko on tuntematon käsite.  Mutta kyllä ne silloin lähtee naamaansa vääntelemään mutkalle toreille, kun oikeistohallitus uhkaa vaihtaa heidän uransa elämäntapaintiaanista siihen, jossa valtio ei enään niitä ilmaisia kyytejä ja lounaita maksele.  Suomessa kulttuuri kukoistaa jatkossakin ja sellainen kulttuuri joka ei pysy hengissä muuten kuin valtion tekohengittämällä, niin sellainen joutaa kuollakkin.

Sitten nämä kaikensortin JSN .nät ja muutkin vasemmiston ja median journalistiset äänitorvet kirkuvat kuorossa, että Suomi on menossa Unkarin tielle, vaikka itse ovat juuri sananvapautta rajoittamassa toisinajattelijoilta, rinnastaen ne vihapuheeksi.

Vaikka nyt Suomessa onkin oikeistohallitus vähän vasta raapaissut tätä vasemmisopaskan sontakasaa, niin tämä Maxin kulttuurivallankumous on päästetty kyökin  kautta kammarin puolelle, että se vaatiikin useamman oikeistohallituksen maahamme jatkossakin, ennenkuin rutto saadaan kitkettyä lopullisesti irti suomineidon kropasta.

Eihän sitä tavallinen tallaaja huomaa heti arjessaan tätä vasemmistopaisetta perseessään ja se uskoo yleensä siihen kuka kovemmalla äänellä ja suuremmalla suulla huutaa ensimmäisenä ja se on vasemmistolainen puna-armeijan kuoro.

Nyt pitää oikeistohallituksen olla erityisen tarkkana ja valveilla, ettei vasemmistomyyrät enään käytä kyökin ovea salin puolelle päästäkseen.

Uskoisin, tai olen itse asiassa täysin varma, että mielipiteeni perussuomalaisten hallituksessa mukanaoololle saa 99% tuen jäsenistön ja kannattajien suunnalta.

Ja vaikka vaikeita päätöksiä on jouduttukin tekemään hallituksessa niin ollaan ymmärretty, että hallitusohjelma on neljän puolueen neuvottelujen tulos, jossa jotain saadakseen on jostakin vastaavasti myös luovuttava, se koskee kaikkia hallituspuolueita.

Ja ei varmasti kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä on perussuomalaisten prioriteettilistan kärjessä, jota se on vaatinut hallitukseen osallistumisekseen.

Se on niin sisäinen kuin ulkoinenkin turvallisuus ja kuten nähdään, niin sisäisessä turvallisuudessa ollaan kelkka saatu jo nyt käännettyä pois Ruotsin mallista, jota kohti pelottavasti oltiin edellisen vasemmistohallituksen myötävaikutuksella menossa.  Nyt puolueella on niin sisäministeri kuin oikeusministerikin takaamassa, että turvallisuudesta ei tingitä ja jos sitten rikoksen polulle eksyy, niin Leena Meren ajaman linjan mukaisesti tuomioiden koventaminen kautta linjan, niin sillä on jo itsessään rikollisuutta ennalta ehkäisevä vaikutus, sanokoon ”asiantuntijat” mitä hyvänsä.  Ja jos sen vastapainoksi vankilat täyttyvät, niin se on pieni hinta siitä, että rehelliset kansalaiset voivat turvallisin mielin kulkea kaduillamme.

Ja kun nyt vasemmisto kiljuu, että oikeistohallitus tappaa köyhät nälkään, niin se on paska puhetta.  Suomessa ei kukaan Suomen kansalainen kuole nälkään eikä jää hoidotta, heille on jo perustuslaissa säädetty niin taloudellinen kuin hoidollinenkin suoja. Mutta jos joku suojaan kuuluva ei osaa mitoittaa elämistään tulotasonsa mukaan, niin mikään rahamäärä ei riitä, jos sen heittää taivaan tuuliin ajatellen, että kyllä valtio kyydin maksaa.

Ja se on taivahan tosi, että kansalaisille on oman maan sisäisen  ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen  kaikissa olosuhteissa ykkösprioriteetti kuten on perussuomalaisillakin, se on sitä niin sodan kuin rauhankin aikana.  Ja jos sen saavuttaakseen joutuu pieneltä osaltaan luopumaan jostakin saavutetuista eduistaan, olipa se nyt minkäsorttista hyvänsä, niin pitäisi sanoa kuten sanoi muistaakseni  presidentti Kenedykin että, ” älä mieti mitä yhteiskunta voi tehdä hyväksesi,  mieti mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan hyväksi”.

Joten, kyllä sitä ihminen voi jättää muutaman sirkustempun tekemättä, jos siitä vastineena ei tarvitse pelätä henkikultansa tai terveyutensä menettämistä koijareiden kädestä.

 

Jotenkin minua korpeaa joskus, kun minua älykkäämmät ( ei viisaammat ) ylistävät juhlapuheissaan sitä, kuinka Suomessa ihmisten keskimääräinen eliniän odote on sekin maailman huippua ja lienee  naisilla huidella jo  tuolla reilusti yli 80 ja miesten  jonkun vuoden alenpana.

Mutta…..sitten se kuuluisa mutta.

Sillä nyt näistä ylistyksistä mitä kuulee siitä, kuinka ihmisten elintapojen muutoksin ja ehkä myös lääketieteellisin keinoin ollaan saatu yhä enenevässä määrin lisää ja lisää tervaskantoja maahamme ja kehutaan kuinka vireitä ja hyvinvoivia vanhuksemme ovat vielä kuolessaankin ( vähän huumoria )

Ja sitten se kolikon toinen puoli, kun kaikki politikot, heidän ideologisesta suuntautumisestaan riippumatta julistavat puheissaan, kuinka huonolta tulevaisuus näyttää valtiontalouden kantokykyyn peilaten, kun vanhusten määrä lisääntyy jatkuvasti.

On se varmaan vanhuksista ristiriitaista kuunnella, kun toisaalta ylistetään kuinka tärkeitä te olette ja olette olleet raivaajasukupolvina hyvinvointivaltion rakentajina. Ja sitten nurkan takana salaa tai julkisesti  politikot puolueineen saarnaavat, kuinka suuri uhka maamme kantokyvylle on jatkuvasti lisääntyvissä vanhuksissa, jotka tuntuvat elävän ihan kuisallaankin pitkään ja jotka ovat vain kuluerä ja rasite valtiontalouden rattaissa.

Tämä kaksinaismoralismi ja syyllistäminen tässä vituttaa, kun ns. suuret ikäluokat olivat työllä ja uhrauksin tämän hyvinvointivaltion alkuun saattaneet, niin nyt heidän tulisi uhrautua vielä toisenkin kerran hyvinvointivaltion pelastaakseen….kuolemalla nuorempina, vaikka heti eläkeelle jäätyään.

Varmasti tämä vinoutunut ikäpyramidi on ongelma kansantaloudellisesti, mutta turhaa siitä on meitä vanhuksia syyttää jos lapsia ei synny ja nyt niitä luulisi syntyvänkin, kun mistään ei ole puutetta kuten oli sodanjälkeisinä vuosina, jossa pirttiviljelys oli sääntö, ei poikkeus.

 

Kun näin ns.suurten ikäluokkien yhtenä edustajana katson aikaa kun olin nuori ja vertaan sitä nykynuorten aikaan, niin kyllä täytyy sanoa että oli meillä helppoa…( henkisesti )

No, miksi näin sanon, sanon sen kokemuksen syvällä rintaäänellä monestakin syystä.

Lähdetään nyt ensiksi siitä, että kolunpenkiltä polku työelämään oli hyvin matala. Kansakolusta/kansalaiskoulusta kun pääsi 15-16 vuotiaana, niin töihin mentiin ja sitä riitti eikä varmasti kieltäydytty tarjotusta työstä sitä paskaduuniksi nimittelemällä.

Ja kyllä se silloin oli vähän kuin pakko tehdä pitkää päivää, kun ei ollut Kelan tapaisia ottoautomaatteja vaihtoehtona työnteolle kuten nykyään on.

Työstä saadulla palkalla elettiin ja vaikka ei ollutkaan muuta kolutusta kuin se kansakoulun päästötodistus, niin hyvin tultiin toimeen kunhan muistettiin, että ensin työ ja sitten huvit.

En tiedä sitten olisiko itselläni ollut ”lukupäätä”, mutta vaikka olisikin ollut, niin en yhtään kyllä kadu sitä että lopetin kolun penkin hinkkaamisen kansakouluun ja olen SAANUT olla ja tehdä työtä monen moisissa yrityksissä ja monenlaisten työkavereiden kanssa.  Ja vaikka itse sanonkin, niin yhteiskunta olisi minussa menettänyt helvetin hyvän sekatyömiehen minut kouluttamalla.

Ja jos nyt taloudellisesti asiaa ajattelee, että kun on lähtenyt palkkatyöhön suoraan kansakoulusta ja toiset jotka koulutusta jatkoivat aina tuonne yli parkymppiseksi asti, niin kauan saa koulutettukin puurtaa ennenkuin saavutti minun viivan alle jäävän summan.

Mutta on se nykyään toista  nuorilla, kun ei edes akateeminen saatikka ammatillinen koulutus takaa työpaikkaa kenellekkään automaattina, vaan kilpailu on kovaa paikoista yhteiskunnan hierarkiseen oravanpyörään.  Siinä on henkinen kestävyys koetuksella ja kuten nähdään ja vaikka minulla ei olekkaan mitään kättäpidempää väitteelleni eikä muutakaan dataa esittää, niin entisajan nuoret olivat henkiseltä kapasiteetiltaan, taloudellisista puutteista huolimatta nykyisiä nuoria terveempiä.

Saattaa olla että blogini väitteet eivät vastaa todellisuutta silloin eikä vastaa sitä nyt ja varmasti nämäkin pystyy monet kumoamaan omiin kokemuksiinsa peilaten.

Tietoyhteiskunta helvetinkoneineen ja masiinoineen sekä automatisointeineen on helpottanut fyysistä kuormaa työnteosta, mutta sitä mukaa kun se on helpottunut, niin henkin kantokyky on romahtanut ja kun näin tapahtuu, niin nuppineulankin nostaminen maasta on ylivoimainen tehtävä.