Tekijä: arvi.

Nyt on meneillään yhteiskunnassamme vasemmistolaisten uloparlamentaaristen voimien vallankumous, jossa tavoitteena on kaataa parlamenttimme demokraattisesti valittu enemmistöön nojaava oikeistohallitus.

Kaikki lähtee kaikkea vastutamalla mitä hallitus tekee ja päättää, sillä ei ole mitään väliä kuinka se mitouttuu heidän oman hyvinvointiinsa, vastustetaan jo vastustamisen ilostakin siitäkin huolimatta, että ovat katkaisemassa heitä ruokkivaa kättä.

Tätä ruikuttamista on nyt rohee vuosi kuunneltu  eduskunnassa ja johon ovat liittyneet kaikki vihervasemmistolaisten pyhät lehmät ja juottovasikat, jotka jostain kumman syystä on hyväksytty nauttimaan yhteiskunnan koskemattomuuden suojaa.

Suurimpana kirkujana ja airueena lähti liikkeelle hallitusta vastaan vasemmistolaistet lakkokenraalit eunukki armeijoineen ja on turhaa odottaa että he olisivat aseensa laskemassa vaikka hallitus heistä selkävoiton saavuttikin. Nyt he vetävät hetken henkeään ja laittavat laastarit avohaavojensa päälle ja niinhän sitä sanotaan, että haavoitettuna peto on vaarallisimmillaan.

Toinen yhteiskunnan koskemattomuuden ja vasemmiston pyhä lehmä on Yle, joka eduskunnan alaisena laitoksena ja  verorahoitteisesti on päästetty muodostumaan ikäänkuin valtioksi valtiossa, joka elää omaa elämäänsä aallon harjalla vasemmistolaista internationaalia painottaen ja riippumatta siitä mihin suuntaan yhteiskunnan taloudelliset vuosikvarttaalit sojottavat.  Näkeehän sen nyt sokee Reettakin, että Ylen koskemattomuutta puolustaa vasemmisto, koska Yle toimii valtakunnallisesti vasemmiston vaalivankkureiden vetäjänä vaalien ulkopuolellakin 365 päivänä vuodessa.

Sitten yhtenä vasemmiston pyhänä juottovasikkana on tietenkin kulttuuriväki kaikensorttisine vapaamatkustajineen ja apurahoilla punaviinejä pikku- sormi pystyssä lipittäviä elämäntapa taiteilijoineen, joille normaali työnteko on tuntematon käsite.  Mutta kyllä ne silloin lähtee naamaansa vääntelemään mutkalle toreille, kun oikeistohallitus uhkaa vaihtaa heidän uransa elämäntapaintiaanista siihen, jossa valtio ei enään niitä ilmaisia kyytejä ja lounaita maksele.  Suomessa kulttuuri kukoistaa jatkossakin ja sellainen kulttuuri joka ei pysy hengissä muuten kuin valtion tekohengittämällä, niin sellainen joutaa kuollakkin.

Sitten nämä kaikensortin JSN .nät ja muutkin vasemmiston ja median journalistiset äänitorvet kirkuvat kuorossa, että Suomi on menossa Unkarin tielle, vaikka itse ovat juuri sananvapautta rajoittamassa toisinajattelijoilta, rinnastaen ne vihapuheeksi.

Vaikka nyt Suomessa onkin oikeistohallitus vähän vasta raapaissut tätä vasemmisopaskan sontakasaa, niin tämä Maxin kulttuurivallankumous on päästetty kyökin  kautta kammarin puolelle, että se vaatiikin useamman oikeistohallituksen maahamme jatkossakin, ennenkuin rutto saadaan kitkettyä lopullisesti irti suomineidon kropasta.

Eihän sitä tavallinen tallaaja huomaa heti arjessaan tätä vasemmistopaisetta perseessään ja se uskoo yleensä siihen kuka kovemmalla äänellä ja suuremmalla suulla huutaa ensimmäisenä ja se on vasemmistolainen puna-armeijan kuoro.

Nyt pitää oikeistohallituksen olla erityisen tarkkana ja valveilla, ettei vasemmistomyyrät enään käytä kyökin ovea salin puolelle päästäkseen.

Uskoisin, tai olen itse asiassa täysin varma, että mielipiteeni perussuomalaisten hallituksessa mukanaoololle saa 99% tuen jäsenistön ja kannattajien suunnalta.

Ja vaikka vaikeita päätöksiä on jouduttukin tekemään hallituksessa niin ollaan ymmärretty, että hallitusohjelma on neljän puolueen neuvottelujen tulos, jossa jotain saadakseen on jostakin vastaavasti myös luovuttava, se koskee kaikkia hallituspuolueita.

Ja ei varmasti kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä on perussuomalaisten prioriteettilistan kärjessä, jota se on vaatinut hallitukseen osallistumisekseen.

Se on niin sisäinen kuin ulkoinenkin turvallisuus ja kuten nähdään, niin sisäisessä turvallisuudessa ollaan kelkka saatu jo nyt käännettyä pois Ruotsin mallista, jota kohti pelottavasti oltiin edellisen vasemmistohallituksen myötävaikutuksella menossa.  Nyt puolueella on niin sisäministeri kuin oikeusministerikin takaamassa, että turvallisuudesta ei tingitä ja jos sitten rikoksen polulle eksyy, niin Leena Meren ajaman linjan mukaisesti tuomioiden koventaminen kautta linjan, niin sillä on jo itsessään rikollisuutta ennalta ehkäisevä vaikutus, sanokoon ”asiantuntijat” mitä hyvänsä.  Ja jos sen vastapainoksi vankilat täyttyvät, niin se on pieni hinta siitä, että rehelliset kansalaiset voivat turvallisin mielin kulkea kaduillamme.

Ja kun nyt vasemmisto kiljuu, että oikeistohallitus tappaa köyhät nälkään, niin se on paska puhetta.  Suomessa ei kukaan Suomen kansalainen kuole nälkään eikä jää hoidotta, heille on jo perustuslaissa säädetty niin taloudellinen kuin hoidollinenkin suoja. Mutta jos joku suojaan kuuluva ei osaa mitoittaa elämistään tulotasonsa mukaan, niin mikään rahamäärä ei riitä, jos sen heittää taivaan tuuliin ajatellen, että kyllä valtio kyydin maksaa.

Ja se on taivahan tosi, että kansalaisille on oman maan sisäisen  ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen  kaikissa olosuhteissa ykkösprioriteetti kuten on perussuomalaisillakin, se on sitä niin sodan kuin rauhankin aikana.  Ja jos sen saavuttaakseen joutuu pieneltä osaltaan luopumaan jostakin saavutetuista eduistaan, olipa se nyt minkäsorttista hyvänsä, niin pitäisi sanoa kuten sanoi muistaakseni  presidentti Kenedykin että, ” älä mieti mitä yhteiskunta voi tehdä hyväksesi,  mieti mitä sinä voit tehdä yhteiskunnan hyväksi”.

Joten, kyllä sitä ihminen voi jättää muutaman sirkustempun tekemättä, jos siitä vastineena ei tarvitse pelätä henkikultansa tai terveyutensä menettämistä koijareiden kädestä.

 

Jotenkin minua korpeaa joskus, kun minua älykkäämmät ( ei viisaammat ) ylistävät juhlapuheissaan sitä, kuinka Suomessa ihmisten keskimääräinen eliniän odote on sekin maailman huippua ja lienee  naisilla huidella jo  tuolla reilusti yli 80 ja miesten  jonkun vuoden alenpana.

Mutta…..sitten se kuuluisa mutta.

Sillä nyt näistä ylistyksistä mitä kuulee siitä, kuinka ihmisten elintapojen muutoksin ja ehkä myös lääketieteellisin keinoin ollaan saatu yhä enenevässä määrin lisää ja lisää tervaskantoja maahamme ja kehutaan kuinka vireitä ja hyvinvoivia vanhuksemme ovat vielä kuolessaankin ( vähän huumoria )

Ja sitten se kolikon toinen puoli, kun kaikki politikot, heidän ideologisesta suuntautumisestaan riippumatta julistavat puheissaan, kuinka huonolta tulevaisuus näyttää valtiontalouden kantokykyyn peilaten, kun vanhusten määrä lisääntyy jatkuvasti.

On se varmaan vanhuksista ristiriitaista kuunnella, kun toisaalta ylistetään kuinka tärkeitä te olette ja olette olleet raivaajasukupolvina hyvinvointivaltion rakentajina. Ja sitten nurkan takana salaa tai julkisesti  politikot puolueineen saarnaavat, kuinka suuri uhka maamme kantokyvylle on jatkuvasti lisääntyvissä vanhuksissa, jotka tuntuvat elävän ihan kuisallaankin pitkään ja jotka ovat vain kuluerä ja rasite valtiontalouden rattaissa.

Tämä kaksinaismoralismi ja syyllistäminen tässä vituttaa, kun ns. suuret ikäluokat olivat työllä ja uhrauksin tämän hyvinvointivaltion alkuun saattaneet, niin nyt heidän tulisi uhrautua vielä toisenkin kerran hyvinvointivaltion pelastaakseen….kuolemalla nuorempina, vaikka heti eläkeelle jäätyään.

Varmasti tämä vinoutunut ikäpyramidi on ongelma kansantaloudellisesti, mutta turhaa siitä on meitä vanhuksia syyttää jos lapsia ei synny ja nyt niitä luulisi syntyvänkin, kun mistään ei ole puutetta kuten oli sodanjälkeisinä vuosina, jossa pirttiviljelys oli sääntö, ei poikkeus.

 

Kun näin ns.suurten ikäluokkien yhtenä edustajana katson aikaa kun olin nuori ja vertaan sitä nykynuorten aikaan, niin kyllä täytyy sanoa että oli meillä helppoa…( henkisesti )

No, miksi näin sanon, sanon sen kokemuksen syvällä rintaäänellä monestakin syystä.

Lähdetään nyt ensiksi siitä, että kolunpenkiltä polku työelämään oli hyvin matala. Kansakolusta/kansalaiskoulusta kun pääsi 15-16 vuotiaana, niin töihin mentiin ja sitä riitti eikä varmasti kieltäydytty tarjotusta työstä sitä paskaduuniksi nimittelemällä.

Ja kyllä se silloin oli vähän kuin pakko tehdä pitkää päivää, kun ei ollut Kelan tapaisia ottoautomaatteja vaihtoehtona työnteolle kuten nykyään on.

Työstä saadulla palkalla elettiin ja vaikka ei ollutkaan muuta kolutusta kuin se kansakoulun päästötodistus, niin hyvin tultiin toimeen kunhan muistettiin, että ensin työ ja sitten huvit.

En tiedä sitten olisiko itselläni ollut ”lukupäätä”, mutta vaikka olisikin ollut, niin en yhtään kyllä kadu sitä että lopetin kolun penkin hinkkaamisen kansakouluun ja olen SAANUT olla ja tehdä työtä monen moisissa yrityksissä ja monenlaisten työkavereiden kanssa.  Ja vaikka itse sanonkin, niin yhteiskunta olisi minussa menettänyt helvetin hyvän sekatyömiehen minut kouluttamalla.

Ja jos nyt taloudellisesti asiaa ajattelee, että kun on lähtenyt palkkatyöhön suoraan kansakoulusta ja toiset jotka koulutusta jatkoivat aina tuonne yli parkymppiseksi asti, niin kauan saa koulutettukin puurtaa ennenkuin saavutti minun viivan alle jäävän summan.

Mutta on se nykyään toista  nuorilla, kun ei edes akateeminen saatikka ammatillinen koulutus takaa työpaikkaa kenellekkään automaattina, vaan kilpailu on kovaa paikoista yhteiskunnan hierarkiseen oravanpyörään.  Siinä on henkinen kestävyys koetuksella ja kuten nähdään ja vaikka minulla ei olekkaan mitään kättäpidempää väitteelleni eikä muutakaan dataa esittää, niin entisajan nuoret olivat henkiseltä kapasiteetiltaan, taloudellisista puutteista huolimatta nykyisiä nuoria terveempiä.

Saattaa olla että blogini väitteet eivät vastaa todellisuutta silloin eikä vastaa sitä nyt ja varmasti nämäkin pystyy monet kumoamaan omiin kokemuksiinsa peilaten.

Tietoyhteiskunta helvetinkoneineen ja masiinoineen sekä automatisointeineen on helpottanut fyysistä kuormaa työnteosta, mutta sitä mukaa kun se on helpottunut, niin henkin kantokyky on romahtanut ja kun näin tapahtuu, niin nuppineulankin nostaminen maasta on ylivoimainen tehtävä.

Onhan se nyt tietenkin ikävää joidenkin mielestä, että minä en syytä tämänhetkistä Orpon hallitusta tästä taloussuosta, jossa nyt olemme kaulaamme myöden.

Minä nostan nöyrästi hattua ja kumarran syvään nykyhallitukselle, kun se on rivakasti lähtenyt tekemään niitä välttämättömiä uudistuksia yhteiskuntamme jokaisella osasektorilla, jotka edelliset hallitukset viidentoista vuoden aikana jättivät tekemättä äänestäjiensä kostoa peläten.

Mutta kuten ollaan jo tämän ensimmäisen vuoden aikana nähty ja kuultu minkä hallitus on ollut virassaan, että vastustus on kiivasta erityisestä poliittisen vasemmiston suunnalta  jossa lauletaan kuten Pasi Kaunistokin  aikoinaan että, ”sä koskaan et muuttua saa”…..

Ja en varmasti väärin ennakoi sanoessani, että siipeensä saanut ja kasvonsa menettänyt korporaattikin kun on hetken nuollut haavojaan, niin on taas valmiina syksyn liittokohtaisissa palkkaneuvotteluissaan heittämään lisää kapuloita valtiontalouden rattaisiin ja näin osoittavat jäsenistölleen tarpeellisuutensa, vaikka todellisuudessa heidän lakkoherkät mafiakenraalinsa syövätkin ja lihoavat jäseniensä pöydästä ja sitä kautta pitävät pystyssä omaa korttitaloaan.

Tänään alkaa Riikka Purra kasaamaan valtiovarainministeriön virkakunnan kanssa ensi vuoden budjettia ja itse toivon että eivät siellä takertuisi mihinkään lillukanvarsiin, vaan tekisivät budjetin periaatteella että,  parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä.

On se poijaat taas siltäkin osin huvittavaa seurattavaa, kun eduskunnan oppositiopuolueet lomalta palattuaan pääsevät esittämään omaa performarssiaan hullun miehen päiväkirjasta ja siitä, kuinka täällä Suomen vankileirien saaristossa pakotetaan köyhätkin ylös kyykystään. Vasemmisto vaatii  Suomesta tehtäväksi EU.n koelaboratorio, jossa turkistarhojen eläimet vapautetaan luontoon ja tilalle laitetaan kaikki yli 600000 persuäänestäjää, sillä jos ei persuja häkitetä, niin heidän Suomi ensin politiikkansa on uhka kaikille vapaamatkustajille, jotka ilmaisia lounaita pitävät ihmisoikeutena ja voi pahimmillaan vaarantaa heidän henkilökohtaista koskemattomuuttaan.

Hyvin menee….mutta menköön, kunhan toverituomioistuimet pidetään kaukana niistä pöydistä, jossa demokraattisia lakeja säädetään.

 

 

 

 

 

Olen tässä näin yhtenä katsomosta huutelijana yrittänyt seurata ikäänkuin sillä silmällä maamme valtamedian, erityisesti Helsingin Sanomien ja Ylen uutisointia Orpon hallituksen toiminnasta siitä asti, kun lapsi uunista ulos putkahti.  Iltapäivälehtien  uutisointiin en takerru, niiden  tukiva journalismi on lähinnä hutkivaa,  joka uppoaa kuin kuumennettu naskali voihin siihen kansanosaan, joka ei vielä ole laskeutunut puusta.

Olen odottanut kuulevani ja lukevani näiltä kahdelta taholta, siis HS ja Yleltä muutakin kuin sitä yhtä ja samaa itkuvirttä ja vaikerrusta siitä, kuinka Orpon hallitus vie  leivänkin lastemme suusta ja uhkaa lopettaa ottoautomaatit Kelan seinästä.

Jos nämä kyseiset kaksi mediataloa uutisoisivat edes kerrankin myös siitä kolikon toisesta puolesta, johon arviolta puolet kuitenkin kansan mielipiteestä kuuluu.

Eli, että Orpon hallitukseen olivat valmiita osallistumaan vain ne puolueet, jotka eivät enään suostuneet edellisen hallituksen tapaan ottamaan syömävelkaa ja joiden hallitusohjelman lähtökohta oli työ ja yrittäminen, ei oleskeluyhteiskunnan jatkumon suojeleminen.

Raivaaja patsas minusta tulisi Orpon hallitukselle pystyttää eduskuntatalon eteen, sillä eihän sitä entisaikaankaan leipää ollut kansalla, ellei se olisi raivannut ja kaskennut uutta peltoalaa kylvölle.

En voi ymmärtää, tai voin tietysti siinä mielessä, että kyseiset kaksi mediataloa ovat niin voimakkaasti kallellaan vihersosialistisen maailmankatsomuksen suuntaan ja puolesta, että se pyrkii mustamaalaamaan tämän raivaajahallituksen kaikki teot alimpaan helvettiin ideologisista syistä.

Nytkin kun hallituksen päätökset  joita se on tehnyt eduskunnassa ovat lähtökohtaisesti perustuneet siihen, kuinka hyvinvointivaltio pelastetaan myös tuleville sukupolville, eli hallituksen toimet näkyvät vasta viiveellä vuosien kuluttua, sillä sellaista valtiolaivaa ei käännetä nopeasti uudelle kurssille, joiden ruodissa on ollut joukko/joukkio merisairaita maakrapuja.

Mutta ei, ei tätä tuoda esiin, vaan toitotetaan 24/7 sitä samaa tarinaa Orpon hallituksen epäonnistuneen kaikissa niissä tavoitteessaan joita se itselleen asetti, vaikka se on vasta vuoden ollut virassaan.

Itse kyllä tiedän pääsyyn sille miksi Yle ja HS toimii ja uutisoi kuten uutisoi. Se on tietenkin se, että Orpon hallituksen toimet kyllä voitaisiin pitkin hampain tuoda myönteisenäkin julkisuuteen……..MUTTA…….siihen ei suin surminkaan suostuta siksi, koska yhtenä kantavana voimana ja hallituksen vahvana lenkkinä tekee päätöksia nekin , joiden nimikin on kirosana näiden kahden mediatalon aapisessa.

Uskon että kaikki sen nimen tietävät enkä sitä tähän laita, saatte ihan itse sitä kirskutella omien hampaidenne välissä.

Hyvin menee mutta menköön ja jos vielä ensivuodellekkin saksia tarvitaan, niin leikataan nyt, ettei sitten lapsemme ja lasten lapsemme joudu parturoimaan pulipäätä.

Kyllä Suomessa rahaa on, mutta se makaa ja homehtuu ihmisten pankkitileillä ns. ”pahan päivän varana”.

Eikö sitä valtio ulkomaisen velanoton sijaan voisi ottaa velkaa ”itseltään”.  Kuulostaa vitsiltä näin äkkipäätä arvioituna.

Mutta mitäs se nyt mahtaa olla tällä hetkellä se valtiovelka per kapita, taitaa olla liki main tuolla kolmenkymmenen tuhanne ( 30000 ) euron haminoissa.

En tiedä sitten, että kuinka paljon meitä on,  joilta tämä raha löytyy ”ylimääräisenä” irrotettavaksi ja lainattavaksi valtiolle sillä samalla  nolla korolla, jolla se nyt lepää ikiuntaan hyödyttömänä  pankkiholveissa kuin Lenin omassa mausoleumissaan.

Tästä 30000 voisi siis tehdä lainan valtiolle vaikka tuollaisella kymmen vuoden takaisinmaksu velvoitteella, eli parempi sillä itseltä otetulla lainalla on rasvata omia talouden rattaitaan, kun rikastuttaa ulkomaisia koronkiskureita.

Väitän, en tiedä mutta oletan, että se noin 10 miljardia minkä valtio ottaa korkeakorkoista ulkomaista lainaa vuodessa, niin löytyy kyllä kansan karttuisan kädenkin  kautta.

Jostakin muistan lukeneeni, että sodan aikana kansalaiset lahjoittivat valtiolle kultakorunsa.  Nyt ei olisi kyse lahjasta vaan lainasta ja mitenkäs se menikään se sanonta että,  kun hätä on suuri, niin apu on lähellä.

Tämä esimerkki on vähän sama, kun kutsuisit itsesi syömään.

 

Tiedän kyllä,  että on ehkä vielä ennenaikaista kirjoittaa tulevien eduskuntavaalien asetelmista, jotka ovat vasta vuonna 27, mutta teen sen siksi, koska vasemmisto on käynyt vaalikampanjaa jo siitä asti, kun Orpo sai hallituksensa neljän puolueen allekirjoitukset paperiinsa.  Ja vaikka tätä hallituskokoonpanoa sanotaan järkiavioliitoksi, niin kyllä se monasti on kuitenkin parempi kuin sellainen ”rakkausavioliitto”, joka heti papin aamenen jälkeen aloittaa taistelunsa päivällä leivästä ja yöllä lihasta.

Mutta johan sen nyt näyttää eduskunnan kokoonpanokin  paikkajaossa, joka on muuten 133 ei sosialistia vastaan 67 sosialistia.

Ja olipa tulevien vaalien jälkeen suurin puolue vaikka sosialistinen, niin en kyllä tiedä että millä nimellä nimittäisin sellaisia oikeistopuolueita, jotka vasemmiston vetämään tapittomaan paattiin hyppää huutamaan apua, ehkäpä rintamakarkuri olisi aika oikea ilmaisu.

Ja jos nyt mietitään tätä oikeistorintamaa, johon uskon kuitenkin kepun ja Ruotsalaistenkin vielä kuuluvan, vaikka aikaisemmat näytöt eivät totisesti heitä tältä osin imartelekkaan.  Eli, kepu on se oikeistorintaman heikoin lenkki, mutta ehkäpä Siperia on heitä opettanut edellisessä hallituksessa, että toverille kun selkäsi käännät, niin kintaat viedään.

Otetaan nyt esimerkki Ruotsista, jossa demarit on selvästi suurin puolue, mutta porvareilla on kuitenkin parlamenttienemmistö, niin siellä ei rintamakarkuruus tule kysymykseen, että esim. kokoomus haihattelisi mitään sinipuna tai aseveliakseleita Suomen malliin omaksi ja kansakuntansa tuhoksi.

Usein kuulee mainostettavan hyveenä tätä meidän monipuolue järjestelmää, mutta on siinä kyllä haittapuolensakkin, sillä liikaa on näitä yhden asian puolueita, jotka estävät kansakunnan kokonaisvaltaisen kakun kasvattamisen hiivaa pihtaamalla.

Jos joku minua viisaampi ( niitäkin muka on ) kykenee sanomaan, että mikä erottaa esim.Suomen kolme eduskunnassa toimivaa vasemmistopuoluetta toisistaan muu kuin se, että onko hedelmä punainen sisältä vai vihreä päältä tai päin vastoin, itse en heidän väliltään ideologista eroavaisuutta löydä.  Mutta lienee toisaalta ehkä hyväkin näin, että vallankumous syö omat lapsensa, kun taistelevat sirpein ja vasaroin keskenään siitä, että kuka odottaa pääsevänsä herrojen kanssa marjaan.

Se tulisi nyt hyvissä ajoin kaikkien porvaripuolueena itseään pitävien tehdä selväksi ennen vaaleja ja kertoa se myös äänestäjille, että jos ja kun kaiken todennäköisyyden mukaan myös eduskunnassa on oikeisto enemmistö, niin silloin myös tuleva hallitus on oikeistolainen kuten tänäkin päivänä.

Eihän siitä mitään tule jos vasemmistolle annetaan talon avaimet, silloin kaikki se työ jota nyt on tehty hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi ja irti velkahelvetistä valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä.

Onhan siellä tietenkin RKP, jolla näyttäisi vielä(kin) olevan  kova hinku  päästä vasemmiston paattiin soutajaksi, mutta jos kepu ei petä, niin olkoon Rkp sitten missä lystää, ei marginaali kuitenkaan oikeistorintamaa isommin murenna.

Minusta se on jo äänestäjien kuluttajansuojankin kannalta oikeudenmukaista, että puolueet ilmoittavat ennen vaaleja, että haluaako istua tapillisessa (oikeisto ) vai tapittomassa ( vasemmisto ) paatissa, siinä on vissi ero.

 

Ei sitä tällainen sodan jälkeisellä vuosikymmenellä syntynyt olisi koskaan voinut kuvitella, että Suomessa voi terve ihminen elää taloudellisesti melko säällistä elämää, vaikka hän ei laittaisi tikkua ristiin, eikä hiki tulisi otsalle muualla, kuin kaikensortin extrem hullutuksien parissa.

Jossain ollaan menty pahasti metsään hyvinvointivaltion tavoitteellisuudessa, kun terve työikäinen kansalainen voi valita, että valitseeko työnteon jolla voi ne harrastuksensakkin rahoittaa, vai harrastaako niin sanoakseni muiden piikkiin ”oloneuvoksena”.

Syyttävä sormeni ei nyt osoita yksilöön, joka nauttii muiden keräämistä hedelmistä, hän käyttää hyväkseen järjestelmää, jossa hyvinvointivaltion rakentamisessa ollaan menty jo niin pitkälle, että se ei enään perustukkaan työntekoon.  Ei ole ihme sitten, että jo lapsille ja nuorille pykätään pystyyn ”pääsairaaloita”, kun arvot ja arvostukset ovat heittäneet häränpyllyä.

Ennen työnteko oli niin ruumiillisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin tae ja sitä tekemällä pidettiin myös lääkärit loitolla niin sanoakseni.

Kyllä se nyt vain niin on kuten huomataan, että mitä pidemmälle ollaan menty ns.hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa joka ei perustu työn tekemiselle eikä teettämiselle, niin sitä huonovointisemmaksi on tullut yhteiskunta yksilöineen.

Mikä sitten olisi ratkaisuksi ihmisten ja yhteiskunnan tervehtymiseen ja en edes minä pysty siihen täydellistä vastausta antamaan.

Mutta jos nyt lähdettäisiin vaikka siitä, että terveet työikäiset työttömät velvoitettaisiin osallistumaan edes muutaman tunnin viikossa johonkin yhteiskunnan tarjoamaan vapaaehtoistyöhön toimeentulonsa turvatakseen, niin se olisi jo ensiaskel ylös apatiasta, kun heille selviää että heitäkin tarvitaan.

Tuli mieleeni, että  joitakin rikoksen tielle eksyneitä rangaistaan määräämällä heille yhdyskuntapalvelua, niin nyt voidaan noudattaa samaa käytäntöä myös rehellisten ja lakeja kunnioittavien kansalaisten suhteen, mutta tätä ei heidän tule kokea rangaistuksena, vaan pelastuksena heidän hyvinvoinnilleen.

Sehän on näin äkkipäätään selvää että useammat valtaosiltaan ajattelevat, että onneksi meillä Suomessa ei ole enään arvin tapaisia päättäjiä enään muualla kuin kirkkomaalla.

 

Jos nyt  luonnehtisin nähdyn perusteella edellisen ja nykyisen hallituksien tekemää politiikkaa, niin ainakin yksi selvä ero niissä on.

Eli, edellinen hallitus teki politiikkaa lähinnä ideologia lähtöisesti ja ei varmasti ole väärin sanoa, että oma suu edellä.

Nykyinen hallitus taas on joutunut unohtamaan persaukisena, jonka se peri edelliseltä hallitukselta, niin oman suun, kun suomineito riutuu nälissään.

Ei varmasti nykyistä hallitusta olisi saatu koskaan toimintakuntoiseksi, jos sekin edellisen hallituksen tapaan olisi ensin halunnut täyttää oman vatsansa  ja sitten jos olisi sen jälkeen vielä ollut jaettavaa, niin sitten vasta suomineidolle.

Joten, edellinen hallitus toteutti rahaa on ideologiaa laput silmillä  omiaan voidellen ja nykyinen toimii isänmaan etu aina ensin, jossa kehoitetaan omienkin sidosrymien kiristävän vyötään, jotta suomineito saadaan pelastettua siitä suosta, johon Marinin hallitus oli sitä ideologisella mummojen potkimissaappaillaan polkenut.

Sillä onhan se nyt selvää, että nykyisenkaltaista hallitusta ei olisi koskaan saatu kasattua, jos sen aloittaessa fläppitaululle olisi kirjoitettu että rahaa on.  Mutta kun isänmaa kutsuu poikiaan suomineidon pelastustalkoisiin, niin silloin jopa niinkin vastakkaiset arvot joita esim. Ruotsalaiset ja perussuomalaiset edustavat, niin hitsautuvat yhteisen kakun leivontaan.  Eikä se varmasti kokoomuksellekkaan ollut helppoa niellä hallitusohjelmaan mukaan perussuomalaisten tavoitteita, mutta kun on leikkiin ryhdytty, niin se leikin kestäköön.  Ja ei ole kyllä persukannattajienkaan suunnalta kaikin osin riemusta kiljahdeltu näissä talkoissa, mutta kun tuleen ei saa jäädä makaamaan, niin mennään tuon vasemmistosuonkin yli että heilhtaa.

Sehän on selvää, että sieltä se hallituksen vastustus on suurinta, jossa totuttiin edelliset neljä vuotta elämään kuin pellossa ja jossa velkojenkin väitettiin olevan saatavia ja jossa toverikuoro lauloi että,  ajetaan me tytöt kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa ja vielä että, polle polle polle älä aisalle kaki, sillä huomenna on markkina päivä.