Tekijä: arvi.

Olen joskus, taikka aika useinkin antanut ”aivoni” ajatella, että on se Jumalan lykky ja Herran siunaus, että meillä Suomessa kaikki ne viisi naista ovat poissa niistä keskeisistä pöydistä, jossa Suomea koetetaan nostaa takaisin jaloilleen siitä moraalis/taloudellisesta rappiosta, jonka nämä viisi sateenkaari utopistia  ja kulttuuri Marxistista Suomivihaajaa olivat aikaan saaneet.

Marini ei mittään, Saarikko ei mittään, Ohisalo Andersson ei mittään, Henrikson ja Kulmuni ja mitä niitä onkaan, kaikista ei kerrassaan mittään…..

Mutta nyt taas voivat Suomalaiset nukkua yönsä rauhassa, sillä nyt on komento toinen, jossa kaikki päätökset mitä hallituksessa tehdään, niin tehdään Suomen ja Suomalaisten edut edellä, eikä niin kuten viime hallituksen viisikko toimi vain  muita miellyttääkseen mallioppilaan statusta rikkomatta.

Kaikilla nykyhallituksen neljällä puolueella on vahvoja naispolitikkoja ministereinä.  Mutta jos nyt vertaan edellisen hallituksen viittä naista niihin viiteen nykyisessä hallituksessa olevan perussuomalaiseen naisministeriin, niin en kyllä edellisen hallituksen viisikolle luovuttaisi taloni avaimia missään tilanteessa.

Mutta Purralle, Merelle, Rantaselle, Juusolle ja Ranteelle voisin taloni antaa asuttavaksi kun tiedän, että he luovuttaisivat kämpän minulle takaisin paremmassa kunnossa kun se oli sen saatuaan.

Ja kaksi miesministeriä  Rydman ja Tavio perussuomalaisista tukee näiden viiden naisministerimme päätöksiä, koska heillä kaikilla on yksi yhteinen tahtotila hallituksessa jota kohti mennään, eli Isänmaan etu aina asetetaan päätöksien lähtökohdaksi.

Kyllä Suomessa on taas vapaampi hengittää, kun voi sanoa olevansa isänmaan asialla ilman pelkoa toverituomioistuimien pyöveleitä.

Mutta kuten nähdään, niin vaikka tämä kyseinen viiden kolonna onkin lähtenyt/ajettu  maanpakoon, niin tämä suomalasuudelle haitallinen ”vieraslaji” ei ole lopullisesti kuollut ja kuopattu, se nähtiin jo kouriin tuntuvasti tässä rajalaki kysymyksessäkin, jossa Putinin pussiin pelattiin edes yhtään häpeämättä isänmaavastaisuuttaan.

Nyt Orpon hallitus toimii eturintamassa isänmaan hyväksi, eikä pakene Brysselin selän taakse piilloon vaikeanakaan hetkinä ja vie maaliin ohjelmaansa, vaikka ”punakhmeerit”  jo kalloja mittailevat.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan ei ”merentakaisia” päästetä nousemaan takaisin maihin.

Olen saanut osakseni jos vaikka minkälaisia titteleitä kirjoituksistani täällä ”pirkassa” aina tyhmästä hulluuteen ja yksinkertaisuudesta toivottamaan tapaukseen. Viisaaksi ei ole vielä kukaan nimitellyt ( onneksi ), älykkäästä puhumattakaan ja eikös sitä sanota, että hulluuden ja viisauden raja on kuin veteen piirretty viiva. Ja varmasti minua ei voi viisaaksi nimittää siksi, jos mittariksi otetaan  kuinka paljon persettä on kulutettu koulun penkiin, minun viisauteni ( terävyyteni ) on hankittu, jos sitä nyt onkaan, niin kuvainnoillisesti tahkoa kääntäen.

Mutta kyllä sitä korkeasti koulutettu rak.insinöörikin, oman alueensa viisaana pidetty on minultakin tahkonkiertäjältä tullut pyytämään, että veistäisin hänelle  kirvesvarren katkenneen tilalle, joten käytäntö lyö teoreetikkoa korville.

Viisautta on monen sorttista, on tällaista paljon tyhmää viisautta jota itse edustan ja sitten vastaavasti sellaista ylimaallista, kaikki tietävää ja kaukaa tietävää viisautta, jonka ylimaallisuutta ei meikälainen pöliä ees taho käsittää.

Jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauh……………

Kun lukee median uutisointia ja kuuntelee vihervasemmiston ja kepun paskan maalailua Junttilantalon senään siitä, kuinka köyhät tapetaan hypotermiaan kyykkyynsä.

Ei ole kuin rohee vuosi siitä, kun kansalaiset vaativat vaaleissa niin taloudellisen kuin moraalisenkin kurin palauttamista maamme jokaiselle hallinnonalan sektorille.

Mutta annas olla, kun Orpon hallitus on käärinyt hihat ja lähtenyt nyrkit savessa tätä  kansan enemmistön toivetta toteuttamaan, niin yht`äkkiä onkin median ja opposition mukaan suurin osa kansasta köyhiä tai hyvää vauhtia sinne valumassa.

Mutta sen minä sanon, että olipa vallassa minkä makuinen hallitus hyvänsä tai olipa sitten kysymyksessä nousukausi tai taantuma, niin köyhien määrä on vakio, niitä ei pelasta köyhyydeltä mitkään rahamäärät, ne menevät kuitenkin ensin kankkulan kaivoon kuin leipään, sitä saa ilmatteeksi Hurstin vallinnasta tai diakonien kolehtihaavista ja jos senkin jälkeen vielä suolenmutka mouruaa, niin Kelan luukku kyllä tarjoaa soittajille soppaa vastikkeetta.

On se nyt yhtä helvettiä, että kansalaiset jotka köyhyyttään mouruavat niin ovat niin uusavuttomia, että eivät osaa, kykene tai halua vyöhönsä yhtä uutta reikää tehdä..

Kun Orpon hallitus on valtiontalouden vyöhön yhden lisäreijän tehnyt, niin köyhyydestä paasaavat eivät siihen kykene omalta kohdaltaan, vaan jatkavat sirkusteluaan siitä huolimatta, vaikka talossa ei ole leivän murentakaan, viinaa kyllä löytyy ja pillereitä, jolloin mikään ei enään tunnu miltään.

Jos ja kun Suomessa jotkut syyttävät omasta köyhyydestään valtiota, niin minä sanoisin kuitenkin, että jospa katsottaisiin ensin ne juurisyyt jotka ”köyhyyteen” on johtanut, niin 90% jallu luuraa omasta peilistä.

On se merkillistä, että yhteiskuntamme tuntuu toimivan vähemmistöjen ehdoilla niitä syrjien, jotka kuitenkin kaiken lystin maksavat.

Kaiken maailman sateenkaarilippujen liehuttelijat  ja kaduilla istuskelijat sekä hameet korvissa ”köyhiä” mamuja auttavat maailman utopistit vaativat kaikkien kumartavan niitä heidän toteemejaan ja tanssimaan sadetansseja niiden  ympärillä.

Tiedän kyllä että poliittinen muisti on medianlukutaidottomilla kansalaisilla lyhyt, mutta en kuuna päivänä sitä näin lyhyeksi olisi uskonut kuin mitä nyt nähdään.  Sillä nyt halutaan paluuta siihen, jossa valtio kyydin maksaa, kun yhä pienempi joukko maksaa yhä suuremman joukkioiden sirkusteluja, joille velvollisuudet ovat tuntematon käsite.

Tähän on nyt turhaa kenenkään nostaa mukaan sairaita, sillä kun se iskee, niin silloin raha menettää merkityksensä.

Eipä sieltä oppositiolta näytä muuta ratkaisua olevan valtiolaivan kurssin kääntämiseksi takaisin karikolta kohti kotisatamaa muu, kun tunnin juna ja mamujen hyysäämisen tuplaaminen, niillä se köyhienkin kyykyssä olo saa heidän haluamansa jatkumon.

 

Marraskuussa kun Yhdysvallat valitsee uuden presidentin seuraavaksi nelivuotiskaudeksi, niin  sitä voidaan jo pitää kirkossa kuulutettuna, että Valkoiseen taloon nousee toisen kerran Donald Trump neljän välivuoden jälkeen, jolloin maata johti epädemokraattisen puolueen Baiden, tosin hänet puolue-eliitti siirsi sivuun veroten hänen höperyyteensä ja valitsi tilalle tyhjän naurajan.

Trump lupasi presidentiksi valintansa jälkeen nimittää ulkoministerikseen Elon Muskin, niin sanon minä poijaat, että Suomessa moni saa paskahalvauksen.

Kyllä se nyt vain niin on, että ne tärkeimmät elämän  ohjeet sain isältäni ja äidiltäni, jotka he ovat kokemus,-ei teoreettispohjalta hankittuja.

Itselle esim. teroitettiin, että ei se raha tuu huutamalla.

ja

Ei se reki kauaa tiellä pysy, jota toisesta aisasta vedetään.

ja

Ei se kylvä joka hallaa pelkää.

ja

Ei se heinää tee joka pilviin vahtaa.

ja

Ei raha syömällä eikä juomalla lopu, saamattomuus sen tekee.

ja

Ei yhdeltä oksalta kahta lintua ammuta.

ja

Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastumatta.

ja

Ei Suomi niin kauan nälkään kuole, kun tuuli männyn latvaa heiluttaa.

ja

Ei kannata ruutia ostaa ja variksia ampua.

jne jne.

Nämä nyt ensihätää muistuivat mieleeni, en sitten tiedä että minkäsorttiset elämänohjeet nykynuoriso saa vanhemmiltaan kun lentävät pesästään.

Kun ihmisellä on esim. jalka niin pahasti märkiintynyt, että kuolio uhkaa ja  että sitä ei enään pelasta laastarit laastarien päälle liimaamalla, niin silloin hätiin kutsutaan kirurgi veitsineen, joka ei jalkaa pysty pelastamaan, mutta pelastaa sen sijaan potilaan hengen.

Kirurgin puukko se näkyy olevan ainoa pelastus myös lihavuudesta kärsiville, jolloin nypsäistään pätkä pois nälkäsuolesta.

Ja siitä pääsenkin Riikka Purraan, josta on viimeisenä vuotena tehty pahan ilmentymä, vaikka hän yrittää pelastaa ylisyöneen suomineidon veitsellään ja käyttämään puukkoaan myös sellaisiin kohteisiin, jotka eivät enään laastareilla ole parannettavissa.

Suomessa ei ole koko kaksituhatta luvun ollut muita kuin  puoskareita rahaministereinä, jotka ovat suomineitoa lihottaneet ilmaisilla lounailla ja velaksi, sekä määränneet kuoliopotilaalle uuden laastarin vanhan päälle.

Nyt sitten kun on saatu kerrankin valtiovarainministeriksi henkilö, joka ei puukkoaan säästele silloin, kun on vaarassa isänmaa, niin hänet oltaisiin vaihtamassa niihin puoskareihin, joiden vuoksi nyt saattohoidossa ollaan.

ps. Riikka Purra on tänään A-studiossa klo 21 ja en varmasti väärässä ole, että hänen hoitosuosituksensa on puukko tai kuolema.

Noin yleisesti ottaen, jos joku joutuu ( heitä on paljon )  tekemään työtä sellaisessa paikassa, jossa se muistuttaa suoranaista kivireen vetämistä, koska se sotii niin voimakkaasti omaa maailmankatsomusta vastaan ja johon hyvä palkkatasokaan ei tuo tyydytystä, kun henki haisee pahalle.

Otan nyt näin yhtenä katsomosta huutelijana pari esimerkkiä tuolta politiikan puolelta, jossa työ jota tekee on kuin jatkuvasti roikkuisi löyhässä hirressä.

Henriksonskan perse ei kestänyt kuin vuoden päivät persulaista merivettä ja lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta Brysselin hautuumaalle varjelemaan poliittista ”arvohipiäänsä”.

Oli se varmaan järkytys Henriksonille, kun oma työmaa vaihtui äärivasemmisto hallituksesta äärioikeistolaiseksi ja kuten sanoin, niin vuoden hän kesti persulaisessa kaulakeinussa.

Toinen  joka Henriksonin lailla tahtoo nyt pois hallituksesta  joka tekee perussuomalaista politiikkaa, kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella on Mykkänen.

Mykkänen on sitä kokoomuksen sateenkaari vihreätä siipeä ja hän on ollut aina välillä vihreämpi kuin vihreät itsessään, niin ei ole sitten ihme että haluaa itselleen eläkeviran Espoon kaupunginjohtajana ja jossa ei tarvitse olla huolissaan joka neljäs vuosi äänestäjien armeliausuudesta.

Eihän se hallitusohjelma kaikilta osiltaan ole myöskään persuissa hurraa huutoja saanut aikaan, mutta kun se ohjelma on nyt kuitenkin ainoa tie hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamiseksi myös tuleville sukupolvillemme, joten rintamakarkureiksi emme ryhdy, sillä jos sen tekisimme, niin se olisi sama kuin pyydettäisiin vihervasemmistoa syömään.

Ja on tämä oikeistohallituksen ohjelma demarileiriinkin aiheuttanut jatkuvan puukkojen yön, kun osa eduskuntaryhmästä näkyy menevän jo vasemmistoliitosta vasemmalta ohi.

Mutta vaikka pelkoja monet kokee Suomen tulevaisuudesta, niin demarit eivät sitä koe, heidän suurin pelkonsa on, että Orpon hallitus onnistuu tavoitteissaan minkä se on itselleen asettanut.

Olen sen sortin persu, että mihinkään mitä medioista kuulen tai luen, niin en ota totuutena, tulivatpa ne minkäsortin tuutista hyvänsä.

Tälläkin hetkellä kun ilma on sakeana pankkien, tutkimuslaitosten ja talousguru – analyytikkojen arvioita Suomen tulevista talousnäkymistä nyt, keskipitkän ja pitkän aikavälin kvarttaaleissaan, niin kahta samansuuntaista ennustetta en löydä, kuka näkee valoa tunnelin päässä ja kuka maalaa piruja seinälle pitkälle tulevaisuuteen.

Kuinka ihmeessä talousosaajina itseään tituleeraavat voivat näin poiketa toisistaan, vaan olisiko heilläkin kysymys laulun laulamisesta siten keneltä sen leivän saavat.

Itse olen lopettanut näiden analyytikkojen arvioiden lukemisen jo ajat sitten ja rinnastaisin ne lähinnä horoskooppehin, yhtä kaukana molemmat ovat totuudesta ja perustuvat vain toiveisiin, unelmiin ja toisille ne tarjoilevat mustaa pekkaa.

Mutta  kun olen havainnut Suomen taloudessa jo valon kajastavan tunnelin päästä, niin se ei perustu asiantuntioita peesaten, vaan omaan kokemukseen elävästä elämästä.

Eli, kun ajelemme vaimoni kanssa kaupunki ja maaseutuasunnon väliä säännöllisen epäsäännöllisesti, jossa kilometrejä kertyy noin 500 suuntaansa, niin selvä muutos on tapahtunut raskaan liikenteen osalta  sen  huomattavana lisääntymisenä viimeisten kuukausien aikana.

Minä pidän sitä merkkinä Suomen taloudellisen tilanteen  elpymisen osoituksena, sillä ei se raskas liikkenne siellä pelkkiä terveisiä ajele, kyllä siellä tavara liikkuu ja käy hyvin pyydykseen näin kalamiehen termiä käyttääkseni.

Nykyään  kaikki mitä luet tai kuulet medioista, niin siihen tulee suhtautua epäillen ja monasti se on niin, että se joka suuremmalla suulla sitä ”totuutta” saarnaa, niin on se joka eniten on väärässä.

Itse perustan arvioni kokemusperäiseen tietoon, en joidenkin itseäni viisaampien ( niitäkin muka on ) teoreetikkojen käppyröihin ja laskelmiin ja joissa heillä kuitenkin useasti on se oma lehmä ojassa.

Joten, hyvin menee….mutta menköön, hallituksen toimet alkavat puremaan vähitellen ja maailmanlopun maalareilla punaväri kuivuu pensseliin jo säikähdyksestä.

Olen joskus ajatellut, että kun ihminen tekee laivastaisen teon ja häntä siitä rangaistaan, niin eikös häntä silloin voida kutsua rikolliseksi, olipa kysymyksessä siiten kuinka vähäpätöinen tai hirvittävä teko hyvänsä.

Mutta on eräs rikollisryhmä jota kohdellaan ikäänkuin silkki hansikkain teon vakavuudesta huolimatta.

Katsoin vähän tilastoja, niin näitä rikollisia jotka joutuivat tuomituksi oli viime vuonnakin noin 17000 henkilöä joilla viisarin värähdys johti tuomioon ja toinen mokoma oli niitä, jotka olivat nuppinsa sekoittaneet muilla päihteillä kuin alkoholilla. Ja väitän, että tämä kiinnijääneiden rikollisten edellämainitsemani luvut voidaan hyvin kertoa kymmenellä, jotka eivät virkavallan haaviin jää ”harrastuksestaan”.

Miksi siis ihmiset syyllistyvät kyseiseen rikollisuuden muotoon.. Yksi tekijä tietenkin on pieni kiinnijäämisen riski ja siitä johdannaisena sitten se, että jos kiinni sattuisi jäämään, niin tuomiot ovat naurettavia siihen nähden, kuinka vaarallisesta rikollisuuden muodosta on kysymys.

Itse olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, sanokoot ”kukkahattutädit” mitä hyvänsä, että kovemmat rangaistukset kaikista rikoksista kautta linjan olisi yksi keino rikollisuuden vähentämiseksi ja ennalta ehkäisyyn, myös nämä mainitsemani nuppinsa sekoittajat ratin ja penkin välissä.

Olisikohan aiheellista palauttaa entisajan käytännöt takaisin ratista kärähtäneiden kohdalla, sillä ei näihin mitkään piene sakkotuomiot tehoa ja onhan sekin nyt ainakin oman hilseeni yli menevää, kun rattijuoppo saa vaan jotain ehdonalaista, vaikka on vienyt joiltakin toiselta tiellä liikkujalta terveyden ja pahimmassa tapauksessa hengen. Tarkoitin siis tällä menneeseen palaamisella niitä ”Seutulan lentokenttä” työmaita rattijuopoille ja huumausaineen alaisena ajaneille.

Tuollahan sitä nyt olisi ainakin alkuun hyvä paikka lähteä suorittamaan  rangaistustaan, kun on 1340 kilometriä rajaa ilman aitaa ja hakkaamaan panssariesteitä irti peruskalliosta.

Ei mikään tilanne eikä hätä ole koskaan sellainen, että se oikeuttaisi hyppäämään rattiin nuppi sekaisin.  Eli jos autollaan päihtyneenä aiheuttaa jonkun kuoleman, niin se jos mikä on harkittu murha ja siihen ei ole lieventäviä seikkoja ole.

Ja mitkään prosenttikikkailut eivät sitä muuta, sillä kaikki nollan yli menevät ovat rattijuoppoja. Nykyään kuin toitotetaan lähes jokaiseen asiaan nolla linjaa, niin tässä rattijuoppokysymyksessä se olisi ainoa tapa tehdä selväksi, että kenenkään terveydellä eikä hengellä ei pidä leikitellä.  Itse katson auton olevan ase juopon käsissä ja kun siitä kiinni jää niin rangaistukseksi tulee olla ”kovennettua” kuten itä-rajalle esitin.

Tällaine rangaistuksen muoto kuin ehdonalaisuus tulee poistaa rangaistusasteikoista, sillä se koetaan vitsiksi rikollisten ja rikollisiksi aikovien keskuudessa.

Kyllä sitä Suomessa työtä riittää myös rikollisille, eli kyllä se lapio sopii niin herrojen kuin narrienkin käteen ja olen varma, että kun on aikansa kuokkinut, niin lähtee halut harrastaa giljotiinillaan maantieurheilua jatkossa.

Eikä ne peltipoliisit puhalluta, kyllä se vaatii kaksijalkaiset tien päälle ottamaan kiinni rikollisia ratin ja penkin välistä.

Se on varmasti kova paikka useimmille, joille Arkadianmäen ovi sulkeutuu vaaleissa ei omasta. vaan äänestäjien tahdosta.

Mutta sitäkin kovempi paikka se on silloin politikoilla, kun he joutuvat luopumaan nuijastaan jäsenten, ei omasta tahdostaan.

Onhan tämä vaihtoruletti ollut melko nopeaa useissa puolueissa ja taitaa kepun hollituvan saranat kuluneet kiivaammin viime vuosina.

Mutta se kunnia väistyville puheenjohtajille täytyy sanoa, ovat he sitten joutuneet lähtemään vapaaehtoisesti tai pakottamalla, niin he eivät ole vaihdoksesta katkeroituneet eivätkä ole jääneet varjoksi uuden puheenjohtajan viittaan.

Paras esimerkki on ehkä kokoomuksesta, jossa Orpo syrjäytti Stubin nuijanvarresta ja Stubb siirtyi Italiaan professoriksi ja josta Orpo sitten hänet nosti nykyiseen virkaansa valtion päämieheksi.

Mutta ei ole katkeroituneet muutkaan ex- puheenjohtajat……paitsi yksi, joka ei millään tahdo ymmärtää että juna meni jo ja korvaamattomia on kirkkomaat täynnä.

En kyllä tiedä että mikä tavoite on medialla, kun se tätä koomikkoa yhä käyttää asiantuntijana, kun halutaan perussuomalaiset saattaa huonoon valoon.

Minusta media syyllistyy hyväksikäyttöön, kun se epävakaata katkeroitunutta ja omaa tilaansa ymmärtämätöntä ”raiskaa”. medioissaan, jokin vastuuntunto tulisi journalisteillakin olla, eikä lisätä ja pitkittää kenenkään vihan  tuskaa, sillä ei se historia muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääristeltäisiin, sillä kyllä se kansa kuitenkin tietää totuuden.

Tämäkin herra kun olisi poistunut tyylikkäästi kulisseihin, niin hänetkin  voitaisiin muistaa muusta kuin katkeran miehen kyynelistä.

ps. Minusta vihreillä on hyvä sääntö puolueessa, että vain kaksi kautta voi puheenjohtaja jatkaa nuijan varressa, olipa hevonen voittava tai ei.  Sillä kuten esimerkkini osoitti tämän herran kohdalla, että hän oli 20 vuotta nuijan varressa ja sitten kun se luopuminen tapahtui, ei omasta vaan jäsenistön tahdosta niin hän katkeroittui kun oli sokaistunut vallasta.