On tämä yhteiskuntamme kaikkinainen kehitys digineen, tekoälyineen, robbotisaatioineen, netteineen ja hybrireineen kauhistus niille, jotka ovat oppinsa ja ojennuksensa saaneet ja imeneet isiltään, jotka taas omilta isiltään ( myös äideiltään ), tätä rataa mentiin vuosikymmenistä toiseen ja kaikki toimi ikäänkuin isältä pojalle, ilman ristiriitoja minkään yhteiskuntasektorin alalta.
Elettiin kehityksessä seesteistä, harmoonista aikaa, jossa kansakoulu antoi eväät rakentaa omaa tulevaisuuttaan ilman muutoksen tuomaa epävarmuutta, eikä raha ollut kuten nykyään ihmisille Jumala, vaan katto pään päällä ja ruokaa pöydässä riitti ihmisten onnellisuuden mittareiksi.
Olen usein ajatellut, että jos vanhempani vielä eläisivät ja näkisivät mihin yhteiskuntamme on on ajettu/ajautunut, niin olisivat onnellisia että eivät tämän nyky-yhteiskunnan oravanpyörää joutuneet polkemaan ja saivat elää moraaliltaan tervettä, Jumalaa kunnioittavaa oman kodin ja yhteisöjen kaikkivaltaisena jäsenenä.
Itse olen Helsingin olympiavuonna syntynyt ja kuten vanhempanikin, tunnen että tämä nykyinen yhteiskunta ei saa minussa aikaan muuta kuin stressiä ja huolta yhteiskuntamme ajautumisesta yhä syvenpään moraalittomuuden tilaan.
Ajatelkaahan, että ne, jotka ovat syntyneet sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, 40-50-60 ja vielä 70 luvuillakin, niin pakotetaan opettelemaan vielä tämän tietoyhteiskunnan tekniikka ainaisine muutoksineen ( itse en siihen kykene )
Jos et pysty, olet yhteiskunnan ulkopuolella, ilman sosiaalisia henkilökohtaisia kontakteja ja palveluja ja heitä ja meitä on arviolta yhteiskuntamme ulkopuolelle jätettyjä monta sataa tuhatta ja jos putoat kelkasta, se on oma vikasi.