Kaikille vähänkin maamme historiaa ( sota ) tunteville on tullut selväksi, että yksi keskeinen tekijä maamme menestykselle on ollut Suomenhevonen, joka niin rintamaolosuhteissa kuin kotirintaman vuosikymmenissäkin antoi kalliin panoksensa isänmaan puolustamisessa ja eteenpäinviemisessä.
Mutta nyt tunnen kyllä syvää huolestuneisuutta siitä, että raskaan tukkilamuskan eteen ollaan taluttamassa lämminveri- ravuria.
Toki tämä viimeisenpäälle strimmattu ravuri kiittää metsäplantaasille tyhjällä lamuskalla iloisesti korskuen ja into piukassa, mutta kuinkas sitten turpahöylä laitetetaan, kun kuormaan lastataan parkymmentä ikihonkaa ja lunta on mahaan asti.
Silloin kyllä suomenhevosen riimut eivät enään jouda roikkumaan tallin naulassa, kun on aika lähteä suomea puolustamaan etulinjassa ja vastuuta kantaen.
Tämä on tällainen aasinsilta nykypäivän politiikkaan, vaikka aaseja ei nyt enempää pidäkkään valita vastuuta kantamaan.