Otteita ja kommentteja:
”Tavallinen kuluttaja voi vaikuttaa asioihin kulutustottumuksiaan tarkastelemalla. Helpointa on valita liikennemuoto, joka ei saastuta, suosia kasvisruokaa ja käyttää asumiseen energiaa, joka on peräisin uudistuvista lähteistä.”
Suomessa niin kuin laajalla osalla maailmassa vaihtoehdot liikkumisella ovat: bussi tai oma auto.
[ Pitäisikö jatkaa listaa : kävely, polkupyörä, hevosajoneuvo, aasi, kameli ..]
Sähköllä liikkuva juna, metro tai raitiovaunu eivät ole mahdollisia kulkuneuvoja kuin osalle ihmiskuntaa.
Suositus kasvisruuan köytöstä on varmasti toimiva, mutta miten pakottaa ihmiset siihen?
Miten Suomessa suosittaisiin uusiutuvaa energiaa asuntojen lämmityksessä? Puu lienee ainoa vaihtoehto. Vientimme perustuu varsin merkittävästi puusta saatuihin tuotteisiin. Vienti on suomalisille elintärkeä. Jollakin on maksettava kauppojen hyllyille ilmestyneet tuotteet. City-ihmiset pitävät Suomessa, vielä, vallitsevan hyvinvoinnin itsestään selvyytenä.
*
”Lentoliikenteeseen, joka on suuri päästöjen aiheuttaja, on kehitetty tapoja, joilla kuluttaja voi kompensoida päästöjään maksamalla hieman enemmän. Jos lentää, voi eri mekanismien kautta hankkia päästövähenemiä omia päästöjään kompensoimaan.”
Miten käytännössä kerätyllä rahalla vähennetään päästöjä?
Huom! Lentokone A380 : Polttoainetilavuus: 310 000 litraa [ 310 m³ ] – niin, että kompensoitavaa piisaa..
*
”Ollikaisen mukaan jyrkkä päästöjen vähentäminen ei Suomessa enää yksin riitä, vaan pitäisi kasvattaa päästönieluja – eli hiiltä itseensä sitovia metsiä.”
Metsät toimivat hiilidioksidipäästöjen nieluna ainoastaan jos niinen volumi kasvaa. Metsien kokonaisvolumi kasvaa ainoastaan hakkaamalla sitä vähemmän kuin mitä se kasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempiä vientituloja. Onko proffakaan valmis kiristämään vyötään.
*
****
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/12febbaa-b2e3-471c-a587-bdaeab2e32cd_u0.shtml
7.10.2018
Ympäristöekonomian professori listaa kolme tärkeintä keinoa, joilla jokainen voi torjua ilmastonmuutosta – mutta se ei metsäteollisuudestaan ylpeässä Suomessa vielä riitä
Kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisee varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa raakaa kieltä puhuvaa dataa ilmastonmuutoksesta. Suomessa pitäisi tehdä kovemmin töitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, tuumaa ympäristöekonomian professori.
Maailman ilmasto voi lämmetä 1,5 asteella jo vuoteen 2040 mennessä, varoittelee kansainvälinen ilmastopaneeli. Pariisin ilmastosopimus vuonna 2015 sitoutti useat maat pyrkimään päästöjen vähentämiseen, jotta ilmastonmuutos saataisiin haltuun.
Ilmastosopimuksen jälkimainingeissa syntyy edellä mainittu raporttikin.Raportista ennalta tihkuneet tiedot vaativat ripeitä toimia, jotta ilmaston lämpeneminen loppuisi – tai edes hidastuisi. Mitä Suomessa voitaisiin asian eteen tehdä?
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen tietää useita keinoja.
Tavallinen kuluttaja voi vaikuttaa asioihin kulutustottumuksiaan tarkastelemalla. Helpointa on valita liikennemuoto, joka ei saastuta, suosia kasvisruokaa ja käyttää asumiseen energiaa, joka on peräisin uudistuvista lähteistä.
– Nämä ovat kolme tärkeintä kuluttajan päästölähdettä ja sellaisia, mihin ihmiset voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa. Nämä ovat kaikki sellaisia, ettei tarvitse kauheasti lähteä omasta mukavuudestaan tinkimään, Ollikainen sanoo.
Kuluttajaa tulisi Ollikaisen mukaan myös avittaa julkisen vallan puolelta.
– Lentoliikenteeseen, joka on suuri päästöjen aiheuttaja, on kehitetty tapoja, joilla kuluttaja voi kompensoida päästöjään maksamalla hieman enemmän. Jos lentää, voi eri mekanismien kautta hankkia päästövähenemiä omia päästöjään kompensoimaan.
Vastaavaa tapaa voitaisiin Ollikaisen mukaan tuoda myös esimerkiksi muuhun liikenteeseen.
– Kun tankkaa autoa, voisi kuluttaja nappia painamalla valita, haluaako kompensoida aiheuttamiaan päästöjä. Jos haluaa, maksaa korkeamman hinnan. Tässä voi tehdä valinnan: voi ostaa ja saastuttaa, tai voi ostaa ja kompensoida.
Tällaisia valintoja helpottamaan tulisi Ollikaisen mukaan luoda rakenteita, joiden kautta valinta olisi mahdollista tehdä helposti.
– Nämä liittyisivät kulutustilanteisiin, joissa voi tehdä ympäristöystävällisen valinnan, Ollikainen pohtii.
Metsäteollisuus syyniin
Ollikaisen mukaan Suomen ilmastopolitiikka on parantunut ja terävöitynyt. Vaikka Suomi ei vieläkään mikään ilmastopolitiikan ykkönen hänen mukaansa ole, kuuluu kotimaamme tätä nykyä asiassa aktiivisten maiden joukkoon.
Enemmänkin voisi Ollikaisen mukaan tehdä.
– Jos katsotaan, mikä olisi Suomen oikea ja reilu kontribuutio Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, pitäisi nostaa merkittävästi vauhtia ilmastotyöhön, Ollikainen toteaa.
Ollikaisen mukaan jyrkkä päästöjen vähentäminen ei Suomessa enää yksin riitä, vaan pitäisi kasvattaa päästönieluja – eli hiiltä itseensä sitovia metsiä.
– Päästönielut kehittyvät hitaammin, ja koska ilmaston lämpenemiseen vaikuttaa ilmakehään kumuloitunut hiilidioksidin määrä, olisi ensin olennaista saada päästöjä reilusti alas ja alkaa rakentaa näitä päästönieluja, Ollikainen avaa.
Tässä koittaa metsäteollisuudesta ylpeälle Suomelle suuri pulman paikka.
– Suomessa on voimakas sellun kysyntä ja paljon on suunnitteilla uusia sellutehtaita. Paljon suunnitellaan myös puusta biopolttoainetta valmistavia tehtaita, joita ei pitäisi rakentaa ollenkaan. Puusta valmistetun biopolttoaineen päästöt ovat nelinkertaiset fossiiliseen verrattuna, Ollikainen puuskahtaa.
Jos kaikki suunnitellut investointikohteet toteutuisivat, pitäisi Suomen vähentää päästöjä entisestään – sillä jos hiilinieluja hakataan pois ja metsäteollisuuteen lisätään paukkuja, ei yhtälö toimi.
Ollikaisen mukaan asiaa joudutaan pohtimaan tosissaan ja pakosta tulevana vuonna.
– Ensi vuonna lyödään lukkoon Suomen metsien referenssitaso, eikä sen vaikutuksia maankäyttösektorin rooliin ilmastopolitiikassa olla mietitty lainkaan. Nähdään, että tarvitaan päästönieluja ja nähdään päästöjen taso. Suomen täytyy luoda maankäyttösektorin ilmastolinja.
Ollikaisen mukaan YK:n järjestelmässä on tähän saakka laskettu maankäyttösektorin päästöjä, mutta yksikään toimija ei ole ollut asiasta vastuussa. Tulevana vuonna asian suhteen tullaan ensimmäistä kertaa vaatimaan toimenpiteitä.
– Tämä tulee vaikuttamaan myös siihen, miten metsiä voidaan käyttää hyväksi, Ollikainen toteaa.
– Jos haluaa turvata metsäteollisuuden hakkuumahdollisuudet, on mietittävä kiireellä, miten maankäyttösektorin maaperäpäästöjä saisi pois. Tai keksiä, miten voidaan yhtä aikaa hakata metsiä ja lisätä niihin hiiltä.
Raha, raha ja raha
Ollikainen toivoo, että kansainvälisen ilmastopaneelin tuleva raportti puhuisi myös rahasta.
– Olisi tärkeää, että raportissa otettaisiin kantaa myös finanssivarojen siirtoon.Se tulee olemaan ihan ratkaisevaa. On ehdottoman tärkeää, että merkittävät pääomat siirtyisivät pois fossiilisilta polttoaineilta ja tukemaan uusiutuvia energiaresursseja ja puhtaita ratkaisuja, Ollikainen sanoo.
Ollikaisen mukaan finanssivarojen siirto tulee olemaan ratkaiseva liike ilmastopolitiikassa.
– Siihen ei riitä yksistään hitaasti etenevä kansainvälinen poliittinen toiminta, vaan ratkaisu voisi tulla liike-elämästä, Ollikainen tuumii.
Myös Suomen ilmastopolitiikka tarvitsisi terävän linjan – tässä kohtaa Ollikaisen katse kääntyy seuraavan hallituksen suuntaan.
– Jos ajattelee vaikka teollisuutta, tarvitaan selkeä käsitys siitä, millä tahdilla Suomi rupeaa vähentämään päästöjä. Tämä vaikuttaa teollisuuden investointeihin ja tuotekehitystyöhön, jota voitaisiin sitten mitoittaa Suomen ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaisesti.
