Tekijä: Timo Lennart

Veteraanien mielipidettä kun on kysytty, niin toiset ovat kehuneet leffaa ja toiset taas haukkuneet lyttyyn.

Naapurini kävi eilen katsomassa ja hänelle jäi tuosta elokuvasta ristiriitaiset fiilikset. Joitain kohtia hän ei oikein sulattanut. Naapurini lisäksi sanoi, että on lukenut Väinö Linnan romaanin kolmeen kertaan.

Itse odotan että leffa tulee dvd lle ja katson sen kaikessa rauhassa kotonani.

190 : sellä mersulla ajoin vuonna 1989 ja autokoulu oli Lahden seudun autokoulu.

Inssillä oli kauhea krapula ja hän käskytti minut ihan ensimmäiseksi ajamaan Sopen Bupin eteen, joka sijaitsi silloin Lahden sopenkorvessa. Inssi huitaisi siellä naamariinsa pari kaljaa ja yhden terävän ja matka jatkui.

Taisin ajaa kerran punaisiakin päin, mutta siitä ei inssi piitanut , vaan antoi mennä inssiajon läpi.

Nykyään ajokortissani on merkinnät AB E

Yksi merisotahistorian suurimmista tradegioista oli, kun japanilainen sukellusvene torpedoi taistelulaiva USS indianapoliksen upoksiin. Mereen joutuneet iskusta pelastautuneet miehet kelluivat pelastusliiveissä haiden ja polttavan auringon armoilla. Joka aamu samoihin aikoihin hait tulivat kammottavalle aterialleen ja söivät päivittäin meressä kelluvista merisotilaista  50 miestä. Miehet yrittivät muodostaa rinkejä haiden karkottamiseksi, mutta sekään ei tehonnut.

Meni pitkään ennenkuin laivaa ehdittiin kaivata ja lopulta kun pelastustoimet aloitettiin, niin pelastetut miehet olivat hulluuden partaalla. Aluksen komentaja, joka oli pelastettujen joukossa, tuomittiin oikeudessa laiminlyönneistä ja hän menetti virkansa ja sotilasarvonsa. Vuonna 1968 hän ajautui tekemään itsemurhan. Vasta vuonna 2000 tuomio kumottiin.

Yleensä olen eläinrakas mutta, tuollainen kun tuli emäntänsä kanssa vastaan, niin irvisti ja ärisi minulle.

”Hauvelin” emäntä joutui pitämään kaksin käsin hihnasta kiinni, kun muuten koiruliini olisi käynyt kinttuuni kiinni ja myönnän että vähän pelkäsin.

Tosiaan olen eläinrakas, mutta en tuollaisesta varmaan kaveria saa.

Pihvitaikinaan 400 grammaa naudanjauhelihaa, knorrin ranskalainen sipulikeitto, kananmuna ja tilkka vettä.

Sämpylöiden väliin lisäksi cheddarjuustosiivut, raakaa sipulia, suolakurkkua ja paistetut ananasrenkaat.

Kastikkeeksi thousand island.

Hyviä tuli, vaikka itse kehunkin.

Tuo oli Lahden rautatieaseman tiloissa. Hengellistä musiikkia, laulua ja puheita oli anti. Kaiken kaikkiaan pieni  lämminhenkinen tilaisuus. Lisäksi sain sieltä kaksi kassillista ruokaa (mm .lihaa, makkaraa, liha-ja karjalanpiirakoita, ruisleipää ym ym.) jolla pärjään monta päivää.

Voin mennä toistekin, vaikka olen se epäilevä Tuomas, jos johonkin raamatun henkilöön itseäni vertaisin.

Oli vielä kaapissa yksi tölkki Kivikylän palvarin hernekeittoa. Kiehautin keiton. Ruskistin ensin sipulimurskan pannulla voissa, ja lisäsin keittoon. Sitten kuivattua mustatorvisientä ja jonkinverran suolaa. Sitten annoin keiton kiehua hiljaisella lämmöllä jonkin aikaa.

Ulkonäöstä tuli mielenkiintoinen kun sienet antoivat keitokselle tummanvihreän sävyn.

Ei tuo suussakaan hassummalta maistunut, vaan mielellään sitä lusikoi.

 

Tietysti alusta loppuun itsetehtyä hernaria ei mikään voita, mutta ostamani Kivikylän palvarin hernekeitto yllätti minut positiivisesti maullaan. Siinä on 15% savusaunapalvilihaa tuoteselosteen mukaan.

Kyllä tuolla nälkä lähti ja sen kylkeen jälkiuunilimppua oikean voin kanssa.

Kävin katsomassa ystävääni sairaalassa, jonka tulevaisuuden näkymät eivät ole kovin hyvät.

Hoitava lääkäri sanoi, että ainoa toivo on uusi sydän.

Kaikki muu mahdollinen on jo tehty.

Ei vaan ole 53-vuotiaana ensimmäisenä sydänsiirtojonossa.

Tähän asiaan kun rinnastaa, niin omat arkiset murheet tuntuvat pieniltä.

Mitkä olisivat mahdollisuutemme?

Miten sota etenisi?

Mitkä olisivat vihollisen ensisijaiset hyökkäyskohteet?

Nuo kolme päällimmäisintä kysymystä askarruttavat ainakin minua.