Tekijä: Timo Lennart

Kuhmoisten Iso-järven rantavesi oli vielä +23-asteista niin tuli uitua enemmän kuin monena kesänä yhteensä. Vielä kun meillä on kunnon rantasauna. Sitä ennen käytiin uistelemassa lautalla jota työnsi eteenpäin pienellä pintakaasulla 5hv honda. Tuo laiturista irroitettava lautta oli tähän kesään hyvä keksintö veljiltäni, voi istua leppoisasti tuolissa ja välillä jaloitella ja sama ei onnistu veneessä. Kerran oli iso ahven kiinni yhdestä koukusta, mutta pääsi irti ennen haavittamista. Mutta veljeni vaimo onki mato-ongella laiturilta 2,3 -kiloisen lahnan. Ilma oli kaunis kuin morsian , mutta sitä edeltävät rajut ukkoset taisivat viedä isot petokalat väliveteen köllimään josta niitä on vaikea uistimilla tavoittaa. No varsinainen monen päivän kalareissu tehdään vasta syksyllä ja nyt oli tärkeää että muistisairas isäni sai nauttia mökkeilystä ja silminnähden kovasti nauttikin 🙂

Varasin herrasmannista puusaunan ja muutaman kaverin porukalla saunotaan ja uidaan 2 tuntia. Muutenkin tulee minulle muutos elämässä kun yritän syyskuussa saada lahden keskustasta vuokra-asunnon, joko ison yksiön tai pienen kaksion. 13 vuotta pirttiharjun sykekatua riittää. Ainoastaan luontoa jää vähän ikävä, mutta haluan että kaupat ja palvelut on lähellä.

Läppärini on alkanut surista kovaa ja sivut ei meinaa aueta, niin tämä saattaa olla viimeisiä avauksia tällä koneella tänne blogeihin.

Ohjata pelottava kauhuelokuva.

Minulle ykkösenä on edelleen William Friedkinin Manaaja 1973, vaikka ei se enää pelota, toisin kuin silloin 12-vuotiaana kun näin sen videolta ensimmäisen kerran. Mutta se on edelleen mielestäni kauhuelokuvista se jossa on käytetty kaikkein taidokkaimmin kameraa ja kuvakulmia.

Hopealle pääsee Stanley Kubrickin Hohto 1980. Jotkut luulevat edelleen että Jack Nicholson ylinäytteli siinä, mutta olen aikoinani kuullut, että niin ei ollut, vaan hän eläytyi niin vahvasti rooliinsa että muuttui oikeasti lähes sellaiseksi mitä näytteli siinä elokuvassa ja hänen silloinen vaimonsakin alkoi kuvausten aikana pelätä häntä.

Pronssista listallani kilpailee sekä John Carpenterin Halloween 1979, että Sam Raimin kauhun riivaamat, jonka vuosilukua en nyt muista, vaikka se on todella raskassoutuinen ja vähän koominenkin.

Sen mitä olen täällä pirttiharjun sykekadulla asunut vuodesta 2011, niin kertaakaan ukkonen ei ole tullut ihan päälle.

Eräs herra sanoi eilen tupakkipaikalla että se johtuu soraharjusta jota ukkosrintama ei pysty ylittämään-

Voihan se noinkin olla vaikka en tiedä puhuiko se mies tuollaista ihan lämpimikseen, kun minussa ei ole yhtään meteorologin vikaa.

Vielä en pysty sillä mitään sokeritoppaa painavampaa nostaa ja lääkäri sanoi etten saakaan. Kuitenkin olen jo pystynyt tekemään jonkin verran lääkärin kehoittamia vahvistusliikkeitä. Sängyssä nukkuminen on vielä ollut huonoa koska se vain vasemmalla kyljellä niinpä olen nukkunut yöni enimmäkseen laiskanlinnassa.

Torstaina on vielä röntgen ja aika tapaturmapolille. Eiköhän tämä tästä….

Tuttavallani oli kaksi rotukissaa mutta hän antoi ne pois tuttunsa maalaistaloon koska otti labradorinnoutajan eikä halunnut pitää enempää kotieläimiä.

Viime yönä ilves vei piha-alueelta niistä toisen ja tapahtuma oli tallentunut pihakameraan. Nyt toinen kissa, Viiru, on ollut ihmeissään missä Vili on.

Ikävä juttu, mutta luonto on sellainen kun on, eikä sille minkään voi 🙁

Tämänkin joudun kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Kesäkuun 3. päivä murtui poikki oikean käden yläosasta olkavarren luu. Sitä ei  voitu kipsata vaan kantositeellä ja vahvoilla särkylääkkeillä olen mennyt ja sängyssä nukkumisesta ei ole tullut mitään vaan olen joutunut nukkumaan yöt nojatuolissa.

Tapaturma sattui kun nousin veneestä teivaan satamassa ja kompastuin ja iskin itseni pahasti laiturin kulmaan. Seuranta-röntgen on viikon välein ja fysioterapeutti ottaa jossain vaiheessa yhteyttä.

Hyvää juhannusta kaikille

Lahden vesijärven huono maine juontaa 1970- 80 luvuilta, jolloin vesi oli niin saastunutta ettei siinä kannattanut edes uida. Nykypäivänä on kuitenkin toisin.

Yleensä ylimieliset lahtelaiset ökyveneilijät suuntaavat pysähtymättä Vääksyn kanavan kautta päijänteen puolelle vaikka pohjoisella vesijärvellä on ihan yhtä hienoja retkeilysaaria ja tulentekolaavuja.

No, saatiinhan olla rauhassa paistamassa makkaraa ja keittämässä varhaisperunoita kallioisella hienolla saarella.

lisäksi vesku antaa uistimella hyvin kuhaa ja sille kalalle voikin antaa arvon mikä sille kuuluu.

Mulla on sieraimet ja silmät täynnä katupölyä. Koivu- ja leppäallergioista paranin jo kauan sitten. Vielä 2000-luvun alussa lepän ja koivun siitepölyt oli minulle niin pahaksi, etten toukokuussa pystynyt ulkoilemaan juurikaan aurinkoisilla ja tuulisilla ilmoina. ainoastaan sade ja allergialääke tuolloin helpottivat.

Nykyään olen pahasti allerginen ainoastaan hevosille, mutta eipä niiden kanssa nykyään joudu tekemisiin. Aikoinaan olin yötä kaverin maatilalla Hollolan kirkonkylällä ja hänellä oli monta hevosta. Meinasin yöllä tukehtua.

Kaikki vaihteet toimii, mutta kun poljin 6 km keskustaan, niin polkimien keskiö vähän narisi. Kun saan työkaluja niin se pitää avata ja puristaa sinne vaseliinia.

Renkaat uudenveroiset ja ei mikään merkkibrändipyörä, mutta vanha sanontahan on että : Ei lahjahevosta suuhun katsota.

Mitä naapurin peugeottiin tulee, niin sanoin että kannattaa vaihtaa vaikka japsiin, kun parhaat ranskalaiset saa nakkarilta.