Tekijä: Timo Lennart

En 2000 vuotta sitten tapahtuneen asian vuoksi, vaan siksi että äitini kuoli pitkäperjantaina vuonna 2003 meidän läheisten läsnäollessa harvinaiseen nivelkudossyöpään. Olisin käynyt tänään haudalla, mutta en saa kyytiä, niin sytytän kotonani kynttilän.

Altzheimer on edennyt isälläni jo siihen vaiheeseen että hän ei enää muistanut syntymäpäiväänsä kun soitin onnittelut.  Muutenkaan ei enää paljon muista lähimenneisyydestä mitään. Äitipuolella on kova taakka ja siksi tarjouduin pääsiäisenä auttamaan ruoanlaitossa. Kaupassa vanhempani eivät enää usein käy vaan ovat jo tovin tilanneet elintarvikkeet ja lääkkeet kotiin.  Tuossa uuden vuoden aattona isäni kuitenkin voitti meidät veljet trivial pursuitissa koska hänellä kuitenkin yleistieto hyvää luokkaa silloin kun kysytään yli 5 vuotta sitten olevia asioita.

Aikoinaan kun olin Lahden kaupungin teatterilla rakentamassa lavasteita, niin työnjohtaja huomautti minulle muutamaan otteeseen että teen liian kovaa tahtia töitä.

Vähän sama juttu kun olin edesmenneen rakennuspeltisepän apulaisena pari kesää tekemässä peltikattoja, niin hän jälkeenpäin sanoi minulle että minua ei meinannut saada alas katolta edes juomatauoille.

No, en tiedä mistä tuollainen juttu on minuun periytynyt.

Voittaa vaalit sitten mikä tahansa puolue, niin vaikea tehtävä on uudella hallituksella luotsata Suomi taas paremmille vesille. Mutta nyt tarvitaan joustoa ja yhteistyökykyä kaikilta valtapuolueilta.  Varsinkin kun maailmantilanne on mikä on.

Tänään teemalta klo21 Frenzy- solmiokuristaja joka minun mielestä kuuluu ohjaajan parhaisiin trillereihin. Yleensä en nykyään jaksa paljon elokuviin keskittyä, mutta tuon aion katsoa, koska siitä aikaa kun olen sen viimeksi nähnyt. Muutoinhan eri ilmaiskanavilta on tullut vain uusintojen uusintoja.

Huomenna voikin sitten keskittyä vaalilähetykseen.

6. huhtikuuta tullaan muutaman hengen porukalla teidän tamperelaisten kiusaksi.

Eipä muuta.

Tuskin kaupat pystyvät pitämään yhtä laadukasta valikoimaa, kuin alkossa. Myös itse silloin harvoin (viimeksi loppiaisena) kun olen alkossa käynyt niin olen saanut myös asiantuntevaa palvelua esim viinien suhteen. Loppiaisena mukaan tarttui australialainen punkku jota myyjä minulle suositteli ja oikeaan osui.

Kerran sain Kuhmoisten iso-järveltä uistimella siian joka painoi 2,55 kiloa. Oli kesäkuun ilta ja aurinko oli laskemassa. Rapalan 7-senttiseen countdowniin otti ja takakoukku oli kiinni siian silmäkuopassa ja siksi ehkä pysyi kiinni haavitukseen asti. No, ilmoitin kalan vakokuvan kanssa Etelä- Suomen Sanomien kalakilpailuun, mutta en saanut palkintoa , niin ehkä toimituksessa pidettiin kalajuttuna siian painoa. No , monenlaista herkkua tuli kalasta laitettua.

Suomessakin on ihmisiä jotka eivät tiedä mitä on nälkä. Itse olen joutunut sinnittelemään pelkällä takuueläkkeellä jo vuodesta 2005 kun sairastuin ja sairastan yhä. Ruokajonot ovat tuttuja aina loppukuusta ainakin minulle. Lahtinen taisi todeta vanhassa tuntemattomassa: -”” Tämän kansan suoli on murissut niin pitkään että ne on unohtanut mitä se merkitsee, vallan kuin on oma maha täynnä ”” No, itse en kuitenkaan ole vasempaan päin kallellaan.

Kun ajoi prätkällä itäisen Euroopan läpi Istanbuliin.

Romania oli kuulemma kurjista kurjin paikka ja kovasti oli ihmetellyt miten ihmiset pystyivät elämään siellä. Kaupoissa ei ollut kuin suolakurkkua ja pikkelsiä. Kaiken lisäksi sillä aikaa kun oli pistäytynyt siellä kaupassa niin säilykkeet oli varastettu pyörän satulalaukuista.

Sitä vastoin Jugoslavian rannikko oli kuulemma todella mahtava elämys.